Rippikoulussa opetus tavataan aloittaa luomisesta. Nyt lähdetään kuitenkin vieläkin kauemmaksi, aikaan ennen luomista. Raamatun ilmoituksen mukaan jotakin hyvin tärkeää on tapahtunut jo silloin. Se auttaa sitten ymmärtämään paremmin kaikkea muutakin, mistä Raamattu kertoo. Mitä se on?
Efesolaiskirjeen kirjoittaja vastaa: ”Hän on valinnut meidät Kristuksessa.” Jumala näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä. Hänen suunnitelmansa oli ottaa meidät lapsikseen ja perillisikseen. Näin Jumala näki rakkaudessaan hyväksi toimia.
Tämä valinta ja suunnitelma oli siis olemassa jo ennen maailman luomista. Tämän jumalallisen salaisuuden oli kuitenkin määrä paljastua ja toteutua tietyssä historian vaiheessa.
Tämän vuoksi tarvittiin maa ja kansa, johon Kristus voisi syntyä. Israelin valinta ei merkitse sitä, että toiset kansat olisivat Jumalalle vähempiarvoisia. Israelin valinnan tarkoitus oli se, että kaikki kansat voisivat tulla siunatuiksi.
Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa 2000 vuotta sitten, oli tullut salaisuuden paljastumisen aika. Hän julisti: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!”
Jeesuksen edellä kulki tienraivaaja, Johannes Kastaja. Nähdessään Jeesuksen hän sanoi: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Johanneksen sanomalla oli vahva kytkös Vanhan testamentin maailmaan.
Mooseksen kirjoista voimme lukea, kuinka väärin tehnyt saattoi vapautua synnin rangaistuksesta määrätynlaisten sovitusmenojen kautta. Niihin liittyi uhrieläin, jonka kannettavaksi tehdyt synnin siirrettiin.
Historian näkökulmasta Jeesus joutui uskonnollisen ja poliittisen valtapelin uhriksi. Pelastushistorian eli Jumalan pelastustekojen näkökulmasta Jeesus toteutti sen tehtävän, jonka Isä hänelle antoi. Hän oli Jumalan Karitsa. Siksi Jeesus nuhteli Pietaria, joka tahtoi hyvää tarkoittaen varjella hänet kuolemasta.
On syytä panna merkille, että myös Raamatun viimeisessä kirjassa, Johanneksen ilmestyksessä, puhutaan paljon Jumalan Karitsasta. Kirja antaa ymmärtää, että Jumalan aivoituksissa Jeesus on ollut Jumalan Karitsa jo aikojen alussa. (Ilm. 13:8) Näin myös Herran ristintie kuului alusta asti Jumalan suunnitelmaan.
Jumalan armovalintaan kuuluu olennaisesti se, että hän on valinnut uskon tien pelastuksen tieksi. Tämä ei ole inhimillisen ajattelun mukaista. Kertomus Jaakobista ja Eesausta havainnollistaa tätä asiaa. Raamatun ajan kulttuurissa vanhemmalla lapsella oli etuoikeuksia nuorempaan nähden. Näiden veljesten kohdalla kävi kuitenkin päinvastoin.
Apostoli Paavali selittää tätä asiaa: ”Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon”. Ja hän jatkaa: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.”
Elämme aikoja, jolloin levottomuutta ja pelkoa herättäviä uutisia saa kuulla päivästä toiseen. Siksi on tarpeen kuunnella yhtä usein evankeliumia, Jumalan hyvää uutista. Raamatun opetus Jumalan armovalinnasta siirtää kristittynä elämisen painopisteen pois omasta itsestä Jumalaan ja hänen tekoihinsa.
Saan olla Jumalan lapsi ja perillinen siksi, että Jumala on tahtonut sitä. Omat ratkaisuni ja päätökseni ovat aina puolinaisia eikä niihin voi hädän hetkellä turvautua. Siksi on lohdullista kuulla, että viime kädessä ratkaisevaa eivät ole omat aikaansaannokseni, vaan se että Jumala armahtaa.
(Kuuntele myös Spotify/ Miniripari 1)
Siunausta Ruskealan seurakunnalle Inkerin kirkolle.