Kirkkohallituksen lausunto niin sanottuun translakiin on herättänyt paljon keskustelua. Aiemmassa blogissani arvioin sitä Jumalan kuva –opin puutteellisesta käsittelystä. Kritiikki liittyi siihen että lausunnosta puuttuivat kriteerit sen arviontiin, mikä oli tuota kuvaa ja mikä ei, sekä teologiassa olennainen ajatus tuon kuvan kirkastumisesta vähitellen. Keskustelun seurauksena lisäsin kuitenkin loppuun lyhyesti joitakin mm. sielunhoitoon liittyviä soveltavia näkökulmia.
Tässä blogissa yritän hahmotella lisää näitä soveltavia näkökulmia. Millaisia välineitä kristillinen ja luterilainen teologia ja erityisesti teologinen antropologia voisi tarjota transliikkeen arvioimiseen?
Teologiset välineet eivät tietenkään ole lääketieteellisiä, vaan ne ovat käsitteellistä välineistöä, joka soveltuu aatteelliseen, hengelliseen ja pastoraaliseen arviointiin. Kun niitä sovelletaan transkokemukseen, ne toimivat analogioina sellaisten asioiden välillä, joissa on jotakin samaa –eräänlaisina heuristisina malleina. Ilmiöiden erot taas saattavat asettaa rajoja niiden sovellettavuudelle. Ihmistieteet eivät kuitenkaan yleisestikään ole täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Transliikkeessä vallitseva käsitys väärään sukupuoleen syntymisestä on itsessään teologista mallia lähestyvä metafyysinen, filosofinen ajatus, joka ei ole empiirisesti todennettavissa. Se operoi samalla hengentieteiden kentällä kuin teologia, ja kuuluu itse filosofisen analyysin kohteisiin (tästä analyysista ks. mm. täällä). Ihmistieteet pyrkivät ihanteellisesti kunnioittamaan ihmisyyden mysteeriä ja soveltavat metaforisia malleja kohteensa tavoittamiseen. Historialisesti teologia on usein tarjonnutkin käsitteellisiä välineitä muille ihmistieteille. Siksi se voi olla relevanttia myös nyt.
Ruumiin ja hengen konflikti, kristityn transitus ja kaksiluonto-oppi
Kristillinen teologia on antiikista asti toiminut vuorovaikutuksessa filosofisen antropologian käsitteiden kanssa samalla kun se itse on toiminut moottorina niiden kehittämisessä. Sen peruskysymyksiin kuuluu ruumiin ja hengen välinen suhde, joka usein ilmaistaan lihan ja hengen suhteena. Tähän liittyy kysymys kristityn identiteetistä. Kristitty on jo kasteessa liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, eikä enää elä lihalle ja vanhalle minälleen, kuten Paavali ilmaisee:
”[…] meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. […] Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.” (Room. 6:4, 6)
Paavali puhuu näistä todellisuuksista, lihasta ja hengestä luontoina, minkä luterilainen reformaatio tulkitsi analogisena Kristuksen kaksiluonto-opille: Kristityssä on kaksi luontoa, liha ja henki, eikä kristityn varsinainen identiteetti ole enää liha, vaan henki. Kyse on eräänlaisesta transitiosta, mitä ajatusta on queer-teologiassa hyödynnetty. Voiko kaste siis toimia esikuvana transitiolle ja sukupuolihämmennyksen jäsentämiselle?
Näin voinee juuri ajatella: Lutherille kristityn elämä on juuri transitus, siirtymä tästä maailmasta tulevaan, lihasta henkeen. Mutta tie kasteesta eteenpäin vie nykyisestä transajattelusta poikkeavaan suuntaan. Luterilainen opetus näiden suhteesta nimittäin johtaa vastakohtien yhteensovittamiseen, ei niiden erottamiseen. Kun sen mukaan Kristus on aidosti ja kokonaan tosi Jumala ja kokonaan tosi ihminen, on kristittykin samoin aidosti ja kokonaan liha ja yhtä aidosti ja todesti henki. Hän elää jännitteessä, jossa hän on molempia aina siihen asti, kun hänen lihallinen elämänsä kuolemassa päättyy. Tästä kilvoituksesta ja taistelusta ei ole mitään etuoikeutettua poispääsyä ja helppoa ratkaisua. Kun eräs kuuluisista kirkkoisistä, Origenes, päätti (kirkkohistorioitsija Eusebioksen mukaan) päästää itsensä tästä antiikissa pääasiassa seksuaalisuuden ja henkisyyden konfliktiksi tulkitusta taistelusta skalppelilla, tuomitsi kirkko myöhemmin yleisesti tämän ratkaisun pitäen sitä varoittavana esimerkkinä. Reformaatio korostikin, ettei lihan ja hengen taistelua voi pitää vain ruumiin halujen ja hengen välisenä konfliktina, vaan lihallisuus maalliseen tarrautumisena ja siihen liittyvänä itsekkäänä rakkautena läpäisee myös ihmisen korkeammat sieluntoiminnot. Siitä ei niidenkään tasolla löydy helppoa pakoa, vaan seksuaalinen pidättyvyys ja munkkeuskin ainoastaan sublimoi konfliktin ylemmälle tasolle.
Ahdistusten teologia
Miksi Jumala sallii konfliktia? Luterilainen vastaus on, että lihan ja hengen ristiriita vasta alkaakin uudestisyntymisessä kasteen ja armonvälineiden kautta, kun armo luo ennen puhtaasti lihalliseen ihmiseen uuden olemistodellisuuden, joka nojautuu näkymättömän varaan. Konflikti ja sisäinen ristiriita on merkki elämästä ja kilvoittelusta. Jos se lakkaa, on lakannut kilvoituskin, ja uudistuminen Jumalan kuvan kaltaisuuteen päivästä päivään. Kirkko on tässä maailmassa taisteleva ja vaeltava kirkko. Jännitteet kuuluvat kristityn olemassaoloon. Lisäksi näkökulma liittyy erityisesti ahdistusten (Anfechtung) teologiaan. Sen mukaan Jumala käyttää ahdistuksia ihmisen opettamiseksi.
Luther tutkii tätä näkökulmaa erityisesti psalminselityksissään. Hän tulkitsee psalmin välisoiton tai tauon (sela) merkitsevän painavaa tunnekokemusta ja sanatonta hengen huutoa, jonka kohdalla on erityisesti pysähdyttävä kuuntelemaan, mitä Jumalalla on sanottavaa. Pyrkimys ratkaista ahdistus nopeasti tarkoittaa selän kääntämistä Jumalalle ja yritystä ratkaista paradoksit inhimillisellä viisaudella. Tällöin jää kuulematta se, mitä Jumalalla voisi olla ahdistuksen kautta opetettavaa. (Ratkaisu muistuttaakin nykyistä käsitystä murrosiän kehitystehtävistä). Kumppaneiksi ahdistukseen Luther tarjoaa Pyhän Hengen läsnäoloa (joka on eniten läsnä siellä, missä on pimeintä) ja taitavaa sielunhoitajaa. Läsnäolo ahdistuksissa olisi vierellä kulkemista, ei nopeiden ratkaisujen ja selitysten tarjoamista Jobin kavereiden tapaan.
Postmoderni herätys?
Luterilainen ristinteologinen kokonaisnäkemys vastustaa sitä, että kaikki olisi kepeästi ja yksinkertaisesti tulkittavissa luomisteologisesti Jumalan hyvyyden ilmenemiseksi. Selitykset joihinkin asioihin odottavat sen mukaan vasta lopussa.
Transyhteisö muistuttaa taas monella tapaa sellaista uskonnollista liikettä, josta pikakääntymistä korostaneen herätyskristillisyyden kriitikoilla oli ennen tapana varoittaa. Se on nuorten piirissä leviävä liike, joka tarjoaa nopeita ratkaisuja nuorille melko tyypilliseen vierauden ja outouden kokemukseen. Sukupuoliahdistusta kokevien nuorten määrä onkin länsimaissa kasvanut valtavasti, esim. Suomessa viisinkertaistunut puolessa vuosikymmenessä. Ilmiö koskee erityisesti autisminkirjoisia nuoria, noin 20 kertaa kantaväestöä useammin (ks. Duodecim). Yleistymistä selitetään usein sosiaalisen median vaikutuksella ja ns. sosiaalisella tarttumisella tai mallioppimisella (social contagion).
Transajattelun taustalla on metafyysisluontoinen, ehkä jopa esoteerinen oppi, joka tarjoaa selityksen ja ratkaisun tähän outouden kokemukseen. Yhteisön jäseneksi päästään hieman aikuiskastetta muistuttavalla tunnustautumisteolla, jolla katkaistaan siteet entiseen elämään, usein nimeä myöten. Jos läheiset eivät hyväksy tätä ratkaisua, heidät luetaan siihen vanhaan, josta tehdään irtiotto. Maailma jaetaan mustavalkoisesti vihollisiin ja liittolaisiin. Ihmisten luokittelulle on omat terminsä, ei enää eikkareita ja kääntyneitä tai suruttomia ja heränneitä, mutta wokeja, cissejä ja transseja. Aate ja saarnaajat tulevat jälleen angloamerikkalaisesta maailmasta. Kampanjat eivät enää ole telkkarissa ja traktaateissa, vaan youtubessa ja twitterissä. Rahaa ei enää kerätä stadionilla kolehteina, vaan follauksin ja yrityksiltä.
Jotkut varmaan kokevat saaneensa avun, mutta jäljelle jäänee valitettavan monta eri tavoin rikottua. Hengellisiä termejä analogisesti soveltaen: joskus tällaista uskallettiin kutsua hurmahenkisyydeksi, ratkaisuajatteluksi, kunnian teologiaksi ja tuontitavaraksi. Paljonko selittyy nytkin liikkeen samanlaisella psykodynamiikalla? Miksi monet ennen viidesläisyyttä kritikoineet lähtevät nyt tukemaan tätä liikettä?
No nyt on virhe korjattu.
Väliin kuuntelemme Dannyn kappaleen Tuuliviiri.
😀
World Visionin lausunto on jossain määrin tragikoominen. He pahoittelevat siinä konservatiivien kokemaa mielipahaa siitä, että järjestö oli suvaitsevainen homopareja kohtaan kahden päivän ajan.
Täytyy toivoa, että muumit on jälleen järjestyksessä laaksossa.
Koomisinta ja liikuttavinta on se, että sanovat suoraan, että raha ratkaisi. Mitäpä se sana sanoo mammonasta…
Ei voi kuin ihmetellä, kenen ”omantunnon” ääntä nämä järjestöt kuuntelevat, kun kysymys on lapsista. Suurin osa maailman ”aikuisten” valtioistahan vastustaa seksuaalivähemmistöjä, mutta mitä nämä järjestöt tekevät, jos tilanne on tämä:
”Unicef perustettiin toisen maailmansodan jälkeen auttamaan Euroopan sodasta kärsiviä lapsia, joita oli noin 40 miljoonaa. Heistä puolet oli aliravittuja ja vammaisia ja noin neljäsosa oli menettänyt molemmat tai toisen vanhemmistaan. Joka kolmas maailman alle 15-vuotiaista lapsista eli ilman kotia, ilman vanhempia, ilman ruokaa, ilman nimeä ja ihmisarvoa. Koko maailmassa heitä oli noin 300 miljoonaa. Euroopan maista vaikein tilanne oli Puolassa, Kreikassa, Itävallassa, Jugoslaviassa ja Suomessa. Suomi oli ainoa Pohjoismaa, jossa ruokaa ei ollut riittävästi.”
Oman ”omantuntomme” mukainen keino 90-luvulla oli antaa Suomen valtiolle 30 000 markan omavelkainen takaus, että suomalaisjärjestön rahoittamana stipendiaattina maahan tullut ja karkoitusuhan alla elänyt nuori sai jäädä Suomeen, kun hänen kotimaassaan oli puhjennut sisällissota. Hän halusi jäädä Suomeen, kun pelkäsi palata kotimaahansa, jossa jo oli tehty hyökkäys hänen kotiinsa, ja hän olisi ollut vihollinen kummankin keskenään taistelevan klaanin näkökulmasta.
On hieno nähdä, että World Vision teki parannuksen. Mehän kaikki erehdymme ja teemme vääriä päätöksiä, mutta ratkaisevaa ei ole se montako kertaa kaadumme vaan se seisommeko lopulta pystyssä.
”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” – Jaakob 5:19-20
On tietysti surullista huomata, että joku kokee jonkin vähemmistöryhmän syrjimisen ”parannuksena”. Olen sitä mieltä, että Jeesus kääntyisi haudassaan, jos kuulisi mihin kaikkeen vihamielisyyteen me uskontoa käytämme.
Jos nyt joku on sitä mieltä, että Jeesus ei ole enää haudassa vaan ylösnoussut ja että kyllä hän kaikki nämä mielipiteet kuulee, täytyy kyllä hämmästellä kuinka paljon hän meitä kaikkia rakasti, että tällaisen ihmiskunnan takia oli valmis kuolemaan marttyyrina. Mahtaakohan häntä koskaan kaduttaa.
Mutta mukava jälleen kuulla kuinka Mauno Mattila seksuaalivähemmistöjen ihmisarvoisen kohtelun virheenä ja eksymyksenä. Kannattaa nyt ehkä kuitenkin Mauno varoa, ettet tukehdu omaan ylimieliseen kaikkivoipaisuuteesi.
Mauno Mattila.
USA:ssa asuneena olen realistisesti aistivinani syyn muutokseen,
” … palauteryöpyn tukijoilta, jotka uhkasivat lopettaa avustuksensa ”.
siis raha ratkaisi kuten Sonja Ottavainen hyvin totesi. Siis muutos ei johtunut ihmisarvostuksen muutoksesta.
Raamatun mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Jos kerran lähetystyötä tehdään ja siinä aineellisen avun ja opetuksen lisäksi viedään evankeliumia niin onhan sen tietenkin oltava Jumalan sanan mukaista! Jeesus on ylösnoussut vapahtaja ja elävä Jumala, niin ettei hän enää haudassaan kääntyile niinkuin Jusu Vihervaara kirjoitteli. Ja jos hän olisi ollut vain ihminen ja olisi vielä haudassaan niin hän kääntyisi juuri sen takia kun hänen sanansa on mitätöity ja jopa lähetysjärjestöt toimivat suoraan raamatun opetusta vastaan. Pitää muistaa ettei Jeesus tullut lakia kumoamaan vaan täyttämään.
Ei mitään, sillä teologeilla tuskin on asiaan tarvittava lääketieteellistä ja biologiatieteellistä kompetenssia.
”Transliikkeessä vallitseva käsitys väärään sukupuoleen syntymisestä on itsessään teologista mallia lähestyvä metafyysinen, filosofinen ajatus, joka ei ole empiirisesti todennettavissa.”
Tätähän et Karimies voi tietää, on jo paljon tieteellistä tutkimusta koskien mm. transseksuaalien aivojen analogisuutta vastakkaisen sukupuolen aivojen kanssa.
”Jotkut varmaan kokevat saaneensa avun”
Johdatteleva ja virheellisesti vähättelevä sananvalinta tuo ’jotkut’ sillä
” Tutkimuksissa on yhdenmukaisesti todettu, että sukupuolen korjaamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tuloksekkaita (Lancet 1991). Edellytyksinä ovat oikeassa paikassa tehty huolellinen diagnostiikka, hyvä hoitosuunnitelma ja taitava kirurgia. Näiden edellytysten täyttyessä hoitoon tyytymättömiä on vain noin 10 % ja päätöstään katuu VAIN 1–1,5 % (Michel ym. 2001). On hyvä muistaa, että kaikkien potilaiden ei tarvitse käydä läpi koko hoitoprosessia, vaan voidaan tehdä yksilöllinen kuntoutussuunnitelma. Näissä tilanteissa hoidon arviointi on usein erittäin monimutkaista ja hoitojen aloittamiseen täytyy suhtautua erityisen varovasti.”
AILA TIITINEN, dosentti, osastonylilääkäri.
Voisinhan minäkin linkitellä tähän TERF-tutkijoiden kirjoituksia ja dokumentteja, tai vaikka kirjoitella pitkästi Englannin Tavistock-casesta, mutta on ilmeistä, ettei näillä aatteeseensa omistautuneille tietenkään mitään vaikutusta ole. Nuorten parissa tämä liike on vasta räjähtänyt, ja seuraukset näistä uudemmista aalloista tulevat viiveellä: 2000-luvun kehityskulkuja ei tutkita 1990-luvulla. Toivottavasti olette valmiita ottamaan vastaan palautteen, kun se tulee.
Kyllähän se nyt on niin päin että transfoobikot ja krist. fundamentalistit tieteellisiä tutkimustuloksia enin kavahtavat.
Uskallapa nyt vain lukea tämä https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/19403051/
Luepa Karimies tämä tutkimus:
Aivot
.2008 joulukuu;131(Pt 12):3132-46. doi: 10.1093/brain/awn276. Epub 2008 2.11.
Sukupuoliero hypotalamuksen uncinate -ytimessä: suhde sukupuoli-identiteettiin
Alicia Garcia-Falgueras 1, Dick F Swaab