Kirkkomme on linjannut, että uuden avioliittolain astuessa voimaan kirkossa toimitaan toistaiseksi entisin käytännöin. Maaliskuun 1. päivän lähestyminen on aiheuttanut kuitenkin liikehdintää seurakunnissa.
Esille on kaivettu ikään kuin naftaliinista piispainkokouksen vuonna 2011 laatima pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan. Piispainkokous antoi tuon ohjeen kirkolliskokouksen vuonna 2010 tekemän päätöksen ja perustevaliokunnan mietinnön pohjalta.
Edellä mainittua ohjetta sovelletaan nyt piispojenkin opastamalla tavalla myös uuden avioliittolain tilanteessa. Tuota pastoraalista ohjetta kutsuttiin aikanaan kompromissien kompromissiksi ja sellainen se varmaan oli ja on, koska kirkko ei pitkällisten keskustelujen ja hallinnointien jälkeen saanut muuta lopputulemaa. Edelleen toisille kaikki asiaan liittyvä eteneminen on liikaa ja toisille taas on selvää, että kirkossa tulisi vihkiä kaikki pariskunnat, myös siis samaa sukupuolta olevat pariskunnat.
Seurakunnissa on oltu siksi liikkeellä, jos uuden avioliittolain voimaantulon myötä tulisi pyyntöjä samaa sukupuolta olevilta pariskunnilta. Osa seurakunnista on päättänyt antaa tilansa hääjuhlien pitoa varten ja myös kirkot paikoiksi, joissa voidaan rukoilla ”puolesta ja kanssa”. Osa seurakunnista on rajannut, että voidaan rukoilla ”puolesta ja kanssa”, mutta ei kirkossa! Viime mainitut on saatettu tehdä sillä ajatuksella, että rukousta ”puolesta ja kanssa” ei sotketa siunaustoimituksiin tai ettei tilanteita ”venytetä” tietoisesti sellaiseen suuntaan. Käytännöt vaihtelevat myös siinä, miten messujen esirukouksessa voidaan rukoilla vihittyjen tai avioliittoon aikovien puolesta.
Pari hiippakuntaa on julkaissut virikemateriaalia rukoustilanteita ”puolesta ja kanssa” varten. Piispojen suulla on lausuttu papeille varoituksia ja kirkkokansalle vetoomuksia olla tekemättä kanteluita, jos joku pappi toimittaa samaa sukupuolta olevan parin vihkimisen.
Pastoraalinen ohje antaa viitteitä, mitä rukous puolesta ja kanssa voi olla ja mitä se ei saa olla. Rukouspaikan suhteen se viittaa vain ao. Kirkkojärjestyksen kohtiin eli suunnilleen siihen, että kirkkoherra ja kirkkoneuvosto päättävät kirkon käytöstä ja että kirkkoa saa käyttää vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin. Jos kirkkoherra ja kirkkoneuvosto ovat eri mieltä kirkon käytöstä, asian ratkaisee tuomiokapituli. (KJ 14:2, KJ 9:7). Eli pastoraalinen ohje jätti tuon asian ”Herran haltuun” tai seurakuntien kontolle.
Otsikon kysymys ”missä ja miten voidaan rukoilla” on saanut siis aivan uuden merkityksen ja uusia ratkaisuja, jotka ovat kirkon sisällä eri seurakunnissa erilaisia. Toisaalta tilanteessa korostuu seurakuntien itsenäinen päätösvalta ja toisaalta tilanne on hämmentävä, kun käytännöt ja linjaukset eri puolilla kirkkoa ovat erilaisia. Kirkon rajaaminen pois mahdollisten rukoustilanteiden paikkana voi tuntua hyvältä ongelmien välttämiseltä – vaikkakin kirkko on tarkoitettu juuri rukouksen paikaksi. Samalla se voi antaa signaalin, jollaista ei sellaisenaan ole tarkoitettu. Se voi antaa vahvan signaalin siitä, ketkä ovat enemmän tervetulleita kirkkoon kuin toiset.
Osa ihmisistä on pitänyt kirkon toimintaa turvallisena ja hyvänä. Osa taas ei voi ymmärtää, miksi asia on niin vaikea kirkossa. Vaikea se näyttää joka tapauksessa olevan, varmaan monestakin syystä.
Toivo Loikkanen
Toivo Loikkanen :”Vaikea se näyttää joka tapauksessa olevan, varmaan monestakin syystä.”
Niin varmasti on, mutta on meitäkin, jotka on jo julkisesti demonisoitu ulos kirkon vapaaehtoistoiminnasta, johon emme enää osallistu. Auttaisiko kirkon tilannetta se, että kirkko hyväksyisi poliittisten päättäjien saneleman hengellisen regimentin virkamiesroolinsa ja me toisinajatelijat olisimme vapaat siirtymään muihin yhteisöihin? Esim.henk.koht. muistelen lämmöllä Kreikan Filerimosta, jossa sytytin tuohuksen Zeuksen temppelin raunioilla ja teen ristinmerkin silloin kun haluan ”huomaamattomasti” rukoilla tai katson ja ajattelen sormessani olevaa Valamon luostarin alttarissa siunattua rukoussormusta, johon on kaiverrettu Jeesuksen rukous.
Kommentoin vielä omaa kirjoitustani tämän verran: Vaikka ymmärränkin asiaan liittyvät vaikeudet tehdä ratkaisuja, tuntuu minusta kirkon työntekijänä kirkon ”pyörittely” asiassa hämmentävältä. Hämmentävää on se, että jo ”rukouksesta puolesta ja kanssa” ja messun esirukouksesta pariskuntien puolesta saadaan niin monia erilaisia linjauksia ja ratkaisuja. Eikä vielä puhuta vihkimisestä mitään! Esirukous pariskuntien puolesta koetaan siis sekä uhkana että mahdollisuutena toimijasta ja seurakunnasta riippuen: Jossakin niin ja jossakin toisin!
Toivo Loikkanen :” Vaikka ymmärränkin asiaan liittyvät vaikeudet tehdä ratkaisuja, tuntuu minusta kirkon työntekijänä kirkon “pyörittely” asiassa hämmentävältä.”
Etkä varmasti ole ainoa. Kirkon asioiden pyorittely työnanantajana on mielestäni edesvastuutonta, mutta ei vierasta muillekaan verovaroilla eläville organisaatioille, eikä varsinkaan puolueille.
Mielestäni on viisainta, että me toisinajattelijat vain häivymme kuvioista entiseen tapaan ja omalta osaltamme pahoittelemme kirkkopoliittiselle besserwisserismille kenties aiheuttamaamme sekaannusta.
Sanan ”siunaaminen” merkitys nykykielessä näyttää ymmärretyn pelkästään hyväksynnäksi: jatkakaahan vain samaan tahtiin, oikealla tiellä ollaan ja minä (= siunauksen toimittaja) tässä vain toivottelen Jumalan siunausta ja menestystä ja vakuuttelen, että sitä tulee myöskin taivaasta! On tietenkin selvää, että kirkon sanoman edustajaa arveluttaa, mahtaako tämä nyt olla oikeaa viestintää!
Siunaamisen raamatullinen merkitys ei ole hyväksynnän ilmaisu kaikelle. Alun perin sana merkitsee ”polvistuttamista”! Siis kaikinpuolista suostumista ja alistumista Jumalan taftoon ja kehoittamista sitä etsimään!
Siksi Jeesus todettuaan ensin, että ”teidän Isänne kyllä tietää, ennenkuin Häneltä anottekaan” (Mt 6:8ss.), siis Jumalan tiedossa on tarkkaan jo valmiina, mitä tarvitaan, siksi kehoitti Hän rukoilemaan: ”Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, TAPAHTUKOON SINUN TAHTOSI!”
Ei Jumala ole käskenyt ketään tekemään ristinmerkkejä ja löyhyttelemään pyhää savua ja ilmoittamaan, että rauha, rauha vaan, olenpa puolesta tai vastaan, Jumala kyllä hyväksyy tekonne, jatkakaa vain rauhassa eteenpäin! Kohtuullista saattaisi olla kehoitaa etsimään kaikessa Jumalan tahtoa ja ehkä paikallaan olisi julistustehtävässä olevan muistuttaa, että Raamatun ilmoitus esimerkiksi homo- ja lesboavioliiton suhteen on pelkästään kielteinen. Kohtuullista olisi myös selventää kuulijoille, että siunauksessa ei ole kyse hyväksynnän, joko myönteisen tai kielteisen viestittäminen, vaan rukoileminen, että siunattavien kohdalla Jumalan tahto tapahtuisi!
Sen sijaan pitemmälle ei saa mennä! Riittää, että jokaisella ihmisellä on oikeus ratkaista itse elämänsä suunnan vastaisuudessa, onko se Jumalan tahdon etsiminen omassa elämässään vai oman tiensä kulkeminen. Sananjulistajan tehtävänä ei ole käännyttäminen ja tuomitseminen, nämä toiminnot Jumala on varannut pelkästään itselleen, vaan hyvän vaihtoehdon julistaminen (= evankeliumi).
Herran siunaus (4Ms 6) on pelkästään vain kolmiosainen rukous jonka rukouksen jälkeen Jumala itse lupaa siunata!
Voidaan silti kysyä, onko avioliittoon vihkiminen ollenkaan Jumalan määräys? Eikö siinä lasketa lain kestämätön taakka ihmisten harteeille? Eikö Raamatun ilmoitus ole, että Jumala ei koskaan riko Sanaansa, mutta te ihmiset rikotte sataprosenttisen varmasti! Eikö tämän vanhurskaan Jumalan ilmoitus ole, että rikkomustenne jälkeen te saatte aloittaa alusta?
Minä olen ymmärtänyt (yksinkertaisesti), että siunaus on Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon toivottamista ja pyytämistä.
Vaikea ajatella paria joka ehdoin tahdoin ja oma-aloitteisesti haluaisi suurena juhlapäivänään tulla Reino Marjakankaan kuvaamaan tilaisuuteen, kuulemaan, että heidän parisuhteensa on syntiä ja Jumalan tahdon vastainen…
Reino Marjakangas :”Riittää, että jokaisella ihmisellä on oikeus ratkaista itse elämänsä suunnan vastaisuudessa, onko se Jumalan tahdon etsiminen omassa elämässään vai oman tiensä kulkeminen.”
Anteeksi nyt vaan, mutta ortodoksikirkon pappeihin tutustuneena ja oman ”ryssänkirkkolaisen” perimänikin seurauksena tunnistin ortodoksikirkon ”ristinmerkkit ja pyhän savun löyhyttelemiset” hengelliseksi kodikseni jo silloin, kun ensimmäisen kerran 18-vuotiaana menin Valamon luostarin kesäkirkossa meneillä olleeseen jumalanpalvelukseen, ja aloin itkeä, kun tnsin tulleeni kotiin.
Mielestäni Jumalan tahdon suunnasta määrääminen kuuluu ehdottomasti hengelliselle regimentille, että ihmiset eivät alkaisi seurata esimerkiksi pelkkiä luonnonlakeja, luonnon olemassaolon taistelua tai vaikka spagettimonstereita.
Tuula Hölttä:”Mielestäni Jumalan tahdon suunnasta määrääminen kuuluu ehdottomasti hengelliselle regimentille.”
Eiköhän Jumala itse ole määrännyt ja määrää tahtonsa suunnan Sanassaan, ei siinä välissä mitään regimenttejä tarvita! ”älä tee itsellesi mitään kuvaa (Jumalasta)”
Nämä regimentit ovat usein pelkkiä jumalankuvia, välittäjiä, syteemeitä, jota kumartamalla päästään siis oikean Jumalan läsnäoloon! ”yksi on välimies Jumalan ja ihmisten vlillä, ihminen Kristus Jeesus” (1TM 2:5). Ristinmerkkejä ja pyhiä savuja siihen ei tarvita!
Toivo Loikkanen: ”siunaus on Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon toivottamista ja pyytämistä”.
Mitä eroa siinä on, mitä kirjoitin, muuta kuin korkeintaan opillinen korostus. Itse käytin asiaa kommentissani kuvasiunaus on Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon toivottamista ja pyytämistätessa, pelkästään Raamatun alkuperäisiä tekstejä ja sanontoja sen pohjalta, mitä heprean ja kreikan alkutekstit käyttävät!
Pyydän ylläolevan kommenttini ystävällisesti poistamaan, allaolevassa on teksti korjattu. Kiitos!
Tuula Hölttä:”Mielestäni Jumalan tahdon suunnasta määrääminen kuuluu ehdottomasti hengelliselle regimentille.”
Eiköhän Jumala itse ole määrännyt ja määrää tahtonsa suunnan Sanassaan, ei siinä välissä mitään regimenttejä tarvita! ”älä tee itsellesi mitään kuvaa (Jumalasta)”
Nämä regimentit ovat usein pelkkiä jumalankuvia, välittäjiä, syteemeitä, jota kumartamalla päästään siis oikean Jumalan läsnäoloon! ”yksi on välimies Jumalan ja ihmisten vlillä, ihminen Kristus Jeesus” (1TM 2:5). Ristinmerkkejä ja pyhiä savuja siihen ei tarvita!
Toivo Loikkanen: ”siunaus on Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon toivottamista ja pyytämistä”.
Mitä eroa siinä on, mitä kirjoitin, muuta kuin korkeintaan opillinen korostus. Itse käytin asiaa kommentissani kuvatessani pelkästään Raamatun alkuperäisiä tekstejä ja sanontoja sen pohjalta, mitä heprean ja kreikan alkutekstit käyttävät!
Huomioksi myös tämä:
”Kirkollinen vihkiminen ei siis ole mahdollinen samaa sukupuolta oleville, kun laki muuttuu. Pappi tai muu seurakunnan työntekijä voi rukoilla siviiliavioliiton solmineiden kanssa ja heidän puolestaan. Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa paikallisen tavan mukaan.”
http://evl.fi/uutishuone/tiedotteet/-/items/item/11010/Kirkollinen+vihkimiskaytanto+ei+muutu+avioliittolain+muutoksen+myota
Helsingin Sanomissa oli tänään asiaan liittyvä artikkeli (linkki alla), jossa tarkastellaan puheena olevan asian monia puolia. Kysymys ei ole vain vihkimisestä vaan siitä miten torjuva suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja samaa sukupuolta olevien liittoihin heijastuu hyvin laajalle. Artikkelissa haastatellaan Tuija Kruusia, joka työskentelee Keski-Porin seurakunnan kappalaisena.
Ote artikkelista:
”..hän on myös sitä mieltä, ettei pelkästä vihkimisestä puhuminen riitä. Seurakuntien pitää palvella seksuaalivähemmistöihin kuuluvia jäseniään elämän kaikissa vaiheissa. Ei ole itsestään selvää, että niin tehdään. Kruus tietää lapsia, jotka on jätetty kastamatta vain, koska ei ole uskallettu kysyä pappia sitä tekemään. Siitä, kuka laskee hautajaiskukat ensimmäisenä, ei ole virallisia kieltoja eikä ohjeita. Silti puolisot saattavat piilotella muiden vieraiden joukossa. Se kertoo Kruusin mielestä siitä, että ihmiset ovat tottuneet pelkäämään kirkkoa.”
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005101875.html
Sari, Näissä asioissa tarvitaan uuden oppimista ja asenteiden muuttumista vaikka ei puhuttaisi vielä vihkimisestä. Asioiden avoin puhuminen seurakunnissakin auttaisi, mutta yksi ongelma on se, mitä tuollaisissa tilanteissa voidaan tuoda julki. Joillekin oma hengellinen näkemys ja sen julkilausuminen menee hienovaraisuuden edelle.
Olen tähän ikään ollut jo aika monissa hautajaisissa enkä ole havainnut Kruusin pelkäämää ilmiötä. Jos vainaja oli kuollessaan naimisissa, kyllä hänen puolisonsa on aina laskenut ensimmäisenä kukat. Näin kävi viimeksi serkkuni hautajaisissa.
Sari R-L :” Silti puolisot saattavat piilotella muiden vieraiden joukossa. Se kertoo Kruusin mielestä siitä, että ihmiset ovat tottuneet pelkäämään kirkkoa.”
Ihmiset oppivat sen mitä heille halutaan opettaa, ja oman valtansa etusijalle haluava marxilainen dialektinen materialismihan sen osaa. Eipä tälläkään sivustolla ole näkynyt kirjoituksia kirkon positiivisista patriarkaalisista vaikutuksista, vaan enemmänkin sitä, mitä kauheuksia ja syrjintää kirkko ml. Luther on kirjoittanut ja tehnyt niin kuin muutkin Suuret Valkoiset miehet, jotka YYA-Suomen koulutelevisiossa leimattiin oikeaoppisesti niin julmiksi, että nuorin lapsemme sanoi ohjelman jälkeen :”Onneksi täällä ei ole valkoisia miehiä”. Hirviöitähän ne ovat, kun henkensä kaupalla alkavat puolustaa maataankiin ylivoimaista totalitaristista hyökkääjää vastaan.
Sari R-L:”suurena juhlapäivänään tulla Reino Marjakankaan kuvaamaan tilaisuuteen, kuulemaan, että heidän parisuhteensa on syntiä ja Jumalan tahdon vastainen…”
Olisikohan arvoisan kommentoijan syytä lukea tekstini tarkemmin! Enhän minä tuollaisena tilaisuutta kuvannut! Auttaa, kun panee tunnereaktionsa sivuun ja lukee ymmärryksellä!
Muuten. Jumalan valtakunta on kuningaskunta eikä demokratia. Siellä ja sinne pyrkivän on syytä kunnella ja tarkkaan totella Hallitsijan määräyksiä eikä omia käsityksiään ja luulojaan!
Jumalan armo ja rakkaus (hepr. chesed) on rajattu vain Hänen liittonsa sisällä oleville, siis Jeesukseen uskoville ja Häntä seuraaville! Jumalan vanhurskaus on lakipykälä Hänen rakkaudessaan ja armossaan. Oikeudenmukaisuutta ei toteudu, jos esimerkiksi rakkaus ulotetaan alueille, missä kartutetaan Jumalan vihaa katumattomina!
Reino Marjakangas,
käsitinkö jotain väärin? Kirjoitit kommentissasi yllä, että:
”Kohtuullista saattaisi olla kehoitaa etsimään kaikessa Jumalan tahtoa ja ehkä paikallaan olisi julistustehtävässä olevan muistuttaa, että Raamatun ilmoitus esimerkiksi homo- ja lesboavioliiton suhteen on pelkästään kielteinen.”
Sari R-L :”“Kohtuullista saattaisi olla kehoitaa etsimään kaikessa Jumalan tahtoa ja ehkä paikallaan olisi julistustehtävässä olevan muistuttaa, että Raamatun ilmoitus esimerkiksi homo- ja lesboavioliiton suhteen on pelkästään kielteinen.”
Eikö voisi muistuttaa siitäkin, että Raamatun avioliitto, latinaksi matrimonium, oli alku nykyisessä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessakin näkyvälle toteamukselle perheestä yhteiskunnan perusryhmänä ja lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollisena ympäristönä. Tätä näkemystä myös kirkko haluaa tukea ja kunnioittaa julistustehtävässään neljännen/viidennen käskyn mukaisesti isää ja äitiä…