Nuo ihanat kirjoitetut Suomen ja Mussaun kielet!
Kehitys Suomessa on ollut niin nopeaa, että tuskin tulemme ajatelleeksi, miten meillä elettiin sata tai kaksi sataa vuotta sitten. Jo yksinomaan koululaitoksemme on kehittynyt valtavasti vuosikymmenien saatossa emmekä välttämättä tule ajatelleeksi, ettei opiskelumahdollisuudet ole kaikkialla maailmassa läheskään sillä tasolla millä ne ovat meillä Suomessa.
Kun olen asunut vuosia maissa, joissa vain rahalla saa kunnon koulutusta, niin jotenkin osaa arvostaa Suomen koulutusmahdollisuuksia ja koulutuksen tasoa.
Näitä tällaisia tulin pohtineeksi pari viikkoa sitten, kun osallistuin Papua Uudella Guinealla Mussaun kielisen Uuden testamentin käyttöönottojuhlaan. 25 vuoden käännöstyö oli valmis ja Uusi testamentti oli valmis otettavaksi käyttöön juhlavasti Mussaulaisessa kirkossa.
Samalla tulin miettineeksi, että millaiset juhlat Suomessa järjestettiin, kun Mikael Agricola Uuden testamentin suomennos julkaistiin vuonna 1548. Samalla hän tuli luoneeksi Suomen kirjakielen pohjan, joten ei ihan pikkunen juttu meidän suomalaisten kannalta.
Millainen siunaus monella tapaa kirjakieli on meille suomalaisille ollut. Tosin kukapa meistä enää kyseenalaistaisi sen olemassa oloa. Ja miten rikas kieli ilmaisultaan kielemme onkaan.
Mutta Mussaun-kieltä puhuvat 7000 ihmistä saivat vasta nyt, vuonna 2019, Uuden testamentin. Sitä edelsi suomalaisaustralialaisen pariskunnan lähes 25 vuoden työ tuon kyseisen kielen parissa.
Vuonna 1995 Marjo ja John Brown aloittivat tutkimaan ja vääntämään kirjakielelle Mussaun kieltä. Pikkuhiljaa syntyi aakkoset, kielioppi ja jossain vaiheessa kirjoitettu kieli oli valmis. Siinä sivussa syntyi lukutaitomateriaalia ja lopulta myös koko Uusi testamentti, joka nyt sitten otettiin käyttöön, 471 vuotta sen jälkeen, kun me suomalaiset saimme Uuden testamentin.
Mussaulaiset asuvat kaukaisella Mussaun saarella Eteläisellä Tyynellämerellä. Saarella ei ole sähköä, vesijohtoa, viemäreitä eikä puhelinlinjoja, ja muutenkin siellä havisee historian tuulet. Matka lähimpään Kaviengin kaupunkiin kestää 12 tuntia laivalla. Saarella on kaksi autoa.
Me ulkolaiset juhlavieraat lensimme ensin Kaviengiin reittilennolla, sieltä sitten SIL:n raamatunkääntäjien koneella Emiraun saarella, jossa sijaitsee amerikkalaisten toisessa maailmansodassa rakentama kiitorata. Kentällä kasvoi ruohoa ja puita, mutta sen verran sitä oli raivattu, että pikkukone mahtui laskeutumaan välistä. Loppumatka Mussaulle sitten puksutettiin ruostuneella laivalla uuvuttavassa kuumuudessa ja auringonpaisteessa.
Siellä uskomattoman kauniin meren keskellä Marjo ja John työskentelivät vuosikausia Mussaun kielen parissa paikallisen tiimin kanssa. Urakka oli vaativa ja kieltä jouduttiin muokkaamaan moneen kertaan. Juhlassa tiimiläisille jaettiin todistukset osallisuudesta oman kielensä kirjallisen muodon tekemiseen. Varmasti melkoinen etuoikeus nähdä oman kielen kehittyminen puhutusta kirjalliseen asuun.
Papua Uudella Guinealla on yli 800 kieltä, joten urakkaa riittää. Tuskin koskaan kaikkia kieliä saadaan kirjakielelle kehitettyä ja monet kielet kuolevat puhujien vähetessä. Korkeiden vuorien välissä ja meren saarilla on asunut satoja ihmisryhmiä, joille on kehittynyt vuosien saatossa omat kielensä. Ihmisten liikkumisen kasvaessa monet ovat omaksuneet pidginin kielen, joka syntyi tarpeesta kommunikoida eri kieltä puhuvien kesken.
Kun raamatunkääntäjät puhuvat ihmisen äidinkielestä, he puhuvat siitä sydämen kielenä. Mussaulaisille mussaun-kieli on juuri se sydämen kieli — kieli joka opittiin jo lapsena ja sillä kommunikoidaan parhaiten. Kun kirkossa laulettiin mussaun kielellä, me vieraat pystyimme osallistumaan lauluun, kun sanat heijastettiin seinälle. Se kosketti vaikkemme sanoja ymmärtäneetkään.
Viimeisen vuoden aikana, kun olen työskennellyt yhdessä raamatunkääntäjien kanssa, olen ihaillut sitä kutsumustietoisuutta millä he omistavat elämänsä uuden kirjakielen luomiseen ja Raamatun käännöstyöhön. Se ei ole projekti tai hanke vaan usein 20 tai 30 kestävä elämäntyö, jossa kysytään kutsumusta ja sitkeyttä. Tuskin ilman selvää kutsumusta kukaan jaksaisi sillä käännöstyö on haastavaa. Usein jo olosuhteet elämälle viidakossa tai kaukaisella saarella ovat uuvuttavat ja primitiiviset. Jo yksistään jatkuva kuumuus, trooppiset taudit ja vaikeat kulkumahdollisuudet ovat omiaan herättämään koti-ikävän.
Palasin Mussaun juhlista ihmetellen monia asioita, joita olin matkani aikana kohdannut. Ehkä eniten ihmettelin Jumalan rakkautta näitä(kin) Mussaun ihmisiä kohtaan, että hän päätti lähettää suomalaisaustralialaisen pariskunnan tekemään heille kirjakielen ja Uuden testamentin heidän sydämensä kielellä. Melkoinen rakkauden osoitus!
Ja Mussaun saarella elää nyt kansa, joka voi olla ylpeä kirjakielestään niin kuin me suomalaiset olemme ylpeitä omastamme.
