Olen ilmeisesti pitkään ymmärtänyt jotenkin väärin tämän blogihomman. Olen huolettomasti kirjoitellut sekalaisista aiheista, mitä mieleen on pälähtänyt, ilman minkäänlaista selvää agendaa.
Mutta nyt, seurattuani asiaa reilun puolen vuoden ajan, olen vihdoin hoksannut, että aktiivisten kirjoittajien ja kommentoijien pääasiallinen tavoite on vastustaa jotakin. (Epäilyttävällä positiivisuudella varustettuja kirjoittajiakin toki on muutamia, se myönnettäköön.)
Yksi vastustaa naispappeutta, toinen naispappeuden vastustajia. Joku vastustaa homoparien vihkimistä ja joku taas vihkimisen vastustamista. Vastustetaan liian liberaalia kirkkoa ja liian konservatiivista kirkkoa. Vastustetaan liiallista suruttomuutta ja vastustetaan helvetillä pelottelua.
Joku näkee kaikissa asioissa naisten alistamista ja tietysti vastustaa sitä. Vastustetaan palkattujen työntekijöiden ylivaltaa ja vastustetaan liian innokkaiden maallikkojen ailahtelevaa toimintaa. Vastustetaan liian aktiivista otetta ilmastokriisin torjunnassa ja vastustetaan niitä, jotka eivät koko ongelmasta piittaa.
Kysytään, kuka kaikista vastustettavista asioista oikein vastaa? Tällä forumilla syyllinen löytyy usein kirkon keskushallinnosta.
Ja nyt minä poloinen kysyn, mitä minun oikein pitäisi vastustaa. Odotan, että Kirkkohallitus tai muu arvovaltainen taho antaa selvät ohjeet. YLE:n sivuilta kyllä taas luin, että pitää vastustaa vaarallisia vieraslajeja. Lupiinia lukuun ottamatta niitä ei meidän nurkilla onneksi näy.
Lupiinia olen tietysti lainkuuliaisena kansalaisena vastustanut siihen rajaan asti, että leikkaan kukat ennen kuin ne siementävät. Juurakkoja alan kaivaa vasta siinä vaiheessa, kun Tielaitos vaivautuu edes niittämään edeltäjänsä täysin tahallisesti tienpientareille kylvämät laajat lupiinipellot, joita Etelä-Suomessa on varsin runsaasti. Siemenet ovat juuri nyt kypsymässä. Valtiovalta korjatkoon ensin omat jälkensä ennen kuin alkaa meitä tavallisia pulliaisia hätyytellä.
Yhden konkreettisen vastustamiskohteen olen kyllä ihan itse löytänyt. Vastustan nimittäin pihamme vieressä olevalla viheralueella kasvavien pitkien ohdakkeiden luontaista lisääntymistä. Olen omin lupineni niitä kitkenyt, jotta eivät valtaisi myös meidän pihaa. Tilanne näyttää kyllä toivottomalta, mutta jatkan periaatteellista vastustamista ja lisäksi siihen liittyviä käytännön toimia niin pitkään kuin voin!
Ja tässä ei ohdakkeilla tarkoiteta mitään muuta kuin niitä reaalimaailman inhottavia piikkisiä kasveja. Tähän ei sii sisälly mitään teologista tai muuta maailmankatsomuksellista vertauskuvaa. Tältä osin siis teologit ja muut filosofit älkööt vaivautuko.
Ja lupaan, että en ohdakkeiden lisääntymisen vastustamista koskevalla asialla vaivaa Kotimaan lukijoita enää toista kertaa. Palaan takaisin sekalaisiin mietteisiin, ilman selvä agendaa.
Vikaan meni yhdeksänkymmenprosenttisesti (lukihärö ?). En vastusta kuitenkaan. Kymmenprosenttisesti olen sitä mieltä, että ei ole hyvä olla ukkosmyrskyssä ilkosillaan.
Ei auta lupiinien karkotus. Ovat kuin… no, ne muutkin vastustettavat. Antaa olla, samoin kuin kaikki muutkin ”vieraslajit” (joihin itsekin kuulun ja joita jotkut vastustavat).
Hauskoja, nasevia, viisaita ja mielenkiintoisia kommentteja. Kiitos kaikille tähän asti.
Sami Paajanen muistutti kauniisti siitä, että voimme ajatella hyvää niistä, jotka ovat eri mieltä kanssamme, ja että he eivät ole vihollisia.
Hyväksyn vastustamisen. Tapauskohtaisesti voin hyväksyä myös vastustamisen vastustamisen.
Pistäkääs muutkin pikkuisen positiivisuutta peliin. Eihän elämästäkään selviä hengissä, mutta se on vain hyväksyttävä.
”Uusia mielipiteitä aina epäillään ja tavallisesti myös vastustetaan, ja syyksi riittää vain se, että ne eivät ole vielä yleisiä mielipiteitä.”
— Filosofi John Locke (1632-1704)
Ajattelin vastustaa uusien mielipiteiden esittämisen vastustamisen vastustamista, mutta luovuin ajatuksesta. Sade väistyi, aurinko paistaa vastustamattoman upeasti.
Jaakob kehottaa kirjeessään vastustamaan perkelettä: ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee”. Jaak. 4:7
Sistonen: ” ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee”. Jaak. 4:7″
Vastustan raamatunlausesitaateilla keskustelua. Sitä vastustaa tietääkseni myös sivuston ylläpitäjä.
”Perkele” tykkää vastustamisesta. Sehän on päässyt tavoitteeseensa. Mutta kun sitä ei ole, niin on turha vastustaa itseään. Minä olen hyvä kaveri itsessäni asustavalle.
Kannatan puheena oleviin asioihin liittyvien ja niitä valaisevien raamatunlauseiden käyttöä.
Kulotus keväisin on kivaa. Kannatan myös sitä. Samalla vastustan kuitenkin tiheällä taajama-alueella kuten rivitalon pihamaalla tapahtuvaa kulotusta.
Kulottaminen on kivaa, mutta siihen liittyvien riskien vuoksi toiminta on kohdannut vastustusta ja olen joutunut tyytymään risujen polttamiseen syksyllä.
Pirkko Pyhäjärvi: ”Eilen esimerkiksi poimin pihlaja-aidasta vadelmia. Aika ihmeellistä!”
Todella ihmeellistä. Ettei vain käynyt niin, että et tuntenut puuta ja hedelmiä tai pensasta ja sen marjoja ): ”Sillä hedelmistään puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?”
Ohdakkeille Mikko kehotti kaivamaan poteron: ”Ohdakkeisiin auttaa sama kuin kirkolliseen keskusteluun. Kaiva potero. Mitä syvempi, sen parempi.” Vastustan tuota jyrkästi ja muistutan samalla, miten kuopan kaivajalle saattaa käydä: ”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa,” (Sananlaskut 26:27)
Marko Sjöblom: ”Kannatan puheena oleviin asioihin liittyvien ja niitä valaisevien raamatunlauseiden käyttöä.” Olen samaa mieltä. Siis vain valaisevia raamatunlauseita – ei pitkiä lainauksia.
Kiitos Pirkolle mukavasta blogista.
Pirjo! Sanoitit blogillasi minunkin tuntemuksiani. Kiitos.
Minua ohdakkeet tosin harmittavat vain jos ne häiritsevät sadonkorjuuta, ts. pensasmarjojen poimintaa. Ohdakkeet ovat nimittäin tärkeä ruokapöytä mm. paluumuuttoon valmistautuville vihervapusille. Johtopäätös: Älä hermostu. Pieni pilvi hyvän mielen taivaalla ohdakkeiden leviämisen vastustamisessa koetun takaiskun vuoksi voi oikeastaan olla onniautuus luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta.
Hyvä näkökulma. Luulen, että vaikka ohdakkeita vähän kuritankin, niistä riittää myös taivaan linnuille.
Olen joskus pitänyt itseäni huithapelina, kun kasvatan vain kukkia enkä juuri mitään hyödyllistä. Viime kesänä YLE:n kampanja todisti, että kukatkin ovat hyödyllisiä, nimittäin kimalaisille ja muille pörriäisille.