Sosiaalievankeliumia julistavan kirkon viesti kuuluu siihen suuntaan, että löydämme Kristuksen lähimmäisestä. Itse olen siinä hyvässä uskossa, että löydämme Kristuksen sanasta ja sakramenteista. Poikkeaako tällainen usko nykyään kirkon uskosta?
Voimme tietysti hyvin uskoa, ja nähdäkin, että Kristus asuu sellaisissa uskovaisissaan, jotka ovat antautuneet Hänen rakkaudelleen. Sellaisista ihmisistä tuo Kristuksen rakkaus välittyy meille muillekin, jotka olemme usein hyvin kovia ja kylmiä. Sen lisäksi, että näistä ihmisistä näemme rakkauden, myös kuulemme sen. Elävä usko ei pysy hiljaa, vaan se puhuu huolesta ja halusta Jumalan sanoja lähimmäisille. Lain sanoja ja kääntymykseen kehoituksia niille, jotka ovat ja elävät vailla uskoa. Ja evankeliumin lohdutusta ja vapautusta sitä tarvitseville, syntinsä tunteville.
Lähimmäinen, epäuskoinen, vaikka kastetukin, jonka suussa on saatanoita ja perkeleitä; kuinka hänestä löytyy Kristus, hänestä, joka sanoillaan ja töillään kieltää Kristuksen? En minä löydä sellaisesta lähimmäisestä Kristusta, vaan kadotukseen matkalla olevan epäuskoisen lähimmäisen, jolle olisi syytä hetimiten kertoa Kristuksesta, jonka löydämme sanasta, ja joka tulee toisen kerran maailmaan – ehkä jo kohta – pitämään viimeistä tuomiota. Jos sosiaalievankeliumia julistava kirkko pitää, että Kristuksen kieltäjässä löytyy Kristus, mitä virkaa koko kirkolla on?
Jos kerran kaikissa on jo Kristus, voinemme hävittää Raamatut, luopua tunnustuksesta, antaa esikoislestadiolaisten hoitaa sakramentit ja fuusioitua SPR:n kanssa.
”Lähimmäinen, epäuskoinen, vaikka kastetukin, jonka suussa on saatanoita ja perkeleitä; kuinka hänestä löytyy Kristus, hänestä, joka sanoillaan ja töillään kieltää Kristuksen?”
Voi olla, ettei hänestä paljonkaan Kristusta löydy. Mutta olisiko hön kuitenkin ihan kelvollinen kirkollisveron maksaja?
Hauskaa ironiaa Rauli Toivoselta joka yllätti ainakin minut!
Tulee mieleen samantapainen lohkaisu jolla Martti Larnin romaanissa luonnehditaan jotain henkilöä: Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä taivaaseen mutta kylläkin kirkkovaltuustoon.
Hyvistä filmikäsikirjoituksista, kuten sarjasta Doc (Dog/God) Martin. Parantaja pienessä kalastajakylässä voittamassa veri-pelkoaan.
Louis a Gl as sonin seurassa.
Doc Martin on kyllä hyvä ohjelma, jossa kuvataan sitäkin, että vaikka ihminen kärsii lapsuuden traumoista, niin hän voi silti palvella pätevästi yhteiskunnassa lähimmäistensä avuksi. Mutta en näe, että ohjelmalla on mitään yhteyttä kristinuskoon ja siihen, miten usko Jeesukseen vaikuttaa laupeuden tekoina uskovan elämässä..
Salme, Doc Martinin kristinuskoon liittyvä välillinen symboliikka on ilmiselvää jos symboliikkaa riittävästi tuntee. El lingham….
Osoitteet 26 ja 18 näytetään usein ja selvästi. Molemmat Kristus/jumala symboleja kuten verikin. 18 + 26 = 44 ja 44 vasta heprean sana Dam eli veri.
”Martin on monissa maissa yleinen miehen etunimi. Nimi on latinalaisen Martinus-nimen lyhentymä ja viittaa alkujaan sodan jumala Marsiin.”
Jeesus symboliikka on tulvillaan Mars-viitteitä.
Seppo,
minä en ole tutustunut numerologiaan, joten en osaa sanoa tuohon juuta enkä jaata.
Ei tuossa ollut kyse numerologiasta vaan raamatullisesta gematriasta. Eikä ko kristillinen symboliikka v a i n numeroissa ole. Nomen est omen.
Jeesuksen opetuksen mukaan hyvä teko lähimmäiselle on hänelle tehty. Mutta selvää on, että paraskaan lähimmäinen ei voi meitä pelastaa kuolemasta ja kadotuksesta. Sen tekee vain Kristus, joka kuoli meidän syntiemme tähden, nousi kuolleista ja istuu nyt Jumalan valtaistuimella, ja joka on yhtä Isän Jumalan ja Pyhän Hengen kanssa. Pelastuksesta osallisiksi pääsemme kun huudamme avuksi Herran nimeä uskoen siihen, että Kristus on todellisesti ylösnoussut.
Aamen!
”Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: ”Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.
Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” Mark 10:42-45
Kuinka vaikeaa onkaan ihmisen joka ajattelee kaikessa vain omaansa on köyhtyä kaikkien orjaksi? Olemme menettäneet jo paljon ja ohiluemme Kristittyinäkin Raamatun ilmoituksen kovin helposti.
Paavalilla on meille vakavaa sanottavaa, meille jotka olemme kiinnostuneet vain omasta hyvinvoinnistamme. Sellaisiahan me olemme Suomessa jo lähes kaikki.
”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” Filip.2: 5-8
”Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.” Filip.2 20-21
Jeesus puhuu aikansa uskonnolliselle kermalle: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi m o n e n edestä.” Mark 10:42-45.
’Monen’, siis ei kaikkien? Monet eli hepr. rabbiim kreikaksi polloi oli essealaisten käyttämä itsenimitys.