Yhdet painottavat, että on oltava raamattu-uskollinen. Toiset lukevat kirjaa mutta eivät sano mitään. Kolmannet taas viittaavat kintaalla koko kirjalle. Mitä merkitsee, että olemme tai emme ole hengessään köyhän tavoin raamattu-uskollisia?
Jos jollakin on jotakin, niin hän ilmeisestikin omistaa sen. Oletan, että taivasten valtakunnan osuus kiinnostaa ainakin Kotimaan lukijoita. Hengessään köyhälle se on luvattu.
Jos taas haluaa olla välittämättä koko kirjasta ja hengen köyhyydestä mitään niin voi rauhassa kävellä koko nöyryyden ajatuksesta reippaasti ohi ja pyyhkäistä samalla uskomisen asian olemattomiin.
Yhtä suosittua kuin pois pyyhkäisy on tekeytyminen. Ollaan siis olevinaan nöyriä ja vaillinaisia, vaikka suu ja sydän ovat eri linjoilla. Tai omistaa oikeat mielipiteet! Ihan köyhää se ei taida olla.
Eivät välinpitämättömienkään asiat mielestäni ole hyvin. Onhan helpointa olla itseviisas, kun ei välitä mitään. Arvostetutkin henkilöt ovat varmoja, että satuolentoja nuo kaikki Kirjojen kirjan hahmot ovat ja satua koko kirjakin. Yksi tapa loukata uskovia tuo näkemys toki on. Ja osoittaa, ettei puhuja tunne historiaa eikä kirjoitettua perintöä – vaikka ehkä siteeraakin Aristotelesta.
Kirkko ei pelastu taivasten valtakuntaan sen paremmin kuin mikään yhdistyskään. Ihmisistähän Jeesuskin puhuu. Hengessään köyhän otetta tuskin voikaan odottaa sen paremmin kirkolta kuin miltään uskonnolliselta yhdistykseltäkään.
Mitä hyötyy siitä, että on hengessään köyhä tänä aikana, kun maailma myllertää, tulipunainen hevonen laukkaa ja kotoisat uskovien asiat ja sielun pelastus peittyvät politiikkaan ja kirkkopolitiikkaan? Yksi hyöty on ilmeinen ja yritän sitä toteuttaa. Kun tiedän millä jalansijoilla seison, minun ei tarvitse pelätä mitään muuta kuin Jumalaa.
Monet asiat ovat nykymaailmassa ja keskusteluissa äärimmäisen hämmentäviä. Yhtä monet ovat sellaisia, etteivät ne nyt suoraan mitenkään uhkaa minun elämääni – varmat omat mielipiteeni voivat toki kokea kolhuja.
Yhtä ratkaisua, eräänlaista viitekehystä olen yrittänyt kehitellä. Uskon voisi nähdä elämänkatsomuksena, jonain sellaisena, jolla on oma perusta, tärkeimmät arvot ja normit ja elämänmakuinen perusfiilis. Uskon- ja elämänkatsomuksen opiskelulla voisi paremmin keskustella ja oppia perustelemaan näkökantojaan.
Näitä tuli mietiskeltyä pyhäinpäivän iltana. Raamattu-uskollisuus on todella tärkeä aihe. Hengessään köyhän otteella siitä voi siilautua taivasten valtakunnan avaimia. Ensimmäisenä Jeesus tuossa autuaiden luettelossa ottaa esille juuri hengen köyhyyden.
Selkeästi ja sanatarkasti Jeesus sanoi Suomen kirkolliskokouksen hyväksymän käännöksen mukaan näin: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta” (Evankeliumi Matteuksen mukaan 5:3).
Hengessään köyhä tietää, että taivasten valtakunta on ihan eri juttu kuin mielipiteet. Olivat sitten enemmistöjä tai vähemmistöjä. Hengessään köyhä voi hengitellä taivaan ilon ja rauhan ilmaa. Vaikka vain ihan hissukseen. Ja siinä missä itsen on helppo hengittää siinä helppo on hengittää vieruskaverienkin.
PS. ”Ketkä ovat autuaita?” Millainen olisi oma vastauksesi?
