Kallion seurakunnan pappi Marjaana Toiviainen kieltäytyi osallistumasta A-studion keskusteluun viime perjantaina. Miksi?
Myös toinen keskusteluun pyydetty, opiskelija Mirka Seppälä kieltäytyi samasta syystä.
Toiviainen ja Seppälä ovat kertoneet perustelunsa blogikirjoituksessa, joka on samalla avoin kirje Yleisradion johdolle ja A-studion tuotantotiimille:
A-studion lähetys oli eittämättä kummallinen. Vastakkain oli kaksi itsetietoista, moraalisesti oikeassa olevaa naista ja kaksi hieman ahdistuneen oloista, moraalisesti väärässä olevaa miestä. Tai tämä siis oli katsojalle syötetty höhlä vaikutelma. Lopputulos ei ehkä ollut journalismin riemuvoitto.
Toiviainen ja Seppälä kirjoittavat blogissaan:
”En ymmärrä asetelmaa, jossa valkoihoiset kantasuomalaiset, eli me, jotka tässä maailmantilanteessa saimme lotossa seitsemän oikein ja lisänumeron vaikkemme edes lotonneet, keräännymme televisioon ja journalisti laittaa meidät kilpailemaan siitä, kuka meistä on uhri, marttyyri, sankari tai radikaali. Meistä kukaan ei ole uhri. Uhrit ovat Välimeren pohjassa. Me olemme kaikki samalla puolella: meillä kävi tuuri.”
– Olli Seppälä –
ei sukua tekstissä mainitulle Mirka Seppälälle
Ohjelma oli kyllä ikävän henkinen (ei vapautunut keskustelu) ja asetelma vaikea vastakkainasettelu. ”Jalkapuuhun asettelua” yritettiin tehdä turhankin innolla.
Miksi Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista muistaakseni noin puolet ei ole saanut myönteistä vastausta, askarruttaa ainakin minua. Ehkä sitä ammattitietoa ja niitä kysymyksiä, joita tehdään, ei ole syytä julkistaa, koska silloin menetetään valheen paljastusmahdollisuudet. Sisäruokinnassa olevat toimettomat ihmiset voivat harjoitella ryhmänä ”oikeita” vastauksia, jos tietävät mikä on väärä vastaus paljastaviin kysymyksiin. Rikastuminen ”lottovoittomaahan” pääsemisellä ja sen hyvinvointiin on moninkertainen elintason nousu ja terveyspalvelut, niin siitä ollaan kiinnostuneita. Miten karsitaan tilanteen hyväksikäyttäjät? Onko jopa moninkertaiseen hyvinvoinnin kasvuun liittynyt osalle rahan himo, joka panee valehtelemaan? Talousihmisenä mietin mm. kustannustehokkuutta.
Rehelliselle pakolaiselle edellä oleva ei ole todellisuutta, mutta valheellisten tähden joudutaan moniin kontrollijärjestelmiin.
Unkari ei ole mitään, kun siellä saa esim. vain kolminkertaisen hyvinvoinnin ja sosiaaliturvan lähtömaahan verraten. Kuinka moninkertainen hyvinvoinnin nousu vetää puoleensa ja siitä ollaan valmiita maksamaan salakuljettajille avokätisesti? Kuinka suuren nousun lupaamalla matkasta ollaan valmiita maksamaan puolet enemmän salakuljettajalle? Millaisia myyntipuheita pidetään, kun salakuljettajat myyvät matkoja kovaan hintaan? Mitkä maan sosiaaliturvan vetovoimatekijät vaikuttavat vinouttavasti kansanvaellusvirtoihin?
Voiko tämän kaltaista keskustelua herätellä ja käynnistää ammattitaustansa pohjalta talous- ja kansantalousnäkökulmasta joutumatta leimatuksi negatiivisesti?
Valitettavasti on totta, että kriittinen katsoja havaitsee Yleisradion uutis- ja ajankohtaisohjelmien toimittajien epäonnistuvan usein omien ideologisten sympatioidensa ja antipatioidensa tukahduttamisessa, mikä kuitenkin olisi tasapuolisen asioiden esittelyn kannalta perin tarpeellista.
Ilmeisesti joidenkin mielestä ilkeys on ammattitaitoa. Juttuhetki on onnistunut, jos haastateltava häkeltyy, närkästyy tai muuten nolaa itsensä jäämällä sanattomaksi. Taito on myöskin rajoittaa vastaajan vastausta katkaisemalla puheenvuoro siinä vaiheessa, kun oikea asia alkaisi tulla esille. Eikö mikään enää voisi olla normaalia, hyväntahtoista ja rauhallista ja toista kunnioittavaa??