Moni kirjoittaja on pyrkinyt kyseenalaistamaan Jumalan olemassaolon. Jollei mitään Jumalaa ole, niin on aika hoopoa kenenkään väittää, että tuntee Jumalan.Väite, että haluaa toteuttaa Jumalan tahtoa kuulostaa vielä oudommalle. Jollei Jumalaa nimittäin ole.
Se seikka, ettei tiede voi todistaa Jumalan olemassaoloa on aina tullut keskusteluissa esiin. Miten voisikaan, kun tiede kykenee tutkimaan vain sellaista todellisuutta, jonka se voi ensin todentaa.
Pitää olla ensin kohde jota tutkii, tai ainakin jotain jolla kohde voidaan saada tutkittavaksi. Jumalan olemassaoloa ei voi ensin todentaa, joten tutkimusaineistoa tähän tieteenalaan ei ole.
Raamattu ei alusssa keskellä eikä lopussa käytä yhtään sivua tämän propleeman ratkaisemiseksi. Siinä olisi yli 1400 sivua tilaa käsitellä tätä ongelmaa perusteellisesti. Yhtäkään sivua niin olennaisen kysymyksen käsittelyyn ei ole ollut tarvetta.
Koko Raamattu sen sijaan kertoo Jumalasta. Sen ensimmäisistä sanoista viimeseen asti. Kirja on itseasiassa kirjakokoelma. Siinä on 66 kirjaa laitettu yksien kansien väliin. Lisäksi kirjoittajia on useita. Kirjoituksia on tehty yli 1500 vuoden aikana. Yksi merkittävä seikka yhdistää näitä kirjoittajia. Kaikilla on yhteneväinen käsitys Jumalasta. Tämä tieto on merkittävä johtolanka sille, joka oikeasti haluaa tietää onko Jumala olemassa.
Meillä on siis 66 kirjaa tietoa siitä millainen Jumala on ja jos tämä tieto kyetään hyödyntämään ja poimimaan Raamtusta se millainen Jumala on, niin on päästy jo aika pitkälle. Tämä ei tietenkään vielä riitä. Tarvitaan lisäksi jotakin, jolla voi todentaa tuon tiedon oikeaksi. Se voi osoittautua hankalaksi, sillä nyt pitäisi pystyä varmistamaan, ettei ketään huijata.
Jumala kun ei ole ilmoittanut isestään oikeasti muuta, kuin sen että on se mikä on. Näin Hän on itsensä ilmoittanut ja samalla silti salannut. Tämä piirre Jumalassa kiehtoo minua valtavasti. Hän on ilmoittanut itsensä ja kertonut olevansa salattu Jumala. Joten meillä ei ole mitään keinoa jonka avulla voimme päästä sen salauksen taakse näkemään mitä siellä on.
Ainoa linkki mitä meille jää on siinä, että Jumala ilmaisee itsensä. Jos Hän on se mitä 66 kirjaa hänestä kertoo, niin hänellä on lukemattomia mahdollisuuksia ilmaista itsensä. Sen hän hyvin mielellään tekee jokaiselle, joka hänet aidosti ja koko sydämestään haluaa oppia tuntemaan. Kaikille muille hän jättäytyy salatuksi ja tuntemattomaksi. Miksi Hän näin toimii, niin sitä ei ole meille kerrottu.
Vaikuttaa siis siltä, että ensin on pakko uskoa Jumalan olemassaoloon, ennen, kuin voi saada todisteita käsiinsä. Tämä on hiukan hämmentävää. Sillä moni on kertonut kääntyenensä Jumalan puoleen sanoen : ”jos sinä Jumala olet olemassa, niin auta.” Nämä ihmiset ovat saaneet yllättävän avun ja heissä on syntynyt luottamus Jumalaan.
Joissakin tilanteissa olen pienistä vihjeistä oivaltanut, että nyt Jumala itse on tässä vaikuttamassa. Tulee mieleen se Geokätkentä, jossa pikku vinkkien ja paikanuksen avulla ohjataan etsijä oikealle paikalle, mutta siinä joutuu käyttämään omaa ymmärrystään, jotta löytää kätkön.
Jumala ohjaa elämääni ja joskus pikku sattumusten seuratessa johdonmukaisesti toisiaan oivallan, että tässä Jumala nyt toimii salatulla tavalla. Jumalan salatun olemuksen tähden joku toinen ei huomaa siinä mitään muuta, kuin kiinostavia sattumia. Näitä ”sattumia” kun kymmenien vuosien aikana on ollut riittävän paljon ja riittävän erityisiä, niin usko pelkkiin sattumiin on rapissut pois.
Vaikeinta on sattumilla selittää sitä suurta iloa, jonka syntien anteeksisaaminen Jeesuksen sovitustyön tähden saa aikaan. Tämä ilo kun ei edes haalistu, vaikka siitä on saanut nattia jo yli 50v.
Eiköhän se ole pelkästään semmoinen avosydänleikkaus, jossa avataan oma sydän Jeesukselle.
Hän kolkuttaa sydämen ovella ja pyytää päästä sisään, jotta voi puhdistaa ja uudistaa sen.
Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Hebr. 10:17,18
Oman verensä kautta Jeesus sovitti taivaan ja maan ja rakensi rauhan Jumalan ja syntisten välille. (Ks. Kol. 1:20) Nyt, Jumalalle olkoon kiitos, tämä rauha on niin kallis, niin arvokas, peruuttamaton, yleinen, että se ulottuu kaikkiin, jotka vain syntisiä ovat, niin, kaikin puolin se on autuas, verraton. Jospa se yhtä varmasti tulisi kaikkien ikiomaksi omaisuudeksi uskossa!
Lorens Kristoffer Retzius (1745-1818), ARMOA ARMOSTA, s. 204, Sley, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Huomatkaapa kaksi asiaa. (1) Sanaa ”usko” voidaan käyttää eri merkityksissä ja viitekehyksissä. Samalla tavoin muuten kuin sana ”luonnollinen”. Ja kun merkitykset menevät toistensa ohi, soppa on valmis.
Luterilaisesta näkökulmasta on nimenomaan niin, että usko on tietoa, suostumista ja luottamista Jumalaan sekä Jumalan itsensä vaikuttama asia; ei pelkkä tietoteoreettinen käsite vaikka siihen sisältyy tiedollisia ja psykologisia elementtejä. Tästä seuraa, että uskon luonnehtiminen irrationaaliseksi, luulotteluksi tai vastaavasti jotakin järkevää todistelua seuraavaksi älykkääksi johtopäätökseksi osuu väistämättä harhaan.
(2) Moni uskovainen yrittää tietysti myös esittää uskon tai jonkin uskonnollisen opin ”rationaaliseksi” ja loogisesti suljetuksi systeemiksi. Tämä johtuu tietysti siitä, että tieteellinen ajattelu on niin tärkeässä asemassa meidän aikanamme, että kristinuskokin yritetään todistaa ainakin tieteen omaiseksi systeemiksi, joka on itse asiassa ylivoimainenkin tieteeseen verrattuna.
Jos ajatellaan, että usko on ”oma kategoriansa” ja kahden persoonallisen olion välinen suhde, olkoonkin että nämä persoonat eivät ole tasaveroisia ja yhteismitallisia, ollaan mielestäni selvemmillä vesillä.
Marko, oliko tämä tekstisi kritiikkiä tuota Retziuksen sitaattia kohtaan?
Onko se sinusta hengetöntä aivouskoa ja pelkkää pään tietoa?
Mika, ei ollut. Kommentti oli ketjun aikaisempiin puheenvuoroihin. Minulla on Retziuksen postilla kirjakaapissa ja käytössä.
OK, Marko!
Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut. Room. 5:10
Olemme kaikki todella sovitetut Jumalan kanssa Kristuksessa Jeesuksessa. Eivät yksinomaan uskovaiset, vaan uskottomatkin, sanalla sanoen kaikki ihmiset, ainoatakaan erottamatta, ovat hänessä Jumalan kanssa sovitettuja. Sillä ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2. Kor. 5:19). Nyt siis koko maailma, kaikki ihmiset on Kristuksessa sovitettu Jumalan kanssa. Ja tätä täydellistä sovintoa onkin koko maailmalle julistettava kuten Kristus käski: ”Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille!” (Mark. 16:15) Se, joka nyt sydämessään uskoo tämän sovituksen saarnan, on vapaa synneistään ja tulee autuaaksi, mutta joka ei siitä huoli eikä usko sitä, on saava osakseen tuomion tämän kauhistuttavan suuren halveksumisensa tähden, ”ettei uskonut Jumalan ainoan Pojan nimeen”.
Fredrik Gabriel Hedberg, Armoa armosta. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Markon kommentti 14:53 osuu ytimeen! ”Usko” on Jumalan itse aikaan saamaa todellisuutta ihmisissä. Jumala on Lähettänyt Sanansa ihmiskunnalle. Jokainen jossa Jumalan Pojan Evankeliumi tekee työnsä, saa Lahjaksi luottamuksen Jumalaan ja siihen, että kaiken elämän antaja ja ylläpitäjä rakastaa meitä. Usko tulee Evankeliumin kautta ihmiselle, jos on tullakseen. Jumala murskaa ihmisen vastustuksen Armonsa totaalisuudella, jossa ehdoton Rakkaus ja anteeksianto julistetaan synnin ja kuoleman pelossa elävälle.
Ilman Kristusta, meidän on mahdotonta löytää Raamatusta rakastavaa Jumalaa.
Kristitty elää luottamuksensa todeksi, eikä hän muuta voisikaan. Kristitylle Jumalan on oikeasti olemassa, sillä hän elää Kristuksessa.
Moni meistä varmistaa vakuutuksella joitakin meko epätodennäköisiä vahinkomahdollisuuksia ja maksamme niistä mielellään. Vain siksi ettemme voi tietää mitä saattaa tapahtua.
Miksiköhän monille on epämieluinen asia varmistaa oma paikka Taivaassa. Olisihan sen varmistaminen paljon tärkempää, kuin mihinkään muihin vahinkoihin varautuminen. Siitäkin huolimatta, että pitää Taivaan olemassaoloa epätodennäköisenä.
> Miksiköhän monille on epämieluinen asia varmistaa oma paikka Taivaassa.
Ketkä eivät mielestäsi pääse taivaaseen?
Paikka taivaassa on Jeesuksen kautta, pelastus ikuiselta tuholta.
Joh. 6:44 ” Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
Tämä veto on herätyksen tila, Jumalan puhe. En tiedä tapauksia, jotka olisivat halunneet tulla uskoon ”kaiken varalta”. Isän veto ei saavuta ”hällä-väliä” asennetta.
Jos ei omista autoa ei ole miltä hankkia autovakuutusta.
Monelle saattohoidossa tulee kummasti mieleen, että jospa ne Taivas ja se toinenpaikka on kuitenkin olemassa. Joten taitaa sitä Reijo olla joillakin tarvetta varmistaa paikka sinne paremmalle puolelle. Sehän tässä vakuutustarjouksessa juuri on se paras juttu, että voi varmistua siitä, että nimi on Taivaan kirjoissa. Muissa henkivakuutuksissa edun saa omaiset, mutta tässä vainaja.
Saattohoidossa olevalle vaikapa Tyynen Valtameren saaren asukkaalle, jolle ei ole lapsena tai myöhemmin indoktrinoitu järjettömän julmia sadistisia helvettimielikuvia, ei tule myöskään nämä kuvat mieleen.
Liikenteessä voi olla vaikka toisen kyydissä, vaikkapa niin kuin minä olin ainakin kerran Sepon kyydissä.
Jumalan hyvyys ja rakkaus on joka päivä koettavissa ja nähtävissä. Sen vastapainona ihmisten aiheuttama pahuus vain korostaa Jumalan hyvvyyden esiin tuloa. Ei tarvitse kuin katsella takapihan lunnon kukkia, niin siinä on jo nähtävissä Jumalan suuri rakkaus meitä kohtaan. Onhan Hän luonut nuo kukat iloksemme. Ihmisen pahuus näkyy taas siinä, että syytämme Jumalaa omista pahoista teoistamme. Jopa siitä, että voimme valita pahan ja hyvän välillä.
Kuten myös Jumalan julmuus ja sadistisuus olettaen että hiuskarvakaan ei kenenkään päästä putoa Jumalan sitä tuottamasta tai sallimatta.
Kaikki paha mailmassa kun ei ole ihmisen tuottamaa.