Muistan, kun joskus nuorena olin katsomassa erään seurakunnan pääsiäisnäytelmää. Se oli taitavasti toteutettu seurakuntalaisten voimin. Näytelmässä tapahtui sama kuin niin usein Jeesuksen elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta kuvaavissa elokuvissa, vaelluksissa ja näytelmissä. Tunnelma lässähtää lopussa, juuri silloin kun tapahtuu huipennus. Ylösnousemusta ei voi kuvata. Tuon kertomani näytelmän nimi muuten oli Jumala on suuri. Siinä hetkessä Jumala ei kovin suurelta vaikuttanut.
Useamman kerran olen jutellut kollegojen ja muiden tuttujen kanssa, miten kuvaisi pääsiäistä? Tuntuu, että vaikka rakentaisi kuinka suuren tyhjän haudan tai täyttäisi kaikki paikat keltaisilla pääsiäisliljoilla, ei pystyisi tavoittamaan jutun ydintä ja ideaa. Toisinaan tulee verrattua joulun aikaa, miten Jeesuksen syntymäjuhla on helppo somistella ja joskus on vähän liikaakin tarjontaa. Toisaalta taas hiljaisen viikon tapahtumiin pääsee paremmin sisälle. Onhan kirkkotilankin dramaattisen erilainen kiirastorstaina ja pitkäperjantaina. On toki muutakin kuin silmillä nähtävää, mutta aina ei esimerkiksi musiikkikaan ratkaise tilannetta.
Olisiko siinä jotain ajatusta, että pääsemme ihmisyytemme ja inhimillisyytemme vuoksi lähelle syntymää ja kuolemaa, mutta niiden ulkopuolella on sellaista, johon käsityskykymme ei kerta kaikkiaan vaan riitä?
Jos näin on, niin hyvä niin. Voimme tehdä haparoivia yrityksiä eri tavoin Jumalan suurten lahjojen puoleen, mutta kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Jos koitamme mahduttaa pääsiäisen tapahtumat konkreettisesti ja analyyttisesti omaan tajuntaamme ja todellisuuteemme, teemme Jumalasta oman kokoisemme ja meille sopivanmittaisen.
Mitäpä jos ottaisimme vastaan sen, mitä Jumala meille lahjoittaa emmekä yrittäisi itse sen enempää? Pääsiäisen evankeliumissa on Jumalan viesti enkelin suulla: ”Älkää te pelätkö.” Olisiko tässä riittävästi evankeliumia tälle pääsiäiselle? Tai jos siinä onkin koko ylösnousemuksen sanoma.
Tällaisissa ajatuksissa valmistelen pääsiäisen messua ensi pyhäksi. Tervetuloa ja tervemenoa kirkkoon!
Kiitos, Antti, tästä: ”Voimme tehdä haparoivia yrityksiä eri tavoin Jumalan suurten lahjojen puoleen, mutta kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Jos koitamme mahduttaa pääsiäisen tapahtumat konkreettisesti ja analyyttisesti omaan tajuntaamme ja todellisuuteemme, teemme Jumalasta oman kokoisemme ja meille sopivanmittaisen. -Mitäpä jos ottaisimme vastaan sen, mitä Jumala meille lahjoittaa emmekä yrittäisi itse sen enempää? ”
Pääsiäinen on armon, kärsimyksen ja voiton suuri mysteeri. Sen päällimmäiseksi viestiksi ja kokemuksesi pitää minusta jäädä vapautus (vrt. myös Israelin kansa), armo, toivo ja ilo! Siinä on jo kaikki!