Sarjassamme Väärinymmärryksiä kirkkovuodessamme esittelemme laskiaissunnuntain ja laskiaistiistain:
Kun puhumme laskiaisesta, ihmiset ottavat heti esiin pulkat ja kelkat ja alkavat laskea mäkeä. Kirkollisessa mielessä laskiainen kuitenkin merkitsee paastoon laskeutumista. Alkaa yksinkertaisten elämäntapojen aika. Lähdemme seuraamaan Vapahtajan kulkua kohti Golgatan ristiä ja hänen voittoisaa taisteluaan pimeyden valtoja vastaan.
40 päivän paaston (pois lukien sunnuntait) aloittaa tuhkakeskiviikko, jota edeltävään laskiaistiistaihin kuuluvat katolisissa maissa vietettävät iloiset karnevaalijuhlat värikkäine kulkueineen. Sana karnevaaali (carne vale) tarkoittaa suomeksi Hyvästi, liha! Meillä Suomessa ei ole pruukattu tuolloin bilettää muuten kuin syömällä lihaisaa hernekeittoa ja laskiaispullia. Läskiäisbulla? Hyvästi, kermavaahto?
Mistä sinä, hyvä lukija, voisit paastota tänä vuonna? Lihansyönnin välttäminen voi olla ihan viisas asia, mutta välttämättä paastoamisen ei tarvitse liittyä ruokaan. Se voi olla vaikkapa telkkarin tuijottamisesta tai makeisista paastoamista. Tärkeätä on, että jotakin vailla oleminen kirpaisee!
Ulkoinen taistelu oman lihansa kanssa ei ole ulkokultaisuutta vaan kyse on kurinalaisuudesta, jota liha kumma kyllä tottelee. Dieetit voivat olla ihan hyödyllisiäkin, mutta kovimmat painimatsit käymme omalla sisäisellä molskillamme. Vähän tähän tapaan:
Minua on huijattu, oi Kristus,
olen ammentanut luottamusta
epätoivosta.
Olen pudonnut huipuiltani
hyvin syvään kuiluun.
Nosta minut ylös,
nyt tiedostan
että olen huijannut itseäni;
jos vielä kerran ylpeillessäni putoan,
joudun kadotukseen.
Jos Sinä otat minut vastaan, minä selviän,
jos et, minä kuolen.
Minäkö vain, minä yksin,
näin murehdutan rakkauttasi?
– Gregorios Nazianzilainen (k. v. 390)
FOTO: The Real Thing, the One and Only Finnish Läskiäisbulla!
Muuan Facebook-kaverini hermostui siitä, että kuinkas se Jeesus nyt ristille on lähdössä, kun vasta 1,5 kuukautta sitten syntyi. Epäili, että isot pojat ovat taas tehneet joitakin laskuvirheitä. Käytännössähän kyse on kirkkopuolivuodesta. Se toinen puoli onkin sitten ns. juhlaton puoli.
Toisaalta: Eikös tämä tällainen pelastusasioitten laittaminen pähkinänkuoreen palvele hyvin kiireistä nykyihmistä? Sisäpaisti: Sillä juhlattomalla puoliskolla on tosi hyviä, käytönnönläheisiä saarnatekstejä, etenkin kesällä. Vihreä kirkollinen väri tarkoittaakin kasvunaikaa. Eli pelastushistorian pikakelauksen jälkeen on aika kasvaa Kristuksen seuraajana…
Ehdotin jossain aiemmassa ketjussa uusittua ramadan-kuuta: kuukausi peruspäivärahalla.
Jori, ehdotuksestasi inspiroituneena: Jos saataisiin paastosta yhteiskunnallinen asia, niin 40 päivän aikana ei kauppojen hyllyiltä löytyisi karkkia, alkoholijuomia, limsoja tai mehuja, lihaa, kalaa, perunoita, makkaroita…
Ei myytäisi bensaa muille kuin yleisille kulkuneuvoille.
Lentäminen kiellettäisiin.
Voi, tähän saataisiin vissiinkin mukaan monia tahoja viherpiiperöistä lähtien. Mitäs tykkäisit, Jori?
Vaan mitä tehtäisiin viinatehtaiden, makeisvalmistajien ja lihanpalvaamoiden henkilökunnalle siksi aikaa?
Olisi tuo ehkä pikkuisen karu kokemus. Kenraalit kyllä kiittäisivät, kun poikkeusoloja tulisi kerrankin harjoiteltua koko kansan voimin.
Miksi ylipäätään pitää olla olemassa jokin kirkkovuosi? Tuliko Jeesus luomaan jotain sellaista? Vai onko kyse siitä että tässä toistuu jo muinais-assyrialainen tapa viettää ja päivittää vuosikierron tasaus- ja seisauspäiviä?
Näitä osoitava maltalaistyyppinen kalenteriristi kun löytyy niin Tammuzin kuin Jeesuksen symbolina.
Hetkeksi voitaisiin palata vanhaluterilaiseen aikaan ja nostaa papit kansakunnan kaapin päälle moraaliseksi esimerkiksi tavalliselle rahvaalle. Toisin sanoen papit voisivat näyttää esimerkkiä henkisessä ja fyysisessä paastoamisessa: saarnastuoliin ei kertakaikkiaan ole asiaa jos painoindeksi on päässyt lipsahtamaan piiruakaan yli 25 tai toissa suvena on nähty iloisella mielellä tangomarkkinoilla. Tälläinen lievä kurinpalautus maamme hengelliselle eliitille saattaisi antaa potkua paastoamiseen myös meille vähän taaempana istuville.
Jori, meikäläinen sen kun innostuu entisestään: Kun olisi tuollainen ”kieltolaki” päällä, niin silloin tasoittuisivat puntit monella tavalla: Edes niille, joilla olisi älyttömät määrät rahaa, ei annettaisi enempää kuin jokaiselle tarkoitettu määräosansa… :p
Seppo, olet oikeassa siinä, että näitä erilaisia kalentereita on vähän joka menoon. Kirkkovuosi-idea lienee nykyisenkaltaisena 1500-luvun tuotos.
Pääsiäisen ympärille se alkoi syntyä. Kirkolliset juhlat syntyivät eri aikoina ja toisistaan irrallisina. Vasta vähitellen ne on tajuttu osiksi laajempaa kokonaisuutta.
Nikean kirkolliskokous päätti v. 325, että pääsiäistä vietetään ensimmäisenä sunnuntaina kevätpäivän tasauksen (21.3.) jälkeisen täydenkuun jälkeen eli 22.3.-25.4. välisenä aikana.
Luther katsoi uuden vuoden alkavan joulusta, mutta 1600-luvun jälkipuoliskon virsistä näkyy, että kirkkovuosi aloitettiin adventista.
Kari-Matti: Tuon sinun kaavailemasi painoindeksin vuoksi meikäläinen ei enää voisi kiivetä saarnastuoliin. Täytyisi puhua lukupulpetista…
Tangomarkkina-testin sentään läpäisen…
Vaan olisiko tuosta meikäläisen ehdottamasta yleisestä ja yhtäläisestä paastoamispakosta koko kansan eheyttäjäksi ja keventäjäksi? Paasto-sanaa on ehkä vapaa-ajattelijoille liian uskonnollinen, kenties Yhteisvastuukin. Entäs KansalaisTalkoot?
Hannu, eikö laskiainen ole juuri oikea aika ottaa pulkat esiin ja laskea mäkeä? Siinähän liha vasta kyytiä saakin, vieläpä läskikin. Kyllä uskosta pitää tehdä näkyvää ja konkreettista. Carne vale = lihalle kyytiä. Kirkon elämä pitää tehdä näkyväksi, konkreettiseksi ja elämää koskettavaksi.
Saisiko Ruttopuistoon kunnon liukumäen?