Uusi testamentti tuntee kaksi suhtautumista Mooseksen lakiin. Toinen korostaa lain yksittäisten määräysten pysyvyyttä ja sitä edustavat ennen kaikkea fariseukset (onko kuvaus fariseuksista reilu ja oikea, ei ole tämän blogin kannalta relevantti); toisaalta erityisesti Matteuksen evankeliumissa myös Jeesuksen suussa on tämä näkemys. Toinen suhtautumistapa korostaan sitä, että lähimmäisenrakkauden vaatimus ylittää lain kirjaimen; tätä näkemystä edustavat Paavali ja etenkin Markuksen evankeliumin Jeesus. Luterilaisuudessa molemmat korostukset ovat läsnä.
Itse olen valinnut jälkimmäisen tien jo 70-luvulla. Ymmärrän niin, että tänään Jumalan laki vaatii meitä kohtelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Ja se tarkoittaa myös oikeutta julkisesti tunnustettuun parisuhteeseen ja siunauksen pyytämistä tuolle parisuhteelle, silloin kun asianomaiset sitä haluavat.
Tämä ei tarkoita, että julistaisin harhaoppisiksi ne, jotka pitävät joitakin omaan aikaansa sidottuja määräyksiä ikuisena lakina. Tämä ei myöskään tarkoita, että haluaisin sulkea heidät seurakunnan ulkopuolelle. Väkisin ei saa hyvää aikaan. Mutta en myöskään alistu siihen, että joku huutaa omaa käsitystään totuudesta niin kovaa, että muut äänet peittyvät.
Minun tehtäväni pappina on kutsua seurakuntalaisia etsimään totuutta, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta ja luonnollisesti elämään seurakunnan ja kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä. Luotan siihen, että Jumala avaa aidon etsijän ymmärryksen. Siksi en näe tarpeelliseksi enkä viisaaksi tuputtaa omaa ymmärrystäni ainoana totuutena.
Jos tämä on lässyttämistä, niin minä olen lässyttäjä.
Heikki > Kaksi huomiota: 1) …Minusta olennaista on, että minä kohtelen ihmistä ihmisenä, hänen parisuhteestaan riippumatta.
V: Näin kristityn pitääkin. Vaikka ihmiset eläisivät minkälaisessa suhteessa tahansa, niin heitä pitää kohdella ihmisenä, vaikka ei hyväksyisikään heidän elämäntapaansa.
Heikki > 2) Silloin, kun mietitään, mikä on hyvää ja oikein, kyse ei ole vain logiikasta, vaan paljon moniulotteisemmasta asiasta. Mauttomien ’rinnastusten’ esittäminen ei ole keskustelua vaan ilkeilyä.
V: Kyseessä ei missään nimessä ole ilkeily. Toiseksi, onpa miten moniulotteinen asia tahansa, mutta jos se ei kestä loogista tarkastelua, niin silloin se ei ole Jumalasta, koska totuus on aina loogista ja tämä johtuu siitä, koska Jumala joka on totuus, on aina looginen. Totuutta voidaan ja pitää pommittaa joka puolelta ja se kestää täysin loogisen tarkastelun joka kantilta. Sinun kantasi ei sitä kestä, niin kuin osoitin, eikä tämä ole mitään ilkeilyä.
Komappaan sanasta sanaan Jouni Konttista.
Jouni ja Markku,
kirjoitin: Ymmärrän niin, että tänään Jumalan laki vaatii meitä kohtelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Ja se tarkoittaa myös oikeutta julkisesti tunnustettuun parisuhteeseen ja siunauksen pyytämistä tuolle parisuhteelle, silloin kun asianomaiset sitä haluavat.
Tämä ei ole looginen argumentaatioketju, vaan johtopäätös pitkästä pohdinnasta.
Ja toiseksi, silloin kun puhutaan pääsäännöstä, puhutaan pääsäännöstä, vaikka sitä ei erikseen mainittaisi. Siis: jos sanotaan, että henkilö, jolla on ajokortti saa ajaa autoa, tähän ei tarvitse lisätä kaikkia asiaan mahdollisesti liittyviä puolia, kuten humala- tai terveydentilaa. Logiikan vieminen hulluuteen on hulluutta.
Heikki > kirjoitin: Ymmärrän niin, että tänään Jumalan laki vaatii meitä kohtelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Ja se tarkoittaa myös oikeutta julkisesti tunnustettuun parisuhteeseen ja siunauksen pyytämistä tuolle parisuhteelle, silloin kun asianomaiset sitä haluavat.
Tämä ei ole looginen argumentaatioketju, vaan johtopäätös pitkästä pohdinnasta.
V: Minä taas kirjoitin, että mihin tämä sinun johtopäätös pitkästä pohdinnasta johtaa.
Heikki > Ja toiseksi, silloin kun puhutaan pääsäännöstä, puhutaan pääsäännöstä, vaikka sitä ei erikseen mainittaisi.
V: Mikä on tuon tekstisi pääsääntö? Eikö se koske seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parisuhteita? Joillakin on seksuaalinen kiinnostus vanhempiinsa ja toisilla lapsiinsa, ja nämä muodostavat silloin seksuaalisen vähemmistön. Ja jos nämä haluavat muodostaa parisuhteen, niin eikö tuon sinun pääsääntösi mukaan pidä tällainen seksuaalivähemmistön parisuhde siunata?
Ahlman on varmasti asiantunteva tutkija ja ajattelija. Näen kuitenkin, että vain sopivassa ympäristössä on mahdollista päästä niin katsotusti ideaaliin kasvutavoitteeseen, sikäli kuin sellaista voi olla olemassa. Sivistys on aina vain kuori kokoihmisyyden pinnalla. Niinkuin Piispa Salmi sanoi, kristitty saa olla viekas kuin käärme, mutta lempeä kuin kyyhkynen. Ihminen saa syntyessään vanhempansa ja ympäristön. Tämän päivän äitikään ei yksin osaisi menetellä oikein synnytyksen jälkeen ilman perintönä saatua tietoa. Näin on mahdollista, että ajan kuluessa arvostelmamme asioista muuttuvat. Ei sekään ole välttämättä väärin, että ymmärrämme vaihtuvan etiikan normaaliksi ilmiöksi, kun se palvelee jotakin asiaa.
Kysymyspä on kovin mielenkiintoinen. Entäpä jos oma suhtautuminen iän karttuessa muuttuu. Tunne, joka nuorempana on hyväksyvämpi, muuttuukin myöhemmällä iällä asian paheksumiseksi. Ei välttämättämättä asia itsensä takia, mutta ehkä siksi, että teologia vaatii vahvemmat lasit. Meidän kulttuurissamme on harvinaista , että 7-vuotias täysin ymmärtäisi paikkansa yhteisön jäsenenä. Samoin katsomme, että murrosikä on ennen varhaisaikuutta. Murrosikiä ihmisellä voi kuitenkin olla useampia. Kyllä Suomessakin on useampia 50-siä, jotka ovat aloittaneet uuden uran maalaamalla, vaihtamalla elämänkumppania ja nykyisin, ennenkaikkea työtä. Näin käsitys samansukupuolisen parisuhteen siunattavuudesta saattaa olla yhden ihmisen kohdalla aikaan, paikkaan ja omaan elämäntilanteeseen sidottu. Ihmisestä voi välittää ihmisenä, vaikkei itse hyväksy tai ymmärrä kaikkea hänessä. Edelleen, jos jotakin asiaa ei paheksu, ei voi välttämättä sanoa, että siitä sitten tykkää. Tämä ensimmäisestä kommentista.
Pekka Väisänen :”on harvinaista , että 7-vuotias täysin ymmärtäisi paikkansa yhteisön jäsenenä.”
En ymmärtänytkään. Olin vasenkätinen ja jouduin koulun alaluokilla opettajan toimesta eräänlaisen ”eheyttämisen” kohteeksi, että minusta tulisi kelvollinen yhteisön jäsen. Kun kirjoitin N-kirjaimen väärinpäin, opettaja heitti vihon lattialle ja kun yritin käsityötunnilla ommella ”oikeita” pistoja, opettaja pyysi luokan katsomaan tulosta ja varoitti ketään ryhtymästä vasenkätiseksi. Seurauksena oli koulukiusaus ja kuume, joka lääkärin mukaan johtui koulukammosta. Karjalasta sotaa paennut perheeni oli köyhä, enkä rasittanut heitä asialla, joten pyysin ja sain 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi Raamatun, jota päivästä toiseen luin. Sisarukset kertoivat ihmetelleensä, kun istuin joka päivä keinutuoliin lukemaan Raamattua, enkä voi kieltää, etteikö ymmärrys seksuaalivähemmistön parisuhteita kohtaan periytyisi vasenkätisyydestä, jota aiemmin pidettiin paholaisesta alkunsa saaneena.
Pastori Heikki Lepän kysymys on haastava. Kulttuurimme on saavutettu pienin askelin. Sivistys muodostuu siitä kun lapsuusiän primääriset kokemukset muuntuvat asianmukaisella tavalla aikuiselämän kurinalaiseksi symboliikaksi. Tässä ei tarvitse erotella maallista ja hengellistä symboliikkaa. Jos lapsi on mukana tai kuulee samansukupuolisten ihmisten siunaamisesta kirkossa, pitääkö hänelle tai onko hyvä selittää hänelle, että kyse on Jumalan edessä annettavasta siunauksesta sukupuolivähemmistölle, joka perustuu ajatukseen, tehkää myös te samoin heille. Mutta onko tätä nyt ajateltu loppuun asti. Olisiko hyvä, että lapsille laitettaisiin ikäraja näihin tilaisuuksiin osallistumiselle. Sopiva raja olisi konfirmaation jälkeen. Voidakseen pyhittää, ihminen kasvaakseen tarvitsee totuuden ja rakkauden lisäksi suojaverhoa joka suojelee siten, että kypsyminen saa sille kuuluvan aikansa.
Jouni,
jos asia A on kokonaistarkastelun perusteella hyväksyttävä, siitä ei seuraa että joissakin suhteissa sitä muistuttava asia B olisi hyväksyttävä. Väittämisi looginen seurausketju on yksi versio epämuodollisesta argumentaatiovirheesta nimeltä kaltevan pinnan argumentti.
Ja Jumala ei tee argumentaatiovirheitä; sellaisen väittäminen on rienausta.
Ei kysymys ole argumentaatiovirheestä ei kaltevasta pinnasta eikä ilkeilystä – ihan loogisesta päättelyketjusta. Se että homosuhteiden ”hyväksyminen” johtaaa myös moniavioisuuden ja sukuneutraalien ym. suhteiden ”hyväksymiseen” on täysin relevantti päätelyketju. Parhaiten se löytyy täältä ” http://raapustus.net/?id=118”.
Jumala sanassaan (siis ramatussa) kyllä ehdottomasti neuvoo meitä hyväksymään toiset ihmiset sellaisenaan ja rakastamaan heitä. Mutta syntiä ja synnin tekemistä ei hyväksy. Ja homouden raamattu yksiselitteisesti kertoo synniksi. Jokainen varmasti tietää nämä raamatun kohdat. Ei tämä ole mitään homofobiaa. Fobia on määritelmän mukaan järjenvastaista pelkoa.
Minulla on homosuhteessa oleva työkaveri ja olen hänen kanssaan samalla tavalla kaveri kuin muidenkin.
Tuo väite että homoliittojen hyväksyminen pilaisi jotenkin minun tai jonkun muun avioliiton, on yritys vetää argumentointia sivuraiteelle.