Antero on mielestäni ihan oikeilla jäljillä muutamissa kohden. Kristikuntakin on pullollaan profetioita ja profeettoja, joiden ”Herralta saadut sanomat” on unohdettu eikä kukaan ole koskaan asettanut heitä vastuuseen sanoistaan. Häpeä ja petetyksi tulemisen tunne ovat vahvoja voimia. Olen usein ihmetellyt, miksi monet tulevaisuutta koskevista profetioista nostetaan esille vasta silloin, kun niissä ilmoitetut asiat ovat jo toteutuneet.
Uudessa testamentissa mainitaan mm. Agabus, jonka profetia nälänhädästä kävi ihan oikeasti toteen. Mutta muistan omalta opiskeluajaltani, kuinka levitettiin tietoa profetiasta. Sen mukaan eräs tunnettu teologian professori tulisi kerran uskoon. Tietääkseni näin ei käynyt.
Ja kuitenkin tunnustamme, että Jumala voi kertoa tulevaisuudestakin, jos näkee sen tarpeelliseksi.
YouTubessa velloo kokonainen kulttuuri tällaista raamatunselitystä ja profetioiden julistamista, joka on jo ajat sitten irtautunut niin kristinuskon keskeisestä sisällöstä kuin tervejärkisestä maailmankuvastakin.
Tässä keskustelussa on profetoiminen mielestäni hiukan yksipuolisesti yhdistetty tulevaisuuden ennustamiseen, vaikka Raamatussa profeetat toimivat Jumalan sanansaattajina paljon laajemmin. Pietari määrittelee profetian näin: ”Ei yhtäkään profetiaa ole annettu meille ihmisten tahdosta, vaan Pyhän Hengen johdattamat ihmiset ovat puhuneet sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.”(1.Piet1:21) Kun pohdimme Manun saarnaan liittyvää kysymystä nykyajan profeetoista, on mielestäni olennaista se, mitä Pietarinkirjeessä todetaan UT2020 otsikon ”Profeettojen sanomaan voi luottaa” alla.
”Kun julistimme teille Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemista, emme suinkaan lähteneet toistamaan mitään huolella sepitettyjä satuja. Me olemme nähneet hänen suuruutensa omin silmin. Kristus sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun Korkeimman Kirkkauden ääni sanoi hänelle: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon olen kiintynyt’”. Ja Pietarin johtopäätös Kirkastusvuoren näystä oli, että ”Niinpä me vahvistamme entisestään profeettojen sanomaa.” Siis sitä tekstiä, joka tuon ajan Raamatusta, Vanhaksi testamentiksi kutsutusta, voitiin lukea.
Meidän aikanamme Jumalan profeetta vahvistaa koko Raamatun opetuksen eikä ainoastaan sellaista, joka on sopusoinnussa nykyisen ailahtelevan ihmisviisauden kanssa. Sellainen profeetta luottaa siihen, että ihmisen Luoja on ylivertainen asiantuntija seksuaalielämässä, kasvatusasioissa sekä perheen koostumuksesta ja roolituksesta puhuttaessa. Sellaisista asioista kannattaa nykyisin profetoida – olla Jumalan kirjallisen ilmoituksen asiamiehenä.
Pietarin tavoin voimme nykyään tulla yhä vakuuttuneemmaksi ja ”vahvistamme entisestään profeettojen sanomaa”, vaikka emme Kirkastusvuoren näkyä Mooseksesta ja Eliasta olekaan saaneet kokea. Eräällä tavalla tämäkin keskustelu voi meitä vakuuttaa.
Jeesus antoi profeetallisen ennustuksen siitä, ettei hänen perässään kulkeminen tuota kunniaa suuren enemmistön keskuudessa. Päinvastoin: ”Teidät viedään vallanpitäjien ja kuninkaiden eteen minun takiani, todistukseksi heille ja kaikille kansoille. Älkää kuitenkaan huolehtiko siitä, mitä sanoisitte, kun teidät ilmiannetaan. Teille annetaan sanat suuhun, kun hetki koittaa. Te ette näet ole itse äänessä, vaan teissä puhuu Isänne Henki.”(Mat10:18-20) Ilmeisesti tuo ”Isän Henki” on puhunut jotakin hyvin kestävää viimeiset 2000 vuotta, koska Raamattu on säilynyt ja Jeesuksen jalanjälkiä voimme riittävän tarkasti seurata. Siis myös keskustella siitä, mihin suuntaan ne ohjaavat profeetan askeleita koronavuonna 2021. Positiivisesti ja toisiamme enemmän kunnioittaen kuin syyttäen, jos olen blogisti-Manua oikein tulkinnut?
Rauli, otit esille tuon Pietarin kirjeen. Pieni huomio vain sen suhteen, että tuo kohta mihin viittaat on (2Piet1:21), vaikka teksti on oikea. Edellisessä jakeessa (20) Pietari aika jyrkästi toteaa; – ”Ja tietäkää ennen kaikkea se – ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.” Pietari vastaa edelliseen sanaansa jakeessa (21), millä tavalla profetia tuodaan esiin. Hän suistaa ja lyö kaiken ihmisviisauden maahan vieden puheen Pyhään Henkeen, ”jonka johtamina ihmiset ovat puhuneet, minkä saivat Jumalalta.”
Kun Jeesus kysyi opetuslapsiltaan (Mat16); ”Kenenkä te sanotte minun olevan,” niin me tiedämme mitä Pietari siihen vastasi. ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” Tämän sanan jälkeen Jeesus sanoi Pietaria autaaksi, todeten, ettei ”liha ja veri sitä hänelle ilmoittanut, vaan Jumala taivaasta.” Pietarin tunnustus toi myös heti esille Jeesuksen vastauksen; ”Ja – minä sanon – sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.”
Tässä Jeesus lukee autuuden Pietarin uskolle, vaan tiedämme myös miten tämä ”Pietarin kallion kirkko” kirkkohistoriassa on profetoitu myös joksikin muuksi. Mitä on profeetoissa kirjoitettuna ja ilmaistuna, kuten Pietari sanoo, sitä eivät ihmiset ole keksineet, vaan sen ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina, kuten asia Raamatussa ilmaistaan.
Kiitos pohdinnoista, ja viimeiseen kysymykseen totean, ettei Raulin pohdinnassa ole nähdäkseni tältä osin mitään huomautettavaa. – Ehkä vielä jatkaisin rististä aidon profetian tuntomerkkinä. Jeesus puhuu ristin ottamisesta ja kantamisesta. Luterilaiset puhuvat myös rististä kirkon tuntomerkkinä. Risti on kristitylle ensisijassa syntimme sovituksen paikka. Tällöin puhun vain yhdestä rististä ikäänkuin isolla kirjaimella, so. Kristuksen rististä. Toisessa merkityksessä risti tarkoittaa myös valmiutta kärsiä Jumalan sanan totuuden tähden.
Kristuksen ristissä on läsnä sekä sovitus että esikuva totuuden tähden kärsimisestä. Kristuksella profeetan ”palkaksi” tuleva risti näkyy ja ikäänkuin lankeaa Jeesuksen osaksi siinä, kun Jeesus Kristus haastaa keskusjohtoisen, mutta korruptoituneen uskonnollisen vallan. Sama ilmiö oli tyypillistä myös aidoilla VT:n profeetoilla, ja luterilaisina näemme jotain samaa uskonpuhdistuksen protestissa Rooman keskusjohtoa vastaan. Itse protesti ei toki ole vielä profeetallista. Totuuskysymys ratkaisee sen, mikä on aidosti profeetallista ja mikä ei. Joskus protestiakin tarvitaan, ja tarvittaessa profeetoilla on siihen valmius, myös uskonnollista keskusjohtoa vastaan. Tämä on toki pienelle ihmiselle pelottavaa, mutta silloin kun on kyse Jumalan profeetoista, itse Jumala antaa tähän voiman, rohkeuden ja viisauden.
Kiitos Kosti tarkkuudestasi. Raamatunkohtien tulee olla oikein, jotta kaikki voivat seurata keskustelumme olennaisinta perustaa. Se, että Raamatussa ”ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina” on hyvin oleellista profeetallisuudelle, vaikka nykyään joskus tulkintaa helposti ohjaa enemmän nykyajan ihmisviisaus.
Ja Manun viittaus Lutheriin(?) on varsin paikallaan, kyllä hänessä oli ainesta Jumalan asiamieheksi. Näki, että uskonnollisessa johdossa on ”fariseuksia”, jotka sitten taisivat tehdä muutakin kuin kiristellä uskonpuhdistajalle hampaitaan. Jumalan asialla olivat myös ne miehet, jotka menettivät nykyisen elämänsä Raamattua sen vihollisilta puolustaessaan. Heistäkin on mallia meille
Taitaa olla profeetan osa nyky-Suomessa ulkoisesti varsin helppo, varsinkin niillä, jotka ohittavat asiaan kuuluvan sanallisen pilkan olankohautuksella. Eikä sitäkään aina tarvita.
Rauli, jäin pohtimaan asiaa, kun viittasit tuohon Pietarin kirjeeseen ja sattumalta sinulle oli tullut pieni lyöntivirhe. Lieneekö asia niin, että sellaisten profeettojen aika on ohi, kuten ennen muinoin Vanhassa Testamentissa? Tosin tuossa (2Piet1:19) hän toteaa heti alussa: ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana….” Lieneekö tässä ajatus siitä, että se, mitä Pietari kirjoittaa tai saarnaa Kristuksesta on jo sinänsä profeetallista. Jesajan ennustus siitä, että neitsyt tulee ´raskaaksi ja synnyttää pojan` näyttää tukevan tätä Pietarin sanaa. Tämä usko tulevaan Immanueliin / Kristukseen taisi olla profeetojen pääominaisuus, vaikka kaikilla ei olekaan ennustamisen lahjaa. Tulevien aikojen ennustaminen lienee hieman vaikea ”taiteen laji.” Kirkkohistoriassa on aikoja, jolloin on taidettu uskoa ”lopun” olevan lähellä. Toki lähempänä lopun ennustus lienee kuin silloin, kun Pietari kirjeensä kirjoitti.
Manu, otit esille varsin keskeisen asian, kun kirjoitit rististä ”aidon profetian tuntomerkkinä.” Jeesuksen risti on tietenkin se oleellinen ja valmius kärsiä totuuden vuoksi. Ehkä ottaisin sen lisäksi esille vielä ns. elämän ristin. Apostoli Paavali kirjoittaa siitä mm. (1Kor2:1); ”Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,..” Kuitenkin hän siitä huolimatta ilmaisee puheessaan osoittaneensa Hengen voimaa heikkoudestaan huolimatta. Se perässä vedettävä risti. Mutta kuolihan Jeesus viimeisenkin edestä.
On hienoa lukea toistenkin pohdintoja Raamatun antamasta profetiaopetuksesta. Jatkuvasti huomaan, miten paljon opittavaa asiassa on, lyöntivirheet eivät suinkaan ole suurin ongelmani#&€.
Kosti esittää hyvän kysymyksen, joka sisältää hyvin keskeistä: ”Lieneekö asia niin, että sellaisten profeettojen aika on ohi, kuten ennen muinoin Vanhassa Testamentissa?”
Eräällä tavoin kyllä, niin minä asian näen. Mooseksen välittämässä lakiliitossa Jehova/Jahve lähetti profeetat varoittamaan omaisuuskansaansa. Jeesus mainitsi asiasta jotakin varsin murheellista: ”Voi teitä! Te rakennatte hautoja profeetoille, vaikka esi-isänne tappoivat heidät. Muistomerkin rakentamalla te todistatte hyväksyvänne esi-isienne teot ja sen, että he tappoivat profeetat. Siksi Jumala onkin viisaudessaan sanonut: ’Minä lähetän heidän luokseen profeettoja ja lähettiläitä, ja he tappavat ja vainoavat näitä.’ Siksi tämä sukupolvi vaaditaan tilille kaikesta profeettojen verestä, joka maailman perustamisesta lähtien on vuodatettu.”(Lu22:47-51) Se, ettei kaikkia juutalaisia suinkaan Jeesus tuominnut ilmenee otsikosta, jonka UT2020 on sattuvasi valinnut: ”Fariseusten ja oikeusoppineiden tuomio.”
En näe Raamatussa mitään sellaista viitettä, että nykyään jollekin yksittäiselle kansalle olisi lähetetty kansallinen profeetta. Jotkut voivat niinkin ajatella, ja se heille suotakoon. Lienemme tässäkin asiassa siirtyneet tilanteeseen, josta sekä hyvässä että pahassa käytetään laatusanaa globaali.
Manu Ryösö: ”Jos ajatuksesi on harjoittaa Raamattu-kritiikkiä, siitä sinun kannattaa kirjoittaa oma blogisi. Olet nyt saanut kirjata epäilyksesi. En aio poistaa niitä, koska toki ne ilmentävät varmaan aidosti sinun vakaumuksellasi olevan ihmisen tapaa katsella profeetallisuutta. Itsessään tämä jatkumosi ei silti liene tässä blogissa kovin hedelmällinen, koska se edellyttää fundamentaalista keskustelua Raamatun luotettavuudesta.”
Kysyt otsikossa mielipiteitä profeetallisuuteen. Jos tarkoituksesi oli hakea vain tietynlaisia mielipiteitä, se kannattaisi ehkä mainita.
Kristittyjen loputtoman pitkästä listauksesta vääriä profetioita olisi mielestäni aiheellista keskustella juuri tällaisen blogin alla. Miksi niistä ei puhuta vaikka niitä on tehtailtu kaikkina aikoina, kun kristittyjä on ollut olemassa?
Rauli Toivonen haluaa ymmärrettävästi laajentaa termin muualle kuin ennusteluun. Tähän liittyen yksi mielenkiintoinen kysymys on, miksi oman uskonnon väärinkäytökset ja väärät profetiat eivät haittaa ollenkaan, vaikka juuri niiden avulla Raamatun mukaan tunnistaa väärän profeetan.
Ihmismieli osaa taipua melkoisiin akrobaattisiin suorituksiin, kun kyse on omista uskomuksista.
Antero,
Sait kirjata epäilyksesi ja niiden ytimessä näyttää olevan kaiken kattava epäluottamus Raamatun ilmoitusluonteeseen. – En poistanut kommenttiasi, sillä se edustaa yhtä tapaa lähestyä profeetallisuutta. En kuitenkaan näe, että sinun lähestymistapasi toimii tämän otsikon alla tämän pidemmälle, koska varsinainen kysymyksesi on pikemminkin Raamatun yleinen luotettavuus, eikä niinkään profeetallisuus. – Tämä on vähän sama kuin keskustelussa vaikkapa koulun historian opetuksesta, joku veisi keskustelua epäluottamukseen itse koulujärjestelmää vastaan. Aihe ei olisi sinänsä kielletty, mutta ei vain toimi ko. yhteydessä liiallisen laajentamisen takia.
Blogin otsikossa Manu viittaa siihen profeetallisuuteen, jonka Raamattu ja vain Raamattu sivuillaan määrittelee. Ja suurimman profeetan tittelin saa tietenkin Jumalan Poika Jeesus Kristus, joka ei ole ”vain” profeetta.
Asiaa tutkiessani huomasin, että ainakin yhden kerran Jeesus jopa kieltäytyi profetoimasta.
Kun Jeesusta hänen maanpäällisen elämänsä viime metreillä kiusattiin, tapahtui seuraavaa: ”Miehet, joiden vankina Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. He peittivät hänet ja sanoivat: ’Profetoi nyt, kuka sinua lyö!’ He pilkkasivat Jeesusta monella muullakin tavalla.”(Lu22:64,65) Lienee epätavallisin kohta Raamatussa, jossa käytetään kreikan verbiä ”prophēteu”, yksi kaikkiaaan 28:sta. Mallikelpoista oli Jeesuksen eleetön suhtautuminen pilkkaajiinsa: sen kun kyselevät.
Keskuudessamme on elänyt sellaisia ihmisiä, joiden elämäntyö on ollut omassa lajissaan mallikelpoista. Martin Luther King, äiti-Teresa ja Nelson Mandela tulevat mieleen ihmisten tasa-arvon ja konkreettisen avun airueina. Mutta voidaanko Jumalan profeettana pitää jotakin yksilöä vain siitä syystä, että hän pyrkii tekemään nykymaailmasta parempaa? Onko Greta Thunberg Jumalan profeetta siksi, että hän sekä saarnaa että toimii viileämmän tulevaisuuden puolesta? Hyvä on Manun pohdinta mieltään osoittavista ”Riittääkö pelkkä ehdottomuus profeetallisuuden kriteeriksi?”
Oleellista Jumalan profeetan pestille on Jumalan Pojan määrittelemät koordinaatit, ja varsinkin hänen ennakoiva tilannevaroituksensa, jonka hän Vuorisaarnansa lopuksi esittää: ”Moni tulee sanomaan minulle: ’Herra, sinun nimissäsihän me profetoimme ja karkotimme demoneja ja teimme ihmetekoja’”.(Mat7:12) Ilmeisesti profetoiminen ihmetekoineen on ollut menestyksekästä, siksi sellainen halutaan cv:hen liittää. Jeesuksen vastaus on kuitenkin varsin suorasukainen näille profeetoille: ”Mutta minä sanon heille: ’En ole koskaan tuntenut teitä. Häipykää, väärintekijät!”(Mat7:22)
Mikä oli se ongelma, tekeminenkö vaiko profetoinen? Jeesuksen edeltävä kommentti antaa vastauksen: ” Taivaiden valtakuntaan eivät pääse ne, jotka vain hokevat minulle: ’Kyllä, Herra, kyllä, Herra.’ Sinne pääsevät ne, jotka toimivat niin kuin taivaallinen Isäni tahtoo.”(21) Ja se tahto löytyy erityisen selkeänä siitä opetuksesta ja mallista, jonka Suurin Profeetta meille jätti.
”Joka sanoo hänessä (Kristuksessa) pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” (2.Joh.6)
Usein, kun puhutaan Jeesuksen seuraamisesta, niin katseet kääntyy Jeesuksen tekemisiin ja kuitenkin kyse on enemmänkin siitä, miten Jeesus suhtautui Raamattuun. Jeesus ei koskaan puhunut omiaan, vaan vetosi aina kirjoituksiin ja Isään. Hän oli Isän asialla, eikä tehnyt omaa tahtoaan, vaan Isän.
Vaellammeko kuten Hän? Vetoamme kirjoituksiin ja luotamme yksin (uskomme ) Jumalaan, Isään ja kaiken Luojaan?
Jeesuksen seuraaminen on siis ennenkaikkea ja ainakin jollain tasolla profeetallinen tehtävä, koska pysymällä yksin Kristuksessa, me vaellamme kuten Jeesus vaelsi, joka pysyi yksin Jumalassa, eli Sanassa. Sana on Jumala. Tämä on maailmalle vieras ajatus, mutta Kristitylle selviö.
Otitpa esille Jeesuksesta piirteen, jonka tulisi olla oleellista myös nykyajan profeetallisuudelle: ”Jeesus ei koskaan puhunut omiaan, vaan vetosi aina kirjoituksiin ja Isään.”
Ja miten johdonmukaisesti hän tuo linjan toteutti, sekä ennustuksissa että muussa profeetallisessa opetuksessaan. ”Anna totuuden pyhittää heidät. Sinun sanasi on totuus,” Jumalan Poika alleviivasi.(Joh17:17) Ja kun hän opetti tunnusmerkkejä lopun ajalle, siihen liittyi nöyryydestä kertova lisäys: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan muu kuin Isä – eivät taivaiden enkelit eikä edes Poika.”(Mat24:36)
Täällä on taas ollut hyvää pohdintaa. Otin jo aiemmin esille Kristuksen ristin. Se ei ole vain idea armosta, vaan Jumalan konkreettinen sovitusteko meidän konkreettisten syntimme tähden.
Myös VT:n profeetallisuus oli konkreettista saarnaa konkreettisille ihmisille. Juuri tästä syystä konkretisoin blogini aiheena olevassa saarnassa nykypäivän profeetallisuutta konkretisoimalla sitä Päivi Räsäsen esimerkin avulla.
Mikäli sovelletaan tuota Nikodemuksen kysymystä (Joh7); ”tuomitseeko lakimme ketään, ennenkuin häntä on kuulusteltu ja saatu tietää, mitä hän on tehnyt” Päivi Räsäseen, niin hänet ja hänen puheensa on kirjoituksensa ovat jo julkisesti tuomittu moneen kertaan. Päivi Räsäsestä on tullut kanonisoitu vihankohde (moderni noita, kuten Sanna Ukkola toteaa kolumnissaan) ja kansan sylkykuppi jo paljon ennen oikeudenkäyntiä. Aivan oikein hän kieltää peruuttavansa puheitaan. Ei Lutherkaan suostunut lausumaan tuota vaadittua sanaa: Revoco, peruutan.
Juuri näin. Tällainen asetelma oli profeetoilla tyypillinen, vaikkei Päivi Räsäsestä mitään erityistä naisprofeettaa nyt leivottaisikaan…
Kosti Vasumäki: ” Päivi Räsäsestä on tullut kanonisoitu vihankohde (moderni noita, kuten Sanna Ukkola toteaa kolumnissaan) ja kansan sylkykuppi jo paljon ennen oikeudenkäyntiä. Aivan oikein hän kieltää peruuttavansa puheitaan.”
Päivi Räsänen on saanut tyypillisen kohtelun, joita monet muut poliitikot ovat saaneet. Kannattaa muistaa ulkoministeri Pekka Haaviston kohtelu eduskunnassa viime vuonna.
En väitä, että Päivi Räsäsen kohtelu on oikeutettua, mutta hän on puheillaan ja kirjoituksillaan, Raamattua hyväksi käyttäen loukannut sukupuolivähemmistöön kuuluvia kansalaisia, joten siitä hän saa palkaksi julkisuuden tuomion. Oikeudessa saatu tuomio on toinen juttu.
Samoin Pekka Haavisto sai maksaa – osaksi virheestään, jonka hän teki kohtelemalla yhtä ulkoministerin virkamiestä huonosti – ehkä jopa laittomasti. Se mitä Pekka Haavisto ministerinä teki ”isis”- äitien ja -lasten hyväksi oli minusta oikea, jopa kristillinen teko.
Ei minulla ole tarvetta kiistellä asiasta. Otin vaan kantaa Manun hyvän saarnan oikeutettuun kysymykseen, jonka Nikodemus aikanaan esitti. ”Tuomitseeko lakimme ketään, ennenkuin häntä on kuulusteltu…” Nyt Päivi Räsänen on jo julkisuudessa tuomittu. Ensin kivitetään ja sitten vasta oikeudessa tutkitaan?
Päivi Räsästä ja Haavistoa ei voi ongelmitta verrata, sillä Räsänen siteeraa Raamattua, mutta Isis-perheiden asiasta ei ole Raamatussa selkeää sanaa, eikä Haavisto käsittääkseni sellaiseen yritäkään vedota… Lisäksi Haaviston moitteet tulivat käsittääkseni siitä, että hän yritti asettaa virkamiehensä liriin, mutta koetti itse livahtaa kuin koira veräjästä eli ei kovin sankarillista!
Tässä arvomuutoksen nopeassa ajassa Päivi Räsänen on pannut itsensä totaalisesti likoon. En tosin tiedä aavistiko hän, mitä tuleman pitää. Kuinka moni tuollaista kestäisi, mitä hän on julkisuudessa saanut osakseen Raamatun tekstiä lainatessaan. Ainakin osin toimittajat, vaikka pitävät Päivin puheita ns. ”kivikautisina” kuitenkin puolustavat hänen sananvapauttaan.
Tässä lienee yleisesti taustalla huoli siitä, miten toimittajat itse joutuvat vastaisuudessa punnitsemaan kirjoituksiaan. Lieneekö myös niin, että jotkut kolumnistit ovat jo tehneet ”sananvapaudellisen itsemurhan.” Päivi Räsänen on osaltaan ”huutavan ääni” ainakin sen suhteen, saako Raamatun tekstiä ylipäätään lainata ja myös Paavalin kirjettä (Ro1), vai pitääkö meidän tulevaisuudessa tiedostaa Demokleen miekan uhka?
Kosti: ”Kuinka moni tuollaista kestäisi, mitä hän on julkisuudessa saanut osakseen Raamatun tekstiä lainatessaan.”
Miten arvioisit, kuinka monta kertaa Räsäsen todistajille pitää tähdentää, että Räsänen ei suinkaan ole tilanteessaan pelkästä Raamatun lainaamisesta, vaan erityisesti Raamatun ulkopuolisista lausunnoistaan, ennen kuin Räsäsen tilanteesta lakataan antamasta väärää informaatiota?
Antero on mielestäni ihan oikeilla jäljillä muutamissa kohden. Kristikuntakin on pullollaan profetioita ja profeettoja, joiden ”Herralta saadut sanomat” on unohdettu eikä kukaan ole koskaan asettanut heitä vastuuseen sanoistaan. Häpeä ja petetyksi tulemisen tunne ovat vahvoja voimia. Olen usein ihmetellyt, miksi monet tulevaisuutta koskevista profetioista nostetaan esille vasta silloin, kun niissä ilmoitetut asiat ovat jo toteutuneet.
Uudessa testamentissa mainitaan mm. Agabus, jonka profetia nälänhädästä kävi ihan oikeasti toteen. Mutta muistan omalta opiskeluajaltani, kuinka levitettiin tietoa profetiasta. Sen mukaan eräs tunnettu teologian professori tulisi kerran uskoon. Tietääkseni näin ei käynyt.
Ja kuitenkin tunnustamme, että Jumala voi kertoa tulevaisuudestakin, jos näkee sen tarpeelliseksi.
YouTubessa velloo kokonainen kulttuuri tällaista raamatunselitystä ja profetioiden julistamista, joka on jo ajat sitten irtautunut niin kristinuskon keskeisestä sisällöstä kuin tervejärkisestä maailmankuvastakin.
Tässä keskustelussa on profetoiminen mielestäni hiukan yksipuolisesti yhdistetty tulevaisuuden ennustamiseen, vaikka Raamatussa profeetat toimivat Jumalan sanansaattajina paljon laajemmin. Pietari määrittelee profetian näin: ”Ei yhtäkään profetiaa ole annettu meille ihmisten tahdosta, vaan Pyhän Hengen johdattamat ihmiset ovat puhuneet sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.”(1.Piet1:21) Kun pohdimme Manun saarnaan liittyvää kysymystä nykyajan profeetoista, on mielestäni olennaista se, mitä Pietarinkirjeessä todetaan UT2020 otsikon ”Profeettojen sanomaan voi luottaa” alla.
”Kun julistimme teille Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemista, emme suinkaan lähteneet toistamaan mitään huolella sepitettyjä satuja. Me olemme nähneet hänen suuruutensa omin silmin. Kristus sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun Korkeimman Kirkkauden ääni sanoi hänelle: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon olen kiintynyt’”. Ja Pietarin johtopäätös Kirkastusvuoren näystä oli, että ”Niinpä me vahvistamme entisestään profeettojen sanomaa.” Siis sitä tekstiä, joka tuon ajan Raamatusta, Vanhaksi testamentiksi kutsutusta, voitiin lukea.
Meidän aikanamme Jumalan profeetta vahvistaa koko Raamatun opetuksen eikä ainoastaan sellaista, joka on sopusoinnussa nykyisen ailahtelevan ihmisviisauden kanssa. Sellainen profeetta luottaa siihen, että ihmisen Luoja on ylivertainen asiantuntija seksuaalielämässä, kasvatusasioissa sekä perheen koostumuksesta ja roolituksesta puhuttaessa. Sellaisista asioista kannattaa nykyisin profetoida – olla Jumalan kirjallisen ilmoituksen asiamiehenä.
Pietarin tavoin voimme nykyään tulla yhä vakuuttuneemmaksi ja ”vahvistamme entisestään profeettojen sanomaa”, vaikka emme Kirkastusvuoren näkyä Mooseksesta ja Eliasta olekaan saaneet kokea. Eräällä tavalla tämäkin keskustelu voi meitä vakuuttaa.
Jeesus antoi profeetallisen ennustuksen siitä, ettei hänen perässään kulkeminen tuota kunniaa suuren enemmistön keskuudessa. Päinvastoin: ”Teidät viedään vallanpitäjien ja kuninkaiden eteen minun takiani, todistukseksi heille ja kaikille kansoille. Älkää kuitenkaan huolehtiko siitä, mitä sanoisitte, kun teidät ilmiannetaan. Teille annetaan sanat suuhun, kun hetki koittaa. Te ette näet ole itse äänessä, vaan teissä puhuu Isänne Henki.”(Mat10:18-20) Ilmeisesti tuo ”Isän Henki” on puhunut jotakin hyvin kestävää viimeiset 2000 vuotta, koska Raamattu on säilynyt ja Jeesuksen jalanjälkiä voimme riittävän tarkasti seurata. Siis myös keskustella siitä, mihin suuntaan ne ohjaavat profeetan askeleita koronavuonna 2021. Positiivisesti ja toisiamme enemmän kunnioittaen kuin syyttäen, jos olen blogisti-Manua oikein tulkinnut?
Rauli, otit esille tuon Pietarin kirjeen. Pieni huomio vain sen suhteen, että tuo kohta mihin viittaat on (2Piet1:21), vaikka teksti on oikea. Edellisessä jakeessa (20) Pietari aika jyrkästi toteaa; – ”Ja tietäkää ennen kaikkea se – ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.” Pietari vastaa edelliseen sanaansa jakeessa (21), millä tavalla profetia tuodaan esiin. Hän suistaa ja lyö kaiken ihmisviisauden maahan vieden puheen Pyhään Henkeen, ”jonka johtamina ihmiset ovat puhuneet, minkä saivat Jumalalta.”
Kun Jeesus kysyi opetuslapsiltaan (Mat16); ”Kenenkä te sanotte minun olevan,” niin me tiedämme mitä Pietari siihen vastasi. ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” Tämän sanan jälkeen Jeesus sanoi Pietaria autaaksi, todeten, ettei ”liha ja veri sitä hänelle ilmoittanut, vaan Jumala taivaasta.” Pietarin tunnustus toi myös heti esille Jeesuksen vastauksen; ”Ja – minä sanon – sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.”
Tässä Jeesus lukee autuuden Pietarin uskolle, vaan tiedämme myös miten tämä ”Pietarin kallion kirkko” kirkkohistoriassa on profetoitu myös joksikin muuksi. Mitä on profeetoissa kirjoitettuna ja ilmaistuna, kuten Pietari sanoo, sitä eivät ihmiset ole keksineet, vaan sen ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina, kuten asia Raamatussa ilmaistaan.
Kiitos pohdinnoista, ja viimeiseen kysymykseen totean, ettei Raulin pohdinnassa ole nähdäkseni tältä osin mitään huomautettavaa. – Ehkä vielä jatkaisin rististä aidon profetian tuntomerkkinä. Jeesus puhuu ristin ottamisesta ja kantamisesta. Luterilaiset puhuvat myös rististä kirkon tuntomerkkinä. Risti on kristitylle ensisijassa syntimme sovituksen paikka. Tällöin puhun vain yhdestä rististä ikäänkuin isolla kirjaimella, so. Kristuksen rististä. Toisessa merkityksessä risti tarkoittaa myös valmiutta kärsiä Jumalan sanan totuuden tähden.
Kristuksen ristissä on läsnä sekä sovitus että esikuva totuuden tähden kärsimisestä. Kristuksella profeetan ”palkaksi” tuleva risti näkyy ja ikäänkuin lankeaa Jeesuksen osaksi siinä, kun Jeesus Kristus haastaa keskusjohtoisen, mutta korruptoituneen uskonnollisen vallan. Sama ilmiö oli tyypillistä myös aidoilla VT:n profeetoilla, ja luterilaisina näemme jotain samaa uskonpuhdistuksen protestissa Rooman keskusjohtoa vastaan. Itse protesti ei toki ole vielä profeetallista. Totuuskysymys ratkaisee sen, mikä on aidosti profeetallista ja mikä ei. Joskus protestiakin tarvitaan, ja tarvittaessa profeetoilla on siihen valmius, myös uskonnollista keskusjohtoa vastaan. Tämä on toki pienelle ihmiselle pelottavaa, mutta silloin kun on kyse Jumalan profeetoista, itse Jumala antaa tähän voiman, rohkeuden ja viisauden.
Kiitos Kosti tarkkuudestasi. Raamatunkohtien tulee olla oikein, jotta kaikki voivat seurata keskustelumme olennaisinta perustaa. Se, että Raamatussa ”ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina” on hyvin oleellista profeetallisuudelle, vaikka nykyään joskus tulkintaa helposti ohjaa enemmän nykyajan ihmisviisaus.
Ja Manun viittaus Lutheriin(?) on varsin paikallaan, kyllä hänessä oli ainesta Jumalan asiamieheksi. Näki, että uskonnollisessa johdossa on ”fariseuksia”, jotka sitten taisivat tehdä muutakin kuin kiristellä uskonpuhdistajalle hampaitaan. Jumalan asialla olivat myös ne miehet, jotka menettivät nykyisen elämänsä Raamattua sen vihollisilta puolustaessaan. Heistäkin on mallia meille
Taitaa olla profeetan osa nyky-Suomessa ulkoisesti varsin helppo, varsinkin niillä, jotka ohittavat asiaan kuuluvan sanallisen pilkan olankohautuksella. Eikä sitäkään aina tarvita.
Rauli, jäin pohtimaan asiaa, kun viittasit tuohon Pietarin kirjeeseen ja sattumalta sinulle oli tullut pieni lyöntivirhe. Lieneekö asia niin, että sellaisten profeettojen aika on ohi, kuten ennen muinoin Vanhassa Testamentissa? Tosin tuossa (2Piet1:19) hän toteaa heti alussa: ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana….” Lieneekö tässä ajatus siitä, että se, mitä Pietari kirjoittaa tai saarnaa Kristuksesta on jo sinänsä profeetallista. Jesajan ennustus siitä, että neitsyt tulee ´raskaaksi ja synnyttää pojan` näyttää tukevan tätä Pietarin sanaa. Tämä usko tulevaan Immanueliin / Kristukseen taisi olla profeetojen pääominaisuus, vaikka kaikilla ei olekaan ennustamisen lahjaa. Tulevien aikojen ennustaminen lienee hieman vaikea ”taiteen laji.” Kirkkohistoriassa on aikoja, jolloin on taidettu uskoa ”lopun” olevan lähellä. Toki lähempänä lopun ennustus lienee kuin silloin, kun Pietari kirjeensä kirjoitti.
Manu, otit esille varsin keskeisen asian, kun kirjoitit rististä ”aidon profetian tuntomerkkinä.” Jeesuksen risti on tietenkin se oleellinen ja valmius kärsiä totuuden vuoksi. Ehkä ottaisin sen lisäksi esille vielä ns. elämän ristin. Apostoli Paavali kirjoittaa siitä mm. (1Kor2:1); ”Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,..” Kuitenkin hän siitä huolimatta ilmaisee puheessaan osoittaneensa Hengen voimaa heikkoudestaan huolimatta. Se perässä vedettävä risti. Mutta kuolihan Jeesus viimeisenkin edestä.
On hienoa lukea toistenkin pohdintoja Raamatun antamasta profetiaopetuksesta. Jatkuvasti huomaan, miten paljon opittavaa asiassa on, lyöntivirheet eivät suinkaan ole suurin ongelmani#&€.
Kosti esittää hyvän kysymyksen, joka sisältää hyvin keskeistä: ”Lieneekö asia niin, että sellaisten profeettojen aika on ohi, kuten ennen muinoin Vanhassa Testamentissa?”
Eräällä tavoin kyllä, niin minä asian näen. Mooseksen välittämässä lakiliitossa Jehova/Jahve lähetti profeetat varoittamaan omaisuuskansaansa. Jeesus mainitsi asiasta jotakin varsin murheellista: ”Voi teitä! Te rakennatte hautoja profeetoille, vaikka esi-isänne tappoivat heidät. Muistomerkin rakentamalla te todistatte hyväksyvänne esi-isienne teot ja sen, että he tappoivat profeetat. Siksi Jumala onkin viisaudessaan sanonut: ’Minä lähetän heidän luokseen profeettoja ja lähettiläitä, ja he tappavat ja vainoavat näitä.’ Siksi tämä sukupolvi vaaditaan tilille kaikesta profeettojen verestä, joka maailman perustamisesta lähtien on vuodatettu.”(Lu22:47-51) Se, ettei kaikkia juutalaisia suinkaan Jeesus tuominnut ilmenee otsikosta, jonka UT2020 on sattuvasi valinnut: ”Fariseusten ja oikeusoppineiden tuomio.”
En näe Raamatussa mitään sellaista viitettä, että nykyään jollekin yksittäiselle kansalle olisi lähetetty kansallinen profeetta. Jotkut voivat niinkin ajatella, ja se heille suotakoon. Lienemme tässäkin asiassa siirtyneet tilanteeseen, josta sekä hyvässä että pahassa käytetään laatusanaa globaali.
Manu Ryösö: ”Jos ajatuksesi on harjoittaa Raamattu-kritiikkiä, siitä sinun kannattaa kirjoittaa oma blogisi. Olet nyt saanut kirjata epäilyksesi. En aio poistaa niitä, koska toki ne ilmentävät varmaan aidosti sinun vakaumuksellasi olevan ihmisen tapaa katsella profeetallisuutta. Itsessään tämä jatkumosi ei silti liene tässä blogissa kovin hedelmällinen, koska se edellyttää fundamentaalista keskustelua Raamatun luotettavuudesta.”
Kysyt otsikossa mielipiteitä profeetallisuuteen. Jos tarkoituksesi oli hakea vain tietynlaisia mielipiteitä, se kannattaisi ehkä mainita.
Kristittyjen loputtoman pitkästä listauksesta vääriä profetioita olisi mielestäni aiheellista keskustella juuri tällaisen blogin alla. Miksi niistä ei puhuta vaikka niitä on tehtailtu kaikkina aikoina, kun kristittyjä on ollut olemassa?
Rauli Toivonen haluaa ymmärrettävästi laajentaa termin muualle kuin ennusteluun. Tähän liittyen yksi mielenkiintoinen kysymys on, miksi oman uskonnon väärinkäytökset ja väärät profetiat eivät haittaa ollenkaan, vaikka juuri niiden avulla Raamatun mukaan tunnistaa väärän profeetan.
Ihmismieli osaa taipua melkoisiin akrobaattisiin suorituksiin, kun kyse on omista uskomuksista.
Antero,
Sait kirjata epäilyksesi ja niiden ytimessä näyttää olevan kaiken kattava epäluottamus Raamatun ilmoitusluonteeseen. – En poistanut kommenttiasi, sillä se edustaa yhtä tapaa lähestyä profeetallisuutta. En kuitenkaan näe, että sinun lähestymistapasi toimii tämän otsikon alla tämän pidemmälle, koska varsinainen kysymyksesi on pikemminkin Raamatun yleinen luotettavuus, eikä niinkään profeetallisuus. – Tämä on vähän sama kuin keskustelussa vaikkapa koulun historian opetuksesta, joku veisi keskustelua epäluottamukseen itse koulujärjestelmää vastaan. Aihe ei olisi sinänsä kielletty, mutta ei vain toimi ko. yhteydessä liiallisen laajentamisen takia.
Blogin otsikossa Manu viittaa siihen profeetallisuuteen, jonka Raamattu ja vain Raamattu sivuillaan määrittelee. Ja suurimman profeetan tittelin saa tietenkin Jumalan Poika Jeesus Kristus, joka ei ole ”vain” profeetta.
Asiaa tutkiessani huomasin, että ainakin yhden kerran Jeesus jopa kieltäytyi profetoimasta.
Kun Jeesusta hänen maanpäällisen elämänsä viime metreillä kiusattiin, tapahtui seuraavaa: ”Miehet, joiden vankina Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. He peittivät hänet ja sanoivat: ’Profetoi nyt, kuka sinua lyö!’ He pilkkasivat Jeesusta monella muullakin tavalla.”(Lu22:64,65) Lienee epätavallisin kohta Raamatussa, jossa käytetään kreikan verbiä ”prophēteu”, yksi kaikkiaaan 28:sta. Mallikelpoista oli Jeesuksen eleetön suhtautuminen pilkkaajiinsa: sen kun kyselevät.
Keskuudessamme on elänyt sellaisia ihmisiä, joiden elämäntyö on ollut omassa lajissaan mallikelpoista. Martin Luther King, äiti-Teresa ja Nelson Mandela tulevat mieleen ihmisten tasa-arvon ja konkreettisen avun airueina. Mutta voidaanko Jumalan profeettana pitää jotakin yksilöä vain siitä syystä, että hän pyrkii tekemään nykymaailmasta parempaa? Onko Greta Thunberg Jumalan profeetta siksi, että hän sekä saarnaa että toimii viileämmän tulevaisuuden puolesta? Hyvä on Manun pohdinta mieltään osoittavista ”Riittääkö pelkkä ehdottomuus profeetallisuuden kriteeriksi?”
Oleellista Jumalan profeetan pestille on Jumalan Pojan määrittelemät koordinaatit, ja varsinkin hänen ennakoiva tilannevaroituksensa, jonka hän Vuorisaarnansa lopuksi esittää: ”Moni tulee sanomaan minulle: ’Herra, sinun nimissäsihän me profetoimme ja karkotimme demoneja ja teimme ihmetekoja’”.(Mat7:12) Ilmeisesti profetoiminen ihmetekoineen on ollut menestyksekästä, siksi sellainen halutaan cv:hen liittää. Jeesuksen vastaus on kuitenkin varsin suorasukainen näille profeetoille: ”Mutta minä sanon heille: ’En ole koskaan tuntenut teitä. Häipykää, väärintekijät!”(Mat7:22)
Mikä oli se ongelma, tekeminenkö vaiko profetoinen? Jeesuksen edeltävä kommentti antaa vastauksen: ” Taivaiden valtakuntaan eivät pääse ne, jotka vain hokevat minulle: ’Kyllä, Herra, kyllä, Herra.’ Sinne pääsevät ne, jotka toimivat niin kuin taivaallinen Isäni tahtoo.”(21) Ja se tahto löytyy erityisen selkeänä siitä opetuksesta ja mallista, jonka Suurin Profeetta meille jätti.
”Joka sanoo hänessä (Kristuksessa) pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” (2.Joh.6)
Usein, kun puhutaan Jeesuksen seuraamisesta, niin katseet kääntyy Jeesuksen tekemisiin ja kuitenkin kyse on enemmänkin siitä, miten Jeesus suhtautui Raamattuun. Jeesus ei koskaan puhunut omiaan, vaan vetosi aina kirjoituksiin ja Isään. Hän oli Isän asialla, eikä tehnyt omaa tahtoaan, vaan Isän.
Vaellammeko kuten Hän? Vetoamme kirjoituksiin ja luotamme yksin (uskomme ) Jumalaan, Isään ja kaiken Luojaan?
Jeesuksen seuraaminen on siis ennenkaikkea ja ainakin jollain tasolla profeetallinen tehtävä, koska pysymällä yksin Kristuksessa, me vaellamme kuten Jeesus vaelsi, joka pysyi yksin Jumalassa, eli Sanassa. Sana on Jumala. Tämä on maailmalle vieras ajatus, mutta Kristitylle selviö.
Otitpa esille Jeesuksesta piirteen, jonka tulisi olla oleellista myös nykyajan profeetallisuudelle: ”Jeesus ei koskaan puhunut omiaan, vaan vetosi aina kirjoituksiin ja Isään.”
Ja miten johdonmukaisesti hän tuo linjan toteutti, sekä ennustuksissa että muussa profeetallisessa opetuksessaan. ”Anna totuuden pyhittää heidät. Sinun sanasi on totuus,” Jumalan Poika alleviivasi.(Joh17:17) Ja kun hän opetti tunnusmerkkejä lopun ajalle, siihen liittyi nöyryydestä kertova lisäys: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan muu kuin Isä – eivät taivaiden enkelit eikä edes Poika.”(Mat24:36)
Täällä on taas ollut hyvää pohdintaa. Otin jo aiemmin esille Kristuksen ristin. Se ei ole vain idea armosta, vaan Jumalan konkreettinen sovitusteko meidän konkreettisten syntimme tähden.
Myös VT:n profeetallisuus oli konkreettista saarnaa konkreettisille ihmisille. Juuri tästä syystä konkretisoin blogini aiheena olevassa saarnassa nykypäivän profeetallisuutta konkretisoimalla sitä Päivi Räsäsen esimerkin avulla.
Mikäli sovelletaan tuota Nikodemuksen kysymystä (Joh7); ”tuomitseeko lakimme ketään, ennenkuin häntä on kuulusteltu ja saatu tietää, mitä hän on tehnyt” Päivi Räsäseen, niin hänet ja hänen puheensa on kirjoituksensa ovat jo julkisesti tuomittu moneen kertaan. Päivi Räsäsestä on tullut kanonisoitu vihankohde (moderni noita, kuten Sanna Ukkola toteaa kolumnissaan) ja kansan sylkykuppi jo paljon ennen oikeudenkäyntiä. Aivan oikein hän kieltää peruuttavansa puheitaan. Ei Lutherkaan suostunut lausumaan tuota vaadittua sanaa: Revoco, peruutan.
Juuri näin. Tällainen asetelma oli profeetoilla tyypillinen, vaikkei Päivi Räsäsestä mitään erityistä naisprofeettaa nyt leivottaisikaan…
Kosti Vasumäki: ” Päivi Räsäsestä on tullut kanonisoitu vihankohde (moderni noita, kuten Sanna Ukkola toteaa kolumnissaan) ja kansan sylkykuppi jo paljon ennen oikeudenkäyntiä. Aivan oikein hän kieltää peruuttavansa puheitaan.”
Päivi Räsänen on saanut tyypillisen kohtelun, joita monet muut poliitikot ovat saaneet. Kannattaa muistaa ulkoministeri Pekka Haaviston kohtelu eduskunnassa viime vuonna.
En väitä, että Päivi Räsäsen kohtelu on oikeutettua, mutta hän on puheillaan ja kirjoituksillaan, Raamattua hyväksi käyttäen loukannut sukupuolivähemmistöön kuuluvia kansalaisia, joten siitä hän saa palkaksi julkisuuden tuomion. Oikeudessa saatu tuomio on toinen juttu.
Samoin Pekka Haavisto sai maksaa – osaksi virheestään, jonka hän teki kohtelemalla yhtä ulkoministerin virkamiestä huonosti – ehkä jopa laittomasti. Se mitä Pekka Haavisto ministerinä teki ”isis”- äitien ja -lasten hyväksi oli minusta oikea, jopa kristillinen teko.
Ei minulla ole tarvetta kiistellä asiasta. Otin vaan kantaa Manun hyvän saarnan oikeutettuun kysymykseen, jonka Nikodemus aikanaan esitti. ”Tuomitseeko lakimme ketään, ennenkuin häntä on kuulusteltu…” Nyt Päivi Räsänen on jo julkisuudessa tuomittu. Ensin kivitetään ja sitten vasta oikeudessa tutkitaan?
Päivi Räsästä ja Haavistoa ei voi ongelmitta verrata, sillä Räsänen siteeraa Raamattua, mutta Isis-perheiden asiasta ei ole Raamatussa selkeää sanaa, eikä Haavisto käsittääkseni sellaiseen yritäkään vedota… Lisäksi Haaviston moitteet tulivat käsittääkseni siitä, että hän yritti asettaa virkamiehensä liriin, mutta koetti itse livahtaa kuin koira veräjästä eli ei kovin sankarillista!
Tässä arvomuutoksen nopeassa ajassa Päivi Räsänen on pannut itsensä totaalisesti likoon. En tosin tiedä aavistiko hän, mitä tuleman pitää. Kuinka moni tuollaista kestäisi, mitä hän on julkisuudessa saanut osakseen Raamatun tekstiä lainatessaan. Ainakin osin toimittajat, vaikka pitävät Päivin puheita ns. ”kivikautisina” kuitenkin puolustavat hänen sananvapauttaan.
Tässä lienee yleisesti taustalla huoli siitä, miten toimittajat itse joutuvat vastaisuudessa punnitsemaan kirjoituksiaan. Lieneekö myös niin, että jotkut kolumnistit ovat jo tehneet ”sananvapaudellisen itsemurhan.” Päivi Räsänen on osaltaan ”huutavan ääni” ainakin sen suhteen, saako Raamatun tekstiä ylipäätään lainata ja myös Paavalin kirjettä (Ro1), vai pitääkö meidän tulevaisuudessa tiedostaa Demokleen miekan uhka?
Kosti: ”Kuinka moni tuollaista kestäisi, mitä hän on julkisuudessa saanut osakseen Raamatun tekstiä lainatessaan.”
Miten arvioisit, kuinka monta kertaa Räsäsen todistajille pitää tähdentää, että Räsänen ei suinkaan ole tilanteessaan pelkästä Raamatun lainaamisesta, vaan erityisesti Raamatun ulkopuolisista lausunnoistaan, ennen kuin Räsäsen tilanteesta lakataan antamasta väärää informaatiota?
Poliitikon vastaus: En kommentoi enempää. :))
Oikeusoppineiltakin on muuten tullut hyviä pointteja Päivi Räsäsen tueksi. Tämä sopinee tähän profeetallisuutta käsittelevän teeman yhteyteen:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/dcd1a6d3-7a7e-4cd6-8a85-1ea2bde3e0f5
Infoa
Kommentointimahdollisuus on avoinna huomiseen noin klo 11 aamupäivällä asti.
Kiitos tähän asti käydystä keskustelusta. Yhtään kommenttia ei ole tarvinnut poistaa asiattomuuksien takia.
Yt. Manu