Ihmeellisiä asioita, ihmeteltäviä juttuja. On siinä ihmeitä kerrakseen, kun suuhun ilmestyy kultahampaita. Kun kaljuun päähän alkaa kasvaa tukka. Kun kaljamaha katoaa tuosta vaan. Jotta jokaiselle olisi tarjolla jotakin, niin pitäisikö myös tasapuolisuuden nimissä pienirintaisille naisille tarjota suurempia keuhkoja?
Kaikista kiinnostavin juttu on kuitenkin vihjaus siitä, että joku voisi herätä kuolleistakin noissa kaksipäiväisissä hengellisissä karnevaaleissa. Minulla ei ole pienintäkään hajua siitä, miten tällainen näytös voitaisiin toteuttaa. Ei kai stadionin henkilökunta sentään päästä sisään edes arkunkantajia, saati sitten jo haisevia vainajia ja vielä mätäkuussa?
Tällaisella etukäteiskohullako stadion yritetään saada väkeä täyteen 26.-27.7.14? Kirkkokuntiin kuulumattomalla saarnaajalla on vastassaan vahva kilpailija, nimittäin auringonpalvojien sankat joukot. Mistäpä amerikkalaismies olisi voinut tietää, että Suomen kesä sijoittui juuri tälle viikolle! New Age-tyyppiseen kielenkäyttöön mielistynyt ristiretkeläinen osaa varmasti murjaista tästäkin asiasta parit hauskat jutut, arvaamma.
Toivottavasti saarnaajalla on tarjota kuulijoilleen Elävää vettä, kun paahtava aurinko porottaa taivaalta etenkin vanhempia kuulijoita läkähdyttäen. Vaikka mistä minä tiedän, onko siellä vanhuksia ollenkaan, josko tulee vain nuoria hihhuleita ja keski-ikäisiä skeptikkoja. Tai ei sitten juuri ketään…
Luterilaista puistattavat nuo kohtuuttoman isoilta tuntuvat lupaukset, joita Herzog itsevarmasti jakelee. Joillekin voi jotakin tapahtua, mutta varmasti pettyjienkin legioona tulee olemaan suuri. Kumpaan tuo pettymys sitten puretaan, julistajaan vai Jumalaan? Itse olen kasvanut siihen, että etenkään uskonnollisella alalla ei koskaan saa mennä kenellekään lupailemaan liikoja. Toki enemmän saa antaa kuin on konsanaan luvannut.
Jos Jumala tahtoisi tehdä näytösluontoisia miraakkeleita, niin hänhän voisi vaikka kasvattaa kukkia suoraan ihmisten päälaelle. Mutta mitä tekemistä sillä olisi Kristus-uskon kanssa? Tuollaisista ihmejutuista harvoin herää usko. Usko on Jumalan lahja, kenties se ihmeistä suurin. Omassa voimassaan ihminen ei pysty uskomaan Kristukseen. Ihminen ei siis tule uskoon vaan usko tulee – toivottavasti – ihmiseen. Silloin vasta noita ihmeitä alkaakin näkyä ja tapahtua. Uskon silmälasien läpi ihminen näkee kaiken toisella tavalla kuin silloin kun vielä oli uskosta osaton.
Kysymyksiä lukijoille:
– Mihin tarvitaan suuria uskonnollisia stadionkokouksia?
– Toimisiko Jumala Herzogin spektaakkelin taustalla herättelemässä Suomen kansaa?
– Miten hengellinen herätys voisi muuttaa Suomen nykytilannetta?
– Jos tänä iltana rukoilisit oikein kovasti jonkin asian puolesta ja sitten yön aikana tapahtuisikin ihme, niin mistä huomaisit aamulla ensimmäiseksi tuon ihmeen tapahtuneen?
Helsingin Sanomat uutisoi tänään (ke 23.7.) Herzogin tulosta näin:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1406006862404?jako=dd728ea356abaa466900e67e2f2d85ca
En kaipaa kultahampaita, vyötärönmittani voisi toki hieman hoikistua. Silti saatan mennä uteliaisuudesta katsastamaan, millaista saarnaa tuolla kuulee, ja millainen on meno muutenkin.
Suhtaudun itse karismaattisiin kristittyihin kavereihimme siten, että se on heidän traditionsa. Itse olen kotoutunut tähän laitoskirkkoomme, jonka meno on joskus yhtä riehakkaan riemukasta kuin kaurismäen elokuva katsottuna lokakuisena krapulapäivänä, mutta ymmärrän, että yhtälailla joku Harlemin helluntailainen ihmettelisi meidän ikävänpitoamme (=anti-ilonpitoa).
Siis, yhtä tyhmää on mollata toisten messumakusuuntauksia, kuin esimerkiksi ikuinen sota muikun- ja silakanystävien välillä: kumpi parempi? Itse syön molempia nautinnolla, jos hyvin paistettu. Ynnä voin käydä joskus kädet ilmassa laulamassa ylistyslauluja, jos on hyvä meno ja aito halu ylistää Jeesusta. Tai joskus käpertyä hiljaa kirkon penkinnurkkaan vakijumalanpalveluksessa, missä ei nousta ellei pappi käske.
Paha tietysti, jos jollakin on kova toive päästä eroon vaivastaan, ja pettyy. Mutta luulisi jokaisen ymmärtävän, että se on Jumala, joka parantaa, jos parantaa, ja harkinta on Jumalan. Saarnamies on vain esirukoilija.
Mutta ei karismaatikoita pidä mollata, siellä on paljon hyviä tyyppejä, jotka tekevat tosi hyvää ruohonjuurityöta.
Ari: Ei kyse ole niinkään mollaamisesta kuin Hengen haistelusta…
Olen aikalailla samaa mieltä kuin Ari Lahtinen. Hiukan ihmettelen sitä intoa ja kiihkoa, jolla liberaaleista äärimmäisiin konservatiiveihin helluntailaiset ja Juha Ahvio mukaanlukien nämä Herzogin tilaisuudet sivuutetaan.
Jaakko Eleniuksen tapa tyrmätä aikoinaan Grahamin tilaisuudet oli jotenkin kolkon, mutta tyypillisen luterilainen. Arvostamani arkkiliberaali Mikko Juva taputti Grahamille ja meni stadionille, ja saattaisi tehdä samoin myös Herzokin suhteen. Juva olikin aito liberaali, mutta ei suinkaan (klassinen) liberaaliteologi.
Jos joku lupaisi homojen eheytyvän heteroiksi, Kari-Matti Laaksonenkin olisi samaa mieltä kanssani, että puoskareista pitää varoittaa. Ei tässä kummemmasta asiasta ole kysymys. Villissä lännessä ihmelinimenttien kauppiaat saivat hetkeksi uteliaita kärryjensä luokse, mutta lopulta heidät kieritettiin tervassa ja höyhenissä ja kannettiin kaupungin rajalle. Terve arvostelukyky tässä toimii, eikä mikään liberaaliteologia.
Uudessa testamentissa kerrotuissa Jeesuksen ja hänen apostoliensa suorittamilla ihmeparannuksilla oli tietty tarkoitus.
Jeesuksen kohdalla osoittaa se, että hän oli luvattu messias ja osoittaa se mitä tulisi kykenemään tekemään saatuaan taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen pään ja hallitsijan aseman.
Apostolien suhteen osoittaa, että kristillinen seurakunta oli korvannut lihallisen Israelin Jumalan käyttämänä välikappaleena. Ns. hengen ihmelahjojen kuten kielillä puhumisen lahjan saattoivat välittää muille vain Jeesuksen apostolit. Heidän jälkeensä niiden piti loppua.
1. Kor. 12:29, 30; 13:8, 13: ”Eiväthän kaikki ole profeettoja? – – Eihän kaikilla ole parantamislahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? – – Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta mikäli on profetoimislahjoja, ne tulevat poistumaan; mikäli on kieliä, ne tulevat lakkaamaan – –. Nyt pysyvät kuitenkin usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin näistä on rakkaus.”
Siis kun ihmelahjat olivat täyttäneet tarkoituksensa, ne lakkaisivat. Mutta verrattomat ominaisuudet, jotka ovat Jumalan hengen hedelmää, olisivat yhä ilmeisiä tosi kristittyjen elämässä.
Jeesus ns. vuorisaarnassaan Matteuksen 7. luku: ”21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ 23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’
Teemu Kakkurin nyt luulisi jos kenen, ainakin näillä palstoilla ymmärtävän erottaa,mikä on varsinaista klassista liberaaliteologiaa, mikä ei. Kakkuria taitaa homokysymys aidosti mietityttää..Hyvä!
No joo, onhan tuo Herzog puoskari, ja oli sitä Billy Grahamkin myös, tosin taisi stadionillle vaeltaa aika moni evankelinenkin kirkkoruhtinas vuonna 1987, jolloin itse ennätin, juuri ja juuri, viimeiselle varsinaiselle rauhanmarssille ikinä Neuvostoliiton aseiden puolesta. Opportunistia tosin oli sen verran, että mentiin pitkän sillan kupeessa olleessa pystybaariin, enkä tarkemmin enää muista miten sen R(r)auhan kanssa lopulta kävi..
Laaksonen: ”Kakkuria taitaa homokysymys aidosti mietityttää.”
Olenko joskus antanut sellaisen vaikutelman, etten pohtisi asioita? Tuskin.
Billy Grahamin vertaaminen David Herzogiin ei oikein skulaa. Graham edusti ja julisti yksinkertaista Jeesus-uskoa eikä manifestoinut mitään ääliömäisiä spektaakkeleja.
Monilla tahoilla katsottiin, että Grahamin kokouksissa harrastettiin hengellistä väkivaltaa: ihmisiä painostettiin uskonratkaisuun. Voihan sen tietysti hyvällä tahdolla tulkita ”yksinkertaiseksi Jeesus-uskoksi.”…mutta luterilaisesta kristinuskonymmärryksestä tällaiset tahdonratkaisut tietysti olivat yhä kaukana kuin Herzogin saarnat.
Vesa Ahlfors:
”Ns. hengen ihmelahjojen kuten kielillä puhumisen lahjan saattoivat välittää muille vain Jeesuksen apostolit. Heidän jälkeensä niiden piti loppua.”
Tällainen käsitys Uudesta testamentista on vanhaa perua, mutta se ei ole totuuden mukainen. Se kieltää Kolmiyhteisen Jumalan voiman ja jopa Kristuksen Jeesuksen lausumat sanat (Joh. 14:11-14).
Tuo kultahammasjuttu on vanha city-legenda, johon tutustuin jo nuoruudessani. Tarina kertoi jenkkiopiskelijasta, joka pelkäsi hammaslääkäriä niin maan perusteellisesti. Yhtenä yönä rikkinäisiä hampaita alkoi koskea niin paljon, että opiskelija päätti kääntyä hätänsä hetkellä rukouksessa Jumalan puoleen. Aamulla, kun hän heräsi, hampaat olivat kunnossa, ne oli paikattu ristinmuotoisilla paikoilla.
Mitä tästä opimme?
Samanlaisia ihmetarinoita kerrottiin tapahtuneen aikoinaan myös Nokia-Mission ollessa voimissaan silloisen kotikaupunkini naapurissa. Aina ne olivat tapahtuneet jollekin muulle, koskaan ei kukaan kultaa saanut (tai silloin tarjottiin myös öljyttyjä käsiä, siis että alttarilla käsiin olisi ilmestynyt öljyä, mikä oli mielestäni äärettömän pelottavaa) ilmaantunut esille.
Kerran näin Seppo Juntusen ja Pirkko Jalovaaran rukousillassa Vanhassa kirkossa kummia: Alttarihetken loppuvaiheessa nainen toi koiran (!) Seppo Juntusen rukoiltavaksi. Koira oli nuori pointteri, joka ei tietenkään tuntenut rukoushetken kaavaa. Otus rupesi nuolemaan kielellään Juntusta ihan läpimäräksi. Koska keskustelu Sepon ja koiran omistajan välillä käytiin kuiskaten, en kuullut sitä, mikä koiraa vaivasi.
Omistaja sai koiran istumaan siihen kirkon kuoriin samalla kun Seppo hiljentyi hetkeksi itsekseen. Sitten mies kosketti koiran päätä. Silloin se kummallisuus alkoi: Näytti siltä kuin koira olisi levitoinut eli noussut jonkin verran puulattiasta ylöspäin ja siinä samassa kuului kova tömähdys. Koira kaatui oikealle kyljelleen ja jäi siihen ihmeissään lepäämään. Odotti, kunnes Juntusen rukous loppuisi. Nousi sitten ylös entistä terhakampana…
Olen sen ikäpolven tyttöjä, joka ihaili Beatlesia yli kaiken. George oli hurmaavin. Mutta vaikka laulut ja laulajat olivat ihania, niin kuvat ulkomaisista konserteista kirkuvine ja pyörtyilevine tyttöineen tuntuivat oudoilta. Samantapainen tunne pyörisi mielessä tällaisen supersaarnaajan tilaisuudessa: outoa. En uskalla enkä halua tyrmätä ketään, joka tuntee saavansa jotain sielulleen tällaisista kokouksista. En myöskään uskalla vedota teologisiin perusteisiin, joita monet täällä kommentoijat osaavat runsain mitoin. Omassa sielussani vain kaipaisin rukiista leipää, selkeää syötävää nälkäiselle sielulle. Mitä sanoikaan vanha saarnamies: Kun henki loppuu, niin konstit alkaa. –
Hannu arveli puheeseen solahtavan vitsejä helteestä. Amerikan-lankoni väitti aikoinaan, että heillä päin pitää hyvässä saarnassa olla ainakin kolme vitsiä. Hautajaisissa riittää kuulemma kaksi.
Liisa. Minullekin on tuttu tuo ajatus vitsien määrästä saarnassa ja hautajaisissa. Hautajaisissa ei kuitenkaan pappi kertoile vitsejä, vaan vainajaa muisteleva saattoväki kertoo (etenkin kun vähän olen rohkaissut ihmisiä siihen) vainajan elämän hauskoista sattumuksista. Kyse on siis anekdooteista.
Helle on varmaan saanut minut K24-sivulle ja vieläpä kirjoittamaan jotain, maallikkona. Vuosikymmenet papin tyttärenä ja papin vaimona ja nyt papin leskenä ovat antaneet jonkinlaisen käsityksen hautajaisista ja hautajaispuheista. On kokemusta sekä omasta että toisten tilanteesta. Mutta kiitos kun kerroit, mitä oikean hautajaismuistelun tulee olla. Nyt minäkin tietämätön valaistuin. En palaa asiaan.
Hannu kirjoittaa, tarkoittaen Herzogia: ”tuollaisista ihmejutuista harvoin herää usko. Joo.
Hannun luterilaisen kirkon pappina luulisi tietävän, että tavallisen kirkon piirissä usko ei herää käytännössä koskaan. Mitä on ”kansankirkollinen uskoontulo?” Ne uskoontulot mitä kirkon piirissä ovat tapahtuneet, ovat tapahtuneet lähinnä kirkon herätysliikkeiden parissa(paitsi tietysti herännäisyyden, jossa uskoontulo on kielletty asia), ja nekin etupäässä silloin joskus.
Herzog on hengellistä pikaruokakuluttuuria, viihdettä. Ukko-Paavo käski ikävöimään ensimmäisen parannuksen/”uskoontulon” jälkeen Jumalan edessä pienenä paikallaan. Vaikka vuosia, lopun elämääkin, jos Jumala niin halusi. Siihenkö nykyihminen tyytyisi? Malttaisi hengästyneessä hyvän olon etsimisessä viipyä edes lyhyen hetken ristin alla paikallaan?
Noh, noh, Kari-Matti, nyt jäitä hattuun tällaisilla helteillä. Ei tuolla tavalla pidä mennä yleistämään. Usko pääsi yllättämään minut jo oppikouluaikoinani, vaikka en mihinkään herätysliikkeeseen silloin kuulunut enkä kuulu edelleenkään. Kuitenkin olen kokenut ensin rämäkän ns. uskoontulon, mutta se homma kuivui ympäristön painostuksesta kokoon. Yritin kiivaasti muuttaa elämässäni kerralla kaiken.
Seuraavaksi sain kokea, mitä ns. kasvatuskristillisyys on. Se on prosessi, jota Jumalan Sanan nälkä ohjaa. Tällä tiellä olen edelleen…
Tähän Hesarin tekstiin en laita linkkiä vaan avaan toimittaja Sonja Saarikosken kirjoittaman jutun tähän:
Hengellinen väkivalta -kirjan kirjoittanut Janne Villa sanoo, että David Herzog on huijarisaarnaajan arkkityyppi
Hengellinen väkivalta -kirjan kirjoittaja, terapeutti Janne Villa sanoo, että viikonloppuna Olympiastadionilla saarnaava David Herzog on erittäin epäilyttävä ja vastuuton saarnaaja.
”Tekstiensä pohjalta hän on huijarisaarnaajan arkkityyppi, joka tietää itse valehtelevansa”, Villa sanoo.
Hän sanoo, että saarnaajan puheet voivat vaikuttaa haitallisesti ihmisiin, jotka ovat vaikeassa elämäntilanteessa joko fyysisesti tai psyykkisesti.
”Henkisesti herkempien mielenterveys voi vaarantua.”
Villan mielestä järjestävien tahojen, muun muassa Good News for Everyone -järjestön, olisi pitänyt miettiä tarkemmin, tulisiko tilaisuutta järjestää ollenkaan.
”Kaveri on käynyt Suomessa ja ollut suosittu. Järjestäjillä on varmaan hyvä tarkoitus, mutta Herzogin taustat olisi pitänyt tutkia. Järjestäjät väittävät olevansa kristittyjä, mutta Herzogin sanoma poikkeaa myös kristinuskosta. Nämä kuolleistaherättämisjutut ovat ihan poskettomia ”, Villa sanoo.
HS kertoi keskiviikkona miehestä, joka sanoi parantuneensa pimeän pelosta tultuaan uskoon Herzogin tilaisuudessa. Villa ei halua kyseenalaistaa ihmisten kokemuksia, mutta sanoo, että kokonaisuutena tilaisuus on arveluttava.
”Riskiä ei pitäisi ottaa. Tietysti tämä on hankalaa, koska uskonnonvapauden nimissä aikuiset ihmiset saavat osallistua mihin huuhaahan haluavat.”
Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila pitää erityisen haitallisena sitä, että ihmiset saattavat jättää hakeutumatta lääkäriin ajatellessaan uskon parantavan.
”On myös ongelmallista että jotkut hankkivat itselleen huomattavia taloudellisia resursseja pyytämällä lahjoituksia hengellisissä tilaisuuksissa. Ihmisiä manipuloidaan uskomaan että heitä siunataan tässä elämässä, että he välttyvät rangaistuksilta kuoleman jälkeen tai pääsevät taivaaseen jos he antavat rahaa herran työhön”, Valkila kommentoi HS:lle sähköpostitse.
Janne Villa on fiksu mies, aseetonveli (olimme siis sivarissa yhtä aikaa).
Tuokin on tärkeä muistutus, minkä Vesa kommentissaan sanoo, ettei Jeesus suinkaan parantanut parantamisen ilosta eikä sokeus, köyhyys tai tauteihin kuoleminen suinkaan poistunut Galileasta hänen siellä vaeltaessaan.
En oikein jaksa uskoa siihen, että joku ihminen ei yrittäisi hoitaa vaivaansa terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, vaan niiden sijasta turvautuisi parantajaan. Nykyaikana, jolloin suloisessa Suomessamme sentään on julkinen terveydenhuolto, kohtuukuluin.
Yleensä kai on enemmän kyse siitä, että joku on jo aikoja juossut lääkäriltä toiselle ja kokeillut kaikki hoidot ja lääkkeet, ja saamatta apua vaivaansa, hakeutuu kokeilemaan parantajaakin.
Jos sitten paranee vaikka oman suggestionsa ansiosta, niin keneltä se on pois?
Sairaita on monenlaisia.
On niitä, jotka eivät ole saaneet terveydenhoidosta riittävää ja lopullista apua, vaan vaikeat sairaudet ovat vähitellen edenneet. Varmasti moni heistä hakeutuu parantajien luo, eikä siitä pidä heitä syyllistää.
On niitä, jotka kansoittavat parantamiskokoukset. Usein korostetaan, että parantajat vetävät salit täyteen, mutta kyseessä ovat samat ihmiset, jotka vaeltavat kokouksesta toiseen. Menevät rukousjonoihin yhä uudelleen ja uudelleen. Aivan kuten evankelioimiskokouksissa kulkivat ennen vanhaan samat ihmiset jättämässä elämänsä Jeesukselle ties kuinka monetta kertaa.
Sitten on ihmisiä, joilla on kova tarve tulla kohdatuksi ja kosketetuksi. Parantajassa on se hyvä puoli, että hän ainakin hetkeksi antaa koko huomionsa vuorossa olevalle ihmiselle. Näillä ihmisillä voi olla tarve todistaa paranemisesta. Sillä ikään kuin maksaa oikeutensa osallistua parantamistoimintaan. Näiden sairaudet ovat vaan usein vähän sinne päin ja paranemisetkin samanlaisia. Sanotaan selkäkipujen vähentyneen tai päänsäryn helpottaneen.
Uudessa testamentissa ei puhuta mitään päänsärystä eikä Jeesus vähentänyt kenenkään selkäkipuja. Paavali kyllä kirjoittaa kerran vatsakivuista, mutta suosittelee niihin viiniä. Ei Raamatussa kyllä kirjoiteta kultapölystäkään, hampaanpaikoista, hiusten lähtemisestä tai laihtumisesta.
Lisäisin tuohon Teemun kommenttiin vielä sen, että monella on karvaita kokemuksia paitsi paranemattomuudesta terveydenhuollon ammattilaisten hoidossa myös kohtaamattomuudesta evl-kirkossa: ”Se pappi sanoi niin kömpelösti siellä hautajaisissa.. ei tullut diakoni katsomaan meidän mummua vaikka lupasi… meidän lapsi ei päässyt kavereiden kanssa samaan rippikouluryhmään”.. myös nämä kokemukset ohjaavat hakemaan apua muualta.
Herra Herzoghan on käynyt jo aiemminkin Suomessa. Veti salit yllätystäyteen. Naapurini (maantieteellisesti, ei henkisesti) TV7 ollut mukana aktiivisesti.
En kyllä ymmärrä miten ihmisiin menee läpi tämänlainen. Ja aika harvaan meneekin. Esimerkiksi Pasi Turunen on moittinut miestä panteistiksi, mielestäni syystä. Muutenkin Herzogin argumentit ovat samantyylisiä jotka ovat tulleet tutuiksi tutultani joka on ammattihomeopaatti. (Eli jonka parannustyö on yhtä faktapohjaista kuin Herzogilla.) Mutta toisaalta moni nykykristitty ei enää ole sitä jengiä jolle kristillisyyteen kasvaminen on niin tärkeää. Näyttäisi siltä että tärkeämpää on vastustaa ”militantteja ateisteja” ja ties mitä ”punavihermädättäjiä”. Heillä menee helposti tärkeämmäksi jengin ja asian puolustaminen kaikelta kritiikiltä. Ja Herzogin tyylisten kritisoiminen sekoittuu heidän mielessään itsensä Jeesuksen Kristuksen kritisoimiseksi. (Vaikka hänellä on kuvien mukaan esim. ihan erilainen tukka ja parta. Eri tyyppi. Yksi on tiedätkö se köyhä asiallinen partatyyppi ja toinen on se lipevä kunniaton käärmeöljyhuijauksella itseään rikastuttava heppu.) Herzog käyttää kuitenkin kristillisiä termejä, joten New Age -vaikutteet jäävät huomaamatta niiltä jotka haluavat puolustaa Jeesusta.
Kyllä minulle on kerrottu että yrittää pitää ja lannistua ei saa. Ja kai näitä parannusta haluavia pitäisi jotenkin kannustaa johonkin. Mutta en silti voi olla latistamatta heitäkin jonkinlaisen vitsailun kohteeksi. Jos esim. haluavat että järjenlahjojaan ja kriittistä ajatteluaan kunnioitetaan, niin voivat esim. olla kannattamatta tämänlaisia tyyppejä ihan kympillä.
http://youtu.be/eH5YHf4PalU
Teemu Kakkuri kirjoitti lämpimällä sydämellä niistä, jotka etsivät parannusta vaivaansa ja yksinäisyyteensä.
Sitten ovat hengellistä parannusta etsivät, joita ei osata kotiseurakunnassa auttaa. Selvää neuvoa sielunhätään ei tule, korkeintaan neuvo rukoilla ahkerammin ja enemmän…. eikä se tunnu auttavan….
>>>Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. >>>>
Vesa Ahlfors
Kaikki merkit viittaavat siihen, että jehovantodistajien tapa tehdä tämä ei ole se toivottu ja oikea.
Lakihenkinen, tekemiseen perustuva opetus vie vain kauemmas taivaasta, ikävä kyllä!