”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Näillä sanoilla Jeesus lähetti seuraajansa.
Lähettämiseen liittyy usein ajatus menemisestä jonnekin. Lähetettynä olemiseen kuuluu myös – ja ennen kaikkea – tulemisesta jonnekin.
Johanneksen evankeliumi kertoo, miten Isä lähetti Jeesuksen: Jeesus tuli, ei mennyt. Sana tuli lihaksi. Jeesus tuli omaan maailmaansa. Myös Jeesukselle tietä valmistaneen Johanneksen sanotaan tulleen.
Jeesusta seuraava kirkko tulee. Se ei ”mene sinne missä ihmiset ovat” – puhumattakaan siitä, että se edellyttäisi ihmisten tulevan itsensä luokse. Se tulee Kristuksen omaan maailmaan, sinne missä Kristuksen Henki on jo tehnyt työtään. Se saapuu keskelle elämää.
Meidän lähetettyjen tulee usein kääntää maailmankuvaamme. Kristuksen lähettämä elää muita varten. Hän ei ole maailmankaikkeuden keskus. Hän pikemmin saapuu jonnekin, minne kuuluu kuin menee jonnekin, minne ei kuulu.
Kun Kristuksen lähettämät yhdessä ja erikseen ylittävät maantieteellisiä rajoja, kielimuureja, kuiluja ajattelutapojen välillä, kulttuurieroja ja muita inhimillisiä rajoja, he tulevat sinne, minne heidät on tarkoitettu.
Silloin hamassa nuoruudessani, kun olin seurakunnan nuorisotyönohjaajana, kieltäydyin aina systemaattisesti olemasta päiväkodeissa tai kouluissa tmv. olevani ”vieras seurakunnasta”.