Kirkollisministeri Räsäsen varsinaisella toimialalla nähtiin hämmentävä näytelmä viime viikon torstain ja tämän viikon maanantain välillä. Torstaina oli kuvaruudussa tiukkoja kantoja esittävä, viranomaistutkintaa vaativa ministeri ja hänen vieressään vaivautunut ja hämmentynyt poliisiylijohtaja, joka oli komennettu julkisesti nöyryytettäväksi. Perjantai-illan ajankohtaislähetyksessä oli kuvaruudussa jämäkästi ja itsevarmasti, mutta ainakin ulospäin nöyrästi, esiintyvä poliisiylijohtaja sekä hänen vieressään hermostunut, puhetta pulppuava ja ympärilleen pälyilevä ministeri. Tuskin monellekaan oli perjantai-illan jälkeen enää yllätys, että maanantaina voittajana piinapenkistä poistuisi poliisiylijohtaja, ministerin pysyessä poissa parrasvaloista.
Ministeri on nyt korviaan myöten kiitollisuudenvelassa poliisiylijohtajalle, joka olemalla eroamatta ja pidättäytymällä heittämästä suoria piikkejä esihenkilönsä suuntaan antaa hänen nuolla haavojaan rauhassa.
Kuinkahan monta kompurointia on sallittu määrä? Seitsemän kompurointia vai seitsemänkymmentä kertaa seitsemän?
No kylläpäs nyt tajutaan asioita eri lailla. En kokenut yhtään, että ministeri olisi ollut pälyilevä tai hermostunut. Hän on vain tietyllä tavalla eloisa, oma itsensä. Mitäs kummallista siinä on, että ihmiset ovat persooniltaan erilaisia.
Poliisiylijohtaja oli myös oma persoonansa, todella gentlemanni ja asiansa hallitseva.
Tässä ollaan ongelmissa korvia myöten, jos lainvalvojiin ei voitaisi luottaa. Me kai tulemme hiljalleen siihen vaiheeseen, että omaehtoista moraalia murennetaan ja kaikki tehdään valvotuissa olosuhtteissa. Jokaista valvoo joku.
Jos poliisilla on tietolähteitä, niin ei kai niitä voida laittaa luetteloon ja sitten jonkin piirin nähtäville. Minun mielestäni tietolähde ei pitäisi olla kenenkään muun tiedossa kuin yhteyshenkilön, koska mikään ei kuitenkaa pysy nykyisin salassa. Tietenkin se edellyttää täydellistä luotettavuutta.
Mitä sitten kenenkin pitää saada tietää. Ministerin tietysti, mutta mitä hän tekee niillä yksityiskohdilla jos suuret linjat toimivat luotettavasti?
Baltian itsenäistymisen aikoihin reportteri kysyi joltain satraapilta: Antoiko Mihail G käskyn tähän toimeen, jossa menetettiin ihmishenkiä? Vastaus oli ovela: Eihän tällaista voi tapahtua korkeimman johdon tietämättä. Mitä joku tiesi, mitä olisi pitänyt tietää???
Poliitikoilla on eri säännöt kuin muilla. Olikohan se Väyrynen, joka sanoi, että puhutaan mitä puhutaan, kunhan on julkisuudessa, koska siitä on etua, tai jotain sinne päin?
Poliitikoilla on eri säännöt kuin muilla. Olikohan se Väyrynen vai kuka, joka sanoi, että puhutaan mitä puhutaan, kunhan on julkisuudessa, koska siitä on etua, tai jotain sinne päin?
Todennäköisesti poliisiylijohtajan erosta on jo päätetty, mutta se tapahtuu kunniallisesti hiukan myöhemmin. Kasvot säilyttäen.
Mitähän ihmettä blogisti ajaa tällaisella kirjoituksellaan takaa ja mitä tekemistä sillä on näillä sivuilla?
Kuinka monta kompurointia…. kysyy
Siis arvostelun takana on sekin kesäjuhlien kompurointi, jossa kristitty kirkollisministeri avasi suunsa niin kuin kristityn siinä paikassa tuleekin…
On olemassa sananlasku ”Kauneus on katsojan silmissä”.
Sitä mukaellen voi todeta, että niin on myös asioiden havainnointi. Bologisti on havainnoinut ko. tilanteen jopa päinvastaisesti kuin moni kommentoija.
Havaintoihimme vaikuttavat itsekullakin oleellisesti omat lähtöasenteemme tilanteeseen ja siihen liittyviin henkilöihin.
Ministeri osoitti olevansa hereillä ja ajantasalla toimialaansa kuuluviin poliisiasioihin liittyen. Mielestäni se ei ole kompurointia vaan viran pätevää hoitamista.
Olenko ymmärtänyt väärin, mutta jonkin lehden mukaan sisäministeriössä oli jo aikaa ollut käytettävissä se tieto, jota Räsänen väitti poliisiylijohtajan pantanneen? Ongelma taitaakin olla ministeriön sisällä.
”jonkin lehden mukaan sisäministeriössä oli jo aikaa ollut käytettävissä se tieto..”
Jos viittaa johokin jossain lehdessä olleeseen tietoon ja epäilee onko ymmärtänyt uutisen oikein, niin erityisesti silloin olisi tarpeellista tuoda esiin, missä lehdessä ja milloin ko. tieto on ollut, että toisetkin lukijat voivat tarkistaa, onko asian esille tuonut henkilö ymmärtänyt asian oikein.
Muuten kyseessä on ilmiö ”tuuli huulia heiluttaa”.