Olen varmaan aika tyypillinen 70-luvun lapsi maaseudulta. Olen lausunut iltarukouksen nukkumaan mennessä vähintään äidin kuullen ja saanut pyhäkoulusta laulukirjan ahkeruuspalkinnoksi. Rukoileminen on aina tuntunut hyvältä, ja Jumala on useimmiten vastannut nopeasti rukouksiini. Joten en oikein voi olla uskomattakaan. Kärjistäen voisin sanoa, että suurimpana esteenä uskonaskelissani on ollut – Raamattu.
Nuorena jouduin usein monenlaisten käännyttäjien kohteeksi, koska en ollut tarpeeksi röyhkeä ajamaan heitä pois, eikä minulla ollut oikeuttakaan: kunnioitin itsekin mielestäni Jumalaa, ja nämä ihmisethän vain tekivät sitä, mitä minunkin olisi pitänyt tehdä – levittivät evankeliumia. Minä en vain kyennyt siihen.
Miten olisin pystynyt vakuuttamaan, että Jeesus on kuollut syntiemme puolesta ja se on ilosanoma? Ei se minulle ollut mikään ilosanoma. En ollut oppinut näkemään itseäni syntisenä, niin kuin kuului. Jumalan lapsille luvattu ikuinen elämä ei sekään innostanut. Minua kiinnosti paljon enemmän se, mitä saan tässä ajassa.
Käännyttäjät kuitenkin saivat minut lukemaan enemmän Raamattua. Sieltä kun löytyisi vastaus kaikkeen, ja nuoren ihmisen mieli on kysymyksiä täynnä. Niin minä luin, ja eteen tuli kaikenlaista. Mainittakoon vielä, että olin äidinmaidosta imenyt paitsi kristinuskoa, myös poliittisesti vasemmistolaisia mielipiteitä. Yhteiskunnallinen tasa-arvo oli oikeastaan korkein päämäärä maailmassa. Niinpä tuntui oudolta lukea sellaisia lauseita kuin vaikkapa ”nainen vaietkoon seurakunnassa” tai ”mies on naisen pää”. Jeesus selvästi arvosti naisia, mutta mikä oli tämä joka paikassa siteerattu Paavali? Päätin, että hän on vain ihminen ja sitä paitsi idiootti, joten hänet voin jättää välistä. Kuvittelin nimittäin, että kaikki muutkin lukevat nuo kohdat samalla tavalla kuin minä.
Elämä vei minut Helsinkiin, ja jossain vaiheessa hengelliseksi kodikseni valikoitui Kotiryhmäverkosto. Verkoston jumalanpalvelukset pidettiin tuohon aikaan Paavalin (sic!) seurakuntasalissa. Eräänä sunnuntaina puhujavuorossa oli muuan Anne Mikkola. En tuntenut häntä lähemmin vielä silloin, mutta olin kuullut huhupuheita, että Anne kuului sellaiseen porukkaan, ”joka väittää että Jumala on nainen” (oikeasti hän ei väitä tuollaista). Annen pointti oli, että naisen ja miehen epätasa-arvo on syntiinlankeemuksen seurausta, ei Jumalan alkuperäinen tarkoitus. Vierustoveriani puhe ei miellyttänyt, mutta minulle se oli evankeliumia. Ja kun luin Raamatun alkuluvut uudelleen, totesin, että olenpas tyhmä, kun en tuota ennen tajunnut.
Sain tietää, että on perustettu yhdistys nimeltä RaTas. Liityin sen kannatusjäseneksi. Annelta sain tietää, että oli olemassa myös amerikkalainen järjestö CBE (Christians for Biblical Equality), joka on julkaissut paljon materiaalia. Kävin RaTaksen järjestämissä seminaareissa. Niissä opetettiin, mitä Paavalin käyttämät kreikankieliset sanat tarkoittavat, missä yhteyksissä ne muualla Raamatussa esiintyvät ja mihin kontekstiin kirjeet liittyvät. Lopulta en pitänyt Paavalia enää idioottina, ihmisenä kylläkin.
Nyt olen itse RaTaksen sihteerinä mukana järjestämässä kansainvälistä konferenssia raamatullisesta tasa-arvosta. Konferenssi pidetään Helsingissä 3. – 4.8.2018. Työtä on paljon, ja kaikki tehdään vapaa-ajalla.
Mitä tämä on? Epätoivoista yritystä sovittaa Raamattua omiin mieltymyksiin?
Olen innoissani siitä, että saamme mukaan johtavia tasa-arvoista raamatuntulkintaa edustavia teologeja sekä Suomesta että ulkomailta. He pystyvät perustelemaan näkemyksensä, ja perustelut löytyvät Raamatusta itsestään. Raamattua voi lukea, ei tarvitse valikoida vain miellyttäviä kohtia.
Konferenssiin tulee puhumaan myös lähetystyöntekijöitä. He kertovat, miten hyvää hedelmää tasa-arvoisen raamatuntulkinnan soveltaminen on tuottanut kehitysmaissa, joissa yhteiskunnallinen epätasa-arvo on vielä räikeää. Jos uskoo, että hedelmästään puu tunnetaan (Matt. 12:33), tämä asia ei voi olla ihan väärä.
Raamattu on tosiaan tasa-arvoinen sillä meille kaikille synnin rikkirepimille on lupaus armosta Jeesuksessa Kristuksessa.
Hieno kirjoitus ja hienoa työtä teet ja teette! Kiitos niistä ja siunausta!
”Idiootista ihmiseksi” ja vielä Apostoliksi. Mikäs sen hienompaa.
Hyvä uutinen.
Anne Mikkolan loistava gradu ”Miksi Paavali kielsi miehiä peittämästä päätään ja käski naisia peittämään päänsä? Tulkinta jaksosta 1. Kor. 11:2-16”
ladattavissa osoitteessa:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/177327
Gradusta saa hyvän kuvan siitä, miten vaikeaa on ymmärtää Paavalin kielenkäyttöä, joka oli monitulkintaista jo hänen elinaikanaan, saati nyt. Gradu on hieno ajankuva, mutta se osoittaa, miten ”sekalaiseen seurakuntaan” mahtui monta ääntä. Kannattaa niiden lukea, jotka pohtivat luterilaisen kirkon hajaannusta.
Anne Mikkola on loistava teologi, mutta pitää kynttilää visusti vakan alla. Kiva lukea, että hänet saatiin jollakin konstilla houkuteltua mukaan.
Tällainen käsitteiden määrittely ja selvittäminen on ilmeisen tarpeellista. Senverran epä-älyllistä tämä tasa-arvokeskustelu usein on. Tällainen työmuoto on erittäin tervetullut.
Luulen samalla, että jos ei suhteissamme ole Jumalan rakkautta, lopullisesti on vaikea täysin ymmärtää ja toteuttaa raamatullista näkemystä.
Rakkaudessahan voimme täydentää toisiamme, emmekä myöskään esim. koe toisen etua omaksi menetykseksemme. Tässä on paljolti kyse myös siäisetä terveydestä, koska haavoittunut ja katkera sielu helposti muuttuu myös epäjohdonmukaiseksi.
Minusta olisi hyvä, jos joskus järjestettäisiin konferenssi myös Vanhan ja Uuden testamentin tas-arvosta, ja etsittäisiin vähän samantapaist näkökulmaa. Minusta Vanha testamentti ia vanha liitto alkavat olla kovin väärinymmärrettyjä ja jopa alaspainettuja. Mutta tästä en tahdo keskustela nyt.
Raamattu on kirjoitettu patriarkaalisessa kulttuurissa, joten on rehellistä myöntää, että tämä kyllä monissa teksteissä näkyy. Mutta kerrassaan vallankumouksellista oli esim. se, että juuri tuo Paavali kirjoitti: Ei ole tässä miestä eikä naista, ei orjaa eikä vapaata, ei juutalaista eikä kreikkalaista. Tämähän kumoaa kaikki sukupuolten väliset, yhteiskuntaluokkien väliset ja etnisten ryhmien väliset eriarvoisuudet kristittyjen joukossa, vaikka sekulaarissa yhteiskunnassa vei vuosisatoja, ennen kuin päästiin eteenpäin tasa-arvon tunnustamisessa.
Sinun kannattaatutkia Jobin kirjan viimeistä lukua jossa kuvataan Jobin tyttärien perintöosaa ja myös 4 Mooseksen kirjan lukuja 27 ja 36 joissa kuvataan Selohafadin tyttärien perintöosaa. Näissä kirjoituksissa pn profeetalliset viittaukset siteeramaasi UT:n selkeään hengellisen perinnön määrittelyyn. Raamattu on merkillinen kirja, koska sieltä löytyy yhtäkkiä kuvausksi jotka on aivan eri paria tässä patriarkaalisen ajan kanssa.
Minä näen asian niin, että sama hyvä Jumala yrittää auttaa ihmskuntaa läpi Vanhan ja Uuden testamentin kuvausten. Hänen hyvyyensä ihmiskunnan historiassa vaikuttaa aina mutta on meidän ihmisten pahuuden ja sokeuden rajoittamaa.
-Paremman tekemisen puutteessa olen joskus lukenut Raamattua, alusta alkaen, koska siellä Mooseksen kirjoissa ne parhaat jutut ovat. Olen varmaan ymmärtänyt väärin tuon Israelin Jumalan rakkautta, kun hän käskee juutalaisia matkallaan luvattuun maahan hävittää tielle osuvat kansat, aluksi jopa heidän karjansa – mikä muun tappotyön lisäksi oli suurta tuhlausta. Raamattua minulle ovat tyrkyttäneet ahkerat Jehovan todistajat, joiden kanssa olen käynyt muutamia ystävällisiä mutta tuloksettomia keskusteluja. – Tasa-arvosta ei uskonnon yhteydessä kannata puhua, siihen on sisäänrakennettu ihmisten epätasa-arvo ja oppikirjana tietenkin Raamattu. Mitä tuohon yhdyssanaan ”tasa-arvo” tulee, niin jokainen näkyy käsittävän sen omien mieltymystensä mukaan. Liisa ihmemaassa- kirjan henkilö Tyyris Tyllerö (alku Humphty Dumpty) sanoi osuvasti periaatteen, mitä poliitikot ja uskovaiset kommunikoidessaan käyttävät: ”Sanoilla on se merkitys, minkä minä niille annan. Ei enempää eikä vähempää”.
Korjaan kirjoitusvirheen: (alkukielellä Humpty Dumpty)
Korhonen.”Olen varmaan ymmärtänyt väärin tuon Israelin Jumalan rakkautta, kun hän käskee juutalaisia matkallaan luvattuun maahan hävittää tielle osuvat kansat, aluksi jopa heidän karjansa – mikä muun tappotyön lisäksi oli suurta tuhlausta”.
Kaikki, jotka eivät näe, että Jumala on sama VT:n ja UT:n aikana on väärinymmärtänyt Jumalan rakkauden.
Korpivaelluksen julmuuksia arvioitaessa on syytä muistaa vaikkapa seudun rajalliset vesivarat. Kun vaeltavat ihmisjoukot karjalaumoineen taistelivat kaivoista ja laidunmaista, yhden ryhmän etu vaati toisen tuhoa.
”Kaikki, jotka eivät näe, että Jumala on sama VT:n ja UT:n aikana on väärinymmärtänyt Jumalan rakkauden.” Ajat, olosuhteet ja Jumalasta puhuneet ja kirjoittaneet ihmiset – jotka elivät noiden aikojen ja olosuhteiden keskellä – vaihtuivat. Siitä johtuen Raamatun eri-ikäisten kirjojen antama kuva Jumalasta vaihtelee.
Pentti. ”Siitä johtuen Raamatun eri-ikäisten kirjojen antama kuva Jumalasta vaihtelee”.
Raamatun antama kuva Jumalasta riippuu paljon VT:n osalta siitä, ymmärrämmekö mikä Jumalan antama laki oli suhteessa ilmestysmajaan, temppeliin ja siis alttariin. Koko laki on annettu ihmisarvon takeeksi, ei ihmisen kiduttamiseksi, kuten joskus väärin ymmärretään. Jokainen, joka luulee VT:n kuvaamaa Jumalaa sadistiksi tms. ei ymmärrä Raamatun sanomasta ja Vanhasta liitosta mitään. Juudan profeetat ovat koko ihmsikunnan hyväntekijöitä sanomallaan jokaisen ihmisen jakamattomasta ihmisarvosta. Jumalan rakkaus on läsnä koko Raamatussa, kunhan osaa lukea oikein.
Tasa-arvo on hypoteettinen käsite.
Voi, Ismo. Päivitähän terminologiasi: http://www.ykliitto.fi/yk70v/sosiaalinen/tasa-arvo