On ollut hiljaista viime vuoden lopusta alkaen. Yleensä tähän mennessä olen kastanut joitain esikoislestadiolaisten perheitten lapsia ja samoin työtoverinikin. Nyt ei ole ollut yhtään ja sitä olen ihmetellyt. Yhtään yhteydenottoa perheiltäkään ei ole kuulunut. Lapsia perheisiin on taatusti syntynyt, mutta kuka heidät on kastanut? Esikoiset kunnioittavat sakramentteja syvästi ja haluavat, että lapset kyllä kastetaan.
Seurakuntaani on kyllä tullut joitain pyyntöjä liittää kastettu lapsi seurakunnan jäseneksi, mutta kukaan papeistamme ei ole näitä lapsia kastanut. Liikkeen sisällä siis omat kasteet ovat alkaneet, ainakin jossain määrin. Luultavasti osan lapsista on kyllä kirkon pappi kastanut, mutta määrää en tiedä.
Mihinkähän tämä vielä menee? Voi vain spekuloida. Jos tilanne jatkuu tähän malliin, niin kohta esikoislestadiolaisia voi alkaa erota kirkon jäsenyydestä. Ja kun he lähtevät, he voivat lähteä joukolla. Silloin niissä seurakunnissa, joiden alueella asuu runsaasti esikoisia, verotulo tippuu yllättävän paljon. Samalla esikoisperheitten lasten määrä päiväkerhossa ja perheitten vierailut seurakunnan perhekerhoissa pienenevät. Tämän seurauksena kerhoja vähennetään. Vähentyvät työt ja pienenevä verotulo voivat johtaa virkojen vähentämiseen.
Ei sinällään. Ensi vuoden alkupuoli saa aikaan kenties paljonkin. Sitäkin voi vain spekuloida. Kun uusi avioliittolaki astuu voimaan, kirkon sisällä alkaa paine kasvaa. Painetta tulee sekä sisä- että ulkopuolelta. Mikäli kirkko alkaa vihkimään tai siunamaan samansukupuolisia pareja, väkeä eroaa kymmeniä tuhansia. Jos taasen ei ala, väkeä eroaa taas kymmeniä tuhansia. Teki niin tai näin, aina väärinpäin. Mikäli kirkko vihkii/kautta siunaa, se voi olla aikamoinen niitti esikoislestadiolaisillekin lähteä kirkosta ja keskittyä entistä enemmän vain oman liikkeen ympärille. Ensi vuoden alku vaikuttaa kirkon talouteen joka tapauksessa paljon, olivat lähtijät keitä hyvänsä. Seurakuntien on osattava varautua jo nyt…
Olen huolissani kristityistä esikoislestadiolaisista veljistäni ja sisaristani. Minne heidän yhteytensä seurakuntaan katoaa? Olen pappina heitä palvelemassa, ei tarvitse kuin pyytää. Painin sen asian kanssa, että ensi vuosi voi vaikuttaa jo ohentuneeseen yhteyteen jo entistäkin vielä enemmän ohentaen.
Jossain vaiheessa kirkkokin reagoi liikkeen omiin kasteisiin. Käytännössähän se on papin virkatehtävien anastamista omiin käsiin. Ja kun kirkko reagoi, se heikentää suhteita vielä lisää. Kaiken kaikkiaan tulevaisuus ei näytä ruusuiselta.
Mitä tehdä? Minä en tiedä.
Ville Hassinen:”Käytännössähän se on papin virkatehtävien anastamista omiin käsiin. ”
Näyttänös missä kohden Raamatussa edes puhutaan kuka saa kastaa? Saati että se oikeus on annettu vain papeille?
Ymmärrän, Ari, ettei tuo tunnu sinusta ongelmalta, koska et ole a)luterilainen etkä b)pohjoiskarjalainen. Koska olen molempia, olen syvästi huolestunut tästä kehityksestä.
Jeesus valitsi opetuslapsia, jotka olivat paikalla kaste-ja lähetyskäskyä annettaessa. Papin virka on tuon opetuslapsille annetun ketjun, suksession, jatkumo. Luterilaisen kristinuskon tulkinnan mukaan papin virka on yhteiskunnallisen ja kirkollisen järjestyksen säilymisen kannalta välttämätön. Joten tämä ongelma on paitsi paikallinen, myös kirkkokuntakohtainen. Ymmärrän, että tämä ei juurikaan kosketa vaikkapa helluntailaisia tai roomalaiskatolisia.
Ja pliis, ei nyt taas aloiteta sitä vääntöä siitä ,miten paha mies Luther mielestäsi oli. Fakta on nyt se, että on olemassa meitä ihmisiä, jotka olemme luterilaisia ja pohjoiskarjalaisia ja että Ville tuolla yllä varsin ansiokkaasti ja analyyttisesti kuvasi nykyisen kehityksen vaikutusta meidän elinpiirissämme.
Jeesus antoi ensin vallan kastaa opetuslapsilleen, ja kirkkoni virka on suoraan jatkumoa apostoleilta peräisin. Kuulun tähän ketjuun itsekin. Raamatunkohtana tarjoan vain Matt. 28:18-20, kastekäskyä.
Raamatusta luetaaan, että apostolit toimivat kastajina, ja vahvasti tehtävä siirtyi vakiintuneiden seurakuntien johtajille. Seurakunnan tehtävissä on nyt yleisen järjestyksen vuoksi erilaisia tehtäviä ja niissä omat vastuunsa.
Elias Tanni sanot seuraavaa:”Ymmärrän, Ari, ettei tuo tunnu sinusta ongelmalta, koska et ole a)luterilainen etkä b)pohjoiskarjalainen.”
Totta tuo on, siis nyt en ole mutta olen syntynyt ja asunut ensimmäiset 17 vuotta pohjoiskarjalassa ja ollut luterilaisen kirkon jäsen yli 40 vuotta, joten tunnen kaiketi jotain ko asiasta?
Siis JOS pelkästään nuo pelastaisivat ihmisen niin hyvä olis kaikkien muuttaa sinne ja liittyä kirkkoon, mutta ei ainakaan minulle antanut yhtään mitään ymmärrystä Jumalan Sanasta, niinkuin ei ole antanut monelle muullekkaan täällä kirjoittavista.
Siis pohjoiskarjalaisuus yhdistettynä luterilaisuuteen ei anna yhteyttä Jumalaan, mot.
En ole niin väittänytkään. Siis että pohjoiskarjalaisuus ja/tai luterilaisuus olisivat takeita yhteydestä Jumalaan. Auttaa ne molemmat siinä kyllä voivat – niin ainakin minulle on käynyt.
Ari
Kyllä sinun kannattaisi tehdä parannus ja liittyä kirkkoon.
Kirkko on Kristuksen ruumis eikä Kristuksen ulkopuolella ole pelastusta.
Niinpä:
Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, extra ecclesiam nulla salus.
On kyse siitä, kuka saa kastaa Suomen ev.lut kirkon jäseneksi. Kirkolla on sellainen järjestys, että vain pappi saa (hätäkasteisiinkin tarvitaan papin osuus ennen kirkon jäsenyyttä). Eikä missään kirkossa liene käytäntönä että kuka tahansa voi kastaa. Selkeää asiaa vain jotkut pyrkivät sekoittamaan.
Siis voihan kuka tahansa valella vedellä mitä tahansa ja kutsua sitä kasteekdi. Nyt puhutaan kasteesta, joka liittää Suomen luterilaisen kirkon kautta maailmanlaajuisen Kristuksen kirkon jäseneksi.
En voisi paljoa enempää olla Eliaksen kanssa erimieltä.
Villen blogi on hyvä. Esikoisille seurakunta on tietysti oma rukoushuone ja samassa uskonyhteydessä olevat. Kun nyt Pohjois-Karjalasta puhutaan, niin tulkoon todetuksi, että lestadiolaisiahan on aina kuulunut myös ortodoksiseen kirkkoon rajan molemmin puolin. Pointti on tietysti se, että jokin kirkollinen instituutio/laitoskirkko ei ole ecclesia esikoisille(kaan,) kuten se ei ollut Lutherille, ei Laestadiukselle jne.
Hei Kari-Matti, siis ortodoksilestadiolaisia? Tämäpä on uutta minulle.
Esim. Mauri Kinnusen väitöskirjassa on asiasta enemmän. Eihän näitä, so. ”ortodoksi”lestadiolaisia hirveästi toki koskaan ole ollut.
Tietenkin tarkoitan esikoislestadiolaisten kasteilla kirkon pappien toimittamia kasteita. Nyt Pohjois-Karjalassa oman työyhteisöni kohdalla kasteet ovat kadonneet jonnekin. Voi olla, että joku/jotkut papit ovat kasteita toimittaneet perheitten pyynnöstä tai liikkeen saarnaajien kastetoiminta on käynnistynyt.
Mitenkähän asia on muualla päin Suomea, missä on isoja esikoisyhteisöjä. Ovatko esikoislestadiolaisten lasten kastaminen vähentynyt tai loppunut? Tilanne näyttäytyy nyt kuitenkin tällaiselta Pohjois-Karjalassa.