Miksi yksi taivas ei riitä?

”Esikoislestadiolaisuus on yksi lestadiolaisuuden suurissa hajaannuksissa 1900-luvun vaihteessa syntynyt suuntaus.”

Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

”Leeviläisyys käsite on syntynyt esikoislestadiolaisuuden hajaannuksissa 1965.”

– – että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

”Steeniläisyys oli pieni lestadiolainen suuntaus, joka syntyi Ruotsin Lapissa leeviläisyyden hajaannuksessa vuonna 1977.”

– – että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

”Strangiittien historia juontaa juurensa profeetta Joseph Smithin kuolemaa 27. kesäkuuta 1844 seuranneeseen hajaannukseen.”

– – että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

”Tultuaan erotetuksi Adams liittyi James J. Strangin johtamaan uskonnolliseen yhteisöön – – 1850-luvun loppupuolella Adams oli koonnut ympärilleen joukon kannattajia Uudessa-Englannissa. He kutsuivat yhteisöään nimellä ’Messiaan kirkko’”

– – että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

”Luterilaisuus syntyi 1500-luvulla uskonpuhdistuksen yhteydessä. Se syntyi katolisen kirkon sisällä – – Vuonna 1580 Tunnustuskirjoja koottaessa alkoi luterilaisuuden sisällä ilmetä erimielisyyksiä oppia koskevista kysymyksistä. Tuolloin luterilaisia ryhmittymiä olivat aitoluterilaisuus, filippistit sekä kryptokalvinistit – -”

– – että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

”STLK on kuitenkin pitänyt yhteyttä estävänä ELFKD:n suhteita Missouri-synodiin, johon STLK on katkaissut välinsä johtuen siitä, että Missouri-synodilla on kirkollisia yhteyksiä Luterilaiseen maailmanliittoon, jota STLK pitää liian liberaalina.”

– – että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Olen kertonut tän täällä ennenkin, mutta menköön:
    Joskus ollessani Outokummun seurakunnalla töissä, tuli kirkkoherranvirastoon kaksi vanhapoikaveljestä eroamaan kirkosta. Syyksi he ilmoittivat kirkon maallistumisen ja kirkon piirissä vallitsevan liiallisen vapaamielisyyden. He ilmoittivat liittyvänsä seurakuntaan nimeltä ”Kristuksen totuuden kirkko”. Kirkkoherranviraston kanslisti ei moisesta ollut koskaan kuullutkaan, joten hän kysyi, kuinka suuresta seurakunnasta mahtoi olla kyse. Toinen veljeksistä vastasi: ”Meitä on kolme sitten, kun saadaan äitikin mukaan”.

  2. Osmo Kauppinen :”Muistelen, että Raamatussakin kerrotaan taivaita olevan peräti seitsemän.”

    Katoliseen ja ortodoksiraamattuun kuuluvassa Tobitin kirjassa mainitaan arkkienkeli ”Rafael, yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka ovat Herran lähellä ja joiden on lupa tulla hänen kirkkautensa eteen.” Ehkä arkkienkelit ovat Jumalan ”alaisina” eräänlaisia ”taivasten” vastuunkantajia.

  3. Kaksi ihan vakavaa näkökulmaa Jorin oikein hyvään kirjoitukseen.

    Ensinnäkin. Sen lisäksi, että kirkko teologisesti mieltää itsensä Kristuksen asettamaksi, se myös ymmärtää olevansa tyystin tämänpuoleinen. Tämän ja tuon puoleisen raja ylittyy joissakin kohdissa, erityisesti ehtoollisessa. Tämän puoleisena kirkko on kaikenlaisten inhimillisten rajoitusten alainen kuten ihmiselämä muutenkin. Jos yhtään tuntee ryhmien ja organisaatioiden elämää, niin mitäpä muuta voi seuratakaan kuin Jorin kuvaama tilanne. Myönnän, että hankala distinktio mutta psykodynaamisesti tavattavissa ja ymmärrettävissä elämässä muuallakin.

    Toiseksi. Tosiasia on, että kirkon hajaannus on juuri Jorin lainaaman tekstin valossa skandaali. Se on häpeä, este todistukselle, pyhäin häväistys. Suurin häväistys on se, että myös ehtoollinen on samalla tavalla pilkottu. Kirkko antaa tällä tavalla kaikki aseet arvostelijoilleen ja jopa pilkkaajilleen ja ihmisten rakennelmana on totisesti sen ansainnut.

  4. Asialla on aina kaksi puolta.
    Kukaan ei mielellään lähde sellaisesta yhteisöstä, jossa häntä rakastetaan ja jossa hänellä on uskonrauha.
    ”Jos Kokemäenjokea ruvetaan Porin kohdalla patoamaan, ei veden virtaus siihen pysähdy, vaan se hakee uuden uomansa”, kertoi minulle eräs satakuntalainen kristitty mies kerran.
    Ettei täällä vain olisi sellaisiaa, jorka olisivati mielellään sysimässä ulos sisaria ja veljiä pois …

  5. >>>Luterilaisuus syntyi 1500-luvulla uskonpuhdistuksen yhteydessä. Se syntyi katolisen kirkon sisällä – – Vuonna 1580 Tunnustuskirjoja koottaessa alkoi luterilaisuuden sisällä ilmetä erimielisyyksiä oppia koskevista kysymyksistä. Tuolloin luterilaisia ryhmittymiä olivat aitoluterilaisuus, filippistit sekä kryptokalvinistit – -”

    – – että he olisivat yhtä niinkuin mekin. >>>>

    Eiköhän tässä olla yhtä sisarina ja veljinä, ellei sitten henkilökohtaisiia ongelmia esiinny????

  6. En minä tuota minään häpeänä koe. Paremminkin tarpeena omaan tilaan. Tuo mihin Jorin lainaus liittyy löytyy Johannes 17 luvusta. Jeesus rukoilee, että ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”. Hän ei rukoillut vain heidän puolestaan, vaan myös heidän, jotka uskovat heidän todistuksen perusteella uskovat Häneen. Jeesus ei siis käskenyt olla yhtä, vaan rukoili isää, että Hänen omansa olisivat yhtä.

    http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Joh.+17%3A1&rnd=1381314417247

  7. Kristikunnan hajaannus on toki osoitus ihmisten syntisyydestä. Kaikkien niiden, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen ylösnousseksi Jumalan Pojaksi, joka on ristillä sovittanut meidän syntimme, tulisi kuulua yhteen. Kaikki pyrkimykset tämän yhteyden toteuttamiseksi myös näkyvän kirkon tasolla ovat oikeansuuntaisia. Mutta kaikki Mäntysalon mainitsemat suuntaukset eivät kuullu kristittyihin. Ne, jotka opettavat Jumalasta ja Jeesuksesta eri tavalla kuin kristittyjen yhteiset uskontunnustukset, ovat kristikunnan ulkopuolella, kuten muslimit, mormonit, jehovalaiset ja bahailaiset, tunetuimopisa uskontokuntia mainitakseni.