Kaikkia blogeja ei kannata kommentoida. Se ei ole viisasta eikä kristillistä. Ylen Mikko Moilanen kirjoitti joitakin vuosia sitten ansiokkaan artikkelin Älä ruoki trollia.
https://yle.fi/uutiset/3-7466029
Moni yllä olevan uutislinkin ajatuksista sopii mielestäni hyvin myös Kotimaa24:n blogien maailmaan.
Oletko miettinyt, miksi lähtökohtaisesti kristittyjen keskustelufoorumiksi tarkoitetulle alustalle on päätynyt joukko sinnikkäitä tarkoitushakuisesti toisinajattelijoita? Miksi joku tuntuu harjoittavan aivan tahallista kanssakeskustelijain sanojen väärinymmärtämistä? Miksi tiettyjä henkilöitä eivät tunnu sitovan sen enempää yleiset kohteliaisuussäännöt kuin foorumin yhteiset pelisäännötkään?
Netissä moni yllämainittu ongelma tunnetaan trollauksen nimellä. Ylen Mikko Moilanen referoi tutkija Maria Lassila-Merisaloa ja ohje on selkeä. Trollaajan kesyttää parhaiten jättämällä hänet vaille kommentoinnin tuomaa tyydytystä.
Kristillisellä foorumilla saman asian voisi kenties sanoa myös apostoli Paavalin sanoin: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,” (Tiit.3:10).
Luonnollisesti Paavalin tarkoittama harhaoppisuus tarkoittaa vielä paljon laajempaa ja syvempää ongelmaa kuin monet netin trollaukset. Kristillisellä keskustelualustalla on kuitenkin mahdollista ajatella myös niin, että osa meistä Kotimaa24:n ”blogisteista” on tunnistettavissa harhaoppisuus-problematiikan kautta, johon yhdistyy lisäksi myös trollauksen tuntomerkkejä. – Tällöin jokaisen verkkokeskustelijan on hyvä kysyä itseltään: Ruokinko minä tällaista trollia? Olenko provosoitavissa, kun minua provosoidaan? – Ja onko ylipäätään järkevää mennä kommentoimaan sellaisen henkilön blogeja, johon sopivat ”harhaoppisuus-trollin” tunnusmerkit?
Charlotta ja Kari,
Tässä blogissa ei väitetä, että erimielisyys olisi itsessään harhaoppista tai trollausta. – Sen sijaan pyrin esittämään tuoreen analogian trollauksen ja harhaoppisuuden karttamiskehotuksen välillä. Kysymys on siitä, ettei keskusteluyhteyden pakonomainen ylläpitäminen ole aina viisasta, vaan joskus on jopa terveellistä ottaa eri syistä etäisyyttä. Ongelman aiheuttaa usein se, että tietyt riidanhaluiset persoonat suorastaan hankkiutuvat sana harkkoihin, eivätkä osaa itse lopettaa ilman foorumilta poistamista.
Olen keskustellut ja keskustelen yhä blogeissani yli erilaisten tunnustuskuntarajojen. Yhtenä Kotimaa24:n pitkäaikaisimpana blogistina en ole kuitenkaan voinut välttyä myös muutamien sinnikkäiden häirikköjen kohtaamiselta. Heidän toimintansa rajoittamista en kutsuisi tuomitsemiseksi, vaan yleisten vuorovaikutustapojen turvaamiseksi.
Joskus minua on ”ojennettu” raamatunlauseilla. Heti perään toinen kirjoittaja on laittanut toisen raamatunlauseen, joka kumoaa edellisen. Niin sitä raamattua käytetään omiin tarkoituksiin varsin näppärästi. En ole ottanut opikseni.
Täällä ei pitäisi puhua nimillä kenestäkään.
En sanoisi niin jyrkästi, ettei kenestäkään sovi puhua nimillä. Esim. blogistina annan nimeni tietoisesti näkyviin. Silloin sallin omien ajatusteni kommentoinnin myös muilla foorumeilla kuin oman blogini yhteydessä. – Kommennoinnin hyväksyttävyyden ratkaisee konkreettiseen nimeen liitetyn kommentoinnin tapa, esim. referointien ja sitaattien oikeellisuus.
Täällä keskustellaan, mitä on harhaoppi. Mielestäni kristinuskon oppi kiteytyy uskontunnustukseen, kymneneen käskyyn ja Isä meidän – rukoukseen. Onko tämän sivuston ylläpitäjä sitoutunut näihin? Onko tämä enää ylipäätänsä kristillinen keskustelualusta?
Tämä blogi ei ole varsinaisesti keskustelua siitä, mikä tai mitä on harhaoppi. Pikemminkin suuntaan keskustelua siihen, miten vakaumusten välistä keskustua tulee käydä, ja milloin se menee trollaukseksi. – Teen myös rohkean analogian, jossa vertaan nykytrollausta antiikin ajan harhaoppisten tiettyyn tapaan aiheuttaa sekasotkua (jota tulee karttaa).
Jos käyttää bloggi-tilaa julistuksen areenana ,niin toivoo tietenkin että sitä ei häiritä muilla mielipiteillä.
Itse protestoin , yleensä hiljaa itsekseni, noita julistajia vastaan ,koska heidän sanomansa kirkollisessa lehdessä on yleensä sellainen että he yrittävät evankelioida jo uskoon tulleita. Jotkut tosin onnistuvat tuomaan raikkaan tuulahduksen jollain uudella oivalluksella ja panevat ajatukset liikkeelle.
Toisaalta bloggi-ilmiö on yleisesti ymmärretty keskusteluareenaksi. Kun lehdistö tarjoaa tilaa omilla sivuillaan, niin ajatus on juuri keskustelun virittäminen.
Julistus-kirjoittajien tulisi nimenomaan uskaltautua dialogiin heidän kanssaan jotka ovat erimieltä. Ennen kaikkea niiden kanssa , jotka avoimesti ilmoittavat olevansa ateisteja. MIssään muualla ei ole samanlaista mahdollisuutta olla lähetysmielinen kun tällä.
Toinen kohderyhmä ,joiden kanssa on hyvä keskustella, on ei-luterilaiset ja toisin uskovat. Sellaisessa keskustelussa omat mielipiteet terävöityvät ja parhaimmilaan kunnioitus toisinajattelevia kohtaan kasvaa.
Sitten löytyy joitakin joita voisi kutsua ”räyhääjiksi”. Miksei yrittäisi ymmärtää sitä mikä heitä motivoi? Sellainen ymmärrys syntyy vain vuoropuhelussa.
Kyllä kirkollisella foorumilla oleva blogi voi olla aivan hyvin myös julistusta. Siinä ei ole kyse trollaamisesta. Lisäksi on nähdäkseni myönnettävä, ettei dialogin ja julistuksen välillä ole aivan jyrkkää rajaa…
Julistaminen kuulostaa ainakin minun korviini helposti siltä, että sitä tekevä kertoo asian niin kuin se on ja piste. Onkohan muilla kuin Jeesuksella todellista valtaa julistaa, kun kyse on Jumalan valtakunnan asioista? Kuka meistä tietää niistä niin paljon, että voisi sanoa asiat niin kuin ne todella ovat?
Klassisessa kristillisessä sanastossa julistus on myönteinen termi. Syvimmiltään siinä on kyse Jeesuksen antamasta Hyvästä Uutisesta koko maailman pelastukseksi. Kuten Raamatun apostolien esimerkeistä näemme, julistus ei sulje pois myöskään vuoropuhelua.
Niin, toki usein puhutaan sananjulistuksesta kun kristillisessä tilaisuudessa pappi tai muu kutsuttu puhuja puhuu. Kommentoin vain siihen, että tuo sana kalskahtaa minun korvissani helposti jossain määrin ”kaikkitietävältä”.
Muutenkin mainitsemasi ”klassinen kristillinen sanasto” sisältää paljon hyvin tulkinnanvaraisia ja erilaisia mielikuvia synnyttäviä, vanhahtavia sanoja. Tämän päivän ihminen ei pääse niihin sisälle ja niitä ei oikein kukaan osaa selittääkään täysin ymmärrettävästi. Siksi tulee helposti väärin ymmärryksiä, kun miellämme sanat ja asiat eri tavoin.
Toisaalta, kyllähän me tulkitsemme paljon ihan tavallisiakin asioita ja sanoja. Jos kaksi ihmistä menee uimaan ja toinen sanoo, että onpa lämmintä vettä niin siihen toinen vastaa: ”No ei todellakaan vaan jäätävän kylmää”. Kuitenkin vesi on kummallekin tasan saman lämpöistä. Riippuu vain siitä, miten me koemme sen.
Vanhat kristilliset sanat ja termit, jotka ovat nykyihmiselle työläitä ovat sinällään mielenkiintoinen aihe, mutta eivät varsinaisesti tämän blogin teema.
Ei varsinaisesti. Mietin vain, että moni meistä lähtee kommentoimaan asioita omalta vakaalta kokemuspohjaltaan, joka saattaa lähteä vaikka jostain väärinymmärryksestä. Jos ihmisellä on esimerkiksi hyvin negatiivinen kokemus jostain asiasta, hän saattaa lähteä ”trollaamaan” vain siksi, että kokee asian niin voimakkaasti toisella tavalla eikä ehkä osaa ajatellakaan, että joku kokee sen vääräksi tai sopimattomaksi. En silti tietenkään puolustele tahallista ”trollausta.
Ihan mahdollista toki tuokin…
Liian steriiliksi kanava ei saa muuttua. Muutoin keskustelut kuolee itsestäänselvyyksien toistamiseen. Siitä tuskin jatkossakaan on huolta, sillä kaikki me joskus lipsutaan hyvästä kirjoittamisen tasosta. Ainakin minä. Silloin on hyvä, että reilusti palautetaan ruotuun. Jollei sana tehoa, niin sitten otetaan kovemmat keinot käyttöön. Kerralla emme voi poistaa hankalia keskustelijoita, niitä ilmaantuu aina lisääkin. Mikäli havaitaan ettei moitteet tehoa, niin silloin keskustelusta pois sulkeminen on ainoa vaihtoehto. Se on meidän tehtävä. Jollei näin toimita, niin keskustelun taso alkaa heti laskea. Ylläpito tuskin voi tiukkoja sääntöjä trollauksen estämiseksi luoda. Kanavan täytyy olla kaikille periaatteessa avoin.
Osa poistetuista tai poistuneista tulee taksisin uudella ”puhtaalla” nimellä.
Totta puhutte molemmat. Aukoton järjestelmä on mahdoton/totalitarismia, mutta usein kohtuullisen käytöksen ja moderoinnin malli onkin se kiinnostavin/mielekkäin.
Voi pyhä yksinkertaisuus (tai herregudendå) ! Tarkoitin sitä, että täällä ei mainittaisi sellaisten ihmisten nimiä, jotka eivät osallistu keskusteluun. Tietysti blogit (kuin myös kommentit) kirjoitetaan omalla nimellä. Nyt ei jaksa enää vääntää !
Keskustelua ei nähdäkseni voi ohjeistaa noin jyrkästi. Esim. julkisista rikoksista ja niiden tekijöistä pitää voida keskustella, vaikkei heitä kutsutakaan antamaan vastineitaan. – Huonokäytöksinen blogisti ei ole vielä rikollinen, mutta tietyissä tapauksissa on perusteltua tehdä heidänkin kohdallaan rajauksia… Esim. tietyt narsistiset piirteet tms.
Nyt lienee aika kysyä ”Herra, en kai minä ole se?”
Olen aivan eri mieltä uskon asioista kuin sinä. Mutta ei kai se ole huonotapaisuutta ja trollaamista? Ennen vanhaan trolliksi kutsuttiin sitäpaitsi kirjoittajaa, jolla ei ollut mielipidettä asiasta mihinkään suuntaan, vaan vain halu herättää kiukkuista keskustelua.
Jori,
Minua ei kannata herroitella;-)!!!
Mutta minun kokemukseni mukaan sinun keskustelutapasi on (muilta osin) varsin asiallinen. En ole muistaakseni myöskään poistanut yhtään kommenttiasi.
On jälleen lauantaiehtoon aika. Kommentointi hiljenee. Kiitos kaikille asiallisesti kommentoineille!