Islamissa Jeesus on toiseksi suurin profeetta Muhammedin jälkeen. Hinduille hän taitaa olla yksi jumala monien muiden joukossa. Ainakin hindut ovat suuresti arvostaneet esim. Jeesuksen Vuorisaarnaa (Matt. 5-7) Mahatma Gandhista alkaen.
Kommunisteille hän taitaa olla edelleen eräänlaisen todellisen työläisen ja vallankumouksellisen esikuva. Joskus hänet on kuvattu haalaripukuisena. Jeesus sekä Paavali ovat kyllä molemmat sanoneet: ”Työmies on palkkansa ansainnut.” (Luuk. 10:17, 1. Tim. 5:18) Tiesitkö muuten, että jopa Neuvostoliiton perustuslaista löytyy eräs raamatunkohta? Se kuuluu: ”Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä”. (2. Tess. 3:10)
Yhdysvalloissa tehtiin vuonna 1970 musikaali nimeltään ”Jesus Christ Superstar” (Jeesus Kristus Supertähti). Se pohjautuu kuitenkin hyvin löysästi itse Raamattuun.
Jeesus itse kysyi opetuslapsiltaan: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan (Daniel 7:13) olevan?” Monet pitivät häntä ainakin eräänlaisena profeettana, Eliaana, Jeremiaana tai jonain muuna. Kukaan ei voinut kiistää sitä, että Jeesus teki ihmeitä, joita tavallinen ihminen ei pystynyt tekemään.
Kun Jeesus kysyi opetuslapsilta, kuka hän heidän itsensä mielestä oli, Pietari vastasi kaikkien puolesta: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. (Matt. 16:16) Kristus tarkoittaa tässä samaa kuin Israelin kansan odottama Messias ja Vapauttaja ja myös maailman Vapahtaja (Joh. 4:42, 1. Joh. 4:14)
Jeesuksen maanpäällinen elämä kulki syntymästä saakka kohti Golgataa. Vanhemmassa Siionin kanteleessa lauletaan: ”Hyvä Paimen, uhrilammas, tallin seimes uinahtaa, Poika Isän ainokainen ihmiskunnan vapahtaa.” (SK 18:3) Kaikissa kielissä sanat ”vapauttaa” ja ”vapaus” ovat hyvin voimakkaita ilmaisuja.
Mistä hän sitten vapahtaa eli pelastaa ja vapautti meidät? Synnistä (Matt. 1:21), kuolemasta: ”Hän hävittää kuoleman ainiaaksi.” (Jes. 25:8). Kuoleman voittamisesta puhuvat myös seuraavat Raamatun jakeet: Hoosea 13:14, Daniel 12:13, Jesaja 26:19, Psalmi 68:21, Psalmi 116:15, Joh. 11:25-26, 1. Kor. 15:54, 57, Fil. 1:21, Job 19:25, Luuk. 20:37-38. Hän on vapauttaja mitä tulee vielä helvettiin (1. Joh. 3:8), lain tuomioon (Gal. 5:1), maailmaan (Joh. 16:33) ja omaan itseemme eli ankaraan yliminäämme.
Kaikki turmiovallat on jo etukäteen voitettu. Ne kyllä tietyllä tavalla vielä vaivaavat ja kiusaavat meitä, mutta se on vain tähän aikaan kuuluvaa. Kuitenkin Jeesuksen voitosta käsin hallitsemme niitä ja saamme jo täällä niistä taistelussa riemuvoittoja, kunnes taivaassa kaikki on täydellistä ja kaikki paha lopullisesti tuhottu ja hävitetty.
Puhuin aiemmin Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Ne todistavat Jeesuksen Messiaaksi ja olivat Messiaan tunnustekoja ja merkkejä, kreikaksi ”semeion”. Jeesus jopa antaa niille niin suuren merkityksen, että sanoo: ”Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa, mutta jos ette, niin uskokaa ITSE TEKOJEN TÄHDEN.” (Joh. 14:11, sanojen korostus allekirjoittaneen)
Kun pysymme loppuun asti Jeesuksessa ja hänen yhteydessään, saavutamme iankaikkisen elämän. ”Kestäväisyydellänne (kestävyydellänne) te voitatte omaksenne elämän.” (Luuk. 21:19). ”Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” (Matt. 24:13, ks. myös Matt. 10:23 ja Mark. 13:13). ”Sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1. Piet.1:9)
Jeesus Kristus merkitsee minulle Markuksen kirjoittaman evankeliumin mukaan Korkeimman sanansaattajaa planeetallamme. Lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtäminen on kaiken elämän perusta alkaen ensimmäisestä olennosta planeetallamme.
Totta kai uskon hedelmä ja vaikutus on lähimmäisenrakkaus kaikkia ihmisiä, mutta varsinkin uskonveljiä ja uskonsisaria kohtaan. ”rakkauden kautta vaikuttava usko” (Gal. 5:6) ”tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille” (Gal. 6:10).
Tällainen sitaatti Martti Lutherilta selittää myös tätä asiaa:
Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan. Room. 12:10. KR 1992: Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta.
Se on rakkauden suurin saavutus: kristityillä olkoon keskenään erikoinen rakkaus, suurempi kuin yleinen rakkaus muita ihmisiä kohtaan. Tuo sana ”helläsydämiset” tietää sellaista rakkautta, joka isällä ja äidillä on lapsiin ja veljeksillä keskenään; on kuin apostoli sanoisi: Älkää te kristityt vain toisianne rakastako, vaan jokainen olkoon toista kohtaan sydämellinen, äidillinen, isällinen ja veljellinen.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 49, 1942, SLEY.
Mika Rantanen.
Valitettavasti et ole perillä Martti Lutherin ihmisarvostuksesta, josta hän on jopa kirjoittanut kirjankin. Juutalaiset !
Reino Suni, olen vuosikaudet lukenut monia Lutherin pääteoksia useampaan kertaankin esim. Galatalaiskirjeen selityksen, Katekismukset, Kirkkopostillat, Huonepostillan ym. Minä olen siis varmasti sinua pätevämpi arvioiman Lutherin tekstejä yleisesti ottaen ja laajemmin, vanhurskauttamista jne. Koeta nyt käsittää, ettei mainitsemasi teos edes kuulu Lutherin tärkeimpiin teoksiin, ja sen ajan tapoihin kuului esittää ja kirjoittaa ronskilla ja karkealla tavalla, mitä nykyajan ihmisen on vaikea ymmärtää.
Unkraut wächst schnell, darum wachsen Mädchen scneller als Jungen.
Suomeksi: Rikkaruoho kasvaa nopeasti, siksi tyttö kasvaa nopeammin kuin poika. Onko tämä joku Lutherin lausahdus?
Jossakin ns. Pöytäpuheissa (Tischreden)? Ja mikä on konteksti ja muu tekstiyhteys tällä lauseella?
Lutherin tytär kuoli 13-vuotiaana. Näin Luther puhui silloin: ”Rakastettu tyttäreni Magdalena on jättänyt minut ja mennyt Taivaallisen Isänsä luo ja nukkunut täydessä uskossa Kristukseen … Hän oli minulle hyvin rakas … ”. Elämän taisteluissa.
Jeesuksen maailmankatsomuksen ymmärtäminen, hänen opetuksensa seuraaminen, eikä hänen pyrkimystensä oivaltaminen ole mahdollista ilman sen aikakauden uskonnollisten, filosofisten ja poliittisten katsomusten tuntemusta, joka ennen ajanlaskumme alkua lähtee liikkeelle noin 600 vuotta ennen hänen syntymaansa ja päättyy 63 hänen kuolemansa jälkeen.
Myös Jeesus historiallisena henkilönä jäänee saavuttamattomiimme, mikäli kuvamme hänestä perustuu vain uskonopin lauseisiin tai Raamatun perin asenteellisiin käännöksiin.
Jeesuskin oli aikansa lapsi, aivan erityisesti sen ajan lapsi, jota valitun kansan elämässä ovat edeltäneet ne kansallismieliset esi-isät jotka palauttivat Israelin lapsille aika ajoin heidän uskonnollisen ja poliittisen itsenäisyytensä. Kuten Jeesuksen lähihistoriassa oli tapahtunut Makkabealais-sodissa.
Jeesuksen puitteet määräytyvät edelleen kaikkienkin niitten Raamatun .historiallisten tapahtumien perusteella, joiden aiheena olivat olleet isien uskoa koskeva reformi toisaalla ja viho1listen ikeestä pääseminen toisaalla. Valtakunnan jakaannuttua Salomonin jälkeen, oli Juudan valtaistuimella ja siis Daavidin huoneen haltijana ollut milloin oikea- ja milloin väärämielinen kuningas. Edellisen aikana valtakunta menestyi ja jälkimmäisen aikana rappeutui ja joutui vihollisen haltuun. Tälloin tarvittiin kansan vapauttajaksi Herran Voideltu, Messias, joka puhdistaisi isien uskon ja saattaisi Daavidin huoneen jälleen kunniaan. Tällaisia Messias-kuninkaita oli kansan historiassa ollut useita, ehkä huomattavimpana kuningas Josia.
Qumranin luolasta nro 4 löydettyjen yli 5oo:aa eri käsikirjoitusta koskevien tutkimusten tuloksia ei ole läheskään kaikkia julkaistu kymmeniin vuosiin. Joidenkin fragmenttien sisältö on kuitenkin päässyt ennen aikojaan julkisuuteen. Seuraava katkelma on ollut piilossa lähes 30 vuotta: (Q4)
” …on oleva suuri maan päällä …kaikki tekevät …palvelevat …ja hänen nimessään hän olkoon tervehditty Jumalan Poikana ja heidän pitää kutsuman Häntä Korkeimman pojaksi. ”
Luukkaan vastaavat sanonnat ovat evankeliumin 1 luvuissa jakeissa I \ 32- 35:
” Hän on oleva suuri ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman pojaksi …Sen tähden myös , se pyhä, mikä syntyy on kutsuttava Jumalan Pojaksi.
Mutta annamme Eusebiuksen kuvata asiaa kirkkohistoriassaan. Hän kertoo edelleen Filonin kirjoituksiin tukeutuen, että Egyptin heprealaiset therapeutit luopuivat omaisuudestaan ja yrittivät kaikin tavoin jäljitellä profeettojen elämää ja toimivat näin samoin kuin apostolien tekojen kuvaamat alkukristityt. Usein Eusebius lainaa Filonia myös suoraan: 17.7 (Filon ”Rukoilevista sivu 474) :
”Mutta runsaasti on heitä (therapeutteja) Egyptissa ja varsinkin Aleksandrian ympäristossä. Kaikkien paikkakuntien parhaat lähtivat terapeuttien isänmaahan erääseen siirtokuntaan Marean järven yläpuolelle. He lukevat pyhää Raamattua, harjoittelevat isien filosofiaa, selittävän sitä allegorisesti, sillä he pitävät sanamukaisuutta salaisen aatteen vertauskuvana Heillä on myös vanhojen miesten kirjoja: heidän uskontonsa perustajat ovat jättäneet jälkeensä monta tutkimusta allegoriossa olevasta aatteesta.
Mielenkiintoisesti Eusebius pitää Filonin mainitsemia vanhojen miesten kirjoja evankeliumeina ja muina apostolien kirjoituksina. Sitten Eusebius vakuuttaa lukijoitaan todeten therapeuttien jumalanpalvelusten vastaavan aikalaistensa jumalanpalveluksia. ja toteaa ”Näiden Filonin sanojen kohdistuvan eittämättomästi meikalaisiin!” eli siis kristittyihin. Kappaleessa 23 Eusebius vielä kertoo Filonin näitä Egyptin therapeutti-kristittyjä tarkoittaen kirjoittavan:
”Niiden keskinaisesta etevämmyydestä, joille kirkolliset toimitukset on uskottu, diakonaateista ja kaiken yläpuolella olevasta piispan virasta.”
Eusebius lopettaa varsin vaikuttavan ja ponnekkaan todistelunsa kappaleessa 24:
Jokaiselle on ilmeistä, että Filon on kirjoittanut tämän tavattuaan ensimmäiset evankelisen opin julistajat ja saatuaan tietää apostolien alusta asti opettamat tavat,
Paitsi että Eusebius katsoo siis Filonin kuvaamat therapeutit kristityiksi hän itseasiassa myös katsoo alkukristillisyyden ja apostolisen opetuksen olleen luonteeltaan ja vaatimuksiltaan varsin askeettista elämäntapaa korostavan. Edelleen Eusebius katsoo allegorisen I raamatunselitystavan sopivan kristilliseen oppiin. Molemmat nämä seikat tuovat alkukristillisyyden varsin lähelle Vanhan testamentin kabbalismia ja uuden testamentin gnostilaisuutta. Vielä merkittävämmäksi asia nousee verrattaessa tältä osin Filonia ja Eusebiusta tehtyihin Nag Hammadin gnostilaisiin kirjoituslöytöihin.
On selvää, että perinteellisen kirkkohistorian puhtaaksi pestyissä malleissa Eusebius tuntuu näiltä osin varsin kiusalliselta. Ja niinpä on korostettu hänen epäluotettavuuttaan. Mutta onko hän sen epäluotettavampi kuin vaikkapa joku evankelistoista? Kenenkään luotettavuudesta ei ole täysiä takuita. Ja vaikka Eusebiuksen kirjoista on löydetty asiavirheitä, ei se tarkoita, että kaikki olisi virhettä.
Eusebiuksesta voimme siis päätellä, ettei kristinusko ollut mikään uusi eikä omintakeinen oppijärjestelmä. Mutta samaan päätelmään johtaa tutustuminen monien muidenkin varhaisten kirjoittajien lausumiin. Mm. Justinus Marttyyri (n.loo-165 jKr.) apologioissaan suorastaan samaistaa kristinuskon monet dogmat vastaavien antiikin oppien kanssa.
Tallainen on tietysti kiusallista etenkin ns, fundamentalistiselle teologialle ja sen edustajille kuten esim. teologian tohtori Timo Eskolalle, joka populistisessa Qumran-kirjassaan on halunnut torjua kaikki kristinuskon ainutlaatuisuuden ja omintakeisuuden vaarantavat tekstitulkinnat. Teologiseen oikeaoppisuuteen sitoutuu vuosisatainen henkinen perintö, jonka sisältöjen oikeellisuuden epäileminen tuntuu kovin tuskalliselta. Lisäksi perinteiseen teologiaan on sitoutunut ja edelleen sitoutuu valtavasti työtä, valtaa ja rahaa.
Siksi oikeaoppisuuden vuosisatoja hioutuneita lauseita vartioidaan kiihkeästi ja mustasukkaisesti. vääräuskoisten ei sallittaisi oppien puleerattuja pintoja edes naarmuttaa.
Mutta ken ei vain usko tietävänsäa asioita vaan uskaltaa lukea Raamattuaan uusin silmin, ei voi olla huomaamatta essealaisuuden ja kristinuskon perustavaa laatua olevia yhtälaisyyksiä. Poikkeamat kutistuvat hyvin ymmärrettäviksi liikkeen sisäisiksi lauseiksi ja kehityslinjoiksi. Hän ei voi olla huomaamatta, että sekä Jeesus että Johannes Kastaja ovat selvästi olleet essealaisia. Se, että jotkut Jeesuksen ja Johanneksen sanoista poikkeavat joistain essealaisten painotuksista ei merkitse ajattelevalle ihmiselle yhtään mitään. Jokaisessa inhimillisessä liikkeessä on aina ollut sisäiset reformaattorinsa tai myös oppositionsa, poikkeamat selittyvät siis Jeesuksen pyrkimysenä uudistaa ja laajentaa liikettä sisäisin uudistuksin. Lisäksi valon lapsila oli aikalaskelmista johtuen kiire ja joukkojen saamiseksi oli sisäänottokriteerejä lievennettävä.
Kiehtovaa on siis lähestyä varsinaisesti Jeesuksen henkilön arvoitusta essealaisuudesta käsin. Mutta ennen sitä vedettäkään vielä yhteen, että: 1)
Essealaiset ja ensin eripuraiset kristityt elivät samantyyppisissä yhteisöissä,
2) heillä oli yhteinen käsitys kasteen sakraalisuudesta, 3) profetioiden merkityksistä, 4) sielun kuolemattomuudesta ja ylösnousemuksesta. Molemmat näyttävät 5) uskoneen myös jälleensyntymään!
Heillä oli 6) samat menetelmät sairaiden parantamiseksi ja pahojen henkien karkottamiseksi. Heillä oli 7) sama usko rukouksen voimaan ja ihmisten tasa-arvoisuuteen.
Heillä oli 8) yhteinen käsitys tulevaisuudesta ja lopun ajoista. He tervehtivät toisiaan sanoilla ”Rauha kanssanne”! He eivät 9) vannoneet valoja. He kaihtoivat 10) rikkautta.
He olivat kiinnostuneita eräästä 11) konstellaatiosta, jonka liikkeet olisivat ennusmerkki erään tietyn kuninkaallisen lapsen syntymästä. –
Kaikkia edellä esitettyjä tosiasioita vastaan nousee yhä fundamentalistisen tietosanakirjan autoritaarinen varmuus, kun se hakusanan ’Kumran’ kohdalla resonoi tavalla, jota en malta olla tähän toistamatta:
”On aivan perusteettomasti väitetty, että Kumranin kirjallisuutta olisi pidettävä kritillisyyden esiasteena”
No, oli tämäkin aika sekava vuodatus. Uskokoon ken tahtoo, mutta minua ei tällaiset selitykset lainkaan vakuuta. Raamattu on paras ja luotettavin lähde, mitä tulee Jeesukseen, hänen opetukseensa ja merkitykseensä. Tämäntapaisia juttuja Seppo Heinola on laittanut ennenkin monessa yhteydessä täällä Kotimaa24:ssä. Seppo, jatkossa poistan vastaavat kommentit blogistani. Tämä on sentään minun seinäni. Näitä selityksiäsi voit laittaa omaan blogiisi vaikka kuinka paljon, jos niin välttämättä haluat, mutta ei enää tänne.
Parahin Mika,kysyit, mitäJeesus kullekin merkitsee. Minä vastasin perustellen mitä historialinen Jeesus minule on.
Minusta kirjoitus ei ole sekava, mutta edellyttää toki tiettyjä historiallisia pohjatietoja, joita monila palstan lukijoilla onkin.
Seppo, täytyy muistaa, että ei tekstisi ole kirkolle mikään ongelma, sinulle ne voivat toki olla. Kirkko on ensijaisesti Kristuksen ruumis jota Henki ylläpitää. Kun pääset tästä Hengestä osalliseksi, valistut.
Sami, olenko esitänyt että tekstieni pitäisi olla kirkolle ongelma? Yo kirjoitukxseni ei ole edes suunnattu erityisesti kirkolle vaan kaikille niile ihmisille,jotka ovat aidosti kiinnostuneita historiasta ja siihen liittyvien tapahtumien ja dokumenttien ja seuramusten erilaista tulkintavaihtoehdoista, joita on esim. erimielisistä teologisista väitöskirjoista päätellen valtaisasti.
Ja historia ei ole yhtään riippuvainen siitä olenko minä ’valistunut’ vai en 🙂
Lutheruksen ”juutalaissiat” (judensau) ja ”rikkaruohot”. Esimerkkinä uskonpuhdistajan omasta (puhtaasta) kielenkäytöstä. Niillä on ollut pitkä varjo, joka asettaa hänen ”ansionsa” aivan omaan (likaiseen) luokkaansa.
Etkö löydä koko Lutherin tuotannosta mitään hyvää ja rakentavaa?
Laitan nyt vielä tällaisen sitaatin, joka oli edellisessä blogissani. Eikö esim. tämä sisällä kirkasta evankeliumia ja armon julistusta?:
Kristus on tehnyt ja suorittanut kaiken puolestasi: syntisi maksanut, elämän ja autuuden ansainnut. Tyydy nyt hänehen ja pyri saamaan häntä yhä enemmän itsehesi, vahvistuaksesi uskossa!
Martti Luther, Kirkkopostilla I, s. 41, 1941, SLEY.
Tässä vielä toinen hyvin lohdullinen sitaatti:
Kristus on tähtesi kuollut ja herätetty ja että hänen kuolemallaan on Jumalan viha lepytetty ja Isä sovitettu sinun kanssasi.
Martti Luther, Laki ja evankeliumi, s. 103, 1983, Sley-Kirjat Oy.
Laitan vielä uudestaan tämän saman kommentin:
Lutherin tytär kuoli 13-vuotiaana. Näin Luther puhui silloin: “Rakastettu tyttäreni Magdalena on jättänyt minut ja mennyt Taivaallisen Isänsä luo ja nukkunut täydessä uskossa Kristukseen … Hän oli minulle hyvin rakas … “. Elämän taisteluissa.
Lutherin aika tämä ei ollut mikään ongelma. Juutalaisessa traditiosta tämä retorinen keino on yleistä, Luther käytti juuri juutalaista traditiota ja he ymmärsivät sen. Sitä voisi verrata riikin ruotsalaiseen joka ymmärtää hyvin riikinruotsia puhuvaa.
Mika Rantanen esität edellä seuraavan mielipiteesi:””Koeta nyt käsittää, ettei mainitsemasi teos edes kuulu Lutherin tärkeimpiin teoksiin, ja sen ajan tapoihin kuului esittää ja kirjoittaa ronskilla ja karkealla tavalla, mitä nykyajan ihmisen on vaikea ymmärtää.””
Otetaampa nyt sitaatti ”tärkeästä teoksesta” Lutherilta:
””… Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois….”” (http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html)
(”ohjeita papeille” Vähäkatekismus)
Vaikka olen ”nykyajan immeinen” niin ymmärrän mitä tuossa Luther haluaa sanoa.
Tuo on muuten siis vieläkin ev.lut kirkon tunnustuskirjoissa, toteutetaanko sitä vielä?
Tämä liittyy varmaankin tietynlaisen seurakuntakurin harjoittamiseen. Lisäksi on syytä muistaa, että siihen aikaan ei ollut lainkaan sellaista uskonnonvapautta Saksassa kuin nykyään on. Silloin vallitsi myös periaate ”kenen maa, sen uskonto”.
Mika Rantanen et siis pidä yhtään ”vääränä” että ihmisiä pakolla pidettiin/käännytettiin ”oikeaan uskoon”?
Siis miksi uskonpuhdistus toteutui, koska oli ruhtinaita jotka halusivat eroon keisarin vallan alta, siispä uskonto oli hyvä ”veruke” irtaantua katolilaisesta valtakunnasta. Mietippä kuinka ihmiset ”evankelioitiin” uuteen uskoon esim luterilaisuuteen?
Eikö esille tuomasi ”kenen maa, sen uskonto” toiminut täysin eli eipä siinä kysytty ihmisiltä haluaako liittyä vai ei, oli pakko kun ruhtinas määräsi, suomeenkin tuli luterilaisuus kun ruotsin valtiopäivät niin päätti, ei enää suvaittu katolilaisuutta.
Mitä mieltä olet tästä ”pakko käännyttämisestä”?
En hyväksy pakkokäännyttämistä missään muodossa. Mutta sinä, Ari Pasanen, et jokin aika sitten vastannut erään toisen blogin yhteydessä lainkaan kysymykseeni, mihin seurakuntaan kuulut, vai kuulutko mihinkään seurakuntaan?
Mika Rantanen eikö riitä kun seuraa Jeesusta. Minulle riittää kun tunnen Totuuden ja Jeesus tuntee minut.
Me kaikki tarvitsemme elävän seurakuntayhteyden, jossa meitä hoidetaan, tuetaan, autetaan, rohkaistaan, lohdutetaan, neuvotaan, nuhdellaan, virvoitetaan jne. jatkuvasti ja tarvittaessa. Tähän pätee vertaukset: Yksinäinen kekäle ei kauaa hehku ja Susi ei pysty ryöstämään laumasta.
Kysymys siitä ,mitä Jeesus jollekin merkitsee ,on niitä kiusallisia henkilökohtaisia kysymyksiä joita herätyshenkiset piirit katsovat voivansa tehdä lähimmäisilleen.
Meidän suhteemme Jeesukseen on yksityisaluetta. Jos sitä alkaa ääneen julkisesti repostelemaan niin sisäinen ja syvällinen Jeesus-suhde, millainen se sitten ajankohtaisesti onkin, häiriintyy sellaisesta.
Jotta voisi olla suhde johonkin niin täytyy myös olla mielikuva kohteesta. Tämä mielikuva, jos se on elävä, koostuu monesta tekijästä. Ei vain Raamatun , vaan myöskin omassa yhteisöissä elävistä mielikuvista puhumattakaan kaikesta kirjallisuudesta jossa asiaa käsitellään.
Omassa yhteisössäni eräs yhdeksänkymppinen kertoi että hänelle oli tehty kysymys että mitä hän ajattelee Jeesuksesta. Hän oli vastannut että tämä on täsmälleen se asia jonka kanssa hän on painiskellut koko ikänsä. Mielestäni se on oikea tapa pitää Jeesus-kuvää elävänä ja olla tyytyväinen niihin kertoihin kun on oivaltanut jotakin uutta hänestä.
Suhde Jeesukseen ei ole vain yksityisasia, koska hän esim. sanoo: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Mark. 16:15. Ja miksi meidän pitäisi pelätä omaa Vapahtajaamme, ystäväämme (Joh. 15:15) ja veljeämme (Joh. 20:17). Hänhän tahtoo meille vain hyvää ja että me pääsisimme kerran taivaaseen uskomalla häneen.
Elämässä voi noudattaa myös seuraavaa viisautta: EI NE SUURET TULOT, VAAN PIENET MENOT. In your life you can also follow wisdom: NOT BIG INCOME BUT LITTLE COSTS.