Koska Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja uhriksi meidän edestämme, olemme me Jumalan edessä vanhurskaat kuin pyhät enkelit ja loistamme pelkästä iankaikkisesta vanhurskaudesta kuin tähdet taivaalla, niin että enkelienkin täytyy kumartua vanhurskautemme tähden. Me olemme Jumalan rakkaimmat lapset, joita Hän joka päivä sydämellisesti halailee, vaikka sen tähden usein kyyneleitäkin vuodatamme. Me olemme Pyhän Hengen elävä temppeli suurimmassakin heikkoudessamme ja murheessammekin. Meillä on myös levollinen ja iloinen omatunto, vaikka emme olekaan aivan viattomia ja nuhteettomia. Ja mitä tässä elämässä meiltä puuttuu, sitä saamme tulevaisuudessa yhä runsaammin.
Stefan Prätorius, Uskovaisten hengellinen Aarreaitta, s. 344, SLEY, 1925.
Katso, vaikea on asua raittiina kapakassa, siveästi porttolassa, jumalisesti tanssihuoneessa, vanhurskaasti varkaiden luolassa.
Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 22, Aurinko kustannus ja Arkki-kirjat, 2013.
Katso, Jumalan valkeus opettaa luottamaan ja uskomaan Jumalaan, alistamaan kaiken hänen huomaansa, jättämään hänen huolekseen meidän hoitamisemme hänen tahtonsa mukaan, tyynesti olemaan alallaan sekä tekemään ja kärsimään erotuksetta kaiken sen, minkä hän elämässämme antaa tapahtua, ja sitten palvelemaan lähimmäistä niin kauan kuin tässä elämässä olemme.
Martti Luther, Kirkkopostilla I, s. 542, SLEY, 1941.
Luther antoi kerran neuvon, miten evankelisen kristillisyyden erottaa hurmahenkisyydestä: ”Evankelisen kristillisyyden tunnistat särkyneestä sydämestä ja koetellusta uskosta. Jos he sanovat aina vain iloitsevansa, älä usko heitä.”
Fredrik Wislöff, Raitis usko, s. 59, Kirjaneliö, 1977.
Rakastakaa toisianne
Rakkaus on kaikkien käskyjen täyttymys, kuten rakkaudettomuus puolestaan merkitsee käskyjen rikkomista.
Jos tahdot tietää, miten lähimmäistä on rakastettava, niin tutki ahkerasti, miten itseäsi rakastat.
Kristitty ei elä itselleen, vaan Kristukselle ja lähimmäiselleen, Kristukselle uskossa ja lähimmäiselleen rakkaudessa.
Omistettuasi uskossa Kristuksen, jonka kautta olet vanhurskas, ryhdy sitten rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Huuda avuksi, ylistä, kiitä ja tunnusta Jumalaa, tee hyvää lähimmäisellesi ja palvele häntä ja täytä velvollisuutesi. Nämä ovat todella hyviä tekoja. Ne purkautuvat esiin sellaisesta uskosta ja sydämestä, joka on iloinen siitä, että meillä on anteeksiantamus lahjana Kristuksen kautta.
Ote Jaakko Mäkeläisen kirjasta ”Armon välähdyksiä Lutherin seurassa”, s. 84, Uusi Tie, 2004.
Minä halajan istua sen varjossa. Kork. v. 2:3
Mieleeni tulee tästä sanasta neljä kuvaa: kallion varjossa armottomalla tasangolla, puun varjossa, vielä lähempänä hänen siipiensä varjossa, kaikkein lähimpänä hänen kätensä varjossa. Varjostavan käden täytyy olla se lävistetty käsi, joka usein painaa meitä raskaasti, mutta silti se aina suojaa, tukee ja varjostaa!
Frances Ridley Havergal, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. 1 Joh. 2:2
Kun Jeesus, jonka päällä koko syntipaljous oli, oli taistelunsa taistellut, niin että Jumala ankarimman vanhurskautensa mukaan näki oikeaksi häneltäkin ottaa pois velan ja tehdä hänet vanhurskaaksi, niin olihan selvää, että velka ja kaikki sen kadottava voima oli poistettu, ei yksin Jeesukselta, vaan myös maailmalta. Eihän velka voinut silloin tulla maailman uudestaan maksettavaksi, kun kerran sen valtuuttama mies, jonka maksettavana kaikki sen velka oli, oli poistanut velan.
ANDERS NOHRBORG, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966.