Raamattukysymys on kirkon peruskysymyksiä. Kirkkomme Suomessa ja yhtä lailla maailmanlaajuinen Kristuksen kirkko joutuu siihen vastaamaan. Joskus sovitellaan vastakohtapareiksi konservatiiveja ja liberaaleja Raamatun tulkitsijoita. Onkohan se niin? Raamattu on kirja tai kirjasto, jota kukaan ei voi ymmärtää sitä tulkitsematta. Voisivatko vastakohtaparit siis ennemminkin olla vaikkapa rehellinen toisaalla ja rigidi, kaavamainen tulkinta toisaalla?
Esimerkiksi sopii tämän päivän evankeliumiteksti Matteus 15:21-28. Kanaanilainen nainen huutaa Jeesukselta apua. ”Mutta Jeesus ei vastannut naiselle mitään.” Opetuslapset hermostuvat avunp0yytäjän huutoon ja pyytävät Jeesusta auttamaan. Jeesuksen vastaus: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Nainen heittäytyy Jeesuksen eteen ja hellittämättä pyytää tyttärelleen apua. Jeesus: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” Nainen vastaa koirienkin saavan muruja isäntänsä pöydältä. Vasta tämän jälkeen Jeesus muuttaa suhtautumistaan ja parantaa kanaanilaisen naisen tyttären.
Olitko tänään Sanan kuulossa? Mitä pappi sanoi?
Sananmukaisesti Raamattuun uskovat (Bibeltreue Christen) sanovat uskovansa Raamatun sanan yhden suhde yhteen, sellaisenaan, sananmukaisesti. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska evankeliumien Jeesuksen kanta muihin kuin juutalaisiin ei pysynyt Matteus 15 mukaisena, vaan se muuttui. Juutalaiskristityillä oli erilaisia tulkintoja siitä, oliko kristityiksi kääntyvien seurattava Vanhan testamentin lakia. Myös apostolit olivat siitä erimielisiä. Kirkon kannaksi tuli lopulta alkuun kiistanalaisen apostoli Paavalin tulkinta, että juutalaisten laki ei sitonut kristittyjä. Paavali ajoi läpi radikaalin, perustavanlaatuisen muutoksen suhteessa lakiin, siis vanhauskoisten oppiin.
Kohta juhlimme reformaatiota. Verrattuna Paavaliin oli Lutherin reformaatio, esimerksi kirkon omaksuman selibaatin poistaminen pienempi muutos. Mutta muutos oli luonnollinen ja merkittävä, siitä voi taas vakuuttua katsomalla amerikkalainen elokuva ”Spotlight”. Katolinen kirkko on selibaattinsa kanssa joutunut todella suuriin ja järkyttäviin ongelmiin.
Mitä siis opimme tästä? Lyhyesti ja yksinkertaisesti: Kristillinen usko ei ole jotakin monoliittista ja muuttumatonta. Pikemminkin se on jatkuvan muutoksen tilassa. Jumala toimii ja luo uutta. Me, kirkko, olemme hänen lapsiaan mutta samalla hän kutsuu meitä elämään. Elämään Jumalan työtovereina. Aamen. Tämä on varmasti totta.
”Olitko tänään Sanan kuulossa? Mitä pappi sanoi?” Messun yhteydessä oli kaste, joten papin oli luontevaa viitata kastekäskyyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.”
Yksi kysymys siinä on tärkeä, joka ilmeisesti jää ilman vastausta: Oliko Jeesukselle tehtävä koko maailman Vapahtajana heti selvä, vai aukesiko se asia sen myötä, että Hänet otti vastaan juutalaisistakin vai pieni vähemmistö? Sanotaanhan jossain: Hän tuli omilleen, mutta Hänen omansa eivät ottaneet vastaan.
Olet oikeassa tuossa loppusitaatissasi, Lauri, noin Raamattu meitä opettaa.
Matteuksen 23. luvussa Jeesus sanoo omaisuuskansaa tarkoittaen: ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille.”
Seuraavassa luvussa(24) Jeesus sitten ennusti vuoden 70 tapahtumat: ”Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.”
Niinpä lopputulos oli sitten tämä Jeesuksen mukaan : ”Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.”(Mat21:43) Tässä Vapahtajamme viittaa myöhemmin muodostettavaan kristilliseen seurakuntaan.(1.Piet2:9,10)
Kirjoitit, että Jeesuksen anta muihin kuin juutalaisiin ei pysynyt Matteus 15 mukaisena, vaan se muuttui”. Voi olla, että olen kanssasi samaakin mieltä, mutta mitä lauseellasi oikein tarkoitit? Voisitko tarkentaa.
Ja sitten vielä toinen kysymys mielenkiintoiseen plogiisi liittyen. Toteat seuraavaa Raamattuun kirjoitetun mukaisesti: ”Juutalaiskristityillä oli erilaisia tulkintoja siitä, oliko kristityiksi kääntyvien seurattava Vanhan testamentin lakia. Myös apostolit olivat siitä erimielisiä.”
Asia päätettiin ratkaista, kertoo Raamattu: ”Päätettiin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut lähtisivät Jerusalemiin apostolien ja vanhimpien puheille, jotta saataisiin selvyys tästä kiistakysymyksestä.”
Ja yksimielinen päätös saavutettiin: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet:” Ja sitten kerrotaan, että esimerkiksi veri pysyi poissa kristittyjenkin käyttämästä ravinnosta.
Ohjeistus tehtiin kaikille kristityille tunnetuksi: ”He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä velvoittaen heidät noudattamaan niitä. Seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.”
Poimintani Apt 15. luvusta(viimeinen16:4,5) kertovat minun mielestäni josakin muusta kuin siitä, että ”Paavali ajoi läpi radikaalin, perustavanlaatuisen muutoksen suhteessa lakiin, siis vanhauskoisten oppiin”.
Koska tiedän sinun olevan varsin ajattelevainen pappismies, luulen, että sinulla on jokin perustelu kommentillesi koskien Jerusalemin päätöstä.
RAULI,
kysymykseni oli tämä: Jos ja kun Raamattu antaa yhteen kysymykseen kaksi tai useampiakin vastauksia, mihin sitten uskoo hän, joka sanoo ottavansa Raamatun sananmukaisesti eli kirjaimellisesti? Pyrin kirjoituksellani osoittamaan, että kristillinen kirkko on kautta vuosisatojen ja parin vuosituhannen ollut pysyvässä muutoksen tilassa. Kirkon alkuvaiheessa ei nykyisenkaltaista papinvirkaa ollenkaan ollut. Sitten se oli ja siihen liitettiin selibaatti ilman tähän velvoittavaa Raamatun sanaa. Ja sitten taas, osa kirkoista poisti ”vanhauskoisen” selibaatin ja salli papeilleen sukupuolisuuden, Jumalan lahjan. Joku näiden palstojen keskustelijoista menee niinkin pitkälle, että puhuu ”2000 vuotta vanhasta avioliitosta”. Jokainen historiaa tunteva kuitenkin tietää,ettei sellaista avioliittoa tai parisuhteen järjestystä ole.
Ymmärrän kyllä peruskysymyksesi, joka keskittyy kirkon muutoksen tilaan. Pappeus on hyvä esimerkki sellaisesta. Ihmisjohtoinen säätely kirkkohistoriassa on kuitenkin ihan eri asia kuin se, että itse Raamattu horjahtelisi tärkeissä fundamenteissään.
Avioliiton suhteen rohkenen siirtää peruspilaria vieläkin kauemmas kuin 2000 vuotta: Raamatun perusteella ikävuosia on reilut 6000. Muinoin pidetystä ensimmäisestä vihkitapahtumasta kerrotaan: ”Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.”(1.Mo2:22) Sitten Aadam kertasi oppimaansa: ”Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani.”
1. Mooseksen kirja ei kerro tarkemmin vihkiseremoniasta. Silminnäkijä Jeesus Kristus sitten kyllä kertoi hyvin tutuin sanoin ensimmäisestä vihkijästä, Isästään: ”Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”(Mat19:6) Ensimmäisen pariskunnan yhteenliittäjästä ei liene siis epäselvyyttä enempää kuin litolle alunperin asetetusta voimassaoloajasta.
On totte, ettå ympäröivä maailma on saanut avioliiton näyttämään kovasti erilaiselta kuin mitä alunperin tarkoitus oli. Jopa omaisuuskansan keskuudessa oli moniavioisuutta sekä erokirjojen jakoja. ”Mutta alun perin ei ollut niin”, totesi ensimmäisen Vihkijän Poika avioliittoinstituution virheellisistä rönsyistä.
Alkuperäinen malli on siis edelleen luettavissa. Jos ja kun Suomessakin pian ”vihitään kristilliseen avioliittoon Jumalan kasvojen edessä” ihmispäätöksillä vaikka ketä, malli ei todella ole se alkuperäinen. Mutta ei Raamatun antama informaatio tilanteesta ole horjahtanut millikään 6000 vuoden kuluessa. Siis Jumalan kanta asiaan. Poikansa tavoin Hän epäilemättä ajattelee: ”Mutta alun perin ei ollut niin”.
Hyviä kommentteja edellä. Mitä tulee selibaattiin, niin seurakunnissa pääteltiin, ettei ole hyvä, että paimenten vaimot jäätyään leskeksi jäävät seurakuntien taakoiksi ja ajateltiin että on parempi elää ja kulkea ilman vaimoa. Näin ei siis ole mitenkään Raamatusta nousevaa, että paimenille selibaatti on Jumalan lakia.
Kun Raamattua lukee, niin sen ymmärtäminen lähtee uskosta käsin Kristuksen kautta, joka antaa kaiken lahjaksi, laki on sitä varten, että näkisimme oman tottelemattomuuden ja saisimme näin parantua tunnustuksen ja anteeksiannon kautta, koska syntimme on haudattuna kasteessa Kristuksen kanssa, jossa on myös meidän uusi elämä ylösnousemuksen kautta. Ei Jumala meitä hylkää, mutta kuinka ei kurittaisi ja kasvattaisi meitä, jos vastustamme tahtoaan?
On paljon muuttumatonta, mutta paljon on ihmiset sopineet asioita myös seurakunnan elämässä. Ei kaikki päätökset ole olleet hyödyllisiä, mutta monet ovat. Raamattu onneksi pysyy muuttumattomana (Jumalan Sana) sitä vasten me ihmiset sitten peilaamme itseämme. Jos muutamme Sanaa, myös peili muutti ja kuva vääristyy.
Nyt me näemme kuin kuvastimesta kuten Paavali sanoo: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki” 2.Kor.3:18
Kun puhumme peittämättömin kasvoin, niin lain verho on silloin otettu pois, emme siis katselee Jumalaa enää lain kautta vaan Armon kautta joka on Kristus, Jumalan totiset kasvot. Emme kiellä lain voimaa, mutta emme myöskään elä enää sen kautta, sillä olemme kuolleet laille, siis me jotka olemme Kristuksessa. Jos joku ei ole Kristuksessa, niin hän ei ole Herran oma.
Kristuksessa meillä on myös täysi ymmärrys siitä, mikä on oikein ja hyvää Jumalan silmien edessä, emme katso myöskään toisia ihmisiä lain antaman ymmärryksen kautta, vaan armon kautta, ei kuitenkaan niin, että kiellämme lain, että armo tulisi suureksi, vaan me vahvistamme lain, juuri sen kautta. Laki ja armo ovat erottamattomat, mutta sekoittamattomat. Tämän ymmärtämiseen tarvitaan uskon silmiä, sillä luonnollinen ihminen ei voi ymmärtää, miten voi olla samaan aikaan kuollut ja elävä. Itsessään kuollut, mutta Kristuksessa elävä. Totisesti.
“Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.”(1.Mo2:22) Sitten Aadam kertasi oppimaansa: “Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani.”
Tuommoista kylkiluu-sana ei kohdasta löydy. Tsela ei merkitse kylkiluu vaan ’toinenpuoli, sivu’. Vertauskuvallista sanontaa ’luu minun luustani’ käuytettiin myös kun mies puhui miehelle: ”14. Ja Laaban sanoi hänelle: ”Niin, sinä olet minun luutani ja lihaani”” (Laaban Jaakobista)
Siis ei kylkiluu?
Raamatun teksti käyttää Aadamin osasta sanaa ”tsela”, kuten sinä totesitkin. Kyseiselle sanalle Strongin sanakirja antaa esimerkiksi seuraavia merkityksiä: side, rib, beam, rib (of man) Tuo ”side”/kylki on käytetyin käännösmuoto Raamatussa. KJV kääntää ”tselan” kaikkiaan kymmenellä eri tavalla.
Pikaisen tutkimuksen tuloksena saatoin havaita, että kaikki englanninkieliset käännökset näyttävät kääntävän ”tselan” tässä kohtaa Raamattua yksituumaisesti sanalla kylkiluu, rib. Sinulla täytyy nyt olla erittäin hyvät perusteet jollekin muulle vaihtoehdolle. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaista kieliasiantuntemusta sinä olet hyödyntänyt.
Toki Eevan alun kannalta on suhteellisen samantekevää, mistä ruumiinosasta Jehova hänet muotoili. Avioliiton pitkä historia sai kuitenkin pian tapahtuman jälkeen erinomaisen alkunsa. Ja tätä alkanutta jumalallista järjestelyä olemme me ihmiset aikojen kuluessa sitten onnettomalla tavalla sorkkineet.
Tsela ei yksinkertaisesti merkitse lainkaan kylkiluu, väärä käännös on otettu myös Strongin uskonnollispohjaiseen sanakirjaan. Tsela ei missään muualla kuin tuossa Eeva-konteksytissa ole käännetty kylkiluuksi. Jokaisessa muussa Raamatun esiintymässään sillä on jokin muu merkitys! Tsela tulee kantasanasta, jona merkitsee ontua l.kallistua toiselle sivuille kuten ontuva tekee. Valaisen lisää asiaa:
Rabbi Achan mukaan sanat miehinen zachra ja naisellinen necheba kuvaavat sukupuolisesti kaksinaisen, mutta persoonana yksinäisen adamin olemusta. Tälle ihmiselle Jumala päätti luoda avun:
”Rakensi Jahve-jumala tuon puolen ihmisestä, jonka oli ottanut, naiseksi ja toi hänet tuolle ihmiselle.Ja antoi Jahve-jumala syvän unen tuolle ihmiselle ja hän nukkui ja otti toisen hänen puoliskoistaan ja sulki alimman (alapään) lihan ja antoi Jahve-jumala syvän unen tuolle ihmiselle ja hän nukkui ja otti toisen hänen puoliskoistaan ja sulki alimman (alapään) lihan..ja sanoi tuo ihminen: Tämä on vihdoin luu minun luustani ja liha minun lihastani, tätä kutsuttakoon hsa´ksi, sillä sya´sta otettu tämä.
Kun tarkastelemme näitä sananmukaisesti käännettyjä jakeita, huomaamme, että adam on yleisnimi. Hänestä ei myöskään oteta kylkiluuta vaan olemuspuoli tai toinen sivu, sillä heprean sana tsela ilj tarkoittaa vastakkaista sivua tai puolta. Sanaa käytetään esim. kuvaamaan vuoren toiselle puolelle menemistä (2Sm. 16:13). Hyvin sanan luonnetta kuvaa myös sen käyttö merkityksessä toinen puoli ja toinen puoli kuten tapahtuu kuvattaessa varsin salaperäisen liitonarkin rakennetta: ”Ja vala siihen neljä kultarengasta… kaksi tulee sen toiselle puolelle ja kaksi sen toiselle puolelle.” (2 Ms. 25.12)
”Kylkiluuksi” käännettynä tsela esiintyykin vain Raamatun tässä yhdessä kohdassa; tulkinta tukeutunee 1. Kuningasten kirjan eräisiin jakeisiin, joissa tselot tarkoittaa temppelin rakentamisessa käytettyjä palkkeja… (Nykyhepreassa tsela on myös kylkiluu)
Adamista erotetaan siis kertomustodellisuudessa feminiininen olemuspuoli, joka rakennetaan mieheen sopivaksi vastakuvaksi (ke-negdo). Kun käsite negdo merkitsee, kuten edellä on ilmennyt, myös eteen tai edessä, ei liene vaikea kuvitella, mitä tällä adamin eteen rakennetulla vastakuvalla tarkoitetaan. Adam ei ehkä tarvitsekaan tätä naisellista ”apua” vain viljelyssä tarvitsemanaan siemenvakkana, vaan sinä vakkana, mihin talletetaan elämän siemen, siis naispuolisen adamin edessä olevana astiana eli kohtuna. Ennen kehittymistään oikeaksi siitoksen ja hedelmöittymisen kautta raskaaksi tulevaksi naiseksi olikin adam sukutaulunsa antaman kuvauksen mukaan ”synnyttänyt kuin kuvansa kaltaisuudessa”; saanut siis omia kloonejaan.
Myöskään sanonnat ”luu minun luustani ja liha minun lihastani” ja ”häntä sanottakoon miehettäreksi, koska miehestä otettu tämä” eivät kummatkaan automaattisesti oikeuta niiden kirjaimellista tulkintaa, sillä edellistä sanontaa käytettiin kuvaamaan yleistä samankaltaisuutta tai lojaalisuutta: Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat yhtä luuta ja lihaa, samoin kuningas ja alamaiset ja etenkin Laaban ja Jaakob, Laaban hyväksyy Jaakobin vävykseen sanoen: ”Niin, sinä olet minun luutani ja lihaani.” (1 Ms. 29:14) Kirjaimellinen uskomus Eevasta Aatamin kylkiluuna on yhtä johdonmukainen kuin uskomus Jaakobista Laabanin vastaavana.
”Sananmukaisesti Raamattuun uskovat (Bibeltreue Christen) sanovat uskovansa Raamatun sanan yhden suhde yhteen, sellaisenaan, sananmukaisesti. ”
Kuvaat alkukirkon evankeliumin ja lain välistä suhdetta käytyä keskustelua. Olen samaa mieltä siitä, että jokainen kristillinen sukupolvi joutuu sanoittamaan asioita uudestaan. Kristinusko on jatkuvassa sisäisessä liikeessä ja prosesissa. Mutta miten se liittyy sanan mukaiseen uskomiseen? Sitä en ymmärrä. Kun itse luen Raamattua uskon kaiken. Joka kirjaimen ja sanan. Ei se ole ongelma. Onko tämä sanamukainen uskominen kaiketi jokin lyömä ase.
MITÄ SIIIS PAPPI SANOI?
SAMI,
kiitos kommentistasi. Toivon, ettei ”Raamatun sananmukainen uskominen” minulla olisi lyömäase. Raamattua luetaan niin monella tavalla, kuten, niinkuin sinäkin sanot uskovasi jokaisen sanan. Minä en usko, että Vanhan testamentin Jumala, Herra Sebaot, joka leimuaa tuhoa vihollisen naisille ja lapsille, olisi minun Jumalani. Raamatussa, Vanhassa ja Uudessa testamentissa on selvä kehityskaari Israelin heimojumalasta Jeesuksen Isään, jolle saamme sanoa Abba, Isi.
Esimerkkinä tästä muutoksesta käytin viime pyhän evankeliumitekstiä, jossa Jeesus ensin kieltäytyy kuulemasta häntä lähestyvää ei-juutalaista naista, vertaa tätä koiraan jne. Jos uskoisin tästä joka sanan, mielestäni joutuisin vaikeuksiin. Nyt tulkitsen Matteuksen kertoman kertovan siitä, miten Jeesus ensin uskoi tulleensa vain juutalaisia varten, niinkuin uskoivat useimmat hänen opetuslapsistaan hänen kuolemaansa asti.
Yksikään ihminen ei voi ymmärtää Raamatun sanoja tulkitsematta niitä, Jos emme tulkitsisi, joutuisimme mahdottomuuksiin ja jopa mielettömyyksiin. Tätä koetin sanoa.
Toteat Heikki, että ”Vanhassa ja Uudessa testamentissa on selvä kehityskaari Israelin heimojumalasta Jeesuksen Isään, jolle saamme sanoa Abba, Isi.”
Onko mielestäsi kyse eräänlaisesta Jumalan evoluutiosta vai mistä tällainen kaari? Voisiko olla yksinkertaisesti niin, että erilaisissa tilanteissa Kaikkivaltias toimii aina tilanteen edellyttämällä tavalla?
Eikö lukiessamme vaikkapa Ilmestyskirjan 19. lukua edelleen voi havaita, että jopa tulevaisuudessa ”Herra Sebaot leimuaa tuhoa vihollisen naisille ja lapsille”? Tosin hän, joka ”polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin” on Jumalan Poika Jeesus Kristus(Ilm19:15)
Kiitos vastauksesta. Raamatun tulkinta on Raamatun avain. Tätä juuri tarkoitan kun uskon joka sanan. Sen jälkeen alkaa tulkintaprosessi, mitä tekstillä tarkoitetaan. Tekstilliset, historialliset ja teologiset asiayhteydet otetaan huomioon. Näyttää, että ajattelemme samansuuntaisesti, mutta ymmärrämme sanan “Raamatun sananmukainen uskominen” , ehkä vähän eri merkityksessä, tarkoittaen kuitenkin samaa asiaa.
Mainitset Sami tärkeitä asioita Raamatun sanoman avamisessa: ”Tekstilliset, historialliset ja teologiset asiayhteydet otetaan huomioon.”
Oletko tullut ajatelleksi sellaista mahdollisuutta, että Kaikkivaltias voisi antaa ymmärrystä erilaisilla mittakauhoilla? Ja toisinaan annostelu on niukkaakin niukempaa, ja johtaa saman Raamatun äärellä hengelliseen aliravitsemustilaan.
Jeesus totesi eräiden aikalaistensa omaksumiskyvystä ja sen syistä: ”silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.”(Mat13:15)
Olen muuten sitä mieltä, että ilmaus ”Raamatun sananmukainen uskominen” se vasta tulkintaa tarvitseekin.
Mitäs tykkäätte sanasta ”miehetär”, (1.Moos 2:23) joka on miehestä otettu. Oleellinen asia kaiketi on, että ihminen on mies ja nainen yhdessä? Entä kun sanotaan naiselle: ”Mieheesi sinun halusi on oleva, ja hän on sinua hallitseva”
Tuossa ”halussa” lienee kyse alunperin kyse ”sijaan tulemisesta”, eikä niinkään seksuaalisesta halusta, jota kuule joskus sanottavan. Nainen siis haluaisi olla Mihen kaltainen, mutta ei voi.
Aiheeseen tämä liittyy siinä mielessä, kun sanotaan: ”Mistä pappi puhui”
Tulkinta on joskus antoisaa, kun tietää alkuperäisen kielen merkityksistä ja toisaalta se tekee siitä myös haasteellista ja asiakokonaisuuksista käsin on ainoastaan mahdollista löytää Sanan ymmärrys ja merkitys meille kuulijoille. Täysin sanasta itrti olevaa tulkintaakin kuulee paljon, se ei ole rakentavaa.