SEURAKUNTIEN TYÖNTEKIJÄT
SUOMEN SIIONISSA
OVAT JÄLLEEN NÄHNEET
TAVATTOMAN PALJON VAIVAA
PISTÄÄKSEEN PYSTYYN
SUUREN SHOW’N,
KIRKOLLIS(KARNE)VAALIT
SAADAKSEEN SEURAKUNTALAISET INNOSTUMAAN
YHTEISTEN ASIOITTEN HOITAMISESTA.
OVAT VISSIINKIN VALMIIT
VAIKKA SEISOMAAN PÄÄLLÄÄN INNOSTAAKSEEN
ÄÄNIOIKEUTETTUJA ÄÄNESTÄMÄÄN.
JA ÄÄNESTÄVÄTHÄN HE,
MUTTA JALOILLAAN.
NYT KIRKKO EI OLE POP,
KRISTILLISYYS EI OLE IN EIKÄ JEESUS JEES!
USKONTO ON OUT, VAIN UUSHENKISYYS ON OK.
NETTIÄÄNESTYS VOISI OLLA NÄINÄ AIKOINA COOL,
MUTTA KUN KIRKKO USKOO KOHTAAMISEEN KASVOKKAIN…
Kuva: Narinkkatorin laidassa vaalimökki valkoinen / ah, niin moni kiireinen ohittaa sen. Tule nyt äänestämään, hei / kutsuhuuto tehoa ohikulkijoihin ei, / kun niin harva tietää edes sitä, / miksi äänestää ja ketä tahi mitä. Voisivatko seurakuntalaiset onnenpyörää käyttää / saisi viisari valitun naaman näyttää? / Jos toimittaisiin tällä tavoin, / saataisiin aikaan kansanjuhla hauska ja avoin.
Olihan tämä vuosi erilainen kun ehdokkaitten vakaumuksen asiasta ei ole puhuttu mitään. Edellisissä vaaleissa koko vakaumus sana haluttiin poistaa väärtien perustelemana ettei sitä voi mitata kuten ei uskomisen asiaakaan. No,
seurakuntajäsenyyden harjoittamisesta voitaisiin haluttaessa ymmärtää paljonkin, mutta tämä asia luottamusIhmisien asiassa ei näytä paljoa, jos ei mitään painavan, kun kyse on elinkeinon harjoittamisen asiasta palkollisille.
Moi, Pekka. Voisitko ystävällisesti avata tuota viimeisen virkkeen loppua, kun en noista passiivimuodoista saa oikein tolkkua. ”…elinkeinon harjoittamisen asiasta palkollisille”?
Palkolliset ovat tässä kirkon työntekijöitä, ja seurakuntajäsenyyden harjoittamisen ymmärtäminen viittaa luottamusihmisen pätevyysvaatimuksiin ehdokkaaksi päästäkseen hänen vakaumuksensa katsomiseksi. Nythän asiaa ei haluta katsoa eikä ymmärtää kun pääasia on elintoimintojen ylläpito järjestyksen ja lainkirjaimen oikein katsomiseksi ja noudattamiseksi.
Tämänpäiväisessä (la 10.11.18) Hesarissa yleisönosastokirjoittaja ihmettelee, miksi kirkollisvaalit eivät kiinnosta:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005894198.html
Mahtaako syiden pohtiminenkaan kiinnostaa ketään tässä ja nyt?
PS: Lisäsin blogini kuvatekstiin ehdotukseni siitä, miten äänestysprosessi saataisiin avoimemmaksi ja hauskemmaksi. Vilkaiskaahan.
Minullakin on vaikeuksia tajuta sitä, miksi jonkun pitäisi äänestää jotakin henkilöä, josta hän ei tiedä mitään. Eikä edes sitä mitä asioista kyseinen henkilö olisi päättämässä.
Pekka: Tuo ehdottamani Onnenpyörä ratkaisisi ongelman äänestysprosentin alhaisuudesta. Sieluni silmin voisin aivan hyvin nähdä Helsingin Kampin kauppakeskuksen keskiympyrässä suuren digitaalisen onnenpyörän, jota äänestäjä pääsee pyöräyttämään, kunhan ensin on näyttänyt henkkarinsa ja sanonut, mihin seurakuntaan kuuluu. Onnenpyörän muistiin on syötetty vaikkapa kaikkien pääkaupunkiseurakuntien ehdokkaat nimineen ja naamoineen. Kun pyöriminen loppuu, näytölle ilmestyy ehdokkaan nimi ja kuva. Lisäksi kuullaan pienet fanfaarit. Aivan varmasti tätä toimitusta jäisi töllöttämään iso väkijoukko.
Lisäksi siinä voi käydä niin että valituksi tulee henkilöitä joilla ei ole mitään käsitystä seurakunnan toiminnasta. He sitten päättävät, niiden puolesta, jotka seurakunnan toiminnassa ovat mukana. Eiköhän semmoinen päätön päätösvalta ole vain vieraannuttamassa näitä nyt mukana olevia.
Pekka: Ajatellaanpa vaikka niitä, jotka näissä vaaleissa ovat ehdolla. Oletetaan, että he tietävät jotakin seurakunnan toiminnasta ja tietävät suurin piirtein, mikä heitä seuraavan neljän vuoden aikana odottaa. No, jos äänestysprosentti jää pieneksi, niin eikö ole melko lailla sama tilanne silloinkin, kun random-äänestäjiä tulee pilvin pimein: Sattuman kauppa määrää kummassakin?
Sisäpiirien suosiminen on pahasta ja työntekijät eivät saa antaa äänestysvinkkejä. Miksi emme siis antaisi digitaalisen kohtalonsormen osoittaa lopputulosta? Saataisiin ainakin näyttävät äänestysprosentit.
Onnenpyöräjuttu olisi vain uusi tapa antaa arvan ratkaista…
”Lisäksi siinä voi käydä niin että valituksi tulee henkilöitä joilla ei ole mitään käsitystä seurakunnan toiminnasta.”
Miksi ehdolla olisi henkilöitä, joilla ei ole mitään käsitystä seurakunnan toiminnasta? Onpahan villiä touhua, jos tuo on todellinen riski.
Piti oikein sanakirja kaivaa esiin. Siis umpimähkäinen on tuo ”random”.
Sinä Hannu mietit vaalin lopputulosta, minä kirkon. Siellä suuressa maailmassa, kun kaikki on suurta, paitsi osallistuminen kirkon toimintaan. Mitä nyt olen vähän kierrellyt seurakunnissa, ni olen ollu huomaavinani, että toimintaan osallistujien määrä on pienintä suurissa keskuksissa. Joten aika uhkapeliä siellä pelataan, kun random päättäjiä hallintoon haalitaan. Vaiko olisiko kirkolle parempi näin. Silloinhan esittelijän esitykset menee aina läpi, kun kukaan ei tiedä mistään mitään.
Pekka: Tarkoitin, että äänestäjät voivat olla randomeita, ehdolle asettuneet olisivat ihan oikeita seurakuntien päättäviin elimiin pyrkiviä kirkon hyvämaineisia ja kristillisestä harrastuneisuudestaan tunnettuja jäseniä. Kun ehdokaslistat pruukaavat helposti olla erilaisia blokkeja ja kuppikuntia, niin onnenpyörä sekoittaisi nämä ympyrät tehokkaasti.
Tässä on juuri asiaa luottamusihmisten koulutusillasta. Niin jo aiemmin palvelleiden kuten uusienkin päättäjien olisi osallistuttava. Kahden ja puolen tunnin suomenkielen suomentaminen hallinto tahi oikeustieteen maisterilta kaksine kahveineen ja leipineen 250.tä 400.aan euroa kustannuksiltaan ja matkat päälle ei ole paljon kun sen jälkeen vastuut, oikeudet ja ennen kaikkea oikeus kysyä ja kyseenalaistaa ovat selvillä. Ja ennen kaikkea, kouluttaja seurakunnan ulkopuolelta. Toki saa olla kirkon jäsen muttei työntekijä. Kirkkaat silmät kokouksissa toisiaan katselemassa ovat tärkeämmät kuin vanhojen käytäntöjen kertaaminen itsestään selvyyksinä asioista päätettäessä.
Ai. meillä täällä onnenpyörä pyöriikin jo. Kaikki ovat samalla listalla. Enkä tiedä juuri kenenkään taustoista mitään. Parempi, niin. Jos minut vaikka valitaan, ni mulla ei ole ketään kohtaan mitään ennakkoluuloja. Voin suhtautua kaikkiin yhtä lempeästi, tai tiukasti.
Pekka: Ahaa, sinulla on siis oma lehmä ojassa! Tuntenet kuitenkin edes sen oman lehmäsi jo entuudestaan?
Sitä vartehan olen blogistina ollu, että oppisin tuntemaan sen elukan. Joku oli menny lukemaan näitä pohdintojani ja siksi pyysi mukaan taistoon. Vaimo antoi luvan, niin helppo oli luvata nimi listoille. Vajaa vuosi vasta on täällä asuttu, niin olisihan se aika ihme, jos kannatusta olisi riittävästi kasaantunu. Vaalityötä en ole juurikaan osannut tehdä. Eikä minulla mitään hinkua sinne ole päästä. Jos sinne johdatus vie, niin katsotaan sitten, mitä se tuo tullessaan.
Sehän näissä blogeissa on vaarana, että joku niitä lukee ja vieläpä innostuukin, vaikka me vain itsellemme näitä raapustelemme! ? Muistahan sitten kertoa, miten äijän kävi! Tiedän sitten joko onnitella tai ottaa osaa.
Veljeni onnitteli minua, kun minua ei valittu luottamusmieheksi työpaikalle. Hävisin vaalissa kahdella äänellä. Veli sanoi siihen: ”olipa pojalla tuuria”.
Joten kaipa sitten Hannu, voit viikonpäästä onnitella, kävi miten kävi.
Joo, Pekka. Täällä on sormet ja varpaat ristissä sen puolesta, että ne sut huolisivat.
Etsin vaalikoneessa sopivaa ehdokasta. Oman seurakunnan ehdokkaista ei löytynyt yhtä ainutta sellaista, jonka vastaukset olisivat edes suurin piirtein osuneet yhteen omien näkemysten kanssa. Paras matsasi jotain 50 % luokkaa. Naapuriseurakunnasta ehdokkaita olisi löytynyt useampikin noin 80 % sopivuudella. Herää kysymys siitä, onko vika ehdokkaista, vaalikoneessa vaiko äänestäjässä.
Marko: Todella kenkkumainen tuuri sinulla. Minä äänestin ensin tuntemaani henkilöä ja katsoin vasta sitten, miten meillä mätsäsivät vastaukset. Vasta sijaluvulla 17. Höh!
Ruttopuiston Rovasti. Juu, kyllä sitä euro-, eduskunta-
ja kunnallisvaaliehdokkaista yleensä löytää jonkun. Mutta kun minä olen juuri näissä uskomisen asioissa parantumaton tosikko.