Historian opettajani sanoi usein, että ”historiasta opimme sen, että emme opi siitä mitään”. Se oli kai lainaus joltain toiselta. Hän kärjisti, sillä kyllähän historia ja kokemus paljon opettavat, mutta tilanteet eivät toistu sellaisenaan.
Opettajani historia ei koostunut pelkistä tapahtumista, vuosiluvuista ja hallitsijoista, vaan syy- ja seuraussuhteista, kokonaisuuksista ja kehityslinjoista.
Viisas Herakleitos antiikin Kreikasta sanoi, että ”emme voi kylpeä kahta kertaa samassa virrassa”, sillä ”kaikki virtaa.”
Emme voi palata menneeseen, vaikka sitä usein ehdotetaan: ”Miksei tehdä kuten aikaisemminkin?” tai ”Miksi kaikki pitää muuttaa?”
Menneisyydellä ja historian tuntemisella on kyllä suuri merkitys. Uusi rakennetaan vanhan päälle. Virheistä on opittava. Auschwitzin keskitysleirin museon ovella olevassa tekstissä on ajatus, että ”jos unohdamme menneisyyden, joudumme kokemaan jälleen sen kauheudet”.
Ranskalainen filosofi Bernard-Henri Lévy totesi Hesarin haastattelussa (25.4.), että ”olemme yllättyneitä koronaviruksesta, vaikka ei pitäisi”. Lévy viittaa historian pandemioihin kuten hongkongilaiseen ja espanjantautiin. Ne ovat unohtuneet. Olemme luulleet toiveikkaasti, että ne eivät enää voi toistua.
Münchenin konferenssissa vuonna 1938 uskottiin saavutetun rauha ”meidän ajaksemme”. Peitettiin silmät näkemästä Saksan edeltäviä valloituksia ja tavoitteita.
Kukin aika kirjoittaa oman historiansa. Sen voi käsittää myönteisesti tai kielteisesti. Se voi tarkoittaa, että eri aikoina eri asiat ovat tärkeitä. Myös tutkimus tuo uutta tietoa menneistä ajoista. Näkökulmat vaihtuvat.
Tai historiaa voidaan myös käyttää hyväksi, unohtaa asioita valikoidusti tai jopa vääristellä, jotta voidaan perustella tämän ajan tekoja. Jossain on historian tapahtumista lukittu lailla tietty tulkinta, josta ei saa poiketa. Toivotaan, että totuus jää pimentoon, kun väärää tietoa tarpeeksi toistetaan.
Putinin Venäjällä on aloitettu historiaprojekti, jolla muokataan historiaa tukemaan nykyistä valtaa. Lukijan voi olla vaikea erottaa faktaa ja fiktiota.
Kun haetaan historian oikeutusta vaikkapa rajakiistoihin, mennään takaperin itselle sopivaan ajankohtaan. Jos mentäisiin vielä kauemmas, tai lähemmäs, raja voisikin olla eri paikassa. Näin on esimerkiksi Krimin omistuksessa. Kun valloitus jatkuu tarpeeksi kauan, kuten Palestiinassa, siitä tulee ”aina ollut” ja siten oikeutettu.
Joskus vedotaan tulevaan historiaan: ”Historia tulee antamaan teollemme oikeutuksen.”
Kaikki ei muutu. Ihmisluonteessa ja käyttäytymisessä on paljon pysyvää. Antiikin viisaat olivat ennen ajanlaskun alkua usein oikeassa muun muassa luonteita ja vallankäyttöä kuvatessaan, samoin monet kirjailijat eri aikoina.
Valtaa on aina tavoiteltu ja vain jonkinlainen kontrolli luo tasapainon. Kehitys on usein pienestä kiinni.
Nuori ajattelija Perttu Pölönen on kirjoittanut (One 2/2020), että ”maailman muuttamiseen ei tarvita valtaa, rahaa tai auktoriteettia vaan rohkeutta. Kuka vaan meistä voi pienellä teolla, perhosensiiven räpäyksellä aloittaa jotain suurta”.
Raha pitää maailmaa kuristusotteessaan ja päätyy yhä harvempien taskuihin. USA rahoittaa myös Israelia. Sillä rahallakin on aatteensa ja uskontonsa.
Bernard-Henri Lévy tekee tuossa artikkelissa sen huomion, ettei valistus ja moderni tiede merkinnytkään sitä, ”että ihmiskunta on päässyt irti pahuudesta ja kuolemasta”. ”Hänen mukaansa ”nyky-yhteiskunta on tottumaton ajatukseen pahasta. Historian panepidemiat ovat unohtuneet. Olemme tukahduttaneet pahan olemassaolon. Oletamme, että moderni ihmiskunta on päässyt eroon pahasta, kuten viruksista.”
Tässä on käynyt niin, että kun on haluttu sokeasti luottaa tieteeseen, niin tiede onkin törmännyt tuohon ”pimeään polkuun, eikä tiede voi vapauttaa pahasta, kuolemasta ja ihmiselämän kirotusta polusta. On tullut odottamattomat hautajaiset,” kuten Lévy toteaa. ”Ajatus kuolemasta ja pahuudesta on tukahdutettu ja kuolemasta on tullut tabu.” Lévy tosin jättää tiedostaen tai pikemmin tiedostamatta valistuksen perillisenä sanomatta, mikä on tämä pahuuden ja kuoleman alkujuuri.
Puhdasta potaskaa. Tieteesen ei ole koskaan luetttu ’sokeasti’. Sillä tiede on itsekorjaavaa. Usko voi toki olla sokeaa, sillä sen kohdetta ei voi nähdä.
Eikä kukaan ole väittänyt, että valistus olisi poistanut kaiken pahan mailmasta.
Muta valistus paransi maailmaa aivan ratkaisevasti monilta aiemmin kammottavilta osiltaan kuten ’noitien’ elävältä poltamisilta ja hengiltä ruoskimisilta ja bastinaadoilta. Minutkin olisi ennen valistusta poltettu jo ajat sitten. Että saan olla harhaoppeineni olemassa on puhtaasti valistuksen ansio.
Tuo on täyttä potaskaa, ettei sokeaa tieteeseen luottamista ole. On vaikka kuinka paljon. Maallikot luottavat tieteen ”totuuksiin”, vaikka eivät mitenkään pysty itse testaamaan niiden paikkansapitävyyttä. Sitä on sokea usko. Sitten, kun tiede korjaa vääriä ”totuuksiaan”, pitää taas uskoa uusiin totuuksiin. Tiede on joutunut monta kertaa muuttamaan näitä ”totuuksiaan”.
Eipä pystynyt valistus parantamaan maailmaa Stalinin, Leninin, Hitlerin, Kimien dynastioiden ym ym hirmuhallitsijoiden vallasta. Päin vastoin: valistus loi pohjaa ja mahdollisuuksia heidän oppiensa syntymiselle. Niihin nähden noitiavainot ovat pikku kamaa.
Anita Ojala,juuri siksi, että, tiede on itsekorjaavaa se ei ole sokeaa ja se, että tiedettä vaaditaan todistamaan väitteensä näyttää ettei siihen luoteta sokeasti. Sokean luottamuksen vastakohta Ei titenkään ole se, että kaikki muu olisi aina varmasti totta. Minä luotan tieteeseen kun menen vaikkapa lääkäriin, mutta en luota siihenkään sokeasti eli mitään koskan kyseenalaistamatta.
Uskon dogmien kohdalla näin ei voi olla , koska kukaan ei koskaan/toistaiseksi voi tietää onko jokin dogmi näkymätömästä totta vai ei.
1500 vuoden kirkon valta-aika sisälsi valtaisasti muutakin kammottavaa kuin noitavainot, oli ristiretket, albigenssimurhat ja loputtomat uskonsodat.
Kyllä valistus ratkaisevasti muutti Euroopan inhimillisemmäksi,ei se tietenkään
paratiisia saanut aikaan, mutta en todellakaan kaipaa takaisin aikaan ennen valitusta; kaipaatko sinä Anita Ojala?
Ps. Valistus ei saavuttanut juurikaan Venäjää ja Saksaakin vai hipaisi, eli I ja II maailmasota ei ole ihme.
Vainko ”hipaisi” valistus Venäjää? Ei.se mikään nurkkakamarifilosofia ollut. Marx ja Engels olivat saksalaissyntyisiä ja heidän ajattelunsa kumpusivat aivan varmasti valistuksen pohjalta.
”Minä luotan tieteeseen”
-Seppo H. olen ollut huomaavinani, että ajattelet ”vertaisarvioidun tutkimuksen” olevan yhtä kuin ehdoton ja lopullinen totuus? Onko näin?
Tätä yleistä maallikkojen harha-oletusta mm. toimittaja Matti Virtanen käsitteli kirjassaan ”Ilmastopaniikki”.
Valistus yritti saada jalansijaa Venäjällä Katariina Suuren aikana, mutta ei sitä saanut kuinhetkeksi Maa jäi tsaarien ja Ortodoksisen kirkon kuristusotteeseen ja kansa kurjistui ja tämä johti vallankumoukseen. Marxia ja Leniniä ei synnytänyt valistus vaan tuotantojärjestelmien mahdollistama pääomien omistajien ahneus ja köyhälisön kurjistuminen. Lukekaa historia, ymmärtäkää sitä ja uskotelkaa itsellenne vähän vähemmän. Kuten teke esim. Tapani Luotola: ”Sulkeutunut ja maallista valtaa aina mielistellyt ortodoksinen kirkko aiheutti osaltaan sen, että uudella ajalla Venäjän ja Euroopan kellot kävivät eri tahtia. Kun Euroopassa kirkon vallan uhmaaminen tuotti uutta, Venäjällä itsevaltius sai voimistua. Renessanssi, barokki tai valistus eivät koskettaneet venäläisiä…”
Sari, en ole missään enkäkoskaan sanonut että vertaisarvioitu tieteellinen väittämä olis aina absoluuttisesti ja ikuisesti totta. Toki sillä on suuempi todennäköisyys totuuteensa kuin puhtailla spekulataiivisilla uskomuksilla esim. jumalien olemuksista.
Sari leikkasi viestini olennaisen MUTTA-osan pois, että saisi ’terävän’ palan olkinukkensa hameeseen.
Sanoin näin:
Minä luotan tieteeseen kun menen vaikkapa lääkäriin, MUTTA en luota siihenkään sokeasti eli mitään koskaan kyseenalaistamatta.
Seppo, minä esitin kysymyksen. Koska minua kiinnosti kuulla vastaus. Siinä kaikki.
Sari, esitit kysymyksen, jonka vastaus asiallisesti oli siinä viestini osiossa, jonka leikkasit pois…
”esitit kysymyksen, jonka vastaus asiallisesti oli siinä viestini osiossa, jonka leikkasit pois…”
-Huomasin sen kyllä. Mutta olin aiemmin tulkinnut, sinun vedonneen tieteellisiin, ”vertaisarvioituihin tutkimuksiin” siten, ettei asiassa ole enää mitään epäselvää.
Vaikka sanotaan ettei uskota tieteeseen ”sokeasti”, silti voidaan ajatella (usein) että jos on tehty ”vertaisarvioitu tutkimus”, silloin asia on saanut sinetin ja voidaan jakaa totuutena. Tämä on se yleinen virhekäsitys, jota (mm.) toimittaja Matti Virtanen kirjassaan käsitteli.
Mutta ok. 🙂
”Koronavirus kertoo Lévyn mukaan paljon nykyihmisen hankalasta suhteesta kuolemaan. Ajatus kuolemasta ja pahuudesta on tukahdetettu, siirretty mitättömyyden pilveen.”
Edelleen Levyä ”inhottavat monet koronavirukseen esiin nostattamat piirteet”. Miksiköhän näin on?
Heinola voinet valistaa peremminkin Bernard-Henri Lévyä hänen huomioistaan tämän kriisin keskellä. Ymmärrän kyllä, että ”mitättömyyden pilvestä” noussut kuolema ja pahuus ei ole aivan helppoja asioita kenenkään käsitellä, kun koko valistunutta maailmaa on yhtäkkiä kohdannut jotakin, jota se ei odottanut kohtaavansa.
Euroopan suhteellisesti tuhoisimman panepidemian eli ns. musta-surman, joka raivosi 1300-luvulla, Jumala salli aikana jolloin kirkon valta oli suurimmillaan eikä valistusta eikä juuri ateistejakan ollut ; vain polttoroviot valaisivat ajan synkkää pimeyttä.
Ps. Palstalla otan kanta apalstan viestien sisältöihin, olkoot sitaatteja tai ei.
Hm… Onko tosiaan ollut aika, jolloin ateisteja ei juurikaan ollut…?
Onhan se toki mielenkiintoista, että valistuksen perillinen ranskalainen filosofi Lévy, joka on yksi maan tunnetuimmista älyköistä toteaa, että ”korona on tehnyt selväksi, että kuolema on suuri tabu”.
Kosmologi Kari Enqvist tekee ”kvanttihypyn” ja lainaa Lutherin virttä: ”Virren sanoin vainooja on nytkin kavala ja kauhea, kiivas, kiukkuinen ja julma, hirmuinen.”
”Mutta tänään laulamme, että vain tiede hänet voittaa. Ja sen tiede tulee myös tekemään. (Siis sen samanko, johon Luther viittaa. Tuskin.) Päinvastoin kuin vuonna 1939, edessämme on taistelu, jota emme tule häviämään.” Tiede, joka vaikuttaa olevan jumalana Enqvistille ei ole tullut katsoneeksi tarpeeksi syvälle ”mitättömyyden pilveen.”
Mitä ateismiin tulee, niin kreikkalaiset filosofit kyseenalaistivat kaiken olemassaolon – jopa jumalien. Tuskin he olivat ensimmäisiä, eivätkä tietenkään viimeisiä.
Sari Weckroth:
”Hm… Onko tosiaan ollut aika, jolloin ateisteja ei juurikaan ollut…?”
Tolki oli . Ateisteja voinut juurikaan olla, sillä jos joku yritti, teloitettiin hirveiden kidutusten myötä.
”Ateisteja voinut juurikaan olla, sillä jos joku yritti,”
-Yritti mitä? Jos ihminen kuoleman ja pakon edessä sanoo uskovansa, tekeekö se hänestä uskovaisen? Ja sisimmässään jotenkin vähemmän ateistin?
”Esimerkiksi Espanjan inkvisition uuden ajan alun dokumentit kertovat päivastoin järjestön suuresta haluttomuudesta käsitellä sen työpöydälle tuputettuja noitasyytöksiä. Myös todistusaineistolle asetetut kriteerit olivat tiukat. Inkvisiittorit eivät uskoneet suurta osaa tunnustuksista, sillä he pitivät niitä yksinkertaisesti mielipuolisuuden ja itsesuggestion tuloksena.”
”Sekä keskiajalla, että uuden ajan alussa kaikkein skeptisimmät lausunnot annettiin korkeasti koulutettujen kirkonmiesten joukosta, olipa sitten kyseessä noituus, taikuus tai ihmeet. Teologit eivät tietenkään olleet yliluonnollisen hyvän ja pahan kieltäviä ateisteja. Suuri osa tämän maailman ilmiöistä oli heidän mielestään selitettävissä todennäköisesti järjen avulla ja luonnolliset selitykset piti sulkea pois, ennen kuin oli aihetta epäillä jumalallisen tai demonisen voiman toimintaa.” (Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika; Kymmenen myyttiä keskiajasta)
Ei se nyt ollut aivan niinkään, kuten Seppo H. toteat: ”vain polttoroviot valaisivat ajan synkkää pimeyttä.”
Nykyajan noitavainojen kohteeksi näyttävät joutuneen 5G-mastot, joiden kuvitellaan levittävän korona-virusta valistuksesta huolimatta.
Lueppa Vasunmäki esim. Emmanuel Le Roy Ladurien järkyttävä kuvaus inkvisitiosta
kirjassa Montailloy, ranskalainen kylä 1294-1324.
Ei inkivistio paljon siitä kaunistu, että siellä toimi muutama sivistynytkinihminen. Seksualisadisteja pyskopaatteja oli silti ihan riittävästi- Minkä myös klassikko ’Noitavasara’ aivan erinomaisesti osoittaa. Olet varma lukenut sen?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Noitavasara
Emmanuel Le Roy Ladurien kirjan olen lukenut. Noitavasaran merkitystä on historioitsija Mirkka Lappalaisen mukaan sekä liioiteltu että mystifioitu, kuten wikipediassa todetaan.
Mirkka Lappalaisen kirja – Pohjolan noidat – minulla on. Tosin olen lukenut sen vain osittain. Ehkäpä sinun myös kannattasi tutustua Jaakko Tahkokallion teokseen. Tuollaiset heitot ”muutamasta sivistyneestä ihmisestä” eivät minua perusteluiksi vakuuta. Se on vähän samaa luokkaa kuin vedota yhteen Lutherin kirjaan ”juutalaisista.”
Omasta historiastani ole oppinut sen faktan, että Raamatun lohdutuksen kautta minulla on vielä toivo ja parempaa on luvassa jossain edessäpäin. Historiaani kun silmäilen, niin oikein ihmettelen sitä, miten olen kaikesta huolimatta nyt tässä. Jos kerran historiastani olen selvinnyt, niin toivoa on siitä, että jatkossakin lohdutusta ja toivoa tulen saamaan Raamatusta. Onhan selvää, että kun olen saanut kymmenet vuodet kokea huolenpitoa ylhäältä. Kovin monessa historiani kohdassa, niin kyllä se tulee jatkumaan siellä toisellakin pellon kulmalla. Monet eivät varmaankaan tiedä, että uskovien toivo perustuu Raamatun ohella kokemukseen ja siihen Jumalan huolenpitoon, jonka ovat eläessään saaneet ja tietävät siksi, että lupaukset ovat kestävällä pohjalla. Joten kyllä historiasta voi oppia tosi paljon.
Vanhuus on se ikäkausi jossa voi päästä sopusointuun oman historiansa kanssa. Sopusointu edellyttää sitä, että omasta historiastaan oppii jotain merkityksellistä. Jolloin koko elämänkokemukselle tulee merkitys. Ilman uskoa ja Jumalan johdatusta historiani olisi paljon köyhempi ja sopusointu olisi silloin vaikeampi löytää.
Kukaan e tiedä, millainen elämä olisi ollut ilman raamattuja (kaikilla kansoilla joku), tai jumalia (kaikilla omansa). Koska vertailukohtaa ei ole. Jos joku sanoo, että hänen jumalansa paransi hänet sairaudesta, olisi hän voinut parantua muutenkin vaikkapa lääkärien hyvän työn ansiosta. Siis tieteen.
Tiede voi parantaa mutta voi myös tuhota. Atomipomminkin tiede on kehittänyt. Ja tämä korona sitten: on aivan mahdollista, että tieteen tulosta sekin on. Korona lähti liikkeelle Wuhanista, jossa ”sattumoisin” on laboratorio, jossa tutkitaan, säilytetään ja käsitellään koronaviruksia. Terve maalaisjärki vetää johtopäätöksen, että jotain yhteyttä näillä on. Eläintorit saattavat olla pelkkä peiteteoria. Aika näyttää, pystyykö ”kaikkivoipa tiede” selvittämään tämän arvoituksen.
Anita O., mitä sanot siitä, että amerikkalaiset ja kiinalaiset tutkijat ovat parhaillaan selvittämässä sitä, lähtikö virus sittenkään Wuhanista. Mahdollista on, että se on lähtenyt liikkeelle muualta Kiinasta jo viime vuoden puolella. Frankfurter Allgemeine Zeitung kertoi asiasta 28.4.2020.
Viruksen lähtötausta on tarpeen selvittää.
Minusta on kuitenkin syytä muistaa, että Trump tykittää maailmalle laboratorioteoriaa siirtääkseen pois huomiota omista virheistään.
Ihminen käyttää tiedettä ja tietoa, joilla ei ole omaa tahtoa, harkintaa tai sielua. Tiede ei tee päätöksiä, mutta tieto lisää ymmärrystä. Tiedon pimittämisestä ei ole mitään hyötyä. Kauan jo on hyväksytty ajatus, että usko ja tiede eivät ole vastakkaisia.
Uskova tiedemies voi tutkia aivan samaa kohdetta ateisti tiedemiehen kanssa. Toinen näkee sen Jumalan luomana ja toinen kehityksen tuloksena. Tutkimustulokset eivät eroa toisistaan mitenkään.