Uusi testamentti tuntee kaksi suhtautumista Mooseksen lakiin. Toinen korostaa lain yksittäisten määräysten pysyvyyttä ja sitä edustavat ennen kaikkea fariseukset (onko kuvaus fariseuksista reilu ja oikea, ei ole tämän blogin kannalta relevantti); toisaalta erityisesti Matteuksen evankeliumissa myös Jeesuksen suussa on tämä näkemys. Toinen suhtautumistapa korostaan sitä, että lähimmäisenrakkauden vaatimus ylittää lain kirjaimen; tätä näkemystä edustavat Paavali ja etenkin Markuksen evankeliumin Jeesus. Luterilaisuudessa molemmat korostukset ovat läsnä.
Itse olen valinnut jälkimmäisen tien jo 70-luvulla. Ymmärrän niin, että tänään Jumalan laki vaatii meitä kohtelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Ja se tarkoittaa myös oikeutta julkisesti tunnustettuun parisuhteeseen ja siunauksen pyytämistä tuolle parisuhteelle, silloin kun asianomaiset sitä haluavat.
Tämä ei tarkoita, että julistaisin harhaoppisiksi ne, jotka pitävät joitakin omaan aikaansa sidottuja määräyksiä ikuisena lakina. Tämä ei myöskään tarkoita, että haluaisin sulkea heidät seurakunnan ulkopuolelle. Väkisin ei saa hyvää aikaan. Mutta en myöskään alistu siihen, että joku huutaa omaa käsitystään totuudesta niin kovaa, että muut äänet peittyvät.
Minun tehtäväni pappina on kutsua seurakuntalaisia etsimään totuutta, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta ja luonnollisesti elämään seurakunnan ja kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä. Luotan siihen, että Jumala avaa aidon etsijän ymmärryksen. Siksi en näe tarpeelliseksi enkä viisaaksi tuputtaa omaa ymmärrystäni ainoana totuutena.
Jos tämä on lässyttämistä, niin minä olen lässyttäjä.
Aivan upeasti sanottu! Paremmin ei voi tätä asiaa ilmaista.
Minä myös.
Asialinjalla.
Kiitos Heikki!
” Siksi en näe tarpeelliseksi enkä viisaaksi tuputtaa omaa ymmärrystäni ainoana totuutena. – ”
Jos kaikki olisivat noudattaneet kirkossa tätä periaatetta, niin olisi paljolta riitelyltä vältytty.
Ei olisi turvauduttu esim. lähetysmäärärahojen boikotointiin tms. vaan olisi hyväksytty, että on muitakin totuuksia kuin boikotoijien vaatima ehdoton totuus.
Vai voiko yllä olevaa näkemystä soveltaa myös näin päin?
Heikki Leppä:
”..Toinen suhtautumistapa korostaan sitä, että lähimmäisenrakkauden vaatimus ylittää lain kirjaimen; tätä näkemystä edustavat Paavali ja etenkin Markuksen evankeliumin Jeesus..”
– Jeesuksen opettamalla lähimmäisenrakkaudella ei ole mitään tekemistä syntielämän kanssa. Tässä tulee juuri se hirvittävä eksytys, kun homosuhteita aletaan puolustelemaan Raamatulla. Raamatussa asia on tehty aivan selväksi, homosuhteet ovat kauhistus Jumalalle, ja se fakta ei ajan kanssa poistu.
Ja turha väittää että siellä ei puhuta homosuhteista mitään. Kyllä siellä puhutaan.
Lähimmäisen rakastamisella on paljonkin tekemistä synnin kanssa. Eihän sitä voisi lainkaan toteuttaa noudattamatta Jeesuksen esikuvaa ’aterioida syntisten kanssa’. Tietääkseni kestiystävyys merkitsi jo antiikissa arvoa, joka meni oikeastaan kaikkien muiden sääntöjen ohi. Vieläkin voi muslimi tietääkseni rikkoa niin paasto- kuin raittiusmääräyksiä vieraanvaraisuutta toteuttaessaan.
Hyvä Martti, sama paastonrikkomiskäytäntö on myös sekä katolisella että ortodoksisella puolella, siis vieraanvaraisuuden vuoksi. Ja kiitos Heikille selkeästä sanoituksesta, linkitin sen Faceen.
Kiville meni Heikki ja upposi. Pitää olla: Jo Raamattun tekstejä kirjoitettaessa Jumalan laki vaati meitä kohtelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan.
Raamattun tekstit kuvaavat avioliitoa ja seksuaalisuutta sellaisena kuin se kirjoitusten aikaan oli. Ensinmainittu on monella tapaa muuttunut, mutta jälkimmäinen ei. Avioliito ei enää ole samalla tavalla sukujen liitto, kuten se oli ennen. Perheen perusta se on edellen. Sitävastoin vaikka kultuurinen käsitys seksuaalisuudesta on kenties muuttunut, ei seksuaalisuus itsessään ole muutamasdsa vuosituhannessa muuttunut juuri mitenkään.
Jos luotamme siihen että Jumala on tahtonut ja tahtoo edelleen ihmisen parasta, voimme edelleen etsiä sitä Raamatusta. Avioliiton perimmäinen tarkoitus on ilmoitettu jo luomiskertomuksen jälkeen.
Homoseksuaalisen rakaussuhteen ympärille rakentuu varmasti paljon hyvää, mutta onko sittenkään kyse samasta asiasta.
Jukka K.
Tässä tärkeä pointti. Miksi ihmeessä niin paniikinomaisesti halutaan kaikkien tunnustavan että homo- ja heterosuhteessa on kyse ”ihan samasta asiasta”?
Sitä minä en suostu ikinä tunnustamaan. Koska se ei ole totta. Miehen ja naisen väliset erot aiheuttavat väistämättä sen, että myös ”parisuhde” (miten se ymmärretäänkin) on eri asia.
Itse asiassa myös kahden miehen ja kahden naisen välisessä suhteessa on eroa, paljonkin ja monella tavalla. Tässä on siis itse asiassa KOLME täysin erilaista ihmissuhteen muotoa.
Jos se täysi samanlaisuus on vain siinä että kyse on ”kahden ihmisen välisestä suhteesta”, niin mielestäni koko ihmissuhteen käsitteestä ja ihmissuhteiden monimuotoisuudesta lähtee sisältö, merkitys ja pohjimmainen tarkoitus, jonka uskon niillä olevan.
Minusta miesten ja naisten väliset rakkaussuhteet ovat omalla tavallaan tärkeitä. Kahden miehen ja kahden naisen välillä voi olla rakkaussuhde, joka on enemmän kuin kaverisuhde, mutta ei siltikään sitä mitä miehen ja naisen välinen avioliitto on.
Miehen ja naisen välinen suhde on monella tavalla ja tasolla erityinen. Miehelle liitto naisen kanssa merkitsee loppuelämän kestävää safaria naiseuden ihmeelliseen maailmaan Sama päinvastoin. Mies ja nainen eivät pelkästään täydennä toisiaan, vaan myös haastavat toisensa erityisellä tavalla. Se voi tuoda erityisiä haasteita suhteeseen, mutta olla myös erityisellä tavalla palkitsevaa, kasvattavaa ja rakentavaa.
Tälle perustuu myös avioliiton kirkollinen siunaus, nähdäkseni. Se ei ole vain hyvän toivomista ja toivottamista, vaan ainutlaatuiselle matkalle varustamista erityisellä tavalla.
Kieltämällä tämä ainutlaatuisuus ei voiteta eikä saavuteta mitään, vaan pelkästään menetetään.