Uusi testamentti tuntee kaksi suhtautumista Mooseksen lakiin. Toinen korostaa lain yksittäisten määräysten pysyvyyttä ja sitä edustavat ennen kaikkea fariseukset (onko kuvaus fariseuksista reilu ja oikea, ei ole tämän blogin kannalta relevantti); toisaalta erityisesti Matteuksen evankeliumissa myös Jeesuksen suussa on tämä näkemys. Toinen suhtautumistapa korostaan sitä, että lähimmäisenrakkauden vaatimus ylittää lain kirjaimen; tätä näkemystä edustavat Paavali ja etenkin Markuksen evankeliumin Jeesus. Luterilaisuudessa molemmat korostukset ovat läsnä.
Itse olen valinnut jälkimmäisen tien jo 70-luvulla. Ymmärrän niin, että tänään Jumalan laki vaatii meitä kohtelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Ja se tarkoittaa myös oikeutta julkisesti tunnustettuun parisuhteeseen ja siunauksen pyytämistä tuolle parisuhteelle, silloin kun asianomaiset sitä haluavat.
Tämä ei tarkoita, että julistaisin harhaoppisiksi ne, jotka pitävät joitakin omaan aikaansa sidottuja määräyksiä ikuisena lakina. Tämä ei myöskään tarkoita, että haluaisin sulkea heidät seurakunnan ulkopuolelle. Väkisin ei saa hyvää aikaan. Mutta en myöskään alistu siihen, että joku huutaa omaa käsitystään totuudesta niin kovaa, että muut äänet peittyvät.
Minun tehtäväni pappina on kutsua seurakuntalaisia etsimään totuutta, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta ja luonnollisesti elämään seurakunnan ja kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä. Luotan siihen, että Jumala avaa aidon etsijän ymmärryksen. Siksi en näe tarpeelliseksi enkä viisaaksi tuputtaa omaa ymmärrystäni ainoana totuutena.
Jos tämä on lässyttämistä, niin minä olen lässyttäjä.
Sikäli mikäli olen jotain ymmärtänyt, tarkoittaa siunaaminen sitä, että toivoo Jumalan tahdon toteutuvan siunauksen kohteen elämässä. Ja jos siunauksen kohde ”suostuu siunauksen alle”, hän antaa elämässään tilaa Jumalan tahdolle tapahtua. Näillä ehdoin ei siunauksen koskaan pitäisi olla väärin.
Salme Kaikusalo,
kiitos palautteesta. On tämän Kotimaa24:n hyvä puoli, että vastaukset eivät saa olla pidempiä, ettei käy niin kuin takavuosien luennoilla, kun piti pyytää kuulijoita ”potkaisemaan polveen”, jos puhe alkoi kuulostaa konekiväärin papatukselta.
Jep. Ainutlaatuisuus häviää. Näin käy aina kun tasapäistetään asioita niin, että ainutlaatuisuudet, erot ja erityispiirteet piilotetaan, niitä vähätellään tai niiden olemassaolo kielletään.
Mutta olen aina ajatellut, että myös kahden miehen tai kahden naisen välinen rakkaussuhde on erityinen. Ja myös ainutlaatuinen omalla tavallaan.
Tasapäistämällä nämä kaikki kolme, kaikki menettävät ainutlaatuisuutensa, erityisyytensä ja sitä kautta todellisen arvonsa ja merkityksensä.
Samoin käy jos miehen ja naisen väliset erot kielletään ”tasa-arvon” nimissä. ”Ei ole miehiä ja naisia, on vain ihmisiä”. Kaikki ovat tasa-arvoisia, eli kukaan ei ole mitään erityistä…
Totuus vain on se, että miehen ja naisen välillä on erityistä jännitettä jota saman sukupuolen välillä ei ole. Tai, jos on niin, että miehellä ja naisella ei ole mitään erityisempää eroa, miksi on sitten lainkaan väliä sillä onko yhdessä miehen vai naisen kanssa?
Tätäkin on tullut pohdittua…
Sari Weckrothin kommentista (yllä) tulee taas kerran mieleen se, miten samanlaisia argumentit ovatkaan silloin kun perustellaan ihmisten välistä epä-tasa-arvoa:
Apartheidia kannattavat E-Afrikkalaiset kristityt kaverini surivat (80-luvulla, heidän kanssaan keskustellessani) rotujen välisen erilaisuuden häviämistä (joka on Luoja luomaa ja arvokasta), jos eri rotuisten ihmisten väliset erot kielletään ”tasa-arvon” nimissä ja kaikki ihmiset tasapäistetään.
Apartheid perustui heidän mielestään ihmisten välisen erilaisuuden kunnioitukseen.
Kommentti toiseen asiaan josta yllä keskustellaan:
En jaksa millään uskoa että minun ja aviomieheni välinen ainutlaatuinen jännite katoaisi jos samaa sukupuolta olevat ihmiset vihittäisiin avioliittoon. Keskinäinen jännitteemme olisi varsin heiveröisellä pohjalla jos se kaatuisi siihen.
Sari Weckroth :”Totuus vain on se, että miehen ja naisen välillä on erityistä jännitettä jota saman sukupuolen välillä ei ole.”
Uskon, että tuon jännitteen laatu kuitenkin vaihtelee. Kun olemme puolisoni kanssa ensin tutustuneet jo 7-vuotiaina luokkatovereina ja murrosiässäkin touhunneet ”samoissa porukoissa”, jännitteen ensimmäinen laatu oli ystävyys, eikä se ole kadonnut avioliiton aikanakaan, vaikka muunkinlainen jännite sitten avioliiton myötä tulikin mukaan.
Jussi A, huomasithan lainausmerkkini. Kyse oli vanhasta kristillisestä kielenkäytöstä tutusta sitaatista.
Eli en ole varma. Uskon itse asiassa enemmän niin, että Jumalan tahto toteutuu joka tapauksessa. Toisaalta olen kyllä huomannut, että elämässä pystyy montaa hyvää asiaa aktiivisesti vastustamaankin, vaikka sitä hyvää tuupattaisiin ovista ja ikkunoista…
Pieni kysymys Tuula Höltälle:
siteeraat yllä Erik Ahlmania. Mistä teoksesta tämä siteeraus on peräisin?
Sari Roman-Lagerspetz :”siteeraat yllä Erik Ahlmania. Mistä teoksesta tämä siteeraus on peräisin?”
Siteeraus on ote aiemmista muistiinpanoistani ja perustuu Ahlmanin ”Arvioinnit ”ymmärtämisen” perustana” -artikkeliin filosofisen yhdistyksen Ajatus-vuosikirjassa nro 1 vuodelta 1926.
Tuula Hölttä,
kiitos tiedosta. (Erik Ahlman on aviomieheni edesmennyt ukki)
Sari Roman.Lagerspetz: ”Erik Ahlman on aviomieheni edesmennyt ukki”
Maailman upein ukki! Antikvariaateista löytämiini aarteisiin kuuluu myös WSOY:n Sivistys ja Tiede –sarjassa julkaistu Erik Ahlmanin ”eetillis-idealistinen” väitöskirja ”Arvojen ja välineitten maailma” vuodelta 1920.
Sen kansilehdelle ”ukki” on kirjoittanut tekstin: Edvin Flinckille, veljellisesti tekijä. Edvin Flinck tunnettiin myöhemmin Edvin Linkomiehenä