Ensiksikin viestintä epäonnistui, koska yritettiin kertoa hyviä uutisia, joita ei ollut. Annettiin syntyä odotuksia, joihin ei vastattu. Olisi pitänyt etukäteen tappaa väärät odotukset: Piispainkokous tulee vain toteamaan nykytilan, koska se on kirkolliskokouksen toimeksianto. Nykytilasta on piispojen kesken pieniä tulkintaeroja, joten piispainkokouksen käsittely on lähinnä hienosäätöä, mutta mitään merkittävää uutta ei ole odotettavissa.
Toiseksi viestintä epäonnistui, koska piispainkokouksen selonteko istuu kahdella tuolilla: on avioliitto, ei ole avioliitto. Se on mahdoton viestittävä.
Kolmanneksi viestintä epäonnistui, koska yritettiin miellyttää kovin erilaisia tahoja kirkon konservatiiveista sateenkaariväkeen. Se on mahdoton tehtävä.
Neljänneksi viestintä epäonnistui, koska piispainkokous ei tajunnut sitä, miten loukkaavaksi ja satuttavaksi pastoraalinen ohje rekisteröidyn parisuhteen solmineiden puolesta ja kanssa on koettu. Piispainkokous epäilemättä tarkoitti ohjeen aikoinaan kädenojennukseksi, mutta se koettiin lyönniksi vasten kasvoja. Nyt sitten neuvotaan soveltamaan avioliiton solmineiden (maistraatissa) kanssa rukoilemiseen tätä ohjetta, jossa sanotaan: Tällaisessa rukouksessa ei ole kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta. Siinä ei käytetä avioliiton vihkimiseen tai sen siunaamiseen kuuluvia erityisiä osia (esimerkiksi kysymykset, lupaukset, sormusten vaihto, puolisoiksi julistaminen, liiton siunaaminen). (Lihavointi minun). Nyt tämän kädenojennuksen uusiminen koettiin uudeksi lyönniksi vassten kasvoja. (Ja ihan vain tiedoksi, että tunneviestin epäonnistuttua rationaalinen selitys, että tarkoitamme hyvää, on vihoviimeinen typeryys, jolla syyllistetään loukattu.)
Viidenneksi viestintä epäonnistui, koska selonteko kuvasi tahtomattaan tulevaisuuden, että asiasta saa keskustella, mutta mikään ei muutu meidän elinaikanamme (ei koske alla 30-vuotiaita).
Miksi piispainkokouksen viestintä epäonnistui?
Epäonnistuiko viestintä vai siitä kertominen? Vai molemmat?
Piispainkokoushan vain vahvisti sen kannan avioliitosta, joka vastaa täysin Raamatun kantaa avioliitton muuttumattomuudesta miehen ja naisen välisenä liittona. Tämä ei tietenkään tyydytä niitä, jotka haluaisivat asettaa avioliiton ”Jumalan rakkauden muuttuvaan koriin.”
En tiedä tarkkaan mutta epäilen että myös KT on täynnä teologeja samoin kuin muutkin kirkolliset instanssit. Mikäli KT:ssä eiole viestinnän alan koulutusta saaneita niin tietysti viesti epäonnistuu.
Aina kun täältäkin lukee vaikkapa Kirkkohallituksen nimityksistä niin aina on nimitetty pappi. Tehtävän kuvauksen mukaan kuitenkin kyse saattaa olla tehtävistä johon teologiasta ei saa valmiuksia.
Heikki Leppä osuu naulan kantaan. Juuri noin.
Heikin analyysi osuu tosiaan naulan kantaan.
Heikin analyysi saattaa olla ihan oikea. Siinä on vain yksi ongelma: se puhuu viestinnän epäonnistumisesta. Siitähän tässä ei kuitenkaan ole kysymys vaan siitä, että piispainkokouksen selonteko on epäonnistunut ja ristiriitainen. Eli Heikki sekoittaa nyt viestinnän ja viestinnän lähteen.
Kuten KT:n tiedotuspäällikkö Eeva-Kaisa Heikura viereisessä K24 uutisessa viisaasti sanoo, että ”….. viestinnän tehtävä on kaikissa tapauksissa välittää mahdollisimman selkeästi se, mitä kulloinkin on tehty tai päätetty. Yksinkertaistaen voi sanoa, että viestijä ei voi muuttaa sisältöjä eikä ottaa kantaa.”
Kaikesta ennakoimattomuudesta ja ajallisista viiveistä huolimatta kirkon tiedotus on välittänyt kohtuullisen hyvän kuvan piispojen selonteosta. Ei ole viestinnän vika, jos kuva on vino ja siinä katsotaan vain peruutuspeiliin.
Kyllä piispoilla pitäisi olla suurempaa rohkeutta ja syvällisempää teologista näkemystä siitä, miten tästä mennään eteenpäin. Ihan ilman, että kirkolliskokous sitä erikseen pyytää. Kun sellainen näkemys puuttuu – ihan riippumatta siitä mikä olisi lopputulos – on turha syyttää viestintää siitä, että kirkon ääni on epäselvä tai että viestintä on epäonnistunut.
Hannu, olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Viestijä ei voi muuttaa sisältöjä tai ottaa kantaa. Joo, ei. Mutta viestijä voi ennakoida reaktioita. Viestijä voi vaikuttaa odotuksiin. Eli kohta yksi ei ole mahdoton tehtävä, vaikka seuraavat kohdat epäilemättä ovat mahdottomia.
Heikki, totesin jo tuolla Eeva-Kaisa Heikuran haastattelun kommenteissa, että oli viestintästrateginen virhe, kun KT ei mitenkään edes pyrkinyt ennakoimaan piispainkokouksen selontekoa. Olen KT:n lehdistötiedotteiden jakelussa, mutta ei sieltä tullut minkäänlaista ennakkotiedotetta kokouksesta ylipäätään – ja selonteon sisällöstäkin kertoi ensimmäisenä YLE, ei suinkaan KT.
Yhä vahvemmin epäilen, että tässä asiassa yritettiin mennä sammutetuin lyhdyin ja luotettiin siihen, että kun ei ole mitään uutta tiedotettavaa, niin ei sitten ennakoida eikä tiedoteta. Se vain ei oikeassa online elämässä enää mene näin – ei mene piispoilla kuin ei mennyt Särkänniemen delfiineilläkään.
Ihan kiinnostavaa keskustelua, mutta yhden väitteen haluaisin oikaista. Kirkon tiedotuskeskuksen palveluksessa on viestinnän ammattilaisia, joista osa on myös teologeja. Kaikki työntekijät eivät ole siis teologeja, mutta kaikki ovat viestinnän ammattilaisia.
En väittänyt mitään mutta oletin että vo olla noin. Viittasin myös Kirkkohallituksen vurkanimityksiin joista täälläkin on uutisoitu.
Ei tämä nyt mennyt niin huonosti. Joka tuntee asiat kauemmalta ajalta huomaa saman retoriikan, kuten aikaisemmin.
Luen Heikin – osuvaa – blogia niin, että hän kritisoi vain ykköskohdassa viestintää niin, että kritiikki kohdistuu myös KT:n väkeen, muissa punkteissa kritiikki kohdistuu paperin sisältöön – siis piispoihin.
Ennakoiva viestintä vaatii tietoa tulevasta. Oliko KT:n väellä sitä riittävästi saatavilla?
Ainakin oli tiedossa, mitä kirkolliskokous oli piispoiilta pyytänyt, samoin kuin se, ettei piispainkokouksella ole kompetenssia muuttaa kirkon avioliittonäkemystä. Jo tämän kertominen ennalta julkisuuteen olisi dempannut liikoja odotuksia. Jopa joistakin lehtien pääkirjoituksista käy ilmi, ettei niiden kirjoittajille ole käsitystä siitä, mitä piispainkokous voi asiassa päättää.
Suomessa on ryhmä ihmisiä, joiden mielestä piispat eivät osaa laatia oikeanmuotoisia, heidän mieleisiään lausuntoja. Piispoja on kuvattu jopa avuttomiksi. Tämän ryhmän mielestä myöskään KT ei ole tehtäviensä tasalla ja on taitamaton viestityksessään. Saman ryhmän mielestä kirkossa on sinne kuulumattomia lähetysjärjestöjä, jotka pitäisi saada pois kirkosta. Heidän mielestään kirkossa on edelleen liikaa jäseniä, joista he käyttävät pilkkanimeä konservatiivit. Pahinta on, että myös papistossa on edelleen jäseniä, jotka pitäytyvät Raamatun ilmoitukseen ja kunnioittavat sitä.
Onkohan noin? Tuskin kaikki yllä mainittu kritiikki on lähtöisin samasta yhtenäisestä joukosta. Kommentin loppuosa lisäksi liioittelee. Lähetysjärjestöjen arvostelu ei ole havaintoni mukaan koskaan sisältänyt vaatimusta niiden lakkauttamiseksi. ’Konservatiivin’ voi toki kokea pilkkanimeksi, mutta ei sitä sellaisena käytetä.
Äskeisessä Horisontti-ohjelmassa esikoisiin lukeutuva mies käytti luontevasti sanaa konservatiivit omasta liikkeestään puhuessaan.
Minusta jako liberaaleihin ja konservatiiveihin on niin kirkossa kuin yhteiskunnassa yleisemminkin yksinkertaistava ja jättää alleen kysymyksen siitä, minkä suhteen liberaali tai konservatiivi.