Uusi testamentti tuntee kaksi suhtautumista Mooseksen lakiin. Toinen korostaa lain yksittäisten määräysten pysyvyyttä ja sitä edustavat ennen kaikkea fariseukset (onko kuvaus fariseuksista reilu ja oikea, ei ole tämän blogin kannalta relevantti); toisaalta erityisesti Matteuksen evankeliumissa myös Jeesuksen suussa on tämä näkemys. Toinen suhtautumistapa korostaan sitä, että lähimmäisenrakkauden vaatimus ylittää lain kirjaimen; tätä näkemystä edustavat Paavali ja etenkin Markuksen evankeliumin Jeesus. Luterilaisuudessa molemmat korostukset ovat läsnä.
Itse olen valinnut jälkimmäisen tien jo 70-luvulla. Ymmärrän niin, että tänään Jumalan laki vaatii meitä kohtelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Ja se tarkoittaa myös oikeutta julkisesti tunnustettuun parisuhteeseen ja siunauksen pyytämistä tuolle parisuhteelle, silloin kun asianomaiset sitä haluavat.
Tämä ei tarkoita, että julistaisin harhaoppisiksi ne, jotka pitävät joitakin omaan aikaansa sidottuja määräyksiä ikuisena lakina. Tämä ei myöskään tarkoita, että haluaisin sulkea heidät seurakunnan ulkopuolelle. Väkisin ei saa hyvää aikaan. Mutta en myöskään alistu siihen, että joku huutaa omaa käsitystään totuudesta niin kovaa, että muut äänet peittyvät.
Minun tehtäväni pappina on kutsua seurakuntalaisia etsimään totuutta, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta ja luonnollisesti elämään seurakunnan ja kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä. Luotan siihen, että Jumala avaa aidon etsijän ymmärryksen. Siksi en näe tarpeelliseksi enkä viisaaksi tuputtaa omaa ymmärrystäni ainoana totuutena.
Jos tämä on lässyttämistä, niin minä olen lässyttäjä.
Olen poistanut nipun kommentteja. Lolita-argumentti viittaa Vladimir Nabokov samannimisen romaanin aikuisen miehen 12-vuotiaaseen seurustelukumppaniin. Ilmoitin, että aiheesta keskustelu on tässä ketjussa loppu. Sama pätee myös insestiin, jne.
Palaan ensimmäiseen ajatukseesi kahdesta tavasta suhtautua Mooseksen lakiin. Minusta niitä on enemmän UT:n viestissä ja myös siinä miten yleensä ihminen suhtautuu asioihin. Kun luet Galatalaiskirjeen, tiedät sen sisällön, mutta sen ymmärtää vasta kun on itse ollut lain alla. Eli käskyjen lain alla. Soveltaminen käytäntöön onkin sitten ymmärtämisen jälkeen elämän pituinen matka. Opit kuitenkin, että laki on pyhä, ehdoton, mutta täytetty laki. Jeesuksessa täytetty jokaista asiaa koskien, jokaista piirtoa myöten. Kummitätini selitti, että tuo piirto tarkoittaa hebrean kielen tekstin pientä koukeroa.
Niin tarkasti on täytetty. Siksi olen vapaa. Olen vapaa
hyväksymään lain tuomion, eikä minun tarvitse kuluttaa voimiani sen selittämiseen, että ei tämä väärintekemistä olekaan.
Jusu > Mikäli Jouni Konttinen ei pysty erottamaan kahden aikuisen ihmisen parisuhdetta lapsiin sekaantumisesta, kehoitan häntä olemaan hankkimatta lapsia.
V: Lapset on jo tullut hankittua. Sitten asiaan. Keskustelemme seksuaalisuudesta ja siitä miten ihmiset ovat seksuaalisesti eri tavalla kiinnostuneita. Toisia kiinnostaa eri sukupuoli, toisia sama sukupuoli, toisia vanhukset, toisia lapset, toisia eläimet jne. Toisille sopii näistä vain yksi, toisille useampi ja jollekin kaikki.
Sanoit Jusu, että ”keskustelua voisi käydä ihan asiallisilla argumenteilla, jos vain haluaa ja osaa”.
Tätä juuri peräänkuulutan ja kysyn, että jos nämä kaikki eivät ole oikeita tai normaaleja kiinnostuksen kohteita seksuaalisesti, niin mikä taho sitten määrittää sen, että mikä on oikein ja mikä ei?
Tuula > Jouni Konttinen, asia kiinnostaa, kun jo muinaiset kreikkalaisetkin totesivat, että ”Eros (seksualiteetti) ei ole Jumala” ja kuitenkin se näyttää yhäkin kirkolle olevan.
V: Seksualiteetti ei ole kirkolle Jumala. Kirkko vain kertoo mitä Jumala sanoo Raamatussa seksuaalisuudesta. Kai kirkolla tähän on oikeus.
Eduskunta.
Jos haluat jonkin kriteerin, voisi aloittaa vaikka siitä, että vahingoittaako parisuhde jompaa kumpaa osapuolta tai jotakuta kolmatta henkilöä. Tuolla pääsee jo pitkälle ja loppu sujunee normaalilla järjenkäytöllä.
En jatka tänän pidempää, koska Heikki toivoi, ettei keskustelua vietäisi jankkaukseksi jostain blogiin liittymättömästä asiasta.
Eräiltä veljiltä näyttää puuttuvan sisälukutaito: olen tänään kirjoittanut kaksi viestiä tämän keskustelun rajoista: 11:18 ja 15:15.
Jouni Konttinen :”Kirkko vain kertoo mitä Jumala sanoo Raamatussa seksuaalisuudesta. Kai kirkolla tähän on oikeus.”
On monia asioita, jotka erilaisten tulkintojen mukaan ”Raamattu selvästi tuomitsee”. Paavali kuitenkin kirjoitti: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan mukautukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Opas ihmiskunnalle on sen jälkeen ollut Rakkauden laki, ja käsitykseni mukaan niin kuin ulkoinen kulttuuri on kehittynyt rautakauden ja hellenistisen kulttuurin jälkeen, myös ihminen on inhimillistynyt. Olen kuullut, että antiikin kreikkalaisille sota oli tärkein kanssakäymisen muoto kun se nykyisin on enää viidenneksi tärkein. Toivon, että kirkko voi kahden aikuisen ihmisen keskinäistä rakkautta koskevissa kysymyksissä uudistua mieleltään kuten se uudistui meidän vasenkätisten kohdallakin, kun se ei enää opeta, että vasenkätisyys on Saatanasta.
”Olen vapaa hyväksymään lain tuomion, eikä minun tarvitse kuluttaa voimiani sen selittämiseen, että ei tämä väärintekemistä olekaan.” Se, mihin nähdäkseni on turha ja jopa väärin kuluttaa voimiaan, on lähimmäisten tekemisten arvioiminen synniksi. Siinä on lähellä vaara pitää itseään joltakin osin synnittömänä. Sen sijaan pidän velvollisuutena puuttua toisen ihmisen toimiin, jos huomaa niiden loukkaavan jonkun kolmannen osapuolen elämää. Tuomita ei saa, mutta heikompia pitää puolustaa.
Vuoden 386 tutkielmassa Jumalallisen Maailmanjärjestyksen Puolustamiseksi Augustinus kirjoittaa, että niin vastenmielinen kuin pyövelin tehtävä onkin, se on kuitenkin välttämätön yhteiskunnassa. Samoin hän puhuu prostituoiduista ja muista heidän kaltaisistaan sanoen, olivatpa miten inhottavia, likaisia tai jumalattomia tahansa, he ovat yhtä tarpeellisia. Augustinus; Jos poistatte prostituoidut ihmisten elämästä, saastutatte maailman himolla. Augustinus ajatteli näin eri lailla kuin Paavali, jolle naisen ottaminen oli vasta viimeinen keino suurempien syntien välttämiseksi. Kristilliset keisarit ja heitä ennen olleet pakanalliset keisarit kantoivat myös verotuloja naisten palveluksista. Vanhoja ajattelijoita katsotaan usein erilaisten silmälasien lävitse. Plutarkhos kirjoitti aikanaan tuomitsevansa miehen, joka eksyy ilotytön tai palvelustytön seuraan, mutta että välttämättä vaimon ei pitäisi tätä moittia, jos mies kunnioituksesta vaimoa kohtaan antaa toiselle kaiken kevytmielisen kunnottomuutensa. Tällä tavalla uudistukset on katsottava aikaan ja paikkaan sidotuksi, mutta kuitenkin historian ketjuun tulevaksi. Samansukupuolisten ihmisten siunaaminen voi nyt tuntua oikeutetulta ja sopivalta, mutta se on myös katsottava kirkon kehykseen tulevana jatkumona ja siinä ei saisi vaikuttaa hetkelliset ajatukset tai virtaukset. Nyt kannetaan vastuuta myös tulevista sukupolvista.
Pekka Väisänen ”Nyt kannetaan vastuuta myös tulevista sukupolvista.”
Kenen sukupolvista? Oman rajallisen käsityskykyni mukaan olen yrittänyt sitä kantaa 70-luvulta alkaen, jolloin äidit haluttiin ”vapauttaa” pienistä lapsistaan yhteiskunnan liukuhihnoille, ja jätin työni ja luvassa olleen esimieskoulutuksen, kun halusin itse opiskelijaperheen äitinäkin hoitaa pienet lapseni.
Palaute tuosta ”vastuunkantamisesta” oli, että paikallinen Gallup-haastattelija luokitteli minut yhteiskuntaluokkaan ”irtolaiset ja muut loiset” kuuluvaksi ja sain useammaltakin yhteiskunnan ”oikeaoppiselta” kasvatusasiantuntijalta kuulla, että pilaisin heidän elämänsä, kun kasvatan heidät itse.
”Jostakin syystä” en vaan voinut jättää alle kouluikäisiä lapsiani yksin avaimet kaulassa kotiin kuten monet muut ”asiantuntijoita” kuunnelleet tekivät. Samalla tulimme avanneeksi oven myös heidän ystäväpiiriinsä kuuluneille lapsille, joita kukaan muu ei kuunnellut.
Pienenä vaikeutena kirkolle näyttää olevan uudistusten markkinoiminen niin, ettei niistä synny ihmisiä kirkosta karkottavaa mekkalaa. Kun kirkko on jo luovuttanut taistelunsa pääomaa ja hallitsijoita vastaan, eikö olisi hyvä yrittää pitää kiinni tunnustetuista, hyvistä perinteistä. On arvio, minkä mukaan ainoa asia, missä kristinuskon tulkinnassa on päästy samanmielisyyteen , on se, että kristillinen käsitys hyvyydestä on kilpailujärjestelmän vastainen. Kirkko ei siis talouselämässä katso persoonalliseen rehellisyyteen, eikä oikeamieliseen etiikkaan. Vaarana on se, että kirkko on kohta suossa, jossa vain rohkeimmat persoonat säilyttävät rohkeutensa sanoa, että Jumala on. Inhimillisestihän on toki niin, että suvussa historiaa paikoin parannellaan, lyhennetään tai pidennetään tarpeen mukaan, jolloin perinnöksi jää kohtalainen ja sopiva muistelus. Kirkon ja valtio suhde näyttää voivan hyvin, sanotaan sitä sitten millä nimellä hyvänsä. Olisiko niin, ettei nimi liittoa paranna jos ei pahennakaan , jos ei liitetyt itse.