Miksi maailmassa on niin paljon pahaa? Tämä kysymys nousee ainakin joskus mieleemme, vaikka vastauksia ei ehkä uskota olevan. Miksi kiusaamista ilmenee yhtä lailla hiekkalaatikolla, koulussa, työpaikalla ja vanhainkodissa? Ihmisellähän on kuitenkin luonnostaan taju oikeasta ja väärästä. Rikollinenkin vihastuu, jos toinen ei pidä sopimuksesta kiinni.
Ongelmamme ei olekaan siinä, ettemme tietäisi miten tulisi elää, vaan siinä, ettemme toimi tämän tiedon mukaan. Raamattu puhuu tässä yhteydessä synnistä. Ihmisen sisimmässä on voimia, jotka pitävät häntä väkevän miehen tavoin otteessaan. Jeesus sanoo, että pahat ajatukset, vilppi, ahneus, häijyys ja muu pahuus lähtevät ihmisen sydämestä. Niitä emme voi ravistaa irti itsestämme. Apostoli Paavalikin joutui toteamaan, että hän on myyty synnin alaisuuteen.
Mennään asian juurille. Syntiinlankeemuskertomuksen mukaan ihminen lankesi tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan. Ensin hänet saatettiin epäilemään Jumalan sanaa. Sen jälkeen oikean ja väärän rajan ylittäminen oli helpompaa. Lankeemukseen johdatti myös toisen huono esimerkki. Tämä kaava toistuu edelleen kerta toisensa jälkeen. Kun sitten lankeemus oli tapahtunut, ihminen piiloutui Jumalalta. Tämäkin synnin seuraus on ajaton. Ihmisellä on luontainen taipumus paeta Jumalaa.
Ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden särkyminen heijastuu ihmisten keskinäisiin suhteisiin. Syntiinlankeemusta seurasi veljesmurha: Kain tappoi Abelin. Tämän jälkeen Raamattu kertoo pahuuden yltymisestä maan päällä, eikä tämä pahuus hävinnyt lopullisesti edes vedenpaisumuksessa. Raamatun historia onkin paljolti sotien historiaa – ja tällä samalla jatkumolla mekin yhä elämme.
Monien on vaikea uskoa rakastavaan Jumalaan, koska maailmassa on niin paljon pahaa. Tällöin kuitenkin unohdetaan se, että Raamattu puhuu synnin lisäksi paljon paholaisesta. Kirje efesolaisille muistuttaa, että meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan pahoja valtoja vastaan. Tämä voi selittää sitäkin, että kun antaa pahalle pikku sormen, se vie koko käden. Synnillä on taipumus levitä syövän tavoin ja turmella elämää. Se etsiytyy myös rakenteisiin. Pahimmillaan yhteiskunta tekee mustan valkoiseksi ja kääntäen. Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea.
Synti tuo siis monenlaista murhetta ihmisten elämään. Pahan perimmäinen tavoite on kuitenkin estää ihmistä pääsemästä uudelleen Jumalan yhteyteen. Siksi se vastustaa evankeliumin julistusta ja pyrkii kaikin tavoin tukahduttamaan Jumalan synnyttämän elämän. Paha nokkaisee mielellään sanan siemenen ihmisen sydämestä jo ennen kuin se on alkanut itää. Siellä taas, missä uusi elämä on virinnyt, kohdataan pian myös pahan todellisuus. Jos ihminen ennen uskon syntyä sai elää rauhassa, saa hän saa nyt huomata joutuvansa taisteluun. Kristityn elämää onkin vanhastaan luonnehdittu sotapalvelukseksi.
Tällaisissa kamppailuissa tulee vähitellen selväksi, mihin Kristusta tarvitaan. Synnin valta maailmassa ja myös omassa sydämessä on niin voimakas, että tarvitaan todellakin ”toinen vielä väkevämpi”, joka voi voittaa synnin, kuoleman ja saatanan. Kohta vietettävän pääsiäisen sanoma on, että suurin taistelu on jo käyty. Käärmeen pää on murskattu ja voitto saatu. Ikuinen vanhurskaus on tuotu eikä syntejä enää lueta meille. Tähän saamme tarttua silloinkin, kun on valotonta ja myrskytuulet pieksevät elämämme rakennusta.
(Kuuntele myös asiaan liittyvä podcast: Spotify> Miniripari)
