Kerjäläinen kävelykadulla helisyttää muovimukia. Hän toivoisi ohikulkijoiden tyhjentävän taskunpohjansa kolikot hänen kohdallaan. Mutta niin ei käy. Syitä on ainakin kolme
Ensinnäkin itse kunkin kovasydämisyys. Toisekseen suomalainen tapakulttuuri, joka on järkevän luterilaisuuden ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion yhteinen sopimus siitä, että kerjäläiselle ai anneta suoraan rahaa, vaan autetaan toisin tavoin.
Kolmas syys on uusi ja käytännöllinen. Taskunpohjalla ei ole kolikoita. Käteisen rahan käyttö on vähentynyt. Ei ole mistä antaa. Ellei kerjäläisellä ole heiluttaa maksupäätettä. Toistaiseksi ei ole, onneksi, on pakko todeta.
Tämän viimeisen syyn kerjäläiset ovat varmasti itsekin havainneet. Tietoisuus muuttuneista olosuhteista ei kuitenkaan ole vielä riittävän laajalle levinnyt. Suomeen ei kannata tulla, eihän niillä ole edes rahaa.
Sähkörahaan siirtyneissä yhteiskunnissa kerjäläisen osa on entistä huonompi.
– Olli Seppälä –
Kuva joulupäivän kävelyltä Helsingin keskustassa.
P.S. Samaan ongelmaan törmäävät katusoittajat ja ehkä seurakunnatkin kolehteja laskiessaan.
P.S. Samaan ongelmaan törmäävät katusoittajat ja ehkä seurakunnatkin kolehteja laskiessaan.
Kirkkojen kannattaa ottaa käyttöön maksupäätteet joihin kolehtirahat voi tilittää. Useissa vapaiden suuntien seurakunnissa sellaiset jo on, koska ihmisillä ei todellakaan ole käteistä mukanaan.
Kolumnistille hyvä neuvo. Kannattaa illalla katsoa kuka mies hakee ne kerjäläisen rahat. Sitten rohkeasti juttusille ja kysymään sen romanialaisen rikollisjärjestön tilinumero jolle rahat menevät. Näin voi olla varma että ne menevät varmasti perille eikä kerjäläinen pääse vetämään välistä.
Saattaa käydä myös niin että kerjäläinen itse vie rahat bossilleen. Tällöin hänelle voi osoittaa ystävällisyyttä tarjoutumalla kantamaan hänen kainalosauvojaan. Iltaisin hän ei tarvitse niitä.
Minun sydämeni on särkyä, kun näen näitä kerjäläisiä joskus täällä Lahdessakin keskikaupungin kulmilla. En voi millään uskoa, että jokainen värjöttelevä mummo tai nuori tyttö tai poika voisi olla jonkun mafian jäsen.
Tuntuu niin tekohurskaalta kaikki saarnat kirkoissa tai seuroissa köyhien auttamiseksi, kun sitten ohitetaan kylmästi ne kurjat omilla kadunkulmilla.
En aina ole antanut, vaikka mieleni niin tekisi!
Mieheni on nimittäin aivan toista mieltä ja useinkaan ei ole niitä kolikoita.
Onko joku todella seurannut ja nähnyt, että kyttääkö joku mafia nurkan takana?
Onko kukaan ottanut luokseen näitä raukkoja? Ruokkinut ja vaatettanut? Näinhän Jeesuskin meitä neuvoo!
” En voi millään uskoa, että jokainen värjöttelevä mummo tai nuori tyttö tai poika voisi olla jonkun mafian jäsen.”
Tuosta tuli mieleeni, että olemmeko nähneet aikuisten miesten kököttävän polvillaan kadulla peltimuki kourassa?
Marja Vilkama, onko kukaan ottanut luokseen, ruokkinut ja vaatettanut. Ilmeisesti et itse ole vaan lähdet siitä että jonkun muun pitää se tehdä.
Onhan näistä niin paljon videopätkiä ja kirjoituksia että en voi käsittää miten joku voi olla vielä tietämätön. Kerjäläisten leiristä on löytynyt runsaasti varasteetua tavaraa. Totta kai rikolliset käyttävät mieluiten naisia ja lapsi. Eihän kukaan anna rahaa terveellenuorelle miehelle.
Kerran Lahdessa tuli yksi näistä kerjäämään jonkun plakaatin kanssa. Vein hänet kauppaan ja annoin täyttää ostoskorin. Sitten marssittiin kassalla ja maksoin heidän ostoksensa. Ihmiset kaupassa katsoi vähän pitkään meitä, mutta itselle tuli kyllä hyvä mieli.
On tehnyt välillä mieli kokeilla, miltä tuntuisi istua kadulla pahvipurkin kanssa kerjäämässä. Näkisi maailmaa taas vähän toisesta näkökulmasta.
Kyllä teit hyvin, Pekka!
Niin tein, kun sain hyvän mielen itselleni. Teossani ei ole paljon kehumista, kun en sitä ole sen jälkeen kertaakaan tehnyt. Tuskinpa he kerjäämistä lopettaisi, vaikka kaikki tekisimme samoin. Ehkäpä se on heille enemmän elämäntapa, josta ei niin vain voi luopua. Pitäisi tuntea heidän kulttuuriaan ja arvomaailmaansa paljon paremmin, jotta voisi oikeasti olla auttamassa.
Pahemmassa pulassa me olemme pian, sillä asenteemme kovenee kaikkia avuntarvitsijoita kohtaan, kun kävelemme kerjäläisten ohi. Totumme siihen että kovetamme itsemme. Se ei lupaa tulevina päivinä hyvää myöskään omien auttamisessa. Totumme ennen pitkää kulkemaan kaikkien tarvitsijoiden ohi. Heitä edes havaitsematta.