Uusi testamentti tuntee kaksi suhtautumista Mooseksen lakiin. Toinen korostaa lain yksittäisten määräysten pysyvyyttä ja sitä edustavat ennen kaikkea fariseukset (onko kuvaus fariseuksista reilu ja oikea, ei ole tämän blogin kannalta relevantti); toisaalta erityisesti Matteuksen evankeliumissa myös Jeesuksen suussa on tämä näkemys. Toinen suhtautumistapa korostaan sitä, että lähimmäisenrakkauden vaatimus ylittää lain kirjaimen; tätä näkemystä edustavat Paavali ja etenkin Markuksen evankeliumin Jeesus. Luterilaisuudessa molemmat korostukset ovat läsnä.
Itse olen valinnut jälkimmäisen tien jo 70-luvulla. Ymmärrän niin, että tänään Jumalan laki vaatii meitä kohtelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Ja se tarkoittaa myös oikeutta julkisesti tunnustettuun parisuhteeseen ja siunauksen pyytämistä tuolle parisuhteelle, silloin kun asianomaiset sitä haluavat.
Tämä ei tarkoita, että julistaisin harhaoppisiksi ne, jotka pitävät joitakin omaan aikaansa sidottuja määräyksiä ikuisena lakina. Tämä ei myöskään tarkoita, että haluaisin sulkea heidät seurakunnan ulkopuolelle. Väkisin ei saa hyvää aikaan. Mutta en myöskään alistu siihen, että joku huutaa omaa käsitystään totuudesta niin kovaa, että muut äänet peittyvät.
Minun tehtäväni pappina on kutsua seurakuntalaisia etsimään totuutta, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta ja luonnollisesti elämään seurakunnan ja kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä. Luotan siihen, että Jumala avaa aidon etsijän ymmärryksen. Siksi en näe tarpeelliseksi enkä viisaaksi tuputtaa omaa ymmärrystäni ainoana totuutena.
Jos tämä on lässyttämistä, niin minä olen lässyttäjä.
Ei virheellinen argumentti muutu oikeaksi jankkaamalla. Ja kaltevan pinnan argumentti on virheellinen argumentti. Ja jos A hyväksytään pitää hyväksyä B on osa kaltevanpinnan argumenttia.
Pekka Väisänen
Eikös olisi hyvä, että lapset jo pienestä pitäen oppisivat, että erilaisesa parisuhteessa eläviä ei pidä syrjiä?
Ilkka Kanniainen
Jos uskovat saavat tahtonsa läpi tässä asiassa, niin seuraavaksi he ovat vaatimassa homouden ”edistämisen” kieltämistä, kuten Venäjällä. Ja sen jälkeen jo homojen vangitsemista, kuten Etiopiassa ja sitten jo tappamista, kuten Ugandassa. Ja mitä sen jälkeen? Mikä ihmisryhmä on seuraava kohde? Ehkäpä ateistit.
Tässä on näkyvissä selvä agenda mihin he pyrkivät. Täysin looginen päättelyketju.
Tämä argumentti on – anteeksi vain – puhdasoppinen olkiukko. Ei tasa-arvo ja yhdenvertaisuus lain edessä tarkoita samanlaisuutta ja tasapäisyyttä. Yhdenvertaisuus tarkoittaa oikeutta olla erilainen yhtäläisin säännöin. Erilaisuuksien tasavertaisuutta.
Kuten Sari Roman-Lagerspetz muistutti, olkiukolla on vasttustettu mm. rotuerottelusta luopumista. Samoin sukupuolten yhdenvertaisuutta. Peruskoulua ja kaikelle yhtäläisesti saatavilla olevaa korkeakoulutusta on vastustettu saman väitteen voimin. Se käy oikeastaan sellaisenaan minkä tahansa yhdenvertaisuuden, myös perustuslaillisen kansalaisten yhdenvertaisuuden vastustamiseen. Mutta se edellyttää juuri tuota yhdenvertaisuuden virheellistä määrittelyä tasapäisyydeksi.
Jos uskovat saavat…
Itse käyttäisin muotoa: Jos itseään uskovana pitävät…
Evankeliumi on sanoma kaikelle kansalle ja kaikille kansoille, ei vain tälle omaa uskoaan korostavalle konservatiiville joukolle.
Heikki Leppä:
”..Ei virheellinen argumentti muutu oikeaksi jankkaamalla. Ja kaltevan pinnan argumentti on virheellinen argumentti. Ja jos A hyväksytään pitää hyväksyä B on osa kaltevanpinnan argumenttia..”
– Tällaista, selkeää julistusta papin suusta, on hieno lukea.
Sari, kuinka monesta lesbosuhteesta sinulla on kokemusta vai mihin perustat väitteesi jännitteen puuttumisesta? Ja koskeeko tämä väittämä vain sinun lesbosuhteita vai myös muiden ihmisten suhteita eli puhutko omista kokemuksistasi vai esitätkö väitteitä koskien joidenkin toisten ihmisten suhteita?
Kehottaisin hieman vähemmän ylimieliseen kirjoitteluun. Totuus vain on se, että sinulla ei ole hajuakaan minun parisuhteeni jännitteistä.
Ilkka, nimeä minulle yksikin maa, joka on ensin säätänyt lain rekisteröidystä parisuhteesta tai samaa sukupuolta olevien avioliitosta ja tämän jälkeen maahan on säädetty laki moniavioisuudesta.
Minun käsittääkseni maailmasta ei löydy yhtään ainoata maata, missä tämä mainostamasi ”relevantti” päättelyketju olisi toteutunut. Voit siis lopettaa tämän hölmöilyn, jos sille ei ole mitään todistusaineistoa.
Voin helposti nimetä sinulle kymmeniä maita, jotka hyväksyvät moniavioisuuden ja jokaisessa maassa syy moniavioisuuden hyväksymiselle on uskonnollinen. Lisäksi monet näistä maista tuomitsevat homoseksuaalisuudesta vankeusrangaistuksen.
Ilmeisten tosiasioiden perusteella voi siis päätellä, että homovihamielinen konservatiivinen uskonnollisuus johtaa moniavioisuuteen ja korrelaatio moniavioisuuden ja homoseksuaalisuuden hyväksymisen välillä on jyrkän negatiivinen.
Kokemuksesta voin sanoa, että avioliiton pituus ja ”jännitteen” laimeneminen korreloivat vahvan positiivisesti keskenään. Mutta tässä asiassa tekopyhiä riittää.
Sen sijaan vahvasti epäilen että miehen ja naisen suhteessa löytyisi jotain sellaista ”erityistä jännitettä” mitä homosuhteessa ei voisi olla.
Moniavioisuus on yleistä siellä missä homoliitot on jyrkästi sanktioitu.
En ota kantaa homoliittoihin sinänsä, mutta jos niitä vastustaa, ei pitäisi käyttää kaikkein mauttomimpia/älyvapaimpia argumentteja, mitä mieleen juolahtaa.
Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää etteikö kahden naisen/kahden miehen suhteessa voi olla aivan samaa ”jännitettä” kuin on naisen ja miehen suhteessa. Uskoisin, että samaa sukupuolta olevien yhteiselämä ei eroa naisen ja miehen yhteiselämästä kovinkaan paljon.
Esim. islam hyväksyy moniavioisuuden, mutta eiköhän siinä yhteisössä homoksi tunnustautumalla pääse helposti päätä lyhyemmäksi. Tietääkseni moniavioisuus on hyväksyttyä myös mormonien keskuudessa. Tuskin hekään ovat homoille kovin suopeita.