Silmäilin aamulla päivän tekstiä Roseniuksen, Elämän leipää – kirjasta. ( Löytyy myös Googlesta “rovasti” sivujen alta.) Rosenius käsittelee siinä hienosti armon käsitettä. Rosenius selittää tuossa Room 11:6 kohtaa jossa sanotaan: “ Jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisten tekoihin-muutenhan armo ei olisikaan armo.”
Näissä omissa keskusteluisamme olemme usein hyvin armottomia. Jos joku ajattelee jyrkästi toisin, kuin me, niin helposti alamme arvioimaan sitä, onkohan vastustajamme edes oikeasti kristitty.
Otsikon kysymys on noussut joskus monenkin lukijan mieleen. Eli voiko tuo, noin jyrkkien mielipiteiden kirjoittaja olla ollenkaan kristitty. Näinhän me arvioimme tekstien kirjoittajia. Vai mitä.
Se mistä Rosenius kirjoitta kertoo aivan jostain muusta. Siitä, että meidän hyvät, tai pahat tekomme eivät lainkaan vaikuta siihen, voimmeko omistaa Jumalan armon. Eli mielipiteiden perusteella toisen uskon arvioiminen on todella vaikeaa.
Jumalan armo kun on täysin ansioton. Jos tosi kristityn voisi tunnistaa tämän tekojen , tai kirjoitusten perusteella, niin se olisi aika helppoa. Helppoa olisi myös tekeytyä kristityksi. Nyt monet tahtovat omia itselleen tuon kristitty-nimityksen, vaikka alun perin sekin taisi olla haukkumanimitys uskoville. Suurena loukkauksena pidetään nyt sitä väitettä, ettei täytä kristityn mittoja.
Jos armo on täysin ansioton ja luetaan henkilölle pelkästään hänen uskonsa perusteella, niin mahdotonta meidän on tämän tekstien perusteella, ketään väittää ei kristityksi. Jollei joku vartavasten uskoaan kiellä.
Jos armo on tällainen, niin silloin on vaikea väittää, että vanhurskaus olisi väärä käännös.
Armo, nimittäin merkitsee myös sitä että uskon kautta tulemme kokonaan synnittömiksi ja puhtaiksi. Toisin sanoen Jumalalle kelpaaviksi. Eli vanhurskaiksi. Jos tämä ei ole totta niin armokaan ei ole totta.
Jumalan armo ja vanhurskaus on vain saman asian kaksi eri puolta. Samoin on totta se ajatus että olemme samalla kertaa täysin syntisiä ja vanhurskaita. Koska meissä itsessämme ei ole mitään hyvää.
Saamme armosta sen lahjan, että olemme Jumalalle kelpaavia, uskoessamme, että Jeesus on sitä kaikkea meidän puolestamme, mitä meiltä koskaan voidaan odottaa.
Tosi kristitty on se joka uskoo että hän on pelkästä armosta osallinen kristuksen sovitustyöstä. Hän on tosi kristitty.
Rauli: ”No miten niin pakko? Painostiko joku Paavalia kiertelemään ympäri Vähä-Aasiaa, jotta pelastus sitten varmasti tulisi? Kyllä, Paavalia oli ”Pakottaja”: ”Kristuksen rakkaus pakottaa meitä”(2.Ko5:14) Tosi kristitty lähtee siis siitä, että Kristus maksoi lunnaat, ja tuo Kristuksen rakkaus on sitten kaiken muun ohittava motiivi noudattaa tosi kristillistä elämäntapaa.”
Näinhän sen tulisi mennä, mikäli ympäristö on neutraali ja se antaa ihmisten löytää itse oman tapansa toteuttaa kristillisyyttä ja Kristuksen rakkautta.
Jehovan todistajilla saarnaaminen on kuitenkin pakollista ja sen tulee olla prikulleen yhteisön määräämien klausuulien mukaista. Lisäksi saarnaamista valvotaan kuukausittaisilla raporteilla. Mikäli joku ei raportoi säännöllisesti saarnaamistaan, henkilö saa seurakunnassa kyseenalaisen arvonimen ”epäsäännöllinen julistaja”. Jos henkilö on raportoimatta useamman kuukauden, esimerkiksi puoli vuotta, arvonimi vaihtuu ”toimettomaan julistajaan”. Kummatkin arvonimet alentavat henkilön statusta seurakunnassa ja henkilöä pidetään ennen pitkää huonona seurana.
Jehovan todistajien kristilliset teot, tässä tapauksessa siis saarnaaminen, saattavat olla joissain tapauksissa yksilötasolla vilpittömiä, mutta yhteisöä kokonaisuutena ajatellen saarnaaminen on keinotekoisten ja kiristävien elementtien aikaansaamaa.
”Millainen on tosi kristitty ihminen?” -kysymykseen vastaisin siis että tosi kristitty ihminen on sellainen, jonka usko on vilpitöntä ja teot tulevat sydämestä, ei pakosta. Hallintoelimen jäsen sanoi itsekin kerran eräässä konventissa, että kun ei aina jaksaisi lähteä kentälle. Mutta minkäs teet, kun on pakko niin on pakko.
”Näinhän sen tulisi mennä.”
Miellyttävä havaita, että olemme Raamatun tekstistä tällä kertaa samaa mieltä.
Poikkeuksellisen runsas on lukijoiden joukko. Lieneekö syynä se, että Rauli on saanut omat taustajoukkonsa mukaan. Siinä mielessä Rauni erehdyit, että kysymykseni ei oikeastaan ollut omani. Sillä eihän tosi kristittyä voi erottaa muista mikään ominaisuus. Vai voiko ? Olisiko kuitenkin jokin asia, jota en ole osannut ottaa huomioon. Jehovan todistajia ei kuitenkaan pidetä kristittyinä.
Joku syy siihenkin varmaan on, vaikka joissain asioissa voimmekin olla samaa mieltä. Silti meillä on jokin ratkaiseva eroavuus.
Hyviä ajatuksia, Pekka.
Viittasin tuohon Kristuksen antamaan tuntomerkkiin, joka on keskinäinen rakkaus. Jokainen voi tykönään miettiä, toteutuuko se niiden kesken, jotka ymmärtää uskonveljikseen tai – sisarikseen.
Tässä maailmassa vallitsevat luokitukset ovat meidän ihmisten vetämiä rajoja. Suomessa itse muutuin ei-kristityksi, kun aloin ottaa ihan tosissani Raamatun neuvot. Joissakin maissa minut nyt luokiteltaisiin kuuluvaksi kategoriaan Christian denomination, ja esimerkiksi itäisessä naapurissa kantaisin näillä kirjoittamisillani rikollinen-statusta.
Olen varma siitä, että meillä on uskossanne paljon yhteistä, sinulla ja minulla. Esimerkiksi perustanamme kaikelle on Kristuksen veri Golgatalla ja ohjeistuksenamme Raamattu. Näitä kahta tosiasiaa olen yrittänyt alleviivata tässäkin keskustelussa tosi kristittyä koskien.
Meillä on myös eriäviä näkemyksiä, kuten taannoinen Helvetti-keskustelu osoitti. Ja ehkä kaikkein oleellisimpana erona, joka lienee jopa tuon kirkollisen luokituksen pohjana monessa maassa, on kolminaisuusoppi. Sinä ja suuri enemmistö kristityiksi luokiteltuja palvoo kolmiyhteistä Jumalaa. Minä taas kohdennan palvonnan vain Jeesuksen Isälle, Jehovalle. Näen, että Jeesuksen askeleet vievät tosi kristittyä tuohon suuntaan.
Vai mitä ajattelet siitä, ketä Jeesus rukoili? Tai kuka Jeesuksen lähetti meidän edestämme kuolemaan? Tai siitä, kuka Jeesuksen herätti kuolleista? Tai keneltä Jeesus Jeesus sai sen ”kaiken vallan taivaassa ja maan päällä”(Mat28:18)?
Olisko vastauksilla noihin kysymyksiin jopa ratkaisevaa merkitystä käsitteelle ”tosi kristitty”? Vai olisiko muinaisen kirkolliskokouksen luokittelu meitä sittenkin enemmän ohjaava? Jokainen ratkaiskoon asian itse.
Hienoa kun tuot nuo asiat itse esille. Olisikin mielenkiitoista jatkaa keskustelua niistä kaikista. Ihan Raamatun pohjalta. Ilman että yrritämme omien oppiemme mukaan selittää niitä kohtia.
Olen täällä ihan sitä varten, että voin kohdata myös eri tavalla Raamattua ymmärtäviä. Sinä kuitenkin esität minulle, ja kenties itsellesikin, melkoisen haasteen: ilman omia oppejamme.
Tämä ”oppiongelma” ei tietenkään merkitse sitä, ettemmekö voisi ihan rakentavasti pohtia vaikkpa tuota tosi kristityn palvonnan kohdetta. Missä valossa sinä näet sen, että minä kohdennan sen Jeesuksen Isään enkä Jeesukseen?
Kysymykseen voisi vastata sanontaa lainaten ja mukaillen leikkisästi: Ristitty, rokotettu ja rippikoulun käynyt. No, ei se rippikoulu aivan välttämätön ole. Viime aikojen uutisten perusteella rokottaminen on tarpeellisempi, jos pitäisi valita.
Kristitty on siis kastettu ja armosta elävä ihminen, joka omalla paikallaan ja ”tasollaan” uskoo, toivoo ja rakastaa.
Tosi kristitty kuten oikea kristitty ovat haasteellisia kuvattavaksi. Oikean kristityn tuntee vain Jumala, mutta miten lähellä tosi kristitty on sitten edellistä. Voisi myös tosikristityn ajatella elämässään seuraavan Herramme tahtoa.
Oikea kristitty on tietoinen Pyhän Hengen toimivan seurakunnassa, sen yhteydessä, ja ymmärtää seurakuntajäsenyyden harjoittamisen asian merkityksen. Edellisestä riippumatta Hän tietää Jumalan antavan oikean Uskon sille jolle Hän tahtoo sen antaa.
Mutta miten kirkon jäsenet edellisestä kuulisivat kun kirkko opetuksessaan ei asiasta kerro. Perusteena toivottavasti ei ole se ettei asiasta voi moittia kun asiasta ei tiedetä. Armo ja sen vaikutukset kuten ennaltämäärääminen ovat myös tosikristityn asiassa merkityksellisiä kvaliteetteja substanssiasiassa pelastuksen asiaan ja mahdollisuuteen vaikka kirkkoisät todistavat myös pelastuksen mahdollisuutta ilman virallista rotokollaan Jumalan näin toimiessa mielensä mukaan.
Vakaumuksellinen kristitty määritelmästä olisi edellisen perusteella helpompi kirjoittaa mutta vakaumuksellinen sanastahan haluttiin jo edellisten seurakuntavaalien yhteydessä päästä irti ja luopua perusteella ettei kenenkään ehdokkaan uskoa voi mitata. Kuka muistaa vielä sen keskustelun, viimeisissä vaaleissa asiasta enää ei haluttu edes puhua. Lopuksi jokunen näkökohta tosikristityn ymmärtämisen asiassa vaikkakin paremmin kohdistus sattuisi oikeasta kristitystä puhumiseen.
Aitoaugustinolaista teologiaa luonnehtii kaksinkertaisen predestinaation opetus ja näkemys, jonka mukaan Kristus on vaikuttavasti kuollut vain valittujen puolesta. Kirkkomme kaikille rivijäsenilleen lupaama pelastus Jumalan Armoon tai kasteen Armolupauksiin luottamalla on politiikkaa kirkkolaitoksen konservoimiseksi ajasta ikuisuuteen mutta ei perustu Uskontunnustuksiemme ymmärtämään asiaan seurakuntayhteyden harjoittamisesta osallistumisen suhteen. Jumala voi kirkonkin uskon ja teologian mukaan toimia toisinkin mutta koskeeko asia kaikkia rivijäseniä.
Edelleen tässä voi huomata mielenkiintosen asian Armon ja Vanhurskauttamisen peräkkäisyydestä. Mikä on sitten kirkon rivijäsenen pelastusmahdollisuus kun annettava opetus kertoo Armon riittävän jokaiselle.
Kun Jumalan ennättävä Armo Pyhän Hengen kautta ei lainjulistamisesta huolimatta saata tai tuo Ihmisiä sanan-ja ehtoollisen ääreen seurakunnassaan, tarkoittaa se myös sitä, että lain toinen käyttö, usus spiritualis paedagigus, lain hengellinen ja kurittava käyttö, ei toteudu, eikä myöskään saata Ihmistä synnintuntoon. Näin ei Ihminen myöskään pääse osalliseksi synninpäästöstä eikä vanhurskauttamisesta uskon kautta.
Seuraisiko edellisestä se, että niinsanottu tapakristillisyys, mihin sisältyy välinpitämättömyys ja ymmärtämättömyys armonvälineitä kohtaan, ei ole pelastavaa uskoa. Tästä syystä on ihmeellistä, että kirkkomme ja pappimme eivät Meille kerro sitä, että tapakristillisyydellä on turhaa notkua kirkon riveissä, koska tapakristillinen usko ei pelasta.
Mitä merkitsevät sitten lupaukset, tahtomiset ja tunnustamiset niin korfirmoitavalle kuin papin tehtävään vihittävälle tai piispan virassa olevalle. Kirkon rivijäsenelle annettavan opetuksen mukaan ei juuri mitään, sensijaan kirkkolaitolaitoksen ylläpitämiseksi paljonkin. Näin yhden Piispamme aiempi teksti, ”Hän kysyy, tarvitsetteko armahdusta. Ja tarjoaa sen saman tien” ei ole asianmukaista opetusta ja hengellistä tiennäyttöä.
No, tosikristittyasia edellisellä ei varmastikaan menny eteenpäin mutta toivottavasti palautetta syntyy tänne asti laitettavaksi.
Kommenttini tyrmätään varmastikin perusteella ettei Luterilaisessa kirkossamme ole kyse lakihenkisyyden todeksielämisestä eikä muustakaan ylöslaittamisestani. Miksi Luther oli sitten kovin pettynyt työnsä tuloksiin.
Aateliset ahneita, hillittömyys lisääntynyt, talonpojat raakoja ja hyväntekeväisyys köyhille vähentynyt, meinasipa Hän karistaa Wittenbergin katujen pölyt jaloistaan. Näin Fides Sola todistus sai Hänet ehkä empimään olisiko osin ollut parempi ymmärtää Caritate Formatan merkitystä ja osallisuutta enemmän jolloin osittain Hän olisi lähentynyt Zwinglin ja Calvinin ajatuksia.
Toivo Loikkasen kommentti blogin kysymykseen, ”Kysymykseen voisi vastata sanontaa lainaten ja mukaillen leikkisästi: Ristitty, rokotettu ja rippikoulun käynyt. No, ei se rippikoulu aivan välttämätön ole. Viime aikojen uutisten perusteella rokottaminen on tarpeellisempi, jos pitäisi valita. Kristitty on siis kastettu ja armosta elävä ihminen, joka omalla paikallaan ja “tasollaan” uskoo, toivoo ja rakastaa.”
Tässä saa huomata ”tasollaan” sanan käyttö. Osin varmasti on näin mutta kaikki kirkkomme jäsenet eivät sairauden, vajavuuden tai jonkun muun syyn vuoksi ole estyneitä ja samalla kykenemättömiä ottamaan vastaan asiallista opetusta ja hengellistä tiennäyttöä kirkkomme jäseninä. Olisiko mahdollista kirkastaa kommenttinne juurta vai oliko asia oikea leikkisästi mukaellen.
Pekka Väisänen, Kiitos hyvistä kommenteistasi! Ajattelin itsekin, että tuo ”omalla tasollaan” uskominen, toivominen ja rakastaminen saattaa ihmetyttää ja herättää kysymyksiä. Ilmaisu ei ole yksiselitteinen eikä varmaan paras mahdollinen kuvaamaan sitä asiaa, mitä siinä ajattelen. Halusin vai ilmaista asian tiiviisti selittelemättä. Nyt lyhyt selitys, johon oikeastaan kommentissasi jo viittasit: Kukin kristitty elää omista lähtökohdistaan todeksi uskoaan sekä toivoaan ja rakkauttaan. Emme voi edellyttää esim. samaa tiedollista osaamista hengellisissä ja teologisissa asioissa. ”Tasollaan” ei tarkoita, että olisi eri tason kristittyjä. Senhän jo Luther kumosi kun torjui luostarielämän korkeampana hengellisyyden asteena. Luther korosti elämistä kristittynä arjen kutsumuksissa.
Kiitoksia Toivo Loikkaselle mukavasta vastauksesta ja samalla antamastanne palautteesta.
Tämä oppiongelma sulkee nimenomaan pois kaikki omat pohdinnat. Opit kun on nekin vain joidenkin muiden pohdintoja.
Pekka V:n tekstissä oli paljon sanoja joiden merkitystä en tiedä, joten osa meni harakoille. Sama ongelma tulee esiin monissa saarnoissa ja esityksissä. Tavalliset tallaajat eivät ymmärrä kaikkea mitä oppineet teologit puhuvat. Saarnaajat monesti viittaavat johonkin toiseen Raamatun kohtaan. Olettaen että kuulija tuntee sen kohdan ja kyseisen kertomuksen. Viittaus voi olla hyvinkin keskeinen saarnan kannalta ja voi olla että kuulija putoaa täysin kärryiltä. Samoin käy silloinkin kun käytetään jotain teologista termiä, tai harvinaisempaa sivistyssanaa. Oppineet tietenkin käyttävät sitä kieltä, jonka osaavat. Monen papin on kuitenkin hyvin vaikea asettua tavallisen tallaajan asemaan ja kyetä puhumaan, niin että jokainen kuulija ymmärtää varmasti mistä puhutaan.
Joten sekään ei auta että kirkossa julistetaan oikeaa oppia ja evankeliumia, jos se tehdään sellaisella tavalla, ettei se mene perille kieliongelmien tähden.
Kiitos palautteesta. Suuri osa koski kuitenkin Uskontunnustuksemme sisältöä, mikä kai vieläkin kirkoissamme sunnuntaisin luetaan. Minä Uskon,, Pyhään Henkeen, Pyhäin Yhteisen Seurakunnan, Pyhäin Yhteyden, syntien anteeksisaamisen, ja,.
Näin osallistumisen asiasta olisi enemmäm kuin tarpeellista muistuttaa ja siitä opettaa. Miksi asiaan ei tartuta en tiedä. Syynä ei kai voi olla hienotunteisuus kirkon rivijäsenyyden harrastamista kohtaan.
Sehän tässä on ihmetyttää, kun itse opistamme opetetaan tuskin lainkaan. Joten seurakuntalaiset eivät edes tiedä mitä kirkko opettaa. Kun opista ei kirkossa huolehdita, niin kaikenlaiset väärät opettajat saavat helposti ihmisten päät pyörryksiin.
Lisäksi minua ihmetyttää sekin , että mihin se Rauli Toivonen katosi. Olisi ollut niin hauska keskustella hänen kanssaan. Vai ryhtyikö vain tutkimaan tarkemmin Raamattua ja siksi ei ole tullut jatkamaan keskustelua.
Puutut Pekka olennaiseen kohtaan, jonka sinä tunnet varmasti vielä paremmin kuin minä: ”seurakuntalaiset eivät tunne kirkon opetusta”. Peräänkuuluttamasi teema ”Millainen on tosi kristitty ihminen” saa siksi kovin monenlaisia vastauksia.
En ole kommentoinut keskustelua siitä syystä, etten minäkään ole kovin hyvin sisäistänyt tässä välillä esitettyjä ajatuksia. Toki Raamattua tutkin joka päivä, mutta kyllä minulla aikaa on kanssasi ajatuksia vaihtaa.
Tuolla ylempänä esitinkin sinulle Pekka kysymyksen tosikritittyyn liittyen: ”Missä valossa sinä näet sen, että minä kohdennan palvonnan Jeesuksen Isään enkä Jeesukseen?” En esimerkiksi rukoile Jeesusta itseään vaan Hänen Isäänsä Jehovaa. Jeesuksen nimessä tietenkin, niinhän Jumalan Poika meitä neuvoo(Joh15:16)
Odottelin vastausta ja siksi tämä hiljaiselo.
Kiitoksia kärsivällisyydestänne. Täysin en osaa kysymykseenne vastata, mutta rukoilemmehan, ”Isä Meidän joka olet taivaissa, Pyhitetty Olkoon Sinun Nimesi”.
Näin Jeesus tuli Ihmiseksi ilmoittamaan täyttymystä kirjoituksista. Uuden Testamentin Jeesuksen kolme tehtäväksemme antamaa ja samalla kertaamaa asiaa ovat tärkeitä säällisen elämän todeksi elämiseksi täällä lyhyen elämämme aikana.
Jeesus oli näin esimerkki kehittyneestä Ihmissielusta joka esimerkillään osoitti millainen, mihin ja minne Ihmissielu voi ja saattaa päästä, samoin kuin miten kyetä toimimaan, teoissaan, opetuksessaan ja julistuksessaan.
Haasteeni ei koskenut mielipiteitämme, vaan sitä mitä Raamatusta voimme suoraan lukea. Otatko haasteen vastaan?
Sana haaste viittaa helposti johonkin kaksintaisteluun, joten sellaista vähän tässä yhteydessä karttaisin. Toisaalta tunnen sinut profiilisi mukaisesti ”onnesta soikeena ukkomiehenä”, jollainen itsekin olen, joten yhteistä henkilöpohjaakin on.
Raamattu on yhteinen auktoriteettimme, johon kantamme pohjaavat. Sinäkin kun uskot laillani, että se on Jumalan meille antamaa ja henkeyttämää ilmoitusta kannesta kanteen.
Minulla on käytännössä kaikissa keskusteluissa mukana eräs nimimerkki, joka todennäköisesti tulee sotkemaan keskustelumme. Mutta yritetään.
Mitä siis Raamattu sanoo tosi kristityn palvonnan kohteesta? Kuka on Raamatun Jumala?
Hyppään keskusteluun, kun taannoin tapahtunut muistuu mieleeni. Keskustelussa Jeesuksen Jumaluudesta tuli esiin, ettei Jumala voi kuolla ja sen tähden Jeesuksen Jumalaluus on mahdoton ajatus, koska Jumala on iankaikkinen joka yksin on kuolematon.
Jossain kohdin vedottiin järkeeni ja annettiin sellainen käsitys, ettei Jeesus voi mitenkän olla Jumala, koska hän kuoli ristillä… eikä Jumal voi kuolla. Minä jouduin lopulta tunnustamaan uskoni Kristukseen, joka on minulle Tosi Jumala ja Ihminen, sillä Raamattu todistaa:
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” 2.Kor.5:19-21
Kristinuskon ydinmehua on juuri sen tunnustus jota maailma kavahtaa. Jeesus Kristus on Herra ja Jumala.
Paavali joka vainosi Kristittyjä todistaa kohdanneensa Herran:
”Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.
Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä,
ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.’
Niin minä sanoin: ’Kuka olet, herra?’ Ja Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Apot.26:9-15
Jokainen joka huutaa avukseen Herran nimeä pelastuu. Tämä Nimi, jota avuksi huudetaan tässä maailmassa on Jeesus Kristus.
Oikein hyvä, että toit Ismo muutamia Raamatun tekstejä mukaan tähän keskusteluun. Kaikki olivat juuri tähän aiheeseen liittyviä. Ja osoittivat sen, että ”Jumala oli Kristuksessa”, Jeesus oli taivaallisen Isänsä asialla.
Raamattu todellakin opettaa, että kristittyjen Jumala ei ole koskaan kuollut., sellainen ei ole edes mahdollista. Näin Raamatussa Kaikkivaltiasta luonnehditaan: ”Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä.”(1.Tim6:16).
Raamattu opettaa edelleen, että kun Jumalan Poika, Jeesus Kristus kuoli, hänet herätettiin kolmantena päivänä. Näin sanotaan Raamatussa: ”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia(Apt2:32). Jumala oli herättäjä, herätetty oli hänen Poikansa.
Kristittyinä meillä on tietenkin sama Jumala kuin Vapahtajallamme, joka antaa Raamatussa suoraan tästäkin askelmerkit: ”Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo”(Joh20:17).Opetus siitä, kuka on kristityn Jumala, tulee siis Raamatussa suoraan meidän Herramme suusta.
Jeesus Kristuskin on nykyään kuolematon, hänestä tuli sellainen. Näin Raamattu: ”Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen”(Ro6:9).
Siteerasin virheellisesti tuota Timoteuskirjeen kohtaa, sehän kertoo juuri tuosta Jeesuksen nykytilasta kuolemattomana ja ihmissilmille näkymättömänä taivaassa. Anteeksi huolimattomuuteni.
Kaikkivaltiaan ikuisesti kestäneestä kuolemattomuudesta kertoo hyvin vaikkapa Psalmi 36:9, joka tekee Jumalan kuolemisesta ”elämän lähteenä” mahdottoman: ”Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon”.