Viime sunnuntaina sain minulle harvinaisen mahdollisuuden pitää saarna, oikein pöntössä. Aikaa sen valmistamiseen oli puoli vuotta, joten materiaalia kertyi paljon enemmän, kuin mitä pienessä hetkessä kykenee jakamaan kansalle. Ehkäpä nyt on sitten aikaa toiset puolivuotta makustella kaikkea sitä mitä prosessissa sain. Evankeliumitekstin yksi keskeinen ajatus on tuo kadotus, josta jotkut sanovat, ettei siitä pitäisi puhua kirkossa yhtään mitään.
Kadotuksen tulisi kuitenkin olla julistuksen yksi keskeinen asia. Koska vain sen olemassaolon tunnustaminen voi avata sovitustyön oikean merkityksen. Jollei kadotusta olisi, niin mitään sovitustahan ei tarvittaisi. Emme tarvitsisi mitään pelastusta, ristinsovitusta, ylösnousemusta, emmekä Jumalan ihmiseksi syntymistä. Kaikki se olisi vain köykäistä rekvisiittaa kauniissa tarinassa.
Nyt kuitenkin on Helvetti, jota myös kadotukseksi ja Tulijärveksi kutsutaan. Väite siitä, ettei tästä saisi puhua merkitsee sitä, että koko kristillisen uskon perusta murtuisi. Mihin tarvitsisimme pelastusta, jos kerran meitä ei uhkaa mikään tuomio, eikä tulijärvi? Kristitylle jää vain hyvän ihmisen malli jota tulee seurata. Kristityn velvollisuus on pyrkiä kaikkeen hyvään. Siihen hyvään ei tarjolla ole kuitenkaan mitään todellisia voimavaroja. Niinpä julistuksessa ei voi pitää esillä mitään ehdottomia näköalojakaan.
Uskovia ei siksi voi erottaa mitenkään muista. Uskovan tuntomerkitkin häivytetään, Näin on palattu siihen pakanalliseen ajatukseen, että kaikki tulevat omalla uskollaan autuaiksi. Ettei kukaan vain loukkaantuisi ja kokisi, ettei hänen uskonsa ole oikeaa kristillistä uskoa.
Juuri tuo kohta tekee tuosta evankeliumitekstistä vaikean. Joudummehan siinä Jumalan tuomioistuimen eteen. Eikä siinä mitkään puolustelut auta. Sellaiseen ei edes anneta mahdollisuutta.
Lisäksi teksti nostaa esiin vain laiminlyöntimme. Niitä jokaisella riittää.
Olisikohan niin että kuoleman pelkokin on pohjimmiltaan tietoisuutta siitä, että , että kuolemassa menemme suoraan tämän tuomioistuimen eteen.
Saarnassa mainitsin kadotuksesta lyhyesti jotenkin näin : Jotkut sanovat ettei kadotuksesta pitäisi puhua mitään ja eihän Jumala voi olla niin sadistinen , että tahtoisi kiduttaa ihmisiä loputtomasti jossakin tulessa. No näin hän ei todellakaan ole. Juuri siksi Jumala lähetti oman poikansa Jessuksen maailmaan, ettei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Niinpä Jumala on tehnyt kaikki voitavansa, ettei kukaan joutuisi kadotukseen.
Pöntössä minulla oli edessäni vain saarnateksti ja siinä tärkeimmät kohdat alleviivattuina. Lisäksi paperin sivussa joitakin merkintöjä. Joten ihan tarkkaan en muista mitä sanoin.
Piti taas laittaa kahteen kertaan kun en ollut rekisteröityneenä ensimmäisellä kerralla, niin tekstikään ei avautunut.
Helvetin kieltäminen tai viilentäminen on ehkä kristikunnan suurin virhe mitä koskaan on tehty.
Näinhän tuo on Lauri. ” Lapsi on heitetty pesuveden mukana pois.”
”Nyt kuitenkin on Helvetti, jota myös kadotukseksi ja Tulijärveksi kutsutaan.”
Gehennan, helvetin, tuli on sammunut lähes pari tuhatta vuotta sitten ja tulinen järvi on valmistettu perkeleelle ja hänen sanansaattajilleen eikä siellä siten voi olla ketään, kun perkele on edelleen vapaa. Lisäksi kirkko on Ut:n käännöksessään tulkinnut tuhoa merkitsevän sanan kadotukseksi, joten on pakko kysyä, mitä tahdot sanoa niputtamalla erilaiset kokonaisuudet kuin kyseessä olisi sama asia?
Blogin otsikossa Helvetti on kirjoitettu isolla kirjaimella, mikä on oikein, koska kyse on paikannimestä Gehenna. Kirkko käyttää helvetissä pientä alkukirjainta hämätäkseen, jottei kukaan käsittäisi kyseessä olevan paikannimen.
Kuukkeli tietää enemmän kuin kirkko. Voisi joskus sen ääntä kuunnella.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gehenna
Kannattaa pakata matkalaukut ja mennä Gehennaan, jottei tarvitse uskoa kirkon juttuihin helvetistä. Totuus vapauttaa.
Siitä mitä helvetti eli kadotus lopulta on, on erilaisia käsityksiä, ja mielestäni aivan relevantti ja tärkeä keskustelunaihe itsessään, vaikka tietoa ei voi olla. C.S. Lewisin helvettikuvaus kirjassaan ”Suuri avioero” on kiinnostava, mutta itse muistan lapsena lukeneeni Kirjaneliön julkaisemia 70-luvun Jeesus-sarjakuvia, jotka ovat minulla edelleen. Ne ovat hyvin perinteisiä ja Raamatun mukaisia, mutta puhekuplat sovelluksia evankeliumeihin kirjoitetuista puheenvuoroista ja keskusteluista.
Muistan että pidin jo silloin sarjakuvan maanläheisestä tyylistä, sekä tekstin että kuvien suhteen. Hyvä paimen Jeesuksen vertauksessa näytti oikealta paimenelta, eikä kiiltokuvalta. Viimeistä tuomiota kuvatessaan Jeesus sanoo:
”Mutta te, jotka ette ole koskaan välittäneet minusta -ette antaneet omastanne, ette käyneet katsomassa, ette osoittaneet rakkautta -jäkkää sii kausa, minusta, onnettomat. Ero Jumalasta polttaa sisintänne kuin tuli. Mutta oikeamieliset saavat elää onnellisina ikuisesti.”
Uskoisin, että tässäkin asenne vaikuttaa enemmän kuin teot itsessään. Se, että hyvää tehneet eivät olleet tehneet siitä numeroa tai laskeneet sitä itselleen ansioksi.
Olin tuomiosunnuntaina Tampereen tuomiokirkossa. Se on eräs kirkkopyhä, jolloin on suurin tarve päästä jumalanpalvelukseen, ja laulaa siellä se tietty virsi: ”Kun luova tahto kaikkeuden Herran…”
Tulinen järvi ja kansojen koontuminen Jumalan eteen ja ihmisten jako vuohiin ja lampaisiin ovat Raamatun kuvia, jotka nousevat Raamatun kirjoittajien maailmasta. En usko niihin sellaisenaan. Toinen asia on, että uskomme mukaan meillä on pelastus ja kadotus. Niistä voisi sanoa, että pelastus on uutta elämää ja taivasta sydämissämme ja elämässämme jo täällä ja kuoleman jälkeen olemista Jumalan läsnäolossa ja hyvyydessä, ei välttämättä lorvailua kultakaduilla! 🙂 kadotus on taas Kristuksessa olevan uuden elämän kadottamista jo täällä ja kuoleman jälkeen jotakin, jossa ei ole Jumalan läsnäoloa.
Muistan lapsuudesta tarinan, kun kirkkoherra meni tapaamaan iäkästä mummoa. Pappi puhu taivaan ilosta ja helvetin kuumuudesta, johon mummo toteaa: Mitäpä minä vanha ihminen enää ilosta, lämmin se vanhalle hyvää tekee.
Monet vähäiset sanat avautuivat uudessa merkityksessä tuosta tekstistä. Yksi niistä oli tuo ”niin kuin”. Kyse oli tietysti kielikuvasta, niin kuin Toivo esitit, mutta kyse ei ole vuohista ja lampaista, vaan meistä jokaisesta.
Ison merkityksen koen olevan sillä, että tuo kuvaus on loppuosa vastausta, jossa Vapahtaja kuvaa opetuslapsilleen lopunajan tapahtumia. Kymmenen neitsyttä, talentit ja tämä kuuluu samaan yhteyteen. Kuvaus tuo esiin myös jännällä tavalla sen miten suuri merkitys on kaikella sillä mitä uskossa teemme lähimmäisille. Tuon tulisi toisaalta innostaa palveluun ja samalla varoittaa kohtelemasta ketään kaltoin.
Otit esiin vertauksen talenteista. Se havainnollistaa sen, miten lamaannuttava asia pelko on. ”Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija!” Helvettiä on perinteisesti käytetty syntisten ihmisten pelotteluun. Mielestäni on hyvä, että tällainen tulimerellä uhkailu on vähentynyt. Se vapauttaa käyttämään Jumalalta saatuja mahdollisuuksia Hänen tahtonsa toteuttamiseen.
Löydän tekstistä valtavaa iloa siitä tiedosta, että palvellessani vaikkapa teitä palvelenkin todellisuudessa Herraani. Joten tuomiossa kuvataan kristityn elämä ja sen palkka. Joten ei teksti ole mitenkään uhkaileva. Jokainen valitsee puolensa jo täällä ajassa itse.
”Jokainen valitsee puolensa jo täällä ajassa itse.”
Valtaosalla maailman väestöä ei ole ollut eikä tule olemaan mahdollisuutta valita puoltaan siinä mielessä kuin kirkkoteologia asian esittää. Kirkko ei uskalla sanoa ääneen teologiansa mukaista johtopäätöstä, vaikka muutamia poikkeuksia löytyykin.
Mihin joutuvat muhamettilaiset, joilla ei ole mahdollisuutta valita puoltaan? Hindut? Heimot, jotka asuvat ihmisistä erillään? Jne. Kysytään myös niin, mikä heiltä puuttuu, mutta mikä on Jeesukseen uskovilla?
Kuka on Jeesuksen vähin veli? Jotkuta ajattelevat, että juutalaiset eikä se ole huono ajatus, siihen suhteeseen kuuluu siunaukset niinkuin kirouksetkin. Jossain kirkossa kuulin, että me emme tule koskaan tietämään kuka hän oli eikä sekään huonolta vaikuta ihan kokonaan. Kun itse saaransin tästä tuomiopäivän evankeliumista silloin lauantain, mieleeni tuli ajatus: Jeesuksen vähin veli on oma sieluni, jonka asiat on ensin saatava kuntoon ja vasta sitten voi katsoa ympärilleen.
”Jeesuksen vähin veli on oma sieluni, jonka asiat on ensin saatava kuntoon.” Siinä se elinaikani sitten hurahtaisikin eikä Jumalan valtakunta minun kohdallani etenisi askeltakaan! Vähäisimpiä veljiä ja sisaria kuolee päivittäin nälkään esimerkiksi sodan repimässä Jemenissä.
”Kuka on Jeesuksen vähin veli?”
Onneksi ei tarvitse pohtia. Jeesus kertoo. Lukekaa.