Kirkkomme on linjannut, että uuden avioliittolain astuessa voimaan kirkossa toimitaan toistaiseksi entisin käytännöin. Maaliskuun 1. päivän lähestyminen on aiheuttanut kuitenkin liikehdintää seurakunnissa.
Esille on kaivettu ikään kuin naftaliinista piispainkokouksen vuonna 2011 laatima pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan. Piispainkokous antoi tuon ohjeen kirkolliskokouksen vuonna 2010 tekemän päätöksen ja perustevaliokunnan mietinnön pohjalta.
Edellä mainittua ohjetta sovelletaan nyt piispojenkin opastamalla tavalla myös uuden avioliittolain tilanteessa. Tuota pastoraalista ohjetta kutsuttiin aikanaan kompromissien kompromissiksi ja sellainen se varmaan oli ja on, koska kirkko ei pitkällisten keskustelujen ja hallinnointien jälkeen saanut muuta lopputulemaa. Edelleen toisille kaikki asiaan liittyvä eteneminen on liikaa ja toisille taas on selvää, että kirkossa tulisi vihkiä kaikki pariskunnat, myös siis samaa sukupuolta olevat pariskunnat.
Seurakunnissa on oltu siksi liikkeellä, jos uuden avioliittolain voimaantulon myötä tulisi pyyntöjä samaa sukupuolta olevilta pariskunnilta. Osa seurakunnista on päättänyt antaa tilansa hääjuhlien pitoa varten ja myös kirkot paikoiksi, joissa voidaan rukoilla ”puolesta ja kanssa”. Osa seurakunnista on rajannut, että voidaan rukoilla ”puolesta ja kanssa”, mutta ei kirkossa! Viime mainitut on saatettu tehdä sillä ajatuksella, että rukousta ”puolesta ja kanssa” ei sotketa siunaustoimituksiin tai ettei tilanteita ”venytetä” tietoisesti sellaiseen suuntaan. Käytännöt vaihtelevat myös siinä, miten messujen esirukouksessa voidaan rukoilla vihittyjen tai avioliittoon aikovien puolesta.
Pari hiippakuntaa on julkaissut virikemateriaalia rukoustilanteita ”puolesta ja kanssa” varten. Piispojen suulla on lausuttu papeille varoituksia ja kirkkokansalle vetoomuksia olla tekemättä kanteluita, jos joku pappi toimittaa samaa sukupuolta olevan parin vihkimisen.
Pastoraalinen ohje antaa viitteitä, mitä rukous puolesta ja kanssa voi olla ja mitä se ei saa olla. Rukouspaikan suhteen se viittaa vain ao. Kirkkojärjestyksen kohtiin eli suunnilleen siihen, että kirkkoherra ja kirkkoneuvosto päättävät kirkon käytöstä ja että kirkkoa saa käyttää vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin. Jos kirkkoherra ja kirkkoneuvosto ovat eri mieltä kirkon käytöstä, asian ratkaisee tuomiokapituli. (KJ 14:2, KJ 9:7). Eli pastoraalinen ohje jätti tuon asian ”Herran haltuun” tai seurakuntien kontolle.
Otsikon kysymys ”missä ja miten voidaan rukoilla” on saanut siis aivan uuden merkityksen ja uusia ratkaisuja, jotka ovat kirkon sisällä eri seurakunnissa erilaisia. Toisaalta tilanteessa korostuu seurakuntien itsenäinen päätösvalta ja toisaalta tilanne on hämmentävä, kun käytännöt ja linjaukset eri puolilla kirkkoa ovat erilaisia. Kirkon rajaaminen pois mahdollisten rukoustilanteiden paikkana voi tuntua hyvältä ongelmien välttämiseltä – vaikkakin kirkko on tarkoitettu juuri rukouksen paikaksi. Samalla se voi antaa signaalin, jollaista ei sellaisenaan ole tarkoitettu. Se voi antaa vahvan signaalin siitä, ketkä ovat enemmän tervetulleita kirkkoon kuin toiset.
Osa ihmisistä on pitänyt kirkon toimintaa turvallisena ja hyvänä. Osa taas ei voi ymmärtää, miksi asia on niin vaikea kirkossa. Vaikea se näyttää joka tapauksessa olevan, varmaan monestakin syystä.
Toivo Loikkanen
Sari R.L: ”Reino Marjakangas, käsitinkö jotain väärin?”
Väärin käsitit! Kyllä kai on kohtuullista, jopa velvollisuus sananjulistajalla, ramattuoppineella teologilla ja kirkon asetamana viranhaltijana toimivalla todeta, että Raamattu ylimpänä auktoritettina ja ojennusnuorana ei anna sisälukutaitoiselle lukijalleen muuta kuin kielteisen kuvan mainituista homo- ja lesboavioliitoista. Tämähän on yleisesti tunnettu toteamus eikä suinkaan merkitse, että juhliansa viettäville sanotaan, että he ”tekevät syntiä ja heidän suhteensa on Jumalan tahdon vastainen”. Päinvastoin he joutuvat itse etsimään itselleen perustellut selitykset ja syyt näihin Raamatun pelkästään kielteisiin toteamuksiin. He joutuvat näin itse etsimään vastausta, elävätkö he synnissä ja Jumalan tahdon vastaisesti.
Minähän kommentissani selvästi totesin: ”Sen sijaan pitemmälle ei saa mennä! Riittää, että jokaisella ihmisellä on oikeus ratkaista itse elämänsä suunnan vastaisuudessa, onko se Jumalan tahdon etsiminen omassa elämässään vai oman tiensä kulkeminen.”
Olen siis samoilla linjoilla, mitä tuossa edellä Toivo Loikkanen Sinulle kirjoitti: ”Asioiden avoin puhuminen seurakunnissakin auttaisi, mutta yksi ongelma on se, mitä tuollaisissa tilanteissa voidaan tuoda julki. Joillekin oma hengellinen näkemys ja sen julkilausuminen menee hienovaraisuuden edelle.”
Hyvä Reino Marjakangas, Tarkoitin lainaamallasi kommentin osalla toista kuin sinä. Oma hengellinen näkemys ei aina ole ainoa tai koko totuus ja joskus se voi olla luultu totuus.
Toivo Loikkanen: ”Oma hengellinen näkemys ei aina ole ainoa tai koko totuus ja joskus se voi olla luultu totuus.”
Ok. Näinhän se on!
Toivo viittaa Kotkaan, kun toteaa että jossain ei saa rukoilla kirkkorakennuksessa, mutta muussa rakennuksessa kyllä.
Kotkassa erosi kahdessa päivässä 29 jäsentä tämän jälkeen. Väkimäärä huomioiden se vastaisi sitä, että koko maassa eroaisi 3000. Luulen että laskuri tikittää, tekipä kirkko sitten mitä tahansa.
Juu, Kotkassa on tehty päätös, että siellä ei rukoilla kirkkotiloissa homojen ”puolesta ja kanssa”. Pyhät tilat eivät ole homopareja varten. Heidän puolestaan voidaan kuitenkin rukoilla ”muissa tiloissa”. Vahvaa symboliikkaa joka toki on omiaan karkottamaan ihmisiä, paitsi tietysti niitä jotka suhtautuvat kielteisesti homoseksuaalisuuteen
Linkki Horisontti-ohjelmaan Kotkan tapauksesta:
http://areena.yle.fi/1-4010745
Kotka-Kymin seurakunnan päätös saa ansaitsemaansa julkisuutta. Myös Yle uutisoi tapauksen (linkki alla). Ja pätkä uutisesta:
”Seurakunta on kieltänyt rukoilun samaa sukupuolta olevien avioparien puolesta kaikissa Kotkan kirkoissa. Käytäntö koskee siviilivihkimisen jälkeen tapahtuvaa rukousta, jonka aviopari voi papilta pyytää. Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee voimaan huomenna keskiviikkona. Kirkkoneuvosto päätti myös, että samaa sukupuolta olevien parien kuulutuksia ei jatkossa lueta jumalanpalveluksissa eikä heidän nimiään julkaista kirkollisissa ilmoituksissa. ”
http://yle.fi/uutiset/3-9481738
Kuuntelin viime sunnuntain Horisontti-ohjelman ja hämmästelin jo silloin tuota Kotka-Kymin äärimmäistä jyrkkyyttä. Tuo Yleuutisten jatko lisää vain käsitystä siellä vallitsevasta lynkkausmielialasta. – Miten tässä kirkko toteuttaa tehtäväänsä? Eikö sen pitäisi olla Jumalan rakkauden välikappaleena rikkinäisessä maailmassa? Toivottavasti tuostakin seurakunnasta löytyy jokunen Tuija Kroosin tavoin humaanisti ajatteleva, joka jossakin vaiheessa uskaltaa avata suunsa.
Eiköhän meitä löydykin. Neuvoston päätös ei ollut yksimielinen, vaan äänestyspäätös 7-4, joten senkään jyrkkyys ei ollut ihan äärimmäistä.
http://yle.fi/uutiset/3-9481738
Vastaavia ratkaisuja kuin Kotkassa on tehty muuallakin, myös valmistelun kautta.
Hei Toivo Loikkanen,
Viitaten mitä sanoit ylempänä, kysyisin, että missä seurakunnissa on tehty vastaavia päätöksiä?
Hei Sari R-L,
Viitaten aiempiin entisen kotikuntamme lehti-ilmoituksessa olleen raamatullinen-käsitteen herättämiin epäilyksiin entisessä kotikunnassamme kenties harjoitetusta syrjinnästä ja kysymyksiin siitä, onko raamatullinen-sanan avulla kenties jotakin kirjoitettu rivien väliin, niin omalta osaltani vakuutan, että ei ole ja ihmettelen mitä ”epäilyttävää” rivien väliin kenties olisi voitu kirjoittaa.
Toivo, hyvä kirjoitus. Pitää otta usko vakavasti ja toimia sen mukaan. Meidän ei pidä asettaa ehtoja Jumalan rakkaudelle.
Kiitos Martti Pentti asian selventämisestä. – Näin otsokointi ja jonkun tietyn otteen lukeminen, tai kuunteleminen, saattaa johtaa harhaan. – Ja kuinkahan paljon tätä tapahtuu?- Kotka-Kymin tilannehan on huomattavasti monimutkaisempi. – Sehän tämän asian tiimoilta käydyissä keskuisteluissa on, että ääripäät erottuvat ja sovitteleva, usein vielä enemmistö, jää katveeseen.
Yle uutisoi tänään, että Mikkelin hiippakunnassa Kotka-Kymin ja Savonlinnan seurakunnissa vedetään tiukkaa linjaa samaa sukupuolta olevien parien suhteen, linkki uutiseen alla, ja pari pätkää uutisesta:
”…hiippakunnan alueella vain Kotkassa ja Savonlinnassa seurakunta on kieltänyt rukoilun samaa sukupuolta olevien puolesta kirkoissa. Savonlinnassa päätös oli yksimielinen, kun taas Kotkassa kirkkoherra oli kirkkoneuvoston kanssa eri linjoilla.”
”Kotka-Kymin ja Savonlinnan seurakunnissa samaa sukupuolta olevien parien puolesta voidaan kuitenkin rukoilla muissa seurakunnan tiloissa, kuten seurakuntataloissa ja kerhotiloissa.”
http://yle.fi/uutiset/3-9490404