Nykyisin puhutaan paljon kaikenlaisista perheistä. Jossain vaiheessa se oli kai isä, äiti ja kaksi lasta. Tupakeittiö ja huone. Juokseva vesi ja pohojammaan huonekalut. Pöytä ja 4 tuolia, kaksi nojatuolia, sohvapöytä ja lipasto. Vielä vuodesohva vieraita varten. Minun lapsuudessani ei ollut niin. Oli kyllä tupakeittiö ja huone. Ei muuten kuin jaloilla juokseva vesi, ei sähköä työkyvytön isä ja äiti ja neljä lasta, kaksi jo maailmalla. Kolmekilometriä umpihankea kouluun jalan. Paikatut housut ja niin edelleen. Sota-aikana syntyneen arkea. Usko Jeesukseen oli kuitenkin ainakin näytti siltä, että se oli raudanluja. Ehkä sekin oli näköharhaa?
Kun sitten jälleenrakennus tai olisiko, että silloin vasta alettiin maata oikein urakalla rakentamaan. Monesta veteraanista tuli rakentaja, oli pakko, kun sai kylmän tilan. Silloin ideoitiin rintamamiestalon piirustukset, jossa sydänmuurin ympärille määrätty määrä huoneita. Sauna kellariin. Monia asioita saatiin joista oli vain unelmoitu tai iltarukouksessa esitetty toivomuksia. Tähän maailmankuvaan tulee kysymys tuonpuoleisesta.
Raamatussa on seikkaperäinen kertomus kansanvaelluksesta Egyptistä Jordanin itäpuolelle. Aikanaan sitten astuttiin myös joen poikki ja tultiin perille. Nyt oli syntynyt kansa, joka ei oikein osannut asua pysyvästi paikallaan, nyt oli sen opettelemisen aika. Silloin tuli kysymykseksi, miten nyt uskonharjoitus järjestetään. Oli Liitonarkki., mutta oli myös muuta, jota oli kannettu matkatavaroissa koko matkan. Eli Egyptin jumalan asiat olivat mukana, kun pakaasit avattiin. Nyt tulee kysymys, mitkä pyhät asiat nostetaan pyhimmiksi? Ilmeisesti ei ollut keksitty äänestystä eikä 2/3 enemmistöä, eikä ollut Elian rohkeutta ryhtyä etniseen puhdistukseen. Annettiin ikäänkuin vapaat kädet ja tähän kohtaan kansan johtaja Joosua sanoo nuo kuuluisat sanansa: Minä ja minun perheeni, me palvelemme Herraa! Silloin oli vielä perheillä yhteinen tahto, koska muuten ei olisi päästy koskaan perille.
Autuas se mies, joka tänään voi sanoa samat sanat! Heitä ei saata olla monia. Raamattu todistaa, että ihmiset tulevat riitaisiksi toisiaan vastaan. Riitaisuus saadaan aikaan ihan mistä asiasta tahansa. Nyt on yksilöllisyyden aika, kun jokaisella on oma viinitarhansa, jonka antia maistellaan. Ei tarvitse olla monia ihmisiä samaa mieltä, jokaisella on arvokkain mielipide itsellä.
Minä ja minun perheeni, me palvelemme Raamatussa itsensä ilmaisevaa Jumalaa.