Sisäasiainministeriö järjestää tänään seminaarin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, seksuaalirikoksista ja niiden ehkäisystä. Osallistujia on ilmoittautunut 160, minä muiden joukossa. Tämän kunniaksi kirjoitan siitä miksi uskonyhteisöjen keskuudessa esiintyy seksuaalista häirintää ja väkivaltaa.
Useilla uskonyhteisöillä on viime vuosina ollut maailmanlaajuisia pedofiliaskandaaleja. Katolinen kirkko ja Jehovan todistajat tulevat ensimmäisinä mieleen, mutta näitä yhteisöjä on paljon muitakin. Vanhoillislestadiolaisilla on ollut Suomen laajuinen skandaali.
Hyväksikäyttötapauksiin liittyy yleensäkin salailua, vähättelyä ja selittelyä. Tämä kärjistyy entisestään yhteisöissä, joiden toimintatapoihin kuuluu, ettei Jumalan valitsemaa ja ohjailemaa yhteisöä voi kritisoida. Kritiikkiä esittävää naista saatetaan yhteisössä pitää erityisen röyhkeänä, koska hän asettuu uhmaamaan Jumalan järjestystä, jossa nainen on alamainen miehille.
Lasten ja nuorten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia saatetaan peitellä, koska yhteisölle ei haluta huonoa mainetta. Uskonyhteisöjen etujenmukaista ei ole, että sen johtajat tunnetaan pedofiileinä. Auktoriteettiasemassa olevat voivat pelotella hierarkiassa alempana olevia uhreja vaikenemaan. Johtavissa asemissa olevat ovat usein miehiä, jotka ovat ystäviä keskenään. He voivat auttaa toisiaan pääsemään pälkähästä. Asioita ei viedä poliisin tutkittavaksi vaan niiden ajatellaan olevan selvitettävissä uskovaisten kesken eli uhrin pitää antaa anteeksi. Tämä kaikki voi johtaa tapausten toistumiseen kun hyväksikäyttäjä huomaa, ettei teoista jää kiinni tai niistä ei rangaista.
Monissa uskonyhteisöissä korostetaan anteeksiantamisen tärkeyttä. Anteeksiantaminen on yleisesti ottaen tärkeää, mutta tässä tapauksessa se voi johtaa vaikenemisen kulttuuriin.
Seksuaalisuus on tiukan säädeltyä joissakin uskonyhteisöissä. Seksiä ei ehkä saa yhteisön normeja tai yhteiskunnan lakeja noudattamalla lainkaan vaan seksin saamiseksi vaaditaan normien tai lakien rikkomista. Tällaisessa tilanteessa henkilö saattaa syyllistyä ensin pieneen rikkomukseen, sitten vähän suurempaan ja niin edelleen. Kun teoista ei jää kiinni ja Jumala ja yhteisö antavat anteeksi yhtä lailla pienempiä kuin suurempia syntejä, voivat teot muuttua vähitellen vakavammiksi.
Vanhoillislestadiolaisten keskuudessa on sellainen erityispiirre, että perheet ovat usein hyvin suuria ehkäisykiellosta johtuen. Tällaisessa tilanteessa voi käydä niin, että perheessä kukaan ei ole ehtinyt huomaamaan mitä ongelmia suuren lapsikatraan keskuudessa esiintyy. Uskovainen perhe ei ole lastensuojelun tyyppiasiakas, eikä se ehkä huomaa ongelmia tästä syystä.
Hyväksikäyttäjä on usein joku lapsen läheinen kuten perheenjäsen tai sukulainen. Hän voi saada uhrin vaikenemaan uhkailemalla. Uhrin perheenjäsenet ja sukulaiset voivat kehottaa vaikenemaan asiasta, jotta perheelle, suvulle ja uskonyhteisölle ei aiheudu häpeää ja jotta välit voidaan säilyttää hyvinä suvun keskuudessa. Tällaisista syistä johtuen läheiset ja yhteisössä auktoriteettiasemassa olevat voivat asettua syyllisen puolelle. Näin uhrilla voi olla monia syitä vaieta. Vaikeneminen voi kuitenkin johtaa uusien uhrien syntymiseen.
Seksuaalisen väkivallan esiintyminen tuottaa uskonyhteisöille huonoa mainetta. Mutta vielä huonompaa mainetta tuottaa se, jos asioihin ei puututa. Seksuaalista väkivaltaa koskevat epäilyt kannattaa ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluviranomaisille.
Menen nyt seminaariin. Keskustelu tästä aiheesta on suotavaa, alle voi jättää kommentteja!
Minusta teidän pitäisi leimaavan asenteen sijasta ottaa objektiivisempi ote tähän asiaan. Pitäisi tutkia onko 100 000 tai 5000 jäsenen uskovien yhteisössä enemmän väkivaltaa verrattuna johonkin saman kokoiseen vertailuryhmään.
Seksuaalista hyväksikäyttöä on todettu muuallakin kuin jossakin herätysliikkeessä, mutta ei koko harrastajaryhmää ole sen vuoksi tuomittu
Mitä tarkoittaa suljettu yhteisö? Eivät herätysliikkeet yhteisönä minun ymmärtääkseni ole mitään salaseuroja, vaan kokouksiin voi vapaasti mennä, ja jos sana ja tunnelma miellyttää, saa jäädä mukaan toimintaan.
Elias esitti hyvät kysymykset. Itse olen ounastellut, että katolisessa kirkossa kohteeksi ajutuvat ensisijaisesti pojat, koska katoliset papit ovat luonnostaan tekemisisissä nimenomaan poikien kanssa. Kirkko järjestää pojille monenlaista toimintaa: kuoripojat, kuorot, leirit ja sisäoppilaitokset. En ole varma kuinka laajaa on tytöille järjestettävä toiminta, mutta todennäköisesti vähäisempää.
Yksi selittävä asia voi olla myös se, että papistoon on valikoitunut keskimääräistä enemmän homoseksuaaleja, koska pappeus antaa sosiaalisesti hyväksytyn selityksen ja kulissin naimattomuudelle.
Kiitos hyvistä vastauksista. Katolisten kyseessä ollen mietin myös perinteen jatkumista; katoliset papit tulevat yleensä katolisista sisäoppilaitoksista ja asuvat opiskeluaikansakin usein asuntolatyyppisissä oloissa, joissa on vain selibaattiin lupautuneita nuoria miehiä.
Huomauttaisin vielä, että en suinkaan väittänyt, että hengelliset piirit olisivat ainoita, joissa hyväksikäyttöä tapahtuu. Monia tarinoita olen urheilupiireistä kuullut, itse asiassa useampia kuin seurakuntien piireistä.
Jorma Ojala: ”Mitä tarkoittaa suljettu yhteisö? Eivät herätysliikkeet yhteisönä minun ymmärtääkseni ole mitään salaseuroja, vaan kokouksiin voi vapaasti mennä, ja jos sana ja tunnelma miellyttää, saa jäädä mukaan toimintaan.”
Esimerkiksi Sari Roman-Lagerspetz (klo 13.44.02) kuvaa mielestäni erinomaisesti suljettua, autoritaarista yhteisöä, jollaiseksi vl-liikkeen ilman muuta näen.
Kokouksiin voi toki vapaasti mennä, mutta liikkeen päätökset ja käytänteet muotoillaan jossain aivan muualla kuin avoimissa kokouksissa. Lapsilla ei (eikä oikeastaan kaikilla aikuisillakaan) ole mahdollisuutta ”jäädä jos tunnelma miellyttää”; he voivat vain jäädä.
Olet aivan oikeassa siinä, että seksuaalista hyväksikäyttöä on muuallakin (enemmän vai vähemmän; sitä en tiedä), mutta se ei ole peruste jättää pohtimatta syitä uhrin erityisen heikkoon asemaan (omassa tai jossakin toisessa) suljetussa yhteisössä. Näitä syitä blogisti valottaa ansiokkaasti.
Kiitoksia kiitoksista ja hyvistä kommenteista.
Jos seksualista väkivaltaa esiintyy uskonnollisisa liikkeissä suhteessa saman verran (puhumattakaan jos enemmän) kuin muuallakin niin sopii kysyä mitä moraalista lisäarvoa ko. uskonto on siis antanut?
Elias Tanni:
SRK -lestadiolaisuudesta kiinnostuneena olen seurannut viime vuosina melko tiiviisti kaikkea keskustelua, jota otsikkoaiheen tiimoita on käyty vanhoillislestadiolaisen likkeen (SRK-lestadiolaisuus) sisällä ja sen ympärillä. Minulle on keskustelujen perusteella syntynyt mielikuva, että eri seksuaalisen väkivallan ilmenemismuodoista insestisyys on tyypillistä ja selvästi leimallista ainakin tässä herätysliikkeessä. Pedofiliaahan sekin on silloin kun seksuaalinen väkivalta kohdistuu alaikäisiin. Suurin osa julkisuuteen tulleista pf-tapauksista ovat olleet insestitapauksia.
Koska liikkeen sisällä ei ole keskustelufoorumia, tästä aiheesta ei ole mahdollista keskustella liikkeen sisällä ja koska nettikeskustelu on jopa kiellettyä, tätä keskustelua on käyty paljon muilla keskustelufoorumeilla.
Hakomaja. net on sivusto, joka on lähinnä liikkeestä eronneiden vertaistukisivusto, mutta siellä keskustelee paljon myös liikkeeseen edelleen kuuluvia ja eroaikeissa olevia.
Mopin palsta (p2.foorumi.info) on liikkeen sisäinen keskustelusivusto, jossa puolestaan on myös paljon liikkeestä eronneita keskustelijoita.
Suoritin molemmissa haun sanalla ”insesti”. Osumia tuli runsaasti molemmilta foorumeilta. Tässä muutama niistä:
http://www.hakomaja.net/keskustelu/vanhoillislestadiolaisuus/4552-insesti-ja-lestadiolaisuus-osa-ii
http://www.hakomaja.net/keskustelu/vanhoillislestadiolaisuus/2989-insesti-ja-lestadiolaisuus
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=1616&highlight=insesti
Terve Suomi sivuilta insestistä:
”Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö – koko perheen toimintahäiriö?
Valtaosa lapsen seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista tapahtuu perheen sisällä. Lasta seksuaalisesti hyväksikäyttäjä voi olla isä, äiti, isäpuoli, äitipuoli, veli, sisko tai muu tuttu perheyhteisössä. Kuitenkin naiset hyväksikäyttäjinä ovat melko harvinaisia. Insesti-perheille on ominaista avoimuuden ja tunneilmausten puuttuminen. Perheenjäseniä ei rohkaista itsenäisyyteen ja osallistumaan perheen ulkopuolisiin sosiaalisiin toimintoihin. Hyväksikäyttötapahtuma on merkittävä vuorovaikutustapahtuma, johon vaikuttavat useat eri tekijät. Insesti nähdään siis koko perheen toimintahäiriönä.”
Olen samaa mieltä Jussin kanssa siitä, että vl-liikkeessä on nimenomaan insestiä, eli tavallaan namusetä-ilmiö on harvinaisempaa siellä.
Tuon Terve Suomi artikkelinpätkän mukaan insestiperheille on ominaista avoimuuden puute eli sulkeutuneisuus. Mulla on itsellänkin sellainen kutina, että tämä on varmaankin osasyynä ikäville tapahtumille. Perheen umpimielinen puhumattomuus ja toisaalta sisäänlämpiävyys, ovat ihan varmasti katala kasvualusta mille tahansa ilmiölle.
Ensin kuulutaan sulkeutuneeseen yhteisöön, jonka sisällä eletään vielä yhteisönkin keskellä tavallaan sulkeutuneena perheenä. No, nää on mutu-juttuja.
Sitten sellainen asia, josta olen kuullut ja josta Joni Valkila jos jaksat, voisit ottaa wiisailta selvää, on väkivallan ilmentymisen siirtyminen kokemuksen kautta toiseen ihmiseen sillä tavalla, että se muuttaa matkan varrella muotoaan. Eli jos on itse kokenut lapsena fyysistä väkivaltaa, siirtää sen omille lapsilleen henkisenä väkivaltana ja voikos tästä taas olla seuraamuksena seksuaalinen väkivalta?
Ja entäs 70-luvun järkyttävät henkisen väkivallan kokemukset, ovatko ne voineet synnyttää osaltaan seksuaalista väkivaltaa edetessään?
Minua ei vakuuttanut tuo Panu Saarelan vastaus siitä, mikä tekee ao. liikkeestä suljetun yhteisön. Kysymyksessä on helppo väite, jota ei ole riittävästi perusteltu. Olisi parempi, että joku sellainen, joka ei ole täällä polemisoimassa, esittäisi yhdistyksen oman näkemyksen. Kun ulkopuolisten suhde on asenteellinen, eivät kenties vaivaudu.
Toistaiseksi luulen, että miltei mikä tahansa suomalainen hengellinen yhteisö toimii opetustaan ja linjauksiaan koskevissa asioissa ihan samalla tavalla. Perinteisesti asioita pohtivat ja päättävät sananpalvelijan tehtäviin valitut jäsenet yhdessä yhteen kokoontuen tai edustajiensa kautta. Näin se menee vapaissa suunnissakin, ei kaikkea levitetä esiin johonkin seurakuntakokoukseen.
Minua kiinnostaisi tutkimustieto. Paljonko po. yheisössä esiintyy sitä ja tätä per 1000 päätä verrattuna johkin toiseen yhteisöön tai kansalaisiin keskimäärin? Esiintyykö Lahden kaupungissa vähemmän seks. häirintää verrattuna SRK:n jäsenistöön?