Uusi testamentti tuntee kaksi suhtautumista Mooseksen lakiin. Toinen korostaa lain yksittäisten määräysten pysyvyyttä ja sitä edustavat ennen kaikkea fariseukset (onko kuvaus fariseuksista reilu ja oikea, ei ole tämän blogin kannalta relevantti); toisaalta erityisesti Matteuksen evankeliumissa myös Jeesuksen suussa on tämä näkemys. Toinen suhtautumistapa korostaan sitä, että lähimmäisenrakkauden vaatimus ylittää lain kirjaimen; tätä näkemystä edustavat Paavali ja etenkin Markuksen evankeliumin Jeesus. Luterilaisuudessa molemmat korostukset ovat läsnä.
Itse olen valinnut jälkimmäisen tien jo 70-luvulla. Ymmärrän niin, että tänään Jumalan laki vaatii meitä kohtelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Ja se tarkoittaa myös oikeutta julkisesti tunnustettuun parisuhteeseen ja siunauksen pyytämistä tuolle parisuhteelle, silloin kun asianomaiset sitä haluavat.
Tämä ei tarkoita, että julistaisin harhaoppisiksi ne, jotka pitävät joitakin omaan aikaansa sidottuja määräyksiä ikuisena lakina. Tämä ei myöskään tarkoita, että haluaisin sulkea heidät seurakunnan ulkopuolelle. Väkisin ei saa hyvää aikaan. Mutta en myöskään alistu siihen, että joku huutaa omaa käsitystään totuudesta niin kovaa, että muut äänet peittyvät.
Minun tehtäväni pappina on kutsua seurakuntalaisia etsimään totuutta, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta ja luonnollisesti elämään seurakunnan ja kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä. Luotan siihen, että Jumala avaa aidon etsijän ymmärryksen. Siksi en näe tarpeelliseksi enkä viisaaksi tuputtaa omaa ymmärrystäni ainoana totuutena.
Jos tämä on lässyttämistä, niin minä olen lässyttäjä.
Pekka Väisänen :”Uskonpa sen, että arvot uskonnollisessa elämässa voivat olla vakaumukseen, tuumaukseen ja uskoon pohjautuvia persoonallisen minän ilmentymiä.”
Toivottavasti on niin, että ihmisen ”minä”, eivätkä tunteet, vietit, vaistot yms., ohjaa näitä arvoja, jotka kuitenkin ovat ”vajavaisia” kuten tietommekin on ”vajavaista”, mutta mistä arvelet ihmisen ”minän” olevan kotoisin?
Mieleeni tupsahti seuraavaa blogin aiheeseen liittyvää.
Eikös Jeesus sanonut, että laista ei katoa pieninkään piirto.
Ja sitten toisessa yhteydessä Jeesus sanoi:
”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta mielestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella voimallasi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tässä on laki ja profeetat”
Siis siinä on laki ja profeetat täytettynä. Jeesus kykeni siihen.
Yllättävää on keskustelua seuratessa ollut joidenkin aiemmin vieraampien asioiden ymmärtäminen. Yksi erikoisimmista asioista on se, kun ymmärsin , mitä moniääninen kirkko ja sen kannattaminen ja suosiminen tarkoittaa Arkkipiispan ja Piispojen puheenvuoroja myöten. Se tarkoittaa lupaa pappien moniäänisyydelle lukuunottamatta niitä, joilta kirkkojen ovet on suljettu. Kun tämän huomaa, ei tarvitse enää niin vakavasti ajatella yksittäisten pappien kannanottoja.
Salme Kaikusalo,
Subjektiivisen uskoni mukaan Henki, joka sanoo nimekseen ”Minä olen” on Hän, joka loi ihmisen, joka myös on henki, joka sanoo ”minä olen” ja kuin pisara tuosta merestä, joka on luonut myös luonnonlait. Yksikään tiedemies ei ole koskaan pystynyt todistamaan, että yksikään tieteellinen koe olisi syntynyt ilman koetta edeltävää kokeen tekijän tietoisuudessa [hengessä] ollutta suunnitelmaa ja hypoteesia, enkä niin ollen usko maailmankaikkeudenkaan syntyneen ilman Luojaa. Jos tiede joskus todistaa toisin, niin sitten muutan tietysti käsityksiäni.
Kun Mooses kysyi Jumalalta, mikä tämän nimi on , Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen”. Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne”. (2. Moos. 2:14) ”Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” (Joh. 4:16)
Mitä tarkoittaa rakkauden käskyn Jumalaa koskeva osa? Eikö se sisällä Hänen Sanansa kunnioittamisen ja seuraamisen?
Lauri Lahtinen :”Mitä tarkoittaa rakkauden käskyn Jumalaa koskeva osa? Eikö se sisällä Hänen Sanansa kunnioittamisen ja seuraamisen?”
Kyllä. Perusta omalle uskolle löytyy Raamatun Viisauden kirjan 7. luvun jakeista 1-3, jotka mielestäni kertovat, että ihminen perii syntymässä vain ”ruumiillisen muotonsa” fyysisiltä vanhemmiltaan, ja vasta syntymän jälkeen ensimmäisen hengenvedon myötä hän saa hänestä varsinaisesti ihmisen tekevän minän:
7:1 Minäkin olen kuolevainen, niinkuin kaikki muut, ja sen
jälkeläinen, joka ensimmäiseksi maasta tehtiin. Äidin kohdussa
minä sain ruumiillisen muodon
7:2 kymmenen kuukauden kuluessa.
Se kehkesi veressä miehen siemenestä,
sekä yhtymisen hekumasta.
7:3 Ja synnyttyäni minä vedin sisääni yhteistä
ilmaa, minä putosin maan päälle, niinkuin käy kaikkien, ja
ensimmäinen ääneni oli itku, niinkuin kaikkien muidenkin.
(Viisauden kirja 7:1-3)
Uskon, että ihmisen ”minä” ohjaa ihmisen toimintaa ja se myös käyttää järkeä ja kuuntelee omantunnon ääntä.
Oliko niin, että ensisijsisesti käyttää järkeä? Vai ymmärsinkö väärin?
Nimittäin narsistikin käyttää järkeään.
Lauri Lahtinen :”Oliko niin, että ensisijsisesti käyttää järkeä? Vai ymmärsinkö väärin? Nimittäin narsistikin käyttää järkeään.”
Miten milloinkin. Monta kertaa ensimmäinen reaktio on tunne, sitten tahto noudattaa Rakkauden lakia ja sitten omatunto ja järki.
Mitä naisen ja miehen väliselle ainutlaatuiselle jännitteelle tapahtuu jos minä saan omassa parisuhteessani samat oikeudet ja kutsun sitä avioliitoksi? Katoaako se johonkin?
Ja toinen ihmetys, jokaisen ihmisen parisuhde on erilainen ja ainutlaatuinen. Pitäisikö jokaiselle suhteelle keksiä oma nimi, ettei sama nimitys ja sama laillinen kohtelu vain alleviivaa ainutlaatuisen suhteen samankaltaisuutta muiden kanssa?
Yleensä jätän uskonnollisen sisällön kommentoinnin pois, mutta nyt kysyn: Kun pyydetään siunausta ihmisten keskinäiselle suhteelle, niin pyydetäänkö siunausta virheettömyydelle ja täydellisyydelle? Pyydetäänkö siunausta seksielämälle? Vai mille ihmeelle sitä pyydetään?
Edit: typot
Tuula Hölttä,
sinä puhut niin viisaita, että minun on vaikea pysyä perässä.
Minä olen tottunut kommunikoimaan jotenkin ”tavismaisemmin”.
Mutta tämä ei tarkoita, että en arvostaisi tietouttasi, jota sinulla on paljon.