Tällä viikolla on poristu oikein urakalla. SuomiAreena kokosi jälleen suomalaiset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Poriin keskustelemaan muun muassa politiikasta, kulttuurista ja uskonnosta. Suurin osa puhujista oli miehiä.
SuomiAreena on upea tapahtuma, jossa yhteiskunnan vallankäyttäjät kirjaimellisesti jalkautuu kansan pariin. Normaalisti jäykästi esiintyvät poliitikot osasivat hymyillä ja rentoutua. Televisioista tuttuja kasvoja käveli vastaan joka kadunkulmasta. Vastaavanlaista tapahtumaa ei olisi mahdollista järjestää ihan joka maassa – ainakaan ilman valtavaa turvamiesten armeijaa.
SuomiAreenaa on kuitenkin kritisoitu siitä, että valtaosa sen paneeleiden keskustelijoista on miehiä. Olin itse seuraamassa kolmea keskustelua, joihin osallistui yhteensä 12 miestä ja kolme naista. Yle laski, että peräti 17 paneelissa oli vain mieskeskustelijoita. Yksi sellainen oli Suuri uskontokeskustelu, jossa kolmea maailmanuskontoa edustivat Turun piispa Kaarlo Kalliala, Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar ja Yaron Nadbornik Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvostosta. Keskustelua johti Kallialan erityisavustaja Jaakko Heinimäki. Sattumaa tai ei, keskustelussa ei juurikaan pohdittu uskontoa naisten näkökulmasta. Enemmän puhuttiin uskonnon asemasta yhteiskunnassa ja maailmanuskontojen välisestä kanssakäymisestä. Kun yleisöstä esitettiin panelisteille kysymys naisten asemasta uskonnoissa, Heinimäki sivuutti kysymyksen vetoamalla ajanpuutteeseen.
Yksittäisestä keskustelusta ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta ainakin SuomiAreenassa kyseessä oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Järjestäjät ovat vastuussa siitä, keitä he paneeleihinsa kutsuvat vieraiksi. Kristillisdemokraattien väistyvä puheenjohtaja Päivi Räsänen sanoi Kotimaa24:n haastattelussa, että hän vastustaa naiskiintiöitä, koska valintoja ei pitäisi tehdä sukupuolen perusteella. Ymmärrän argumentin, jonka mukaan keskusteluun on syytä valita paras mahdollinen henkilö ikään tai sukupuoleen katsomatta. Periaate on hyvä, mutta toteutuuko se käytännössä? Miksi miehet kelpaavat naisia useammin asiantuntijoiksi, vaikka tilastojen mukaan naiset ovat keskimääräisesti miehiä paremmin koulutettuja?
Itse ajattelen, että naiset olisivat voineet tuoda esimerkiksi uskontokeskusteluun toisenlaista näkökulmaa ja siten tehdä siitä monipuolisemman ja paremman. Jos paneeleissa on pelkkiä miehiä, vähintään puolet yhteiskunnan jäsenistä jää keskustelun ulkopuolelle.
Yksi asia on kuitenkin varma. Feministitutkija Saara Särmän perustama Congrats, you have an all-male panel! -blogi sai SuomiAreenasta runsaasti uusia kuvia jaettavaksi.
Voisiko syy olla se, että miehet tykkäävät porista (Porista?) ja naiset mieluummin tarttuvat toimeen ja tekevät jotakin konkreettista? 🙂
Hyvä kirjoitus!
Kannatan lämpimästi sukupuolikiintiöitä. Ikävä tosiasia on se, että tarvitaan aktiivisia toimenpiteitä jotta naiset (tai muutkaan vähemmistöt) pääsevät sellaisiin paikkoihin joissa heitä ei ennen ole juurikaan ollut. Vanhat käytännöt eivät useinkaan muutu ilman tietoista muuttamista. Miehillä on ollut tapana valita miesverkostoistaan/saunaporukoistaan/urheiluseuroistaan/Rotary-klubeistaan jne. erilaisista killoistaan tuttuja kavereita tai kavereidensa kavereita johtaville, vaikutusvaltaisille tai näkyville paikoille. Tämä on vaan ollut ”maan tapa” (toki myös muiden maiden kuin Suomen). Asiaan liittyvät myös sukupuolistereotypiat ja niiden mukaiset rooliodotukset. Niitäkin on syytä muuttaa, ihan tietoisesti ja aktiivisilla toimenpiteillä.
Nappiin!
Syy saattaa olla myös siinä, että pelättiin, että paikalle tulee feministi ja sellaisen kanssa kaikki järkevä keskustelu on mahdotonta.
Ja höpö höpö. En tiedä, miksi sinun Juhani Ketomäki pitää näin letkautella. Ihan sama kuin väittäisin, että kaikki miehet ovat sovinisteja. On asioita, jotka sovinisteilla ja feministeillä nousevat ärhäkämmin esiin, mutta tuntemieni sovinistien ja feministien kanssa pystyy kyllä ihan hyvin keskustelemaan. Vaikken heitä kaikissa ajatuksissani komppaakaan.
En minä väittänyt että kaikki naiset ovat feministejä. Suurin osa on ihan järkeviä. Feminismin erottaa rutosta se että se tarttuu huonommin mutta on toisaalta vaarallisempi.
Miksi siihen keskusteluun olisi pitänyt saada naisnäkökulma? Onko se jotenkin erilainen ja kaikesta muusta poikkeava? Miten se olisi pitänyt niveltyä kyseiseen keskusteluun?
”Onko se jotenkin erilainen ja kaikesta muusta poikkeava?” Näin juuri me miehet tuppaamme ajattelemaan. Ihmiskunnasta on puolet naisia, mutta heidät lasketaan poikkeuksiksi, ’kaikesta muusta’ erilleen. Mistä ihmeen ’kaikesta muusta’?