Olen hammassyöppö. Pureskelen omat hampaani palasiksi. Muuten oletko huomannut, että hampaan kappale kirskuu ikävästi hampaiden välissä ruuan seassa. Tänäkin vuonna on tapahtunut tämä lähes jokavuotinen asia. Hampaat lohkeilevat. Ei hätää minullahan on sopimus vuosi sitten tehtynä, että saan puhelinsoiton ja minut kutsutaan ystävällisesti avaamaan suuni ja lääkärin vermeet sitten sen täyttävät. Vain eipä kuulunutkaan. Olemme marraskuussa ja vanhat laskut kertovat, että homma on alotettu yleensä lokakuun alussa.
Miten ollakkaan tästä juohtui mieleeni se, että yli neljäkymmentä vuotta sitten laitettiin minulle ensimmäinen paikka. Se oli oikealla ylhäällä kuutonen ja homma oli niin perusteellinen, että heti värkättiin juurihoito. Lääkäri sattui olemaan kanssani kaima etu-ja sukunimeltään. Siitä alkoi minun riippuvuuteni hammaslääkäristä. Se hammas muuten on pitkällisten ja ankarien hoitotoimenpiteiden jälkeen romuna, vain juuret jäljellä. On muuten merkillistä se, että jotkut paikat kestävät elon myrkyissä vuodesta toiseen ja joitakin paikataan joka vuosi joskus kahdesti. On ollut armeijan hammaslääkäriä, ja usea siviililääkäri. Muuta eroa ei ollut kuin se, että sotilaslääkäri ei tehnyt strategista kysymystä: Puudutetaanko.
Näin pitkä ja hidas aasinsilta tarvittiin siihen, että pohdinnassani pääsin asiaan. Kuvaavatko hampaani sielunelämääni? Joku hammas on vielä ihan Luojan antamalla purupinnalla, kun taasen muutama on jo kokonaan poistettu ja muutama romuna tälläkin hetkellä. Jokainen hammas kuvaa ehkä jotain osaa persoonallisuudessani. Joku osa on kokonaan tullut kelvottomaksi ja pois pelistä. Jossain asiassa tarvitsen uudestaan ja uudestaan hoitoa, kun en onnistu pitämään sitä eheänä. Mutta miksi puhelin ei enää soinut? Tämä on jo toinen kerta, kun armas hammaslääkärini hylkää minut. Olenko siis kelvoton vai eikö hampaani ole enää rahastamisen arvoiset? Olen siis hylätty, näin tuntuu! Suuttuisinko, murehtisinko vai masentuisinka. Näitä pyörittelen mielessäni ihmetellen, kun mielestäni ole hoitoni maksanut samalla rahalla, jota tässä kinkeripiirissä käytetään. Vai olisiko syynä se, että sama hammas lohkeaa samasta paikasta samalla tavalla, kun syön kokojyväleipää ja jyvä osuu siihen kohtaan. Siitä lähtee liuska, joka kaivautuu ikeneen aiheuttaen kovahkon kivun. Elämä on kivuliasta niin monella tavalla.
Puhelin soi sittenkin ja päsen vaivoistani!