Minä uskon ruumiin ylösnousemuksen

Kuvassa Miika poikani, joka kuoli 17 vuotiaana tammikuussa 1991.

SUNNUNTAI 21.11.2021

Tuomiosunnuntai eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntai

Kristus, kaikkeuden Herra

Kolmas lukukappale: Dan. 12:1–3

Tuomiosunnuntai kertoo, että Kristus tulee takaisin. Silloin hän tulee täydessä kirkkaudessaan. Silloin Jumalan rajaton valta tulee ilmi.  Kristus ottaa kuninkuuden.

Joku saattaa pelästyä, kun puhutaan tuomiosta. Evankeliumi kuitenkin kertoo, että Jeesus jo lähes pari vuosituhatta sitten osti meidät vapaiksi tuomion ahdistuksesta. Saamme rohkeasti luottaa hänen pelastustyöhönsä. Hän rakastaa meitä ja on jo nyt antanut osallisuuden Jumalan luo pääsystä.  Tuomiosunnuntain tuomio julistaakin vapautuksen sanomaa: Jumalan rakkauden tähden pääsemme Jumalan iloon. Jeesus on tämän vapautuksen takeena. Häneen saamme luottaa.

Fredrik Gabriel Hedberg kirjoittaa teoksessa Elämän sanoja

Viimeisen tuomion pelko ei hallitse uskovia. Toki hekin pelkäävät kuolemaa ja tuomiota, mutta koska Henki asuu ja vaikuttaa heissä, he kaipaavat Jeesusta ja sanovat yhdessä: ”Tule, Herra Jeesus!”

Joku varmaan kysyy, mistä saamme sellaisen rohkeuden, ettemme pelkää tuomiota. Me pikemminkin odotamme sitä, vaikka jumalattomat ihmiset eivät halua kuulla puhuttavankaan mistään tuomiosta. Voimme vastata, että se johtuu Kristuksen rakkaudesta. Olemme oppineet tuntemaan rakkauden, jolla Jumala on rakastanut meitä Kristuksessa, ja uskomme siihen. Siksi pelko on hävinnyt sydämistämme ja olemme alkaneet odottaa Herran paluuta.  

Rakkaus rakentaa yhteyttä. Keskinäinen hyväksyntä ja toinen toisensa kunnioittaminen avaavat yhteisöllisyyttä.  Usko auttaa yhteiseen luottamukseen.  Kirkko on kokonaisena Jumalan kansana osallinen Kristuksen tuomasta sovinnosta Jumalan ja ihmisten kesken.   Niinpä lukukappaleemmekin puhuu Jumalan antamasta avusta kokonaisen kansan yhteisenä pelastuksena:

Mutta sinun kansasi pelastuu,
pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.

Tämä yhdessä olo  ulottuu myös tulevaan elämään asti.  Jumala pitää huolen omistaan. Siksi hänen kansaansa kuuluva, hänen perheeseensä liitetty, Jumalan lapseuden saaneena, saa rohkeasti kurottautua sitä tulevaisuutta kohti, johon Jumala meidät johdattaa.

Alister E. McGrath kirjoittaa teoksessaan Kristillisen uskon perusteet.:

On syytä huomata, että Uuden testamentin taivasta koskevat vertaukset ovat luonteeltaan vahvasti yhteisöllisiä: taivas on esitetty esimerkiksi pitoina, hääjuhlana tai kaupunkina – uutena Jerusalemina. Taivaan tai ikuisen elämän yksilölliset tulkinnat torjutaan myös siksi, että Jumala tulkitaan Kolminaisuudeksi. Ikuinen elämä ei ole  projektiota ihmisen yksilöllisestä olemassaolosta, vaan se on osallisuutta rakastavan Jumalan yhteydestä yhdessä lunastetun yhteisön kanssa.

Taivaassa Jumalan luona ei enää ole pahaa, ei painostusta, ei sortoa, eikä mitään vaivaa.  Kaiken pahan perimmäisin alkuperä joutuu vastuuseen pahuudestaan, mitä se on saanut aikaan elämää ja kaikkea muutakin Jumalan luomaa hävittäessään. Perkeleelle on määrätty ikuinen eristys Jumalan luota. Näin se ei enää pääse tekemään mitään vahinkoa Jumalan luomakunnalle.  Silloin luontokin palaa alkuperäiseen olemukseensa niin, että kaikki on jälleen hyvää.  Taivaan ihanuus on uudistetun paratiisin täydellisyyttä. Elämä on ikuista onnea ja hyvyyttä.

Tästä pahan pois kitkemisestä ja sen seurauksena Jumalan omille tulevasta ikuisesta onnesta kertoo 25.6.1530 julkaistu Augsburgin tunnustus  seuraavin sanoin:

Edelleen seurakuntamme opettavat,  että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä  kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän  tuomitsee ikuiseen piinaan.

Ikuinen oikeudenmukaisuus, täydellinen vanhurskaus, valtaisa valon esiintulo, Jumalan kirkkauden loiste valaisee mielemme ihanalla säihkeellään, kun saamme katsella Jumalaa kasvoista kasvoihin, häntä joka meitä rakastaa ja tahtoo vetää luokseen iki-ilosta osalliseksi pääsemään.