Tuohan tuntuu nyt olevan valtavirtaa maailmassa, mutta paastonaika houkuttelee toisenlaiseen asenteeseen.
Paasto ei liene nykyään kovin yleinen toimintatapa muutoin kuin ehkä syömiseen liittyen. Välillä paastotaan ja sitten taas syödään.
Paaston syvin olemus on kuitenkin enemmän itsensä ja elämän tutkiskelua. Siihen nykyinen maailmantilanne suorastaan pakottaa.
Se voisi tarkoittaa myös lähimmäisten huomioon ottamista: ”Me yhdessä!”
Apostoli Paavalin paljon siteeratussa ja viime pyhänä kirkossa luetusta kirjeestä Raamatussa: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa…”
Että sillä tavalla Paavali kauan sitten. Maailmanpolitiikan rintamalinjoilla perustellaan omia tekoja uskonnolla, mutta taitaa Paavali ja moni muukin kohta tainnut jäädä lukematta.
