Millä perusteilla tulisi äänestää? Näitä asioita on punnittu viimeksi valtakunnan tasolla eduskuntavaaleissa sekä monissa seurakunnissa kirkkoherran vaaleissa.
Valitsijat voivat tehdä äänestyspäätöksen useilla perusteilla, kuten tuttuuden, sukupuolen, persoonan, samanmielisyyden, aiemman työkokemuksen tai muuten osoitetun pätevyyden perusteella sekä näitä yhdistelemällä.
Vastuullisessa valinnassa tulisi harkita kokonaisuutta: kenen hakijan aiempi työkokemus, opinnot, kyvyt ja taidot sekä sopivuus näyttävät vastaavan parhaiten haettavan viran keskeisimpiin tehtäviin?
Piispanvaalissa lähtökohtana ovat piispan tehtävät, jotka on ilmaistu Kirkkojärjestyksessä (Kj. 18:1§):
Vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa;
Valvoa, että kirkon tehtäviä hoidetaan seurakunnissa uskollisesti kirkon tunnustuksen ja säädösten mukaan;
Tukea ja ohjata hiippakuntansa pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappis- ja papinvirkansa velvollisuudet;
Edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa ja valvoa, että työntekijät noudattavat kirkon oppia;
Edistää seurakuntien yhteistyötä ja talouden sekä hallinnon tarkoituksenmukaista hoitamista säädösten mukaan;
Suorittaa hiippakunnassa vihkitoimitukset ja virkaan asettamiset.
Suorittaa muut tehtävät ja päättää ne asiat, jotka kirkkolain ja kirkkojärjestyksen
mukaan hänelle kuuluvat.
_ _ _
Piispaa kuten muitakin kirkon työntekijöitä sitovat Kirkolliskokouksen tekemät yhteiset päätökset, jotka on ilmaistu Kirkkolaissa ja Kirkkojärjestyksessä. Niiden taustalla puolestaan on Raamattu ja Kirkon tunnustus.
Korkeimman oikeuden päätöksen (18.9.2020) mukaan kirkolla on uskonnonvapauteen perustuva autonomia määrätä omasta opillisesta sisällöstään, kuten avioliittokäsityksestään ja velvoittaa työntekijät toimimaan sen mukaan (Kl 4:2§; Kl 5:3§). Avioliittolain muutos 1.3.2017 ei vaikuta Ev.lut. kirkossa toimitettaviin vihkimisiin, jollei Kirkolliskokous tee asiaan liittyviä päätöksiä.
Kirkon avioliittokäsitys ja sen perustelu tulevat esille Kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimisen kaavan johdantovaihtoehdoissa, joissa lainataan raamatunkohtia: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät.” (1.Moos 1:27–28). Sekä Jeesuksen sanat: ”Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ihminen älköön erottako.” (Mark 10:6–9).
Avioliittokysymys jakaa kirkkoa aina sen johtoa myöten. Piispan virkaan kuuluu tehtävä koota kirkkoa yhteen. Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh 17:21).
Hajautunut kirkko ei ole uskontodistuksessaan uskottava ja menettää elinvoimaansa.
_ _ _
Piispan valintaa ei pitäisi tehdä vain yhdellä kärjellä tai yhden asian perusteella. Sen sijaan tulisi ajatella kirkon elämän kokonaisuutta: kuinka kirkon ja seurakuntien tehtävät tulisivat parhaiten hoidetuiksi, jotta usko Kolmiyhteiseen Jumalaan voisi syntyä ja vahvistua sekä rakkaus lähimmäisten kesken ja luomakunnassa toteutua Jumalan tahtomalla tavalla.
_ _ _
Mikkelin hiippakunnan sijainti maamme itä- ja kaakkoisosissa tuo erityispiirteensä, jotka poikkeavat esimerkiksi eteläisen Suomen suurten kasvukeskusten tilanteesta. Erityisiä vahvuuksia ovat juureva hengellisyys, aktiivinen toiminta ja vapaaehtoisten merkittävä osuus, yhteisöllisyys, sekä kokemus selviytymisestä yli vaikeiden aikojen.
Vastaavasti erityisiä haasteita ovat ikääntyvä väestö, matala syntyvyys, työnsaannin vaikeudet sekä maataloustuotannon kannattavuusongelmat korkeiden tuotantopanosten ja matalien tuottajahintojen muodossa. Työttömyys, päihteiden käyttö ja terveysongelmat ovat nostaneet erityisesti miesten kuolleisuuden Mikkelin hiippakunnan maakunnissa kärkeen suhdeluvun ollessa 125, kun maan keskiarvo on 100.
_ _ _
Vähenevän väestön seurakunnissa supistuva talous pakottaa sopeuttamaan henkilöstön, rakennukset ja toiminnan talouden raameihin. Tulevaisuudessa seurakuntien yhteistyötä ja vapaaehtoisten roolia on lisättävä entisestään piispan ja tuomiokapitulin tuella sekä vahvistettava yhteistyötä kuntien sekä muun kolmannen sektorin kanssa.
Haasteisiin tulee vastata vahvuuksien, erityisesti vahvan hengellisyyden, yhteisöllisyyden sekä vaikeuksien voittamisesta kertyneen kokemuksen kautta. Nykyisen monialaisen murroksen keskellä kirkon tulee ennen kaikkea palata perustehtäväänsä Kristuksen evankeliumin julistamiseen sanoin ja rakkauden teoin.
Kirkolla on yhteiskunnallinen tehtävänsä henkisen kriisinkestävyyden eli resilienssin vahvistamisessa. Tämä seuraa kirkon varsinaisesta tehtävästä tuoda toivo, Jumalan rakkaus ja pelastus ihmisten ulottuville synnin ja sodan raunioittamassa maailmassa.
