Yksilön itsemääräämisoikeuden ensisijaisuus on länsimaisen liberalismin kovaa ydintä. Transsukupuoliset ovat viimeisin ryhmä pitkässä juoksussa, jossa sukupuoli -ja seksuaalivähemmistöjen asemaa pyritään korjaamaan identiteettipoliittisilla laeilla ja ohjelmilla, joissa psykologiset käsitteet sekoittuvat juridisten käsitteiden kanssa ja tekevät järkevän tosiasioiden huomioon ottamisen vaikeaksi.
Eduskunta saa tällä viikolla translain vihdoin päätökseen. Nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltialan mielipiteet ovat herättäneet paljon tunteita puolesta ja vastaan. Itse olen kuullut Kaltialan puheenvuoroissa paljon transsukupuolisia nuoria kohdanneen ammattilaisen viisaan äänen. Näin translain aattona tekee mieli vielä alleviivata sitä, mitä hän on sanonut lasten kasvurauhasta ja perheen roolista sukupuolen korjauksissa. Lisäksi teen irrallisia huomioita kirkkohallituksen translakilausunnosta.(tästä) Kaltialan lainaukset perustuvat Hesarin (27.1.) ja Seurakuntalaisen (26.1) julkaisemiin artikkeleihin.
Missä menee itsemääräämisen rajat?
Kaltiala on pitänyt tärkeänä, että juridisen sukupuolen korjauksen alaikärajaa ei lasketa alle 18 v., koska ”nuoruusiässä identiteetin rakentaminen on vasta käynnissä eikä kehityksen lopputulos ole tiedossa, ei myöskään nuorella itsellään”. Vaikka nuori voi itse olla ehdoton ja varma omasta transidentiteetistään, niin identiteetti on silti sirpaleinen ja tilannesidonnainen.
Myös Lastenlääkäriyhdistys, Lääkäriliitto ja Psykiatriyhdistys suosittivat rajan laittamista 18 vuoteen samasta syystä.
Kaltialan mukaan, neljä viidestä transkokemuksia tunteneesta lapsesta samaistuu murrosiässä jälleen biologiseen ruumiiseensa. Siksi on viisasta seurata tilannetta, antaa lapselle kasvurauha ja hoitaa perheen ahdistusta sekä mahdollisia liitännäisongelmia.
Myös Englannin terveysviranomaiset (NHS) Tavistock -klinikan kriisin seurauksena suosittavat, että nuorempien lasten hoidoissa otetaan huomioon se, ”että useimmissa tapauksissa sukupuolten välinen ristiriita ei jatku murrosikään asti”. Lääkäreiden tulisi siksi olla tietoisia siitä, että kyseessä saattaa olla ”lyhytaikainen vaihe”.(tästä)
Seta ja Trasek ovat toista mieltä. Ne ovat jo pitkään halunneet myös lapset ja nuoret juridisen sukupuolenkorjauksen piiriin, viimeksi tässä kannanotossaan (tästä). Ministeri Maria Ohisalon mukaan myös Vihreät tekevät työtä, että alaikäiset lapset ja nuoret saadaan translain piiriin ja kolmas sukupuoli lainsäädäntöön.(tästä).
***
Kysymys itsemäärämisoikeuden rajoista on tietenkin sukupuolenkorjausten ikärajoja laajempi. Mutta missä menee itsemäärittelyn raja? Kirkkohallitus pitää lausunnossaan itsemääräämisoikeuden vahvistamista hyvänä. Kirkkohallituksen teologinen käsitys sukupuolesta jää arvailujen varaan. Sen varjoon jää myös monia perustavia kysymyksiä ihmisyydestä, joita transsukupuolisuus ja sateenkaariliike kirkolle nykyisin esittää.
Tiedossa on, että sateenkaariliikkeessä yleisesti katsotaan, että sukupuoli on täysin itsemäärittelyasia ja jatkumo. ”Sukupuolia eivät siis ole vain mies ja nainen, vaan ihminen voi olla molempia yhtä aikaa, jotain siltä väliltä tai jotain ihan muuta. Joillakin taas ei ole sukupuolta lainkaan.” Seta (tästä )
Voimmeko kirkossa ajatella, että sukupuoli on vain itsemäärittelyasia? Voimmeko sanoa, että joillakin ihmisellä ei ole sukupuolta lainkaan? Kuuluuko sukupuoli ihmisyyteen? Entä voiko ihminen olla asukupuolinen, kaksisukupuolinen tai neutri? Näiden kysymysten jälkeen on edelleen kysyttävä: onko sukupuolen ’korjaaminen’ ylipäänsä mahdollista?
Teologisesti merkittävä kysymys on, kuuluuko transsukupuolisuuteen jo oletuksena, että meidän ei tarvitse vastaanottaa sitä, mitä Jumala luo, vaan voimme muovata itsemme uudelleen miten vain haluamme?
On hyvä myös muistaa, että mitkään ihmisoikeussopimukset eivät edelleenkään edellytä, että henkilö saisi itse määritellä juridisen sukupuolensa tai velvoita kirjaamaan lakiin sukupuolen itsemäärittelyä. Olisin mielelläni säilyttänyt lääketieteellisen lausunnon edelleen ehtona juridisen sukupuolimerkinnän vaihtamiselle. Tämä suojelee transsukupuolista itseään.
Älä kiellä ruumista, älä kiellä kokemusta, äläkä leimaa liian nopeasti identiteetiksi
”Tärkeää on hyväksyä lapsi omana itsenään,” Kaltiala neuvoo. Jos hänen kokemuksensa tai fyysinen kehonsa kielletään, niin lasta ei hyväksytä kokonaisena. Jos pojan käsketään olla kuten pojan kuuluu, kielletään kokemus. Jos sanotaan, että olet todellisuudessa tyttö, kielletään keho.
Kaltiala psykiatrina varoo transkokemuksen liian nopeaa patologisoimista tai ihmisen identiteetiksi leimaamista. ”Hyväksymistä on sanoa, että olet siis poika, josta tuntuu että olet tyttö. Se on ookoo ja saat olla mitä olet ja katsotaan, mitä isompana tapahtuu.”
Pitää siis edetä psykologisesti yksi kehitysvaihe kerrallaan eikä kiirehtiä asioiden edelle. Vaikka osa sukupuolivähemmistöihin kuuluvista näkee asian toisin, niin tämä on kehityspsykologisesti perusteltua.
***
”Kirkkohallitus pitää tärkeänä, että lain uudistamisen yhteydessä kuullaan monipuolisella tavalla heitä, joita asia koskee henkilökohtaisesti”, sanotaan lausunnossa. Onko näin toimittu?
Yleisesti on tiedossa se, että transsukupuoliset usein katsovat itseään ja sukupuoltaan mies-nainen -mallin mukaan. Tämä herättää kiusallisia kysymyksiä edistyksellisille seksuaali- ja sukupuoliteoreetikoille.
Jos ajattelemme modernia sukupuoliteoriaa – esimerkiksi Judith Butleria, niin performatiivisuus on tärkeä käsite. Se merkitsee sitä, että sukupuoli on jotakin täysin itse rakennettua, jonka kautta ihminen toimii.
Ei niin, että sinulla on biologinen sukupuoli, jonka huomioit ja jota toteutat elämässäsi, vaan paljon radikaalimmin kukin itse rakentaa sukupuolensa. Butlerilaisuus on yksi ilmentymä sukupuolen epäterveestä irtautumisesta biologisista realiteeteista.
Mielenkiintoista kuitenkin on, että monen transsukupuolisen käsitys itsestä on edelleen säilynyt varsin perinteisenä. Vastoin Judith Butlerin näkemyksiä monet transsukupuoliset ovat haluneet olla jotakin alkuperäistä, sitä mitä he ovat aina tunteneet olevansa. Performatiivisuus sopii myös huonosti yhteen rajun sukupuolidysforian kanssa, jota jotkut transsukupuoliset kokevat.
Sukupuoli ei ehkä olekaan niin itserakennettavissa kuin mitä uskotellaan. Kysymys ei myöskään ole siitä, että sukupuoli olisi jollakin hämärällä jatkumolla, vaan transkokemuksen mukaisesti syntyjään väärä. Jospa, vastoin Simone de Bevoiria, nainen onkin syntynyt naiseksi ja mies mieheksi.
Perinteinen kaksijakoinen transsukuopuolisuus todistaa ihmisten psykosomaattisesta yhtenäisyydestä, biologisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin tiiviistä suhteesta, joka on aina ollut osa kristillistä ihmiskuvaa.
Juridinen sukupuolimerkintä on vahva psykologinen ja sosiaalinen interventio
Juridisen sukupuolimerkinnän muuttaminen nuoruudessa ei ole Kaltialan mukaan muodollisuus, jossa vain todetaan tosiasia, vaan vahvaa psykologista ja sosiaalista puuttumista, joka ohjaa nuoren kehitystä. ”Se on viesti siihen suuntaan, että tämä on sinulle oikea tie.”
Myös Englannin NHS:n raportti painottaa, että kyseessä ei ole neutraali teko. Tosiasiassa sillä arvellaan olevan pitkäaikaisia ja merkittäviä vaikutuksia nuoren psykologisen hyvinvoinnin kannalta. Sen vuoksi lääkäreiden ei tulisi rohkaista nuoria vaihtamaan nimiään ja pronominejaan ilman diagnoosia sukupuolidysforiasta.(tästä)
Nuorilla on monenlaisia identiteettikokeiluja, jotka eivät kuitenkaan muodostu pysyväksi identiteetiksi. Ympäristön ei pitäisi sitoutua identiteettikokeiluihin tavalla, joka saattaa tehdä suunnan muuttamisen myöhemmän ahdistavaksi.
Kaltiala tuntee transhoitojen historian. Hän on nähnyt muutoksen , siinä miten sukupuoleen liittyvien identiteettikokeilujen vahvistamista on alettu suosia ja pitää jopa välttämättömänä. Miksi näin?
Kaltialan mukaan palveluita ei avattu nuorille nuorisopsykiatrian aloitteesta, vaan tahto tuli poliitikoilta, järjestöiltä ja aikuisten kanssa toimivilta lääkäreiltä. Kyse on samasta identiteettipoliittisesta painostamisesta kuin mitä kaikissa läntisen euroopan maissa on tapahtunut ja jonka seurauksista suurimman hinnan maksavat lapset ja perheet.
***
Kirkkohallituksen on varmasti vaikea hyväksyä tällaista näkemystä. Lausunto puhuu niin kauniisti, Setan narratiiviä seuraten, sukupuolen moninaisuudesta ja luotettavan tiedon jakamisesta, jotka vaikuttavat sateenkaarinuorten mielenterveysongelmiin, parantavat heidän hyvinvointiaan ja tukevat sateenkaarinuoria, joita oma perhe tai taustayhteisö ei tue.
Antaako translaki kirkkohallituksen mielestä sukupuoli-identiteettiään etsivälle nuorelle oikean viestin ihmisen ruumiin merkityksestä? Ohjaako se sukupuoliahdistuksesta kärsivien nuorten kehitystä ja ratkaisuja oikeaan suuntaan?
Setan tarkoitushakuista vaikuttamista ja propagandaa
Kaltiala pitää järjestöjen (kuten Setan) levittämää väitettä harhaanjohtavana, että alaikäiset transnuoret tarvitsevat lisääntyneen itsemurhariskin tähden pikaisesti hormonihoitoja ja mahdollisuuden juridiseen sukupuolen korjaukseen. ”Se on tarkoitushakuista disinformaatiota, jonka levittäminen on vastuutonta”, Kaltiala sanoo.
Hänen mukaansa samaan voivat syyllistyä myös ne aikuiset, jotka ovat itse saaneet apua sukupuolen korjaamisesta ja ovat halunneet lähteä pelastamaan lapsia ja nuoria. Mutta heiltä puuttuu ymmärrys siitä, että lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen.
Itsetuhoiset ajatukset ja käyttäytyminen liittyvät sukupuoltaan pohtivilla nuorilla usein samanaikaisiin psyykkisiin häiriöihin. Terveet nuoret, jotka kokevat sukupuolensa biologisesta kehostaan eroavalla tavalla eivät ole automaattisesti itsetuhoisia.
Kaltialan mukaan itsemurha on hyvin harvinainen tapahtuma sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuneiden nuorten joukossa. Sensijaan ruotsalaisessa laajassa tutkimuksessa itsemurhakuolleisuus oli selvästi suurentunut sukupuolen korjaushoitoja saaneiden aikuisten joukossa.
***
Onko kirkkohallituksessa tehty faktan tarkistusta Setan julkaisujen kohdalla? Näyttää siltä, että molemmissa organisaatioissa postmoderneista sukupuoli- ja seksuaaliteorioista on tullut transsukupuolisuutta selittäviä käyttöteorioita ja jopa lähes maailmankatsomuksia.
Ne selittävät kuitenkin huonosti transsukupuolisten vaikeita kokemuksia ja sitä, miksi vain harvat kokevat eron ruumiin ja sukupuoli-identiteetin välillä. Jos Butlerin performatiivisuus on niin yksilöllinen prosessi, miksi se kuitenkin 98%:sti tuottaa saman tuloksen ts. sukupuoli-identiteetin ja ruumiin yhdenmukaisuuden?
Monille kristityille LGBTQ -identiteetit ovat vaikeita heidän uskonsa vuoksi. Mutta ne aiheuttavat ongelmia myös feministeille, jotka eivät perusta uskosta tai uusimmista queer-teorioista. Esimerkiksi Germaine Greer on suututtanut sateenkaariaktivistit toteamalla, että juridiset kirjaamiset tai sukupuolielinten korjaaminen eivät alkuunkaan riitä tuomaan naiseutta. (tästä)
Voisiko transsukupuolisten ihmisten tunnustamista, osallisuutta ja erityispiirteiden huomioimista edistää kirkossa ilman, että koko sukupuolijärjestelmä romutetaan ja korvataan toisella, mikä on sateenkaariliikkeen agenda?
Sukupuolimerkinnän vaihtamisen vaikutukset perheessä: mikä on lapsen etu?
Mietittäessä vanhempien mahdollista sukupuolen korjaamista, Kaltiala pitää ongelmana sitä, että translaissa on ajateltu asiaa pääasiassa vain vanhemman kannalta. Keskustelussa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota siihen, mitä merkitsee lapsen kannalta, jos hänen henkilöhistoriaansa muutetaan niin, että isä muutetaan juridisesti äidiksi tai päinvastoin. On selvää, että tällä on vaikutusta lasten identiteettikehitykseen.
Tiedetään, että perhesalaisuuksien säilyttäminen on lapsille psyykkisesti myrkkyä. Jos me haluamme ajatella, että kaikki sukupuoli-identiteetit ovat luonnollisia ja niissä ei ole mitään salattavaa ja hävettävää, miksi pitäisi rakentaa turvajärjestelmiä sille, että asiaa pystyy salaamaan, Kaltiala kysyy.
Pitäisikö lapsen asiakirjoissa näkyä hänen vanhempiensa alkuperäinen sukupuoli? Kaltialan mukaan lapsen omaan historiaan pitäisi jäädä se, mitkä vanhemmat hänellä on alun perin olleet.
***
Kirkkohallituksen translausunnossa näkyy viraston uusi sukupuolineutraali perheihanne, jossa äitejä ja isiä ei enää esiinny. ”Lapselle on tärkeintä, että hänen lähellään on aikuisia, jotka kykenevät asettumaan suhteeseen lapsen kanssa ja antamaan tilaa hänen tarpeilleen.”
Hedelmöityshoitolausunnossaan (2006) kirkkohallitus vielä pitäytyi kirkon sukupuolittuneessa perhekäsityksessä, jossa lasten oikeudet tulee asettaa ensisijaiseksi; lapsella tulee olla elämänsä lähtökohtana oikeus sekä isään että äitiin; ihanteena on miehen ja naisen välinen elinikäinen avioliitto; isättömyyttä ei pidä lailla lisätä.
Tuolloin kirkkohallitus piti tärkeänä myös, että vanhempien vakaumus ja eettiset näkemykset otettiin ratkaisuissa huomioon ja jopa arvosteli repivää seksuaalikulttuuria. Nyt perhe nähdään uusin silmin.
Vaikka kirkossa tuetaan kaikenlaisissa parisuhteissa ja perheissä eläviä, niin sukupuolen juridisen korjaamisen jälkeen tilanne kieltämättä muodostuu kristillisen ihmiskäsityksen kannalta oudoksi. Transmies voi edelleen synnyttää ja transnainen voi tulla isäksi.
Lopuksi
Kirkkohallituksen lausunto puhuu ”luterilaisesta ihmiskäsityksestä”, mutta sen luterilaisuutta on vaikea tunnistaa. Siitä puuttuu tärkeä maallisen ja hengellisen regimentin välinen erottelu, arviointi ja dialogi. Sen vuoksi teologinen ja eettinen kysymys, miten oppi ja etiikka kuuluvat yhteen, jää auki. Tämän vuoksi opista irrallinen antropologia ja seksuaalietiikka alkaa elämään omaa elämäänsä ja yhteiskunnallisen kulttuurielämän todellisuus hallitsee niitä. Kun näin käy, niin kuva luterilaisesta ihmiskäsityksestä vääristyy.
Ilkka Kurjenmäki
pari -ja perheterapeutti (ET,YET)
Oulu
Kiitos, erittäin hyvää tekstiä. Piispat voisivat puuttua kirkkohallituksen lausumiin ohjauskestelujen kautta.
Kiitos tekstistä. Kristillinen ja luterilainen ihmiskäsitys on sama kuin Raamatun käsitys: ”…..mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi.” Lapsen pitäisi saada kasvaa turvallisessa kodissa isän suojeluksessa ja äidin hellässä rakkaudessa. Lapselle pitäisi opettaa olemaan ”ylpeä” omasta sukupuolestaan ja välttää seuraa, missä häntä kiusataan tai mollataan. Rauhallinen keskustelu ja turvallisten rajojen antaminen kotipiirissä opettaa lasta kunnioittamaan toisia ihmisiä ja heidän sukupuoltaan. Koulukasvatus on pohjimmiltaan ollut lapsen tukemista hänen omissa lahjoissaan ja unelmissaan. Meillä vanhemmilla on muistoissamme suloiset unelmat rakkaudesta ja pitkäkin seurustelu, jossa käytiin läpi sukujen parhaat asiat ja traditiot.
Tähän vielä sanalasku: ”Jumala on tehnyt tiet suoriksi, mutta ihmiset etsivät siihen monia mutkia.”
ko Kaltiala kysenalaistetaan raskaasti näissä tieteellisissä’ tutkimuksissa:
ily.fi/blogit/tiina-feminist/professorin-haastattelu-transnuorista-herattaa-kysymyksia-journalismin-etiikasta/?fbclid=IwAR0tcFsZScSnW7nnML6S3UeNtra2aVBmqdaQPzTgN5ZD4v2VbFmC1bPZUZo
Eli: ”Aaudiature et altera pars!”
Yleisesti ottaen nämä kysymykset eivät kuulu kirkolle eivätkä uskoville muulla kuin henkilökohtaisella tasolla(jos itse on poikkeava) minusta pätkääkään. Riehutaan uskonnollisen vallanhimon viimeisissä hiljalleen raunioituvissa linnakkeissa. nimiltään seksuaalisuus ja kuolema.
Minusta nämä eivät kuulu pätkääkään teosofeille, ja mars aatteen, ufo ja gnostilaisten oppien levittäjälle. Sen sijaan kristinuskoon ja Jumala kuvaan kuuluu ihmisyys ja ihmisenä oleminen, joten asiat kuuluvat kristityille, he ovat maan suola. 😉
Maahan kylvetty suola tappaa ruohikon ja muurahaiset.
Heinola, ”Yleisesti ottaen nämä kysymykset eivät kuulu kirkolle eivätkä uskoville muulla kuin henkilökohtaisella tasolla(jos itse on poikkeava) minusta pätkääkään. Riehutaan uskonnollisen vallanhimon viimeisissä hiljalleen raunioituvissa linnakkeissa. nimiltään seksuaalisuus ja kuolema.”
”Linnake” on sinullakin Heinola. Kristityt eivät mielestäsi saisi pohtia näitä kysymyksiä. Ehkä olet valmis sulkemaan muitakin asioita kristityiltä? Sivumennen siteeraan sinulle Raamattua: ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.” (1.Kor. 15:26)
Asiallinen pohdinta ei ole riehumista.
”Kristinusko on maailman suurin uskonto. Vuonna 2020 kristinuskolla oli yli 2,4 miljardia seuraajaa.[6] Vuonna 2022 noin 32 prosenttia maailman väestöstä oli kristittyjä.” (Wikipedia)
”Kristityt eivät mielestäsi saisi pohtia näitä kysymyksiä.”
En ole sanonut noin.
Kari, en puhunut kristityistä vaan niistä uskovaisista, jotka asialla usein varsin epäasiallisesti etenkin somessa hehkuttavat.
Seppo,
Valta ja vallankäyttö jyrää meitin muuallakin kuin uskonnollisissa piireissä.
Itse asiassa, jos sukupuoli oletetaan tai määritellään kielelliseksi konstruksioksi, pelkistyy käsitteen ”sukupuoli” meritysyhteys sosiologiseen ja psykologiseen todellisuudeen juuri vallankäytöksi.
Joten suo siellä, vetelä täällä; vallankäyttö siellä ja täällä.
Someviestintä on oma lukunsa, monesti ”somessa tyhmyys tiivistyy”. Eikä se tiivistyminen jää yksipupoliseksi.
Seppo, Kai tähän kaikkeen löytyy tieteellinen selitys? Ei sitä ainakaan kovin helpoksi ole ymmärrykselle avattu. Ei liene ihme, että joku kristitty (uskova) muiden lisäksi sitä saattaa pohtia?
”Transihmisiä voivat olla sukupuolettomat, transsukupuoliset, transvestiitit ja muunsukupuoliset. Transsukupuoliset ovat yleensä naisia tai miehiä. Transvestiitilla on tarve ilmentää sekä miestä että naista itsessään. Muunsukupuolisen sukupuoli voi olla omanlaisensa yhdistelmä mieheyttä ja naiseutta tai aivan jotain muuta ja ainutlaatuista.
Käsitteellä intersukupuolisuus kuvataan laajaa joukkoa erilaisia kehon variaatioita, joissa kromosomit, sukuelimet, hormonitoiminta tai muut sukupuolitetut kehonpiirteet, eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolisuus on luonnollista kehollista vaihtelua ja tekee näkyväksi sen, että ihmisiä ei voi biologisestikaan luokitella kahteen toisensa poissulkevaan sukupuoleen.”
https://seta.fi/sateenkaaritieto/sukupuolen-moninaisuus/
jos sukupuoli oletetaan tai määritellään kielelliseksi konstruksioksi, pelkistyy käsitteen ”sukupuoli” meritysyhteys sosiologiseen ja psykologiseen todellisuudeen juuri vallankäytöksi.
On naivia kuvitella, etteivätkö ns. psykologisetkin tuntemukset nousi paljolti biologisista lähtökohdista. Kun joku transsu tuntee olevansa nainen, se mitä todennäköisimmin johtuu siitä, että hänellä on naisen aivorakennetta riittävästi, matalat testoteronit ja poikkeava hypotalamus jne jne.
Opiksi:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/7477289/
Kukaan ei kiellä ketään itsetykönään pohtimasta, kyse on pohdinnan tulosten tarjoilusta muka totuutena asiasta josta ei todellisuudessa tiedä mitään.
Tieteellisiä tutkimuksia on paljon, tämän takana erinomaisen hyviä:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10843193/
Seppo,
On myös naiivia ajatella, että vain aivojen rakenne tms. määräisi kysymyksen kokemuksesta ja sen sanoituksesta, ollako mies vai ollako nainen.
Ensinnäkin kokemus ei määräydy (vain) biologiasta vaan myös sosiologisista tekijöistä, siis vuorovaikutussuhteista. Olipa ajatustemme (ja myös aivojemme) muokkaksen tausta kotikasvatusta, suvunja kulttuurin kasvatusta ja muokkausta, koulu- tai muun oppilaitoksen (tai varhasikasvatuksen) vaikutusta, median muokkaamista tai joidenkin aktivistijärjestöjen tuottamien ajatusrakennelmien muokkausta. Aivomme muokkautuvat vuorovaikutuksessa.
Toisekseen kokemusten sanoittaminen on sekin (erityisesti) riippuvaista toimintaympäristöstä.
Kokemus miehenä tai naisena olemisesta riippuu siten myös näkyvistä tai näkymättömistä sukupuolirooleista tai odotuksista ja oletuksista, toiveista. Näitähän ovat ”peristeiset” feministit vuosikymminien ajan tuoneet esiin. Ikäänkuin perinteinen feminismi ja nykyinen intersektionaalis-feministinen sukupulimäärittelytendenssi ja olisivat ”napit vastakkain”.
Tieteen nimissä ei pidä tehdä liikoja yksinkertaistuksia. Erilaisten mallien esille tuominen ja pohtiminen ovat vain tieteen tekemisen apuvälineitä työkaluja. Toki tämäkin tietysti riippuu siitä, millainen tiedekäsitys kullakin on. Siis mikä on tieteen ja (ontologisen) todellisuuden suhde. Tämä taas on filosofinen kysymys – ei tieteen johtopäätös vaan oletus kunkin tiedekäsityksen taustalla. Valitettavan usein toki julkilausumaton.
Nyt sukupulikäsitteestä ollaan tekemässä pohjimmiltaan kielellinen konstruktio (”henkilön itsensä julistus”), jota ei voi millään muulla tai millään tieteellisellä menetelmällä kritisoida tai arvioida.
”On myös naiivia ajatella, että vain aivojen rakenne…”
Kuka on sanonut että ’vain’. Mitä argumetointia tuommoinen vääristelevä hyberbolismi on? Aivot ovat jokatapauksessa meidän kaikkien ajatustemme tuntemustemme ja tekojemme promoottori. Jos transsuilla Ei olisi ko aivorakennetta ja muita feminiinisiä kehonsisäisä biologisia tekijöitä hänellä tuskin olisi mitään aitoja ’tuntemuksia’ vastakkaisesta sukupuolesta. Lapsen vaikuttavat ympäristötekijät eivät niitä aikana kaikkia tuota jos mitään, koska monet niissä ovat jo sikiöissä.
”jota ei voi millään muulla tai millään tieteellisellä menetelmällä kritisoida tai arvioida.”
Missä näin ehdottomasti on vaadittu tai edellytetty tai edes toivottu?
Seppo, en mielestäni väiitänyt jonkun sanoneen ”vain”.
Toin vai esiin sen, että on hyvä muistaa, mikä ero on oikealle tieteellisellä argumentaatiolla ja tieteen – tulosten perusteella valituilla ”myyntiargumenteilla”, joilla toki voi pärjätä väittelyissa, liike-elämän ja politiikan tilanteissa.
Näissä keskusteluissa vedotaan tieteeseen (mikä toki on sallittua), mutta todellinen tieteellinen päätöksenteko on toki useampia eri(laisia) lähtökohtaoletuksia analysoiva.
**
Yleisemmin ja laajemmin identiteetin varmuuden ja kokemuksen problematiikkaa voi tarkastella uskonnollisen identiteetin oikeaksi todistamisen vaatimuksen perspektiivistä.
Oma ilmoitus sukupuolen perusteena on mielenkiintoista asettaa tarkasteltavaksi sen kanssa, että uskonnollisen identiteetin suhteen oma ilmoitus ei mm. Hesarin uutisten mukaan kelpaa tai riitä oikeusjärjeselmällemme.
Identiteetin varmuusongelma siinä tapauksessa, että turvapaikanhakija ilmoittaa muuttuneesta uskonnollisesta identiteetistään, saadaan näemmä kyseenalaistaa.
Oikeusjärjestelmä edellyttää pätevämmän ja paremmin toteen näytettävän todisteen kuin henkilön kuin oma selvitys tai ilmoitus. Kyseessä voi hyvinkin (tai ei ehkä niinkään ”hyvin”) olla – sananmukaisesti ja kirjaimellisesti – kyseisen yksilön elämän ja kuoleman kysymys.
Ihmisoikeustoiminta ja identiteetin todennus on näin ollen ristiriitaista olemukseltaan oikeuden kannalta. Vai tulkitaankonj tämä vain ja ainoastaan ns. kantaväestön ja maahanmuuttajan suhteen ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymykseksi.
Periaatteessa oikeuskäytännön toimintalogiikka ei kuitenkaan ole johdnmukaista suhteessa käsitteeseen ”identiteetti”.
Juu, et siis käyttänyt ’sanoa’ verbiä, joten korjaan: Kuka on ajatellut että ’v a i n’
En väitä kekenkän ajatelleen noin; kuitenkin joku voisi kokea asian siten.
Linkistä putosi ykis kirjain L. Tämä toimii. Lukekaa ihmeessä!!!
Lily.fi/blogit/tiina-feminist/professorin-haastattelu-transnuorista-herattaa-kysymyksia-journalismin-etiikasta/?fbclid=IwAR0tcFsZScSnW7nnML6S3UeNtra2aVBmqdaQPzTgN5ZD4v2VbFmC1bPZUZo
”Minusta nämä eivät kuulu pätkääkään teosofeille”
Siispä teosofisen seuran kotisivuilla niitä ei ruoditakaan.
Teosofit muuten julistivat uskontoihin ja rotuihin sitoutumattoman ihmisten välisen kansainvälisen veljeyden jo aikana jolloin kristityt kannattivat vielä rasismia ja muun uskoisuudesta kuolemantuomioita.
Tuskin joltakin hömppä teosofiseuralta valtio kysysikään mielipidettä. Kirkolta sen sijan kysytään, koska se on varteenotettava toimija, verrattuna gnostilaisiin harhoihin.
”Päivää .kirvesvartta!” repliikki taas Paajaselta ja samalla olkinukke.
Mutta ei kysy ei, (Ei tosin ole pyydettykään kysymään) koska Teos. seura ei ole kasvanut jättimäiseksi ja saanut alkuvaltaansa ja rikkauksiaan armeijoin, ristiretkin, pakkokastein ja ylläpitänyt sitä teloituksin, teilipyörin ja noitarovioin.
Nykyiset vallanpitäjät ovat julistaneet perustavansa päätöksiään tieteeseen. ”Translain” ollessa kyseessä tiedettä on käytetty hyvin säästeliäästi. Laki tuntuu enemmän perustuvan hyvin pienen, mutta äänekkään ryhmä ideologiaa. Miksi esim. SETA on niin innokkaasti lasten kimpussa? Eikö heillä todellakaan ole tietoa ihmisen kehitysvaiheista?
Haukka kaipa asiata tietellistä tietoa, No tässä on hänelle alkulämmittelyksi:
Alicia Garcia-Falgueras , Dick F Swaab:
”Transseksuaalisuus on yksilön horjumaton vakaumus kuulumisesta vastakkaiseen sukupuoleen, mikä johtaa sukupuolenvaihtoleikkauspyyntöön. Olemme aiemmin osoittaneet, että stria terminaliksen (BSTc) sänkyydin on kooltaan ja hermosolujen lukumäärältään naispuolinen miehistä naisiin transseksuaaleissa. Tässä tutkimuksessa tutkimme hypotalamuksen uncinate-ydintä, joka koostuu kahdesta alaytimestä, nimittäin anteriorisen hypotalamuksen interstitiaalisesta ytimestä (INAH) 3 ja 4. Kuolemanjälkeistä aivomateriaalia käytettiin 42 koehenkilöltä: 14 kontrolliurosta ja 11 kontrollinaaraasta. , 11 miehestä naiseen transseksuaalista henkilöä, 1 naisesta miehelle transseksuaalista koehenkilöä ja 5 ei-transseksuaalista koehenkilöä, jotka kastroitiin eturauhassyövän vuoksi. Tumien tunnistamiseksi ja rajaamiseksi sekä niiden tilavuuden ja muodon määrittämiseksi käytimme joka 15. jaksossa kolmea erilaista värjäystä ytimissä, eli tioniinia, neuropeptidiä Y ja synaptofysiiniä, käyttämällä kuva-analyysijärjestelmää. Selkeimmät erot havaittiin INAH3-alaytimessä. Sen tilavuus tioniinileikkeissä oli 1,9 kertaa suurempi kontrollimiehillä kuin naisilla (P < 0,013) ja sisälsi 2,3 kertaa enemmän soluja (P 0,117) ja naisten (tilavuus P > 0,245 ja neuronien lukumäärä P > 0,341) välillä. INAH3:ssa ei ollut eroa pre- ja postmenopausaalisten naisten välillä, ei tilavuudessa (P > 0,84) eikä hermosolujen lukumäärässä (P 0,245 ja neuronien lukumäärä P > 0,341). INAH3:ssa ei ollut eroa pre- ja postmenopausaalisten naisten välillä, ei tilavuudessa (P > 0,84) eikä hermosolujen lukumäärässä (P 0,245 ja neuronien lukumäärä P > 0,341). INAH3:ssa ei ollut eroa pre- ja postmenopausaalisten naisten välillä, ei tilavuudessa (P > 0,84) eikä hermosolujen lukumäärässä (P < 0,439), mikä viittaa siihen, että INAH3:n feminisoituminen miehistä naisiin ei johtunut estrogeenihoidosta. Ehdotamme, että INAH3:n sukupuolen kääntyminen transseksuaalisilla ihmisillä on ainakin osittain merkki aivojen varhaisesta epätyypillisestä seksuaalisesta erilaistumisesta ja että muutokset INAH3:ssa ja BSTc:ssä voivat kuulua monimutkaiseen verkostoon, joka voi rakenteellisesti ja toiminnallisesti liittyä sukupuoli-identiteetti. Ehdotamme, että INAH3:n sukupuolen kääntyminen transseksuaalisilla ihmisillä on ainakin osittain merkki aivojen varhaisesta epätyypillisestä seksuaalisesta erilaistumisesta ja että muutokset INAH3:ssa ja BSTc:ssä voivat kuulua monimutkaiseen verkostoon, joka voi rakenteellisesti ja toiminnallisesti liittyä sukupuoli-identiteetti. mikä osoittaa, että miehistä naisiin transseksuaalien INAH3:n feminisoituminen ei johtunut estrogeenihoidosta. Ehdotamme, että INAH3:n sukupuolen kääntyminen transseksuaalisilla ihmisillä on ainakin osittain merkki aivojen varhaisesta epätyypillisestä seksuaalisesta erilaistumisesta ja että muutokset INAH3:ssa ja BSTc:ssä voivat kuulua monimutkaiseen verkostoon, joka voi rakenteellisesti ja toiminnallisesti liittyä sukupuoli-identiteetti."
seppo Heinola tässä se tuli; ”joka voi rakenteellisesti ja toiminnallisesti liittyä sukupuoli-identiteetti.”
Siis ei mitään varmaa. Hataralta näyttää.
Tiede toisin kuin dogmaatiset uskonnot dogmeissaan, käyttää harvoin saaduista tuloksistaan absoluuttilauseita. Paajanen tarttui tuohon ’voi’ muotoon kuin hukkuva oljenkorteen.
Seppo, ”alkulämmittelysi” jälkeen jotain muuta. Helppoa on sivusta huudella. Yksilön tasolla asia on erittäin monimutkainen ja kipeä. Setalle on toki kaikki luonnollista. Yksilölle, jonka mieli on rikki ja monin tavoin ahdistettu, rauhan löytäminen on suunnattoman työn takana, ellei mahdotonta. On viisautta antaa lapselle/nuorelle aikaa psyyken kehittymiselle.
”Sukupuolidysforia tarkoittaa sukupuoliristiriidan aiheuttamaa kokonaisvaltaista pahan olon tunnetta, joka eritellään usein kehodysforiaksi ja sosiaaliseksi dysforiaksi. Kehodysforialla tarkoitetaan vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita, jotka kohdistuvat kehon sukupuolitettuihin piirteisiin. Sosiaalinen dysforia kuvaa sosiaalisissa tilanteissa ilmenevää ahdistusta ja pahan olon tunnetta, joka liittyy väärinsukupuolittamiseen eli siihen, ettei tule tilanteissa nähdyksi omana itsenään. Hoitamattomina nämä voivat johtaa psyykkiseen sairastumiseen ja itsetuhoisuuteen.”
https://seta.fi/sateenkaaritieto/sukupuolen-moninaisuus/
SETA:n mukaan transihmisyys ei ole psyykkinen sairaus, vaan luonnollinen sukupuolen moninaisuuteen kuuluva tila. Hoidosta huolimatta elämä koettelee monella tavalla. Yksi blogisti (Sametti/mustaorkidea) SUUNTAA KERTOMUKSENSA ensisijaisesti HETEROILLE, eikä jaksa/halua rankan taustansa vuoksi käydä keskustelua sateenkaari ihmisten kanssa. Suosittelen tutustumaan mustan orkidean blogiin, alla pieni ote:
”En siksi koe olevani oikeutettu kutsumaan itseäni mieheksi. Olen suoraan sanottuna nainen, joka on helvetin sekaisin päästään. Minuun sattuu sanoa tämä, koska tunnen niin voimakkaasti olevani mies. Tosiasioille ei kuitenkaan voi yhtään mitään ja minulle kävi paska säkä, kun synnyin transsukupuoliseksi. Voin vain pyytää, että toiset kunnioittaisivat identiteettiäni, vaikka en heiltä mitään sen suurempaa ymmärrystä voikaan vaatia. Minulle riittää, että 1) minua ei kivitetä tästä hyvästä 2) sukupuolenkorjaus on laillista.” (Sametti 2014) …”uusi teema on ”elämää detransition jälkeen”: Tube (lokakuu 2022)
https://mustaorkidea.blogspot.com/
Ja näitä tuloksia ei ole ehdollistettu: Olemme aiemmin osoittaneet, että stria terminaliksen (BSTc) sänkyydin on kooltaan ja hermosolujen lukumäärältään naispuolinen miehistä naisiin transseksuaaleissa.
Ja johtopäätös: INAH3:n sukupuolen kääntyminen transseksuaalisilla ihmisillä on ainakin osittain merkki a i v o j e n varhaisesta epätyypillisestä seksuaalisesta erilaistumisesta.
N Zhou 1, MA Hofman , LJ Gooren , DF Swaab:
”Transseksuaaleilla on usein lapsuudesta lähtien vahva tunne siitä, että he ovat syntyneet väärään sukupuoleen. Transseksuaalisuuden mahdollinen psykogeeninen tai biologinen etiologia on ollut keskustelun aiheena useiden vuosien ajan. Tässä osoitetaan, että seksuaalisen käyttäytymisen kannalta välttämättömän aivoalueen striaterminaalien sänkyytimen (BSTc) keskusalaosan tilavuus o n suurempi miehillä kuin naisilla. N a i s e n kokoinen BSTc löydettiin m i e h i s t ä naisiin transseksuaaleista. Sukupuolihormonit eivät vaikuttaneet BSTc:n kokoon aikuisiällä, ja se oli riippumaton seksuaalisesta suuntautumisesta. Tutkimuksemme on ensimmäinen, joka o s o i t t a a n a i s en a i v o r a k e n t e e n geneettisesti miestransseksuaaleilla ja tukee hypoteesia, että sukupuoli-identiteetti kehittyy kehittyvien aivojen ja sukupuolihormonien vuorovaikutuksen seurauksena.
”Kuolemanjälkeistä aivomateriaalia käytettiin 42 koehenkilöltä: 14 kontrolliurosta ja 11 kontrollinaaraasta.”
LUE uudestaan SEPPO
EHDOTAMME, että INAH3:n sukupuolen kääntyminen transseksuaalisilla ihmisillä on AINAKIN OSITTAIN merkki aivojen varhaisesta epätyypillisestä seksuaalisesta erilaistumisesta ja että muutokset INAH3:ssa ja BSTc:ssä VOIVAT KUULUA monimutkaiseen verkostoon, joka VOI rakenteellisesti ja toiminnallisesti LIITTYÄ sukupuoli-identiteetti. EHDOTAMME, että INAH3:n sukupuolen kääntyminen transseksuaalisilla ihmisillä on AINAKIN OSITTAIN merkki aivojen varhaisesta epätyypillisestä seksuaalisesta erilaistumisesta ja että muutokset INAH3:ssa ja BSTc:ssä VOIVAT KUULUA monimutkaiseen verkostoon, JOKA VOI rakenteellisesti ja toiminnallisesti LIITTYÄ sukupuoli-identiteetti. mikä osoittaa, että miehistä naisiin transseksuaalien INAH3:n feminisoituminen ei johtunut estrogeenihoidosta. EHDOTAMME, että INAH3:n sukupuolen kääntyminen transseksuaalisilla ihmisillä ON AINAKIN OSITTAIN merkki aivojen varhaisesta epätyypillisestä seksuaalisesta erilaistumisesta ja että muutokset INAH3:ssa ja BSTc:ssä VOIVAT KUULUA monimutkaiseen verkostoon, JOKA VOI rakenteellisesti ja toiminnallisesti liittyä sukupuoli-identiteettin.”
Seppo, Tämä on siis sinulle tieteellinen todistus. Lue vielä kerran mitä ”ehdotettiin mahdollisesti olevan jotain joka voi liittyä, joka lisäksi voi liittyä ja/tai kuulua, jota ehdotetaan voivan liittyä. Ehdottaa voi. Sinä olet jo hyväksynyt.
Tämän vuoksi sinun mielestäsi lain piiriin pitäisi saada myös lapset ja nuoret?
Kiitos Seppo, mutta ei kiitos!
Kari P., onko Setan sivuita siteeraamassasi sukupuolidysforiaa selvittävässä tekstissä mielestäsi jotakin väärää?
”aivojen varhaisesta epätyypillisestä seksuaalisesta erilaistumisesta”
Kuolleita tutkittiin. Kukaan patologi/ tiedemies ei voi osoittaa erilaista seksuaalista suuntautumista vainajien aivoista. Näiden 42 vainajan aivoista ei löydy kertomusta siitä miten ne ovat eri tavalla kehittyneet varhaisessa vaiheessa aiheuttaen tietyn seksuaalisen suuntautumisen.
Jorma H.
En ole kritisoinut tekstiä, sellaista en siitä lue. Teksti alleviivaa sitä, että transihmisellä on äärettömän kova psyykkinen kuorma. Ymmärrän, että juuri sitä SETA on halunnut kuvata.
Paukkunen se panee suuhuni sanoja ja kantoja joita EN ole esittänyt. En ole ottanut mitään kantaa ko lakiin, en varsinkaan lapsiin, olen vain osoittanut että transseksualisuuden syyt ovat tieteelisin tutkimuksiin nojaten mitä todennäköisimmin myös biologisia ja transsujen ’tuntemuksilla’ on siten aidot keholliset syyt. Paukkuen tarttui kuten Paajanenkin hätäpäissään tieteelle tyypilisiin varovaisiin ehtolauseisiin, mutta esim. tätä lausetta Ei ole ehdollistettu : ”Tutkimuksemme on ensimmäinen, joka ” OSOITTAA n a i s en a i v o r a k e n t e e n geneettisesti miestransseksuaaleilla ” On sitten ehdolisempaa mihin tämä miehen naisellinen aivorakenne identiteettikysymyksissä johtaa, mutta kun ko rakenne on transmiehessä, joka tuntee itsensä naiseksi, on aika luonnollista katsoa että se johtaa juuri tuohon tunteeseen.
Kun tutkijat käyttävät sanaa ’EHDOTAMME’ sananvalinta vain osoittaa heidän asemansa tieteentekijöinä, eivät he voi esim. vaatia mitään. valittu verbi ei siis kyseenalaista heidän tutkimuksiaan.
Liikennetutkijat ovat huomanneet että eräässä risteyksessä tapahtuu varsin paljon kolareita, ja he EHDOTTVAT risteykseen liikennevaloja…
Jorma Hentilä kysyy;
”Kari P., onko Setan sivuita siteeraamassasi sukupuolidysforiaa selvittävässä tekstissä mielestäsi jotakin väärää?”
Jos Jorma kuuntelet tuota Karin linkkaaman kaverin You Tube kanavan materiaalia, niin siinä tras- katuja selvittää hiukan ongelmakohtia, jotka liittyvät mm. Setan yksipuoliseen idelogiseen agendaan. Varmaan tiedät tämän haasteita heittävän kaverin, jolla on laaja kokemus mitä on olla lesbo, trans ja mitä on katumus, trans-katuja.
Setahan järjestönä tekee yksipuolista politiikkaa, juuri politiikkaa, joka usutetaan mm. koululaitokseen.
Katujia on tutkitusti mitätön määrä hyötyjiin nähden. Pitäisikö syöpäleikkaukset lopettaa siksi, että niissä myös epäonnistutaan? ”Korjausprosessiin kuuluvista riskeistä huolimatta merkille pantavaa on se, että hyvin harva sukupuolen korjaushoitoja saaneista katuu päätöstään – esimerkiksi Länsi-Saksassa vuosina 1981-1990 tehdyistä anomuksista virallisen sukupuolen muuttamiseksi ainoastaan 0,4 prosenttia koski sukupuolimerkinnän muuttamista entiseen.”
Seppo Heinola, ”esimerkiksi Länsi-Saksassa vuosina 1981-1990 tehdyistä anomuksista virallisen sukupuolen muuttamiseksi ainoastaan 0,4 ”
Vanhaa dataa, tuo ei korreloi nykytilannetta.
”Katujia on tutkitusti mitätön määrä hyötyjiin nähden.”
-Seppo, jarruta nyt vähän.
Sinä tässä oikeastaan tarjoilet lopullisena totuutena asioita, joita on syytä tarkastella vielä, ja huomioida asioiden eri puolia ja muuttujia.
Tuo ”tutkitusti” ei ole mikään argumentti sellaisenaa. Se, että jotain asiaa on tutkittu, ja esitetään teoria sen pohjalta ei ole itsestäänselvästi mikään lopullinen totuus.
Mitä tulee tuohon että ”tutkitusti katujia on hyvin vähän”, varmaan pitikin paikkansa silloin kun ns. portinvartiointi transihmisten hoitoihin pääsyssä oli hyvin tiukka. Tästäkin Sametti on juuri puhunut, ja kritisoinut sitä miten tuota heitellään kuin lopullisena totuutena.
Joka tapauksessa on pelkästään loogista, että kun kriteerit hoitojen saamiselle lieventyvät, samalla todennäköisyys katujien määrän lisääntymiselle kasvaa. Miten arvelet käyvän tämän lakimuutoksen jälkeen? Kun ihminen ensin saa itsemäärittelyn kautta itselleen naisen/miehen juridisen sukupuolen? Millä perusteella hoitoja enää voidaan kieltää?
Viimeinen ei ollut retorinen kysymys. Pointtina vain se, että paine hoitojen myöntämiselle (koska on jo juridisesti mies/nainen) kasvaa.
Ja jos sinua noin kovasti häiritsee se, että ei-asianosaiset esittävät aiheesta näkemyksiä ja väitteitä, niin oletko tutustunut asianosaisten kannanottoihin? Myös niihin kriittisiin?
Varsinaista dataa (prosenttiluvuista) ei liene kellään, ainakaan vielä, mutta useampi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva on sanonut, että on merkittävän suuri joukko niitä vähemmistöön kuuluvia, jotka kokevat että Seta ei enää edusta heitä.
Kuten tässä jo aiemmin todettiin, moni transsukupuolinen ei tunnista Setan ja Trasekin ym. uutta näkemystä ja määritelmää siitä mitä sukupuoli ylipäätään on. Tai transsukupuolisuus.
”että on merkittävän suuri joukko”
-Sanotaan varauksella 🙂
Ja toisaalta: https://twitter.com/tulenhenki/status/1620472730570354694
”Pitäisikö syöpäleikkaukset lopettaa siksi, että niissä myös epäonnistutaan?”
Paitsi että niissä epäonnistutaan, potilaat myös katuvat hoitoihin lähtemistä. Tapauksen laadusta riippuen syöpähoitoja katuu 10, 20, jopa 30 prosenttia potilaista. Joten ilman muuta syöpähoidot tulisi lopettaa, jos katuminen olisi se ratkaiseva asia.
Tenka Issakainen käyttää sellaista narratiivia, joka on kohtuuton. Jos Tenka on sitä mieltä, että kysymys on sairaudesta joka hoidetaan, jos mahdollista se hoidetaan. Homo ja Seta yhteisö ei kuitenkaan pidä trans-sukupuolisuutta sairautena. Nyt Tenka käyttää syöpäsairaiden argumenttia, torjuakseen transihmiset. Eli narratiivia on epäloogista. Jos taas Tenka ajattelee transilmiön tarvitsevan hoitoa ja olevan sairaus, siihen ei auta ihmisen leikkely vaan terapia. Transihmiset tunnistavat anoreksian ja transtuntemusten yhtäläisyydet. Näihin auttaa eri psykiatriset ja psykologiset hoidot.
Ah, taas takerrutaan sanoihin. Hoitojen kannalta on täydellisen yhdentekevää, kutsutaanko sukupuolidysforiaa sairaudeksi, tilaksi, variaatioksi vai miksi. Jos se vaatii hoitoa, sitä hoidetaan, niillä menetelmillä jotka on toimiviksi todettu.
On harvinaisen naurettavaa olkiukkoilua esittää, että jos joku ei halua transsukupuolisuutta kutsuttavan sairaudeksi, niin hänen mielestään sitä ei sitten tarvitsisi hoitaa.
Sari, minä En ole esittänyt mitään lopullisina totuuksina, ja ’tutkitusti’ on mielekäs sana (taas saivartelet tapasi mukaan) silloin kun johonkin tutkimukseen/iin myös viitataan. Olen antanut montakin linkkiä. Tutkimuksia on asiasta tiedemaailmassa paljon, ei niistä kaikista linkkiä jaksa laittaa, Tietoa janoava voi kuukkeloida niitä itsekin.
Sinulla on mielestäni tapa vesittää tiede silloin kun sen tulokset eivät maailmankuvaasi sovi.
Vanhaa dataa, tuo ei korreloi nykytilannetta.
No nykytilanteesta esim. tämä
”Hoitojen tulokset
Vuonna 2021 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan vain yksi prosentti sukupuolenkorjauksen läpikäyneistä katuu leikkausta[43]. Lääkäriseura Duodecimin julkaiseman artikkelin mukaan lähes neljä prosenttia juridisen sukupuolensa muuttaneista ruotsalaisista halusi vanhan juridisen sukupuolensa takaisin, mutta saksalaisista vain 4 promillea. Muut sukupuolenkorjaushoitoaan katuvat henkilöt katuvat lähinnä sen vuoksi, etteivät hoidot olleet riittävän laadukkaita.[44] Vuonna 2010 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan kahdeksankymmentä prosenttia korjauksen saaneista kokee sukupuolenkorjausprosessista olleen merkittävää hyötyä.”
Paajanen vääristelee Tenkan sanomisia. Minä annoin ensin esimerkin syöpähoidoista ja
vertaus liittyy hoitamisien logiikkaan sinänsä ei hoitojen aiheisiin tai syihin.
Ja Paajanen! Leikkauksin voidaan ’hoitaa’ myös tiloja jotka eivät ole sinänsä ’sairauksia’ kuten esim. synnynnäisiä epämuodostumia.
Ihmiseltä, jolla esim. on kuusi varvasta, voidaan leikata yksi varvas pois ilman että hänet diagnosoitaisiin ’sairaaksi.’
”minä En ole esittänyt mitään lopullisina totuuksina”
-No hyvä! Koska olet aiemminkin sanonut että ”tutkitusti katujia on erittäin vähän”, kuin se olisi vain simppeli fakta. Useastikin eri keskusteluissa olet viitannut vain yleisesti ”tutkimuksiin”.
Eikö tämä ollut totuusväittämä: ”Katujia on tutkitusti mitätön määrä hyötyjiin nähden.”
” ja ’tutkitusti’ on mielekäs sana (taas saivartelet tapasi mukaan)”
-Totta kai se on mielekäs sana. Mutta se ei sellaisenaan kelpaa argumentiksi ja perusteluksi. Vaikka sellaisena sitä näkee usein käytettävän.
”Olen antanut montakin linkkiä. Tutkimuksia on asiasta tiedemaailmassa paljon, ei niistä kaikista linkkiä jaksa laittaa, Tietoa janoava voi kuukkeloida niitä itsekin.”
-Myöskään se, että tutkimusta on tehty, ja saatu viitteitä jostakin, tai on antaa linkkiä, ei ole sellaisenaan todiste eikä argumentti. Ei myöskään ”tiedeyhteisön konsensus” tai ”laaja yksimielisyys”.
”Sinulla on mielestäni tapa vesittää tiede silloin kun sen tulokset eivät maailmankuvaasi sovi.”
-Vai että mielestäsi. No, tuo ei ole totta.
Voit syyttää minua saivartelusta, jos ihan välttämättä joka ikisessä kommentissa niin haluat tehdä. Toivottavasti on tullut jo selväksi, että sillä ei ole minkäänlaista vaikutusta siihen miten kommentoin. Joten älä turhaan rasita itseäsi.
Mutta itse pyrin välttämään suorien syytösten esittämistä.
Jos et nyt esittänyt tuota katujien vähyyttä lopullisena totuutena (vai esititkö kuitenkin) niin mielekkäämpää olisi ottaa esiin vanhat ja uudemmat tutkimukset, ja olla väittämättä niiden perusteella mitään eksaktia ja ”vastaansanomatonta”.
Tuo portinvartioinnin tiukkuus ja sen höllentäminen on mielestäni aivan relevantti näkökulma arvioitaessa sitä kuinka todennäköistä katuminen on. Eli toisin sanoen, tutkimusta on syytä jatkaa. Ja yritä rauhoittua.
”Sinulla on mielestäni tapa vesittää tiede silloin kun sen tulokset eivät maailmankuvaasi sovi.”
-Itsestäni vielä sen verran, että suhtaudun kriittisesti kaikkiin tutkimuksiin, kaikkiin gallupeihin, kaikkeen mistä sanotaan että ”tiedeyhteisö on laajalti yksimielinen” .
Myös niissä asioissa, joiden todenperäisyyteen todella haluaisin uskoa. Totuus on ainoa millä on lopulta merkitystä. Siksi minua häiritsee tavattomasti kun jotain esitetään ”tutkitusti totena” tai käytetään muuta vastaavaa sanamuotoa.
Tiede on prosessi, ei tehdas joka tuottaa totuuksia. Tutkimuksia, kyselyjä ja teorioita voidaan kehittää monella tapaa, ja saada ehkä toisistaan poikkeavia tuloksia. Voi olla vaikea hyväksyä sitä että lopullista totuutta asiasta X ei vieläkään ole.
”Siksi minua häiritsee tavattomasti kun jotain esitetään ”tutkitusti totena” tai käytetään muuta vastaavaa sanamuotoa.”
Mitäs mieltä Sari olet, onko mahdollista että tupakointi onkin terveellistä? Onko mahdollista että keripukki johtuukin tähtien asennosta eikä C-vitamiinin puutteesta? Onko bakteereja ja viruksia oikeasti olemassa — itse en ole ainakaan nähnyt?
Siis: suhtaudutko kaikkeen, mikä on lääketieteen näkökulmasta ”tutkitusti totta”, yhtäläisellä nihilistisellä skeptisyydellä? Vai kohdistuuko epäluulosi jostain syystä erityisesti näihin transasioihin?
”Siis: suhtaudutko kaikkeen, mikä on lääketieteen näkökulmasta ”tutkitusti totta”, yhtäläisellä nihilistisellä skeptisyydellä?”
-Usko tai älä, mutta en pidä mitään lopullisena totuutena. En mitään.
Olen luonnostaan kyseenalaistaja. Perinnöllistä 🙂
Onko sinulla Tenka tässä nyt lähtökohtainen olettamus, että jokainen asiaan kriittisesti suhtautuva, on jokin transvihaaja?
Että on jotain vähemmistöjä vastaan, jos ei usko aivan kaikkea ja ole aivan täysillä kannattamassa kaikkea? Että tällaiselle on vain yksi selitys: pahuus ja ennakkoluuloisuus?
Sepolle vielä kysymyksiä:
”En ole ottanut mitään kantaa ko lakiin, en varsinkaan lapsiin, olen vain osoittanut että transseksualisuuden syyt ovat tieteelisin tutkimuksiin nojaten mitä todennäköisimmin myös biologisia ja transsujen ’tuntemuksilla’ on siten aidot keholliset syyt.”
-Tämä on oikeastaan edes jotenkin ymmärrettävä ja johdonmukainen näkemys transsukupuolisuudesta. Tällöin se tosin tarkoittaisi eräänlaista intersukupuolisuuden muotoa. Eli on olemassa mieheys ja naiseus, jotka rakentuvat biologisista ”osista”. Ja jos jokin ei täsmää, vaan ilmentää enemmän toisen sukupuolen piirteitä, silloin ei ole ”täysin mies” tai ”täysin nainen”?
Ymmärsinkö nyt oikein? Tällöin myöskään kokemus, eli aivorakenne ei suoraan määrittäisi sukupuolta, vaan ainoastaan ”häiritsisi” oman kehollisen sukupuolen hyväksymistä?
Saanko kysyä myös kuinka kauan näkemyksesi sukupuolesta on ollut tällainen? Että se ei määrity genitaalien mukaan, vaan on monimutkaisempi, sisältäen myös aivorakenteen?
”Onko sinulla Tenka tässä nyt lähtökohtainen olettamus”
Miksi ihmeessä kyselet/vihjaat tuollaista?
”Miksi ihmeessä kyselet/vihjaat tuollaista?”
-Kysyin kun tuli mieleen…
Se vielä tiedoksi itseeni liittyen, että lähtökohtaisesti kun esitän kysymyksen, se ei ole retorinen kysymys. Ei väite eikä vihje. Vaan kysymys, johon odotan vastausta. Koska olen kiinnostunut.
Käytät sanoa ’moni’ ja ’usea’ paljon kuin varmana määrällisenä määritelmänä , mutta ne eivät sinänsä kerro kuitenkaan mitään, ellei ole tiedossa kuinka usea kuinka useasta ja kuinka moni kuinka monesta.
Sari, sana ’tutkitusti’ EI tee asiasta absoluuttista totuusväittämää, koska tutkimukset voi aina kyseenalaistaa kuten esim. sinä varsin usein teet. Tutkimuksiin viittaavaa vetoa tutkijoiden käsityksiin ja johtopäätöksiin, eikä siinä välttämättä edes esitä omaa mielipidettään.
Ja minä olen antanut useita linkkejä ko. tukimuksiin, jos en ehkä ihan joka viestissä
Et tainnut Sari huomata, että pari viestiä viestisi yläpuolella, jossa väitit minun vetoavan vain yleisesti tutkimuksiin (siis ilman linkkejä) oli tämä, jonka toistan:
”Hoitojen tulokset Vuonna 2021 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan vain yksi prosentti sukupuolenkorjauksen läpikäyneistä katuu leikkausta[43]. Lääkäriseura Duodecimin julkaiseman artikkelin mukaan lähes neljä prosenttia juridisen sukupuolensa muuttaneista ruotsalaisista halusi vanhan juridisen sukupuolensa takaisin, mutta saksalaisista vain 4 promillea. Muut sukupuolenkorjaushoitoaan katuvat henkilöt katuvat lähinnä sen vuoksi, etteivät hoidot olleet riittävän laadukkaita.[44] Vuonna 2010 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan kahdeksankymmentä prosenttia korjauksen saaneista kokee sukupuolenkorjausprosessista olleen merkittävää hyötyä.”
Siis VAIN 1 PROSENTTI!
”Tällöin se tosin tarkoittaisi eräänlaista intersukupuolisuuden muotoa. Eli on olemassa mieheys ja naiseus, jotka rakentuvat biologisista ”osista”. Ja jos jokin ei täsmää, vaan ilmentää enemmän toisen sukupuolen piirteitä, silloin ei ole ”täysin mies” tai ”täysin nainen”?
SH: Juuri näin.
”Tällöin myöskään kokemus, eli aivorakenne ei suoraan määrittäisi sukupuolta, vaan ainoastaan ”häiritsisi” oman kehollisen sukupuolen hyväksymistä?”
SH: Jos tunnen polveni kipeäksi, ei tunteeni määritä polveani eikä anna syytä kivulle vaan vain kertoo vain sen, että polvi on kipeä. Tunteeni toki p e ru s t u u tuohon kipuun ja sen syyhyn, jota en välttämättä edes tiedä.
”Saanko kysyä myös kuinka kauan näkemyksesi sukupuolesta on ollut tällainen? Että se ei määrity genitaalien mukaan, vaan on monimutkaisempi, sisältäen myös aivorakenteen?
SH: Lisää sanasi ’genitaalien’ eteen sana ’vain’, niin olet käsityksessäni. Sukupuolisten aitojen tiettyjen poikkeavuuksien liittyminen synnynnäisesti ihmiseen on minulle ollut selvä niin kauan kuin olen tehnyt ihmisistä ammattini vuoksi havaintoja ja kun sain esim. havaita että kehollisia yhteisiä piirteitä on eräillä ryhmillä paljon. Eli noin 60 vuotta. Käsitykseni vahvistuvat sitten kun 2000 luvun alussa haastattelin kirjaani varten Suomen paria tunnettua endokrinologia. Täsmällisemmin aivorakenteet vahvistivat käsityksiäni tietenkin vasta sitten, kun niistä oli saatavilla tieteellisiä havaintoja ja kun niistä eka kerta luin. Eli ennen tämän kirjoittamista v 2001: http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/62982
Onhan se selvää, ettei kristillisten tahojen pidä kääntyä Setan tai Trasekin puoleen, kun asioista on parempaa tietoa ja kokemusta jo aikaa sitten. Kyllä tiedetään, mikä ihminen on pohjimmiltaan ja kuinka kaikki ollaan saman perinnön alla. Siihen ei auta identiteettien muutokset, hormonit ja leikkaukset, vaan Jumalan eheyttävä voima sanassaan. Se on kirkon tehtävä ja sanoma, voi jos siitä luopuu.
Juuri kuten Samuel kuvaa. Kirkko on sairaala jossa taistellaan luonnottomia himoja vastaan ja parsitaan, parannetaan ihmisen sielu.
> Siihen ei auta identiteettien muutokset, hormonit ja leikkaukset, vaan Jumalan eheyttävä voima sanassaan.
Onneksi sote-uudistuksen yhteydessä julkiset erikoissairaanhoidon palvelut eivät siirtyneet kirkon hoidettavaksi. Toki se tasapainottaisi julkista taloutta merkittävästi kun väestön huoltosuhde muuttuisi. Voisin myös olettaa, että esirukoilijoilla on pienemmät palkat kuin lääkäreillä.
> Olisin mielelläni säilyttänyt lääketieteellisen lausunnon edelleen ehtona juridisen sukupuolimerkinnän vaihtamiselle. Tämä suojelee transsukupuolista itseään.
On mielestäni sangen tekopyhää vastustaa transsukupuolisten oikeuksia parantavaa lainsäädäntöä ja esittää tekevänsä sen heidän omaksi parhaaksi. Kaikkien julmuuksien joukosta toisen sortaminen ”tämän omaksi parhaaksi” on kaikkein julminta. Se voi jatkua vuosia tai vuosikymmeniä, koska tekijä kokee toimivansa eettisesti oikein.
Tampereen yliopistollisen sairaalan trans-poliklinikan toiminnasta vastaava ylilääkäri Aino Mattila kirjoitti omassa asiantuntijalausunnossaan seuraavasti:
”Ei ole olemassa mitään objektiivista lääketieteellistä menetelmää sen selvittämiseksi, kuinka kauan henkilön kokemus [omasta sukupuolestaan] todellisuudessa on kestänyt tai tulee kestämään. Lääketieteellisestä näkökulmasta olisi riittävää, että henkilö itse esittäisi Digi- ja väestötietovirastolle selvityksen siitä, että pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen. Käytännössä kaikki lausuntoa varten lähetetyistä saa lausunnon, joten kyse on ainakin aikuisten transpoliklinikoilla pelkästa muodollisuudesta.”
En tiedä millä kompetenssilla Ilkka Kurjenmäki ajattelee, että lääkärin kirjoittama lausunto asiasta, josta hän ei lääketieteellisesti pysty lausumaan muuta kuin sen, mitä potilas itse kertaa, olisi jotenkin transsukupuolisten edun mukaista ja heitä suojelevaa. Mielestäni transsukupuolisten edun mukaista olisi, että lääkäri käyttäisi tarpeettomiin viranomaislausuntoihin menevän ajan siihen, mikä on lääkärin ydinosaamista eli transsukupuolisten lääketieteelliseen hoitoon.
Tuntuu, että Kurjenmäki ei vilpittömästi ole tässä transsukupuolisten etua ajamassa vaan pikemminkin työntämässä kapuloita rattaisiin, jotta prosessista saataisiin mahdollisimman hidas ja bykrokraattinen.
Näin juuri. Keskustelun tasoa voi verrata siihen, että oltaisiin säätämässä vaikkapa jotain näkövammaisten tilannetta helpottavaa lakia. Ja sitten kansanedustajat näsäviisaasti spekuloisivat, että mitäs jos joku tekeytyy näkövammaiseksi päästäkseen johonkin tirkistelemään – katsokaa, löysin netistä jutun että näin on maailmalla tapahtunut, joten uhka on ihan todellinen. Joten jätetään laki säätämättä, ihan näkövammaisten omaksi parhaaksi.
Erinomaisen terävää logiikkaa Tenkalta.
Tenka taas sortuu, näkövamman voi helposti todeta. Transihmisiäkin voi hoitaa, ja hoitomuotoja voidaan kehittää, ei ole vain setan näkemystä, yksinaoaista menetelmää.
Lääkörin lausunto olisi hyvä, varsinkin seta ajaa alaikäisten mahdollisuutta ilmoittaa itse. Transihmiselle keskystelu apu asiantuntijan kanssa se ei ole keneltäkään pois.
Jos Sami osaa lukea niin juuri tuossa yllä kirjoitin, että transsukupuolisia hoitavat lääkärit ovat sitä mieltä, että lääkärin lausunto on turha ja siitä tulisi luopua.
En ymmärrä, miksi tämä lausunto on Samille niin tärkeä kun lausuntoja kirjoittavien lääkäreiden mielestä se on turha muodollisuus ja pois siitä ajasta, jonka lääkäri voisi käyttää transihmisten kohtaamiseen ja lääketieteelliseen hoitoon.
Ymmärrän sen, jos jollakin ihmisillä on ennakkoluuloja transsukupuolisia kohtaan, mutta en ymmärrä sitä logiikkaa, jolla näitä ennakkoluuloja puretaan tarpeettoman byrokratian vaatimiseen.
”hoitomuotoja voidaan kehittää, ei ole vain setan näkemystä”
Ilman muuta hoitomuotoja kehitetään. Korjaushoitoja on kehitetty jo yli sadan vuoden ajan, ja esimerkiksi Suomessa kirurgiaa kehitetään jatkuvasti Töölön sairaalassa.
Seta tai mikään muukaan yhdistys ei sanele hoitomuotoja. Setassa ei ole farmakologeja, endokrinologeja, foniatreja tai kirurgeja. Hoitomuotoja kehittävät lääketieteen ammattilaiset. Korjaushoidon ”perussetti” — hormonikorvaushoito + kirurgia — on muotoutunut ennen kuin on ollut mitään transliikettä tai homoliikettäkään.
”Tuntuu, että Kurjenmäki ei vilpittömästi ole tässä transsukupuolisten etua ajamassa vaan pikemminkin työntämässä kapuloita rattaisiin, jotta prosessista saataisiin mahdollisimman hidas ja bykrokraattinen.”
-Minusta taas tuntuu että tällaiset ylenpalttiset syyttelyt voitaisiin jättää keskustelusta pois.
Kaikki osapuolet varmasti ajattelevat olevansa hyvällä asialla, tahallaan ei olla haittaamassa kenenkään elämää. Toisen osapuolen demonisointi ei keskustelua auta eikä edistä.
Huoli on todellinen, varmasti molemmilla puolilla. Lailla uskotaan edistettävän jotain hyvää, mutta toppuuttelijat näkevät siinä uhkia. Jos tai kun laki tulee voimaan, toivomme varmaan kaikki että uhkakuvat eivät toteudu. Toiset ovat vain siitä varmempia kuin toiset.
”On mielestäni sangen tekopyhää vastustaa transsukupuolisten oikeuksia parantavaa lainsäädäntöä ja esittää tekevänsä sen heidän omaksi parhaaksi.”
-Olet ilmeisesti puolesi valinnut… Ei siinä mitään, mutta asia ei nähdäkseni ole näin selkeä joko-tai kysymys. Transnainen Tina kirjoitti äskettäin, kommentin, joka mielestäni on aivan uskottava:
”Uskon lopulta uuden ”translain” myötä transsukupuolisten yhteiskunnallisen uskottavuuden heikkenevän. Siitä tuskin kukaan aikoo ottaa vastuuta.”
”mielestäni on aivan uskottava”
Miksi moinen väite on mielestäsi uskottava?
”Lääketieteellisestä näkökulmasta olisi riittävää, että henkilö itse esittäisi Digi- ja väestötietovirastolle selvityksen siitä, että pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen.” (Aino Mattila)
Pysyvästi kokee kuuluvansa. Vaikka pelkkä kokemukseen perustuva käsitys omasta sukupuolesta on ”outoa ”aikuisen ihmisen kohdalla, on se vielä paljon monimutkaisempi kysymys lapsen/nuoren kohdalla, jonka kehitys on kesken.
Kurjenmäki: ”Pitää siis edetä psykologisesti yksi kehitysvaihe kerrallaan eikä kiirehtiä asioiden edelle. Vaikka osa sukupuolivähemmistöihin kuuluvista näkee asian toisin, niin tämä on kehityspsykologisesti perusteltua.”
”Nuoret murehtivat imagostaan ja punnitsevat jatkuvia taisteluita siitä mitä he ovat olleet ja mitä he tulevat olemaan lähitulevaisuudessa. He ovat hämmentyneitä identiteetistään, ja heistä tulee idealistisia ja erittäin alttiita vaikutuksille. Jos he kulkevat tämän vaiheen yli oikealla tavalla, he kykenevät muodostamaan vakaan persoonallisuuden. Jos näin ei käy, he yrittävät olla jotakin mitä he eivät ole.” (Erik Erikson)
Tämä halutaan ohittaa? Mistä tämä kiire kumpuaa?
Setan ideologiasta ja seksuaalisuuden käsitteen räjäyttämisestä estoista. Siitä se.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi sekä lasten ja nuorten sairauksien toimialajohtaja Jari Petäjä kirjoittavat yhteisessä lausunnossaan näin:
”Ristiriitaiseksi lakiesityksessä jäävät perustelut täysi-ikäisyyden vaatimuksesta juridisen sukupuolen vahvistamiselle. Nykyisellään sukupuolidysforian hoitopolku sisältää hormonihoidon, joka voidaan aloittaa alle 18-vuotiaalle, mikäli nuorisopsykiatrit vahvistavat transsukupuolisuusdiagnoosin. Täten hormonikorvaushoito siis aloitettaisiin henkilölle, joka ei kuitenkaan lain mukaan voisi itse vahvistaa sukupuoltaan. Nuori siirtyy usein 16-vuotiaana uuteen opiskelupaikkaan, ja oikea-aikainen sukupuolen vahvistaminen voisi olla elämänlaadun ja syrjinnän välttämisen kannalta tärkeää.”
Siltä osin kun lääketieteellisiä sukupuolenkorjaushoitoja annetaan erikoissairaanhoidossa jo tänä päivänä alle 18-vuotiaille, en näe mitään järkeä siinä, että lääketieteellistä hoitoa he voivat saada mutta sukupuolimerkintäänsä he eivät voi muuttaa viranomaisen rekisterissä.
Kenen etua se palvelee, että 16-vuotiaan nuoren sukupuoli korjataan lääketieteellisellä hoidolla, mutta hänet laitetaan odottamaan täysikäisyyttä ennen kuin viranomaisen rekisteriin voidaan tehdä muutos hänen sukupuolessaan?