Isoäitini joutui alkutalvesta 1939 pakenemaan evakkona Ilomantsista. Luojan kiitos, talo jäi rajan tälle puolelle. Kissa kuoli, se oli ainoa tappio perheelle ja sitä isoäitini muisteli naureskellen 85-vuotispäivillään kesällä 2012.
Mutta silti…
Työskentelen Lapinlahdella ja paikkakunnalle saapui kesällä 1944 kymmeniä evakkoperheitä, monet ortodokseja. Isoäitini ja heidän muistokseen kotini seinällä on Evakko-Kristus -ikoni. Työhuoneeni seinällä on alkuperäinen ikoni, pahvinen kuten sen kuuluukin. Kiitän suuresti lahjoittajaa!
Olen kehystänyt molemmat ikonit osoittaakseni kunnioitustani isoäitini kärsimystä ja Karjalan evakkoja kohtaan, ja molempia ikoneita ympäröi aina käspaikka samaisesta syystä.
Haluan omistaa Ukrainan sodan uhreille Toni Wirtasen ja Jannika B:n esittämän Evakon laulun.
Rukoilen hyvää Jumalaa auttajaksi! Rukoilen, että tämä turha ja tyhjänpäiväinen kärsimys loppuisi ja täysin turha mielettömyys loppuisi! Rukoilen uhrien ja kärsineiden puolesta, rukoilen Ukrainan ja Venäjän kansan puolesta. Rukoilen sovintoa! Hyvä Jumala! Auta ja armahda meitä!
Eivätkö vuodet 1939-1945 jo riittäneet?
Muistan sukuni tarinasta yhä päivän 30.11.1939.
Timo Eskola on kaikkea muuta kuin puolueeton Qumran tutkija. Kuuluu STI:n apologeetoihin.
Hänen kirjoituksiaan ja kirjojaan paljonkin luettuani en ole välttnyt mielikuvalta, että niissä heijastuu enemmän fundamentalistis-kristillinen apologia kuin tieteellinen objektiivisuus. Erityisen räikeästi tämä näkyy Eskolan suhtautumisessa Qumranin teksteihin ja niistä tehtäviin johtopäätöksiin.
Robert Eisemanista hän antaa vääristelevän kuvan.
Minulla ei ole mitään syytä kiivailla ja kommentoida kaikkia asioita, jotka ovat tutkimuksessa kiistanalaisia.
Olen puhunut yleisellä tasolla: Jeesuksen opetuksen ja antiikin juutalaisuuksien välillä on luonnollinen yheys. Jos näin ei olisi, Jeesus-liike asettuisi kovin outoon valoon omassa kontekstissaan.
Mitä tulee ad hominem -kommentteihin, en ole lausunut em. Qumran-tutkijoista mitään omana mielipiteinäni. Olen vain lainannut muiden – minua pätevämpien – asiantuntijoiden käsityksiä heistä.
Käsittääkseni vain S.Heinola on lausunut omia – mielestäni persoonaan käyviä – kärkeviä käsityksiään Timo Eskolasta.
Omalta osaltani päätän Qumran-keskustelun tähän.
Puhuin mielikuvastani, jonka olen saanut Eskolan kirjoista. Ei siis niin mitään ad-hominemiin viittaavaa.
Turtiainen: ”Omalta osaltani päätän Qumran-keskustelun tähän.”
Niinpä, Kongi pelastaa varsinkin jos itse sitä kumauttaa…
Olen toisen polven pakolainen. Isäni s.1910 ja äitini s.1920 kotikunta oli Kannaksen Hiitolassa. He muistivat talvisodan. Isä oli rintamalla koko sodan ajan. Isän ja äidin sekä sukulaisten kertomukset sodan ajasta ovat minulle edelleen tuoreita. Rouvani isä, appeni oli myös rintamalla koko ajan. Appeni ei halunnut 6.12. katsoa elokuvaa tuntematon sotilas. Kaukopartiossa ja lääkintämiehenä hän eli oman sotansa alusta loppuun asti livenä.
Äitini isä, äitini kertoman mukaan sanoi, että se ”ei voi mitenkään olla mahdollista, että emme vielä palaisi Hiitolaan”. Isoisä haudattiin Siikaisten hautausmaalle. Hiitolaa hän ei nähnyt lähdettyään sieltä.
Millaista historiaa Ukrainan kansa tulee kirjoittamaan?
Lähdimme Oulusta evakkoon Tyrnävälle, tarkemmin Partaalle, joitakin kilometrejä kirkolta. Täytin evakossa kolme vuotta. Tyrnävältä ovat ensimmäiset muistikuvani. Talvisota ei Oulua pahemmin koetellut. Ja niinpä palasimme sodan päätyttyä kotiin. Muistan, että lunta oli paljon, mutta pakkasista ei ole mielessä mitään kuvaa.
Jotkut sanovat, etteivät pienet lapset voisi muistaa… Uskon, että varhaisin muistikuvani on alta kahden vuoden, kun isäni nostaa minut syöpäsairaan äitini syliin sairaalassa. Se on ainoa muistikuvani edesmenneen äitini kasvoista. Uskon, että se on aito.
Raamatun mukaan Jumala on myös kärsimysten luoja ja antaja. ”Minä olen Herra, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden” (Jes45:7). ”Herra antaa kuoleman ja antaa elämän” (1 Sam 2:6-7). ”Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?” (Val3:38). ”Tapahtuuko kaupungissa onnettomuus, jota Herra ei ole tuottanut?” (Aam3:6). Jumala saa aikaan onnettomuudet, itkut ja pimeys tulevat Jumalalta.
Tämä on vaikea asia käsittää, mutta näin asia vain on sekä kansakuntien, että meidän henkilökohtaisessa elämässämme, kun huomataan, että ristiin kätkeytyy Jumalan siunaus. Hän lyö, mutta hän myös parantaa. Herra vie kuoleman portille antaakseen elämän on todellisuutta meille, jotka olemme sen kokeneet. ”Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.” (Job5:17)