Luin pastori Kai Sadinmaan blogin, josta ymmärsin, että tuomiokapituli on niin väärillä jäljillä, että ei auta kuin valittaa hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeus arvioi oikeustoimien ratkaisuja hallintolain ja hallintolain käyttölain perusteella.
Luettuani Helsingin tuomiokapitulin ratkaisun pastori Kai Sadinmaan oikaisupyynnön johdosta, ennustan, että hallinto-oikeuden ratkaisu mahdollisesti tehdystä oikaisuasiasta tulee olemaan 6-0 tekijän tappioksi. Kyse on muodollisista kysymyksistä. Niissä ei mitata, oliko pastori Sadinmaan tai piispa Laajasalon elämänote vähempi tai parempi.
Joskus hoidin professorinvirkaa, jonka alana oli etiikka. Tuollaisen toimen sisältöihin aineistui senkin opettaminen, että käsitys hyvästä ja väärästä on ylempi asia kuin laki, jonka normit koettavat ilmaista edellistä. Ei siis välttämättä pidä paikkaansa, että kun lakia on noudatettu, on tehty oikein eettisessä merkityksessä.
Ehkä pastori Sadinmaakin on tehnyt oikein, mutta tämä on eettinen eikä normikysymys. Laissa katsotaan aika pykäläriippuvaisia asioita. Niissä oikein- tai väärintekijä on usein heikoilla.
On esimerkiksi melko selvää, että pastori Sadinmaalla on varsin heikot edellytykset kumota Helsingin tuomiokapitulin päätöstä hallinto-oikeuteen valittamalla. Kumpikaan ei näet arvioi oikeutta eikä etiikkaa vaan lainnoudattamista.
Tämä olisi kaikkien asianomaisten hyvä muistaa ja ottaa noudatettavaksi. Ei oikeutta ja etiikkaa tuomiokapitulissa tai hallinto-oikeudessa ratkaista. Ei valituksilla ole muuta tietä kuin bumerangin. Eivät pykäliä valvovat tahot ole oikeudenmukaisuuden edustajia tai katkeruuden korjaajia. Ne noudattavat pykäliä ja niille maksetaan palkkaa siitä.
Se menee tällä tavoin.
Käräjäoikeus katsoo lakikirjaa ja kuulee joskus jopa lautamiehiä. Tällä tasolla ei ole kyse oikeudesta syvällisessä mielessä. Siksi asianomaiselle on varattu mahdollisuus valittaa hovioikeuteen erityisellä luvalla.
Hovissa jo hieman mietitään tulkintaakin, mutta ei vielä kovin syvällisesti. Varsinainen akateeminen keskustelu alkaa vasta Korkeimmassa Oikeudessa, jossa aidosti harjoitetaan juridiikan ja etiikan peruskurssien periaatteita. Äänestyksen tuloksena voidaan sitten päättää, mikä oli oikein.
Korkeimmalla oikeudella ei ole suoraa yhteyttä Viimeiseen Tuomioon.
Siksi onkin ongelmallista, että Viimeiselle Tuomiolle kuuluvista kysymyksistä tehdään valituksia hallinto-oikeuteen tai käräjäoikeuteen.
Oikeus tulee olemaan aivan totta ja oikeasssa valituksen hylkäävässä ratkaisussaan, mutta sillä ei tietysti ole mitään tekemistä Viimeisen Tuomion tekemän ratkaisun kanssa.
Perustava ongelma on tietysti se, että yksittäisen papin kysymys ei ole oikeuslaitoksen näkökulmasta yleinen kysymys, kuten valituksen tekijä virheellisesti kuvittelee. Se ei rakenna kirkkoa eikä kosketa ketään vaan on syvästä yksinäisyydestä juontuva mielipiteenilmaisu.
Edes ennakkotapauksia ei saada irti käräjä- tai hovioikeudessa. Prejudikaatit kuuluvat korkeimmille oikeuksille. Joten turha yrittää.
Tällaiset muuttuvat universaalikysymykseksi vasta maalliset tuomioistuimet ylittävän tuomioistuimen piirissä.
Joskus tuntuu, että onko meillä peruskoulussa jotain laatuongelmia, kun eivät edes maisterit tiedä tätä yhteiskunnan mekanismien osalta.
Jukka Kivimäki
Tuossahan olisi jo pienen uskonyhteisön paikka. Jos jokainen maksaisi keskimäärin 500 euroa, sillä eläisi vähennettynä työnantajakustannukset, joten oikein hyvä saavutus.
Se tuskin eläisi lähtölaukausta kauemmin. Palkkansa eteen pitäisi olla työsuorituksiakin. Mitä ne voisivat olla? Tukijoukko lienee eri puolilta maata ja kiinni jo omissa uskonyhteisöissään. Tuskin se pappia palkkaisi mihinkään tarpeeseen.
Aina voi perustaa uuden rahastettavien ryhmän, ja oppia voi ottaa näistä hengen elähdyttämistä:
SAARNAAJAT
https://areena.yle.fi/audio/1-50754359
Verkkoseurakunta voi toki kokoontua puhtaasti virtuaalimaailmassa, joten asia ei välttämättä ole suoraan asuinpaikkaan sidottu.
Virtuaaliseurakunta kotiehtoollisen kanssa voi todellakin olla mahdollisuus.
Vielä kun asiaan sisältyy opetusta hengellisessä kuten tiennäyttöä arjen elämän mahdollisuuksissa, niin miksi ei.
Synnintunnustus toki tulee haasteelliseksi jos Lutherin mallia ei haluta ymmärtää missä päästettävä on oikeasta Uskosta virinnyt synnintunto.
Jukka Kivimäen huomaama on asiaa, ja miksi ei myös Ireneauksen katsomaan, missä asiaa hengellisessä hyvin katsotaan Ihmisen kasvuun elämässään niin töissä kuin rukouksessa.
Niin, mitä virtuaalikirkon puitteissa voi tehdä.
Tämmöstähän kirkkomme ei hyväksy, mutta ei kirkko hyväksy muutakaan.
Paavali piti kastetta kuolemattomuuteen kohoamisen lihaksitulemisena.
Nykykirkkomme lupaa vähemmän jolloin meille kasteessa luetaan kertakaikkiset lupaukset Jumalan yhteyden osallisuudesta ja Jumalan aina valmiina olevasta Armosta kun asiaan olemme valmiit.
Eikö kotiehtoollinen edellisen perusteella olisi saman Jumalan katsomista vaikkakin ilman Uhripappia.
Kotiehtoollinen ei synny kirkon statuksesta olla samalla kertaa hallinnoimiensa substanssien käyttäjä ja kaitsija.
Piispat eivät asiassa sooloile luvassa kun varmasti yhteistä kollegiaalista näkyä tarvittaisiin.
Voisiko ehtoollisen kuitenkin Jumalaan uskova kotona viettää. Asiaa ei tarvitsisi hoitaa striimattuun, vaan omaan tahtiin.
Paavali sakramentalisoi kasteen mikä tähän aikaan katsottuna tarkoittaa Paavalin pitäneen kastetta ensimmäisenä askeleena pyhityksen ja vanhurskauttamisen tiellä.
Näin kotiehtoollinen kävisi seuraavasti: Isä Meidän rukous, syntien tunnustaminen katumusta ja syyllisyyttä ymmärtäen, ja huomioiden, leivän murtaminen ja nauttiminen, kiitosrukous vaikkapa lainaamallani rukouksella toisesta blogista, ja päätökseksi Herran Siunaus.
Kiitosrukouksen yhteydessä voi asiaa laajentaa muistamalla läheisiä ja kauempanakin olevia kuin muuta sydämellä olevaa. Toki syntien tunnustaminen katumusta ja syyllisyyttä ymmärtäen vaati hiukka totuttelua mutta kyllä onnistuu kun jonku kerran asiaa koettaa.
Tässä käyttöön sopiva rukous: Min Jesus, jag tror att du är närvarande i altarets allraheligaste sakrament. Jag älskar dig över allt, och min själ längtar efter dig. När jag nu inte kan inte ta emot dig i altarets sakrament, så kom ändå på ett andligt sätt till mig. Jag tar emot dig som om du redan vore här hos mig, jag förenar mig med dig. Jag tillber dig i djupaste vördnad. Tillåt inte att jag någonsin blir skild från dig. Amen.
Ja sama suomeksi: Jeesukseni, uskon Sinun olevan läsnä alttarin kaikkein pyhimmässä sakramentissa. Rakastan Sinua yli kaiken, ja sieluni kaipaa Sinua. Kun nyt en voi Sinua ottaa vastaan alttarin sakramentissa tule kuitenkin hengellisellä tavalla luokseni. Tulen Sinua vastaan kuin jo olisit täällä luonani, haluan olla kanssasi. Ylistän Sinua syvimmälla kunnioituksella.. Salli minun koskaan tulla erotetuksi Sinusta, Aamen.
Edelliseen sopii myös virsikirjamme käyttäminen. Alkuun, loppuun, ja välille löytyy hakemistosta hyviä ja sopivia lauluja oman harkinnan mukaan, ja näitä voi käyttää säkeistöjä lukemalla. Laulaa ei siis tarvitse osata.
Näin haasteemme jatkuu hyvin vuoden loppuun millon katsotaan uusia mahdollisuuksia.
Tämä on kirjoitettu aikaa sitten mutta nyt katsotaan jo aikaan 2021.si loppupuolelle asti.
’Pekka Väisänen’ ei ole oikea henkilö vaan venäläinen käännöskone.
Kukaan suomalainen ei tee tuollaisia kielivirheitä.
Mutta jos osaa venäjää, on helppo jäljittää alkuperäinen käännöskoneen kieli.
Ei tarvitse olla edes mikään salaliittoteorioiden friikki, että tajuaa, mistä P.V. on peräisin.
Очень хорошо, но вы делаете много ошибок.
Спасибо Сейя за внимание. Но каков мотив?
Tarkoitus lienee kuitenkin tukea kirkon ”reformaatiota” ja kerätä sympatiaa. Ei lisätä ennestäänkin runsasta kristillisten yhdistysten määrää.
Kai on ottanut kohteekseen kirkon rakenteet, joita tulisi monen muunkin mielestä purkaa, mutta Kailla ei näytä olevan mitään tarjota näiden rakenteiden tilalle. Rakenteiden poistaminen kokonaan merkitsisi kirkon koossapitävien voimien katoamista, jolloin kirkko hajoaisi ja sen merkitys yhteiskunnassa katoaisi.
Ihmisen ei elämässään tarvi käydä kertaakaan Ehtoollisella, ja hyvin kelpaa jäsenyyttänsä hoitamaan. Kirkon lupaukset on myös samat välinpitämättömällekin Ihmiselle.
Joten jäsenyys käy hyvin koossapitäväksi voimaksi ja merkitys säilyy hyvin diakonian ja lapsityön jatkaessa.
Niin, tässä elämässä moni tuntuu pärjäävän ”hyvin” kunhan maallista hyvyyttä on ympärillä ja sielu kuolee nälkään, ja valmistaa itselleen suuren murheen. Armonaika onkin valmistusaikaa ikuisuuteen, ” se alkaa jo täällä maitten päällä ja kestää iäti taivaassa”.
Россия Путина = Pekka Väisänen. Katsokaa tämän kaverin kirjoituksia. Ne ovat venäläisellä käännöskoneella tehtyjä. Kukaan suomalainen ei tee tuollaisia kielioppivirheitä. Mutta venäjästä käännettynä niistä tulee juuri noin hassuja.
?!
Voisiko Seija Rantanen syventää kielioppivirheistä. Toki niitä on ja syntyy suomeksi seurusteltuna mutta jääkö sanan ydin kuitenkaan tavoittamatta.
Koettakaapa tehdä toisinpäin niin huomaatte esittämänne vääräksi tuuleksi. Muuten olen iloinen saamastani kiinnostuksesta kirjoittamassani, mutta ihan koneella tehtynä, en tiedä.
Itse huomaisin Saksan kielen todennäköisemmäksi mistä käännetty sitten milläkin koneella.
Kirjoittaminen on asia syntyen sen harjoittamisesta. Onko sitten kysymys millon mistäkin Ihmisen asiassa persoonassaan on asiallinen kysymys.
Ilmaisuaan voi sitten aina haluta parantaa.
Kirkon opin oikeus asuu heissä itsessään. Raamartin rakentajat määräsivät kaikki muut uskontiedot hävitettäviksi tulevilta sukupolvilta. Tämä sama mentaliteetti näkyy jatkuvasti mm. näissä blogi kirjoittajissa, kuvioissa.