Voi kuulostaa hienolta periaatteelta, että kirkko voi määrät ehdot, joihin vapaaehtoistoiminnan on sitouduttava. Tyypillistä on, että parhaiten menestyvät ne toimijat, jotka saavat rauhassa toimia omilla ehdoillaan. Tiukkojen rajojen vetäminen voi lopettaa koko toiminnan. Vastaavaa on kirkossa ennenkin tapahtunut. Nuorisotyö, kun on vielä erityisen herkkä työalue muutoinkin.
Jossain seurakunnassa oli aktiivinen pändi, joka soitti monissa kirkon tilaisuuksissa omia laulujaan.
Sitten kirkon puolelta tuli määräys, että vain kanttorin hyväksymiä lauluja saa esittää. Pändin omaehtoisuus – ja koko sen toimina loppui siihen.
Ehtojen asettamisella MN – tapahtumalle, voi olla yllättäviä – ja ikäviä seuraamuksia.
(Toivottavasti ei kuitenkaan tuollaisia, kuin edellä.)
Yksi sellainen voi olla nuorten negatiivinen asennemuutos kirkkoa kohtaan.
Kirkkohan on nyt heidän mielestään väkivalloin riistämässä, heille tärkeää yhteistä messua.
Nuoren on vaikea käsittää, että se mikä on tähän asti toiminut, ei voisikaan toimia enää.
Sari L. On tuonut esiin sen näköalan että nuorille pitää opettaa tasa-arvoa. Oppivatko nuoret nyt sitten sitä, vaiko sen että kirkko ei välitä nuorten odotuksista. Käyttäähän kirkko nyt tapahtumaa omien kirkkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tapahtumahan on alun perin luotu nuoria varten. Nyt siitä on tehty kirkkopoliittinen kiistakapula, jolla kirkko ajaa omia asioitaan.
Pekka
Kiitos tekstistäsi. Puhut asiaa.
Eräällä paikkakunnalla seurakunnan tietokonekerho toimi yhteensä kolmella kylällä nuoria varten. Se tavoitti koko kohderyhmästään yli 100 % eli enemmän kuin tuon ikäryhmän nuoria oli kouluissa tuohon aikaan. Loput tulivat kohderyhmän ulkopuolelta. Sitten tuli seurakuntaneuvoston päätös, että kaikki pitää tapahtua vain yhdessä toimipisteessä. Ajateltiin näin työ tulee rationaalisemmin hoidetuksi.
Lopputulos oli tuon päätöksen mukana paria kolmea lukuun ottamatta KAIKKI nuoret jäivät pois toiminnasta.
Toiminnan organisoiminen kirkon ulkopuolella on usein paljon helpompaa. Ei tarvitse anoa määrärahoja, eikä lupia toiminnan aloittamiselle. Silloin kirkko ei voi myöskään sanalla omia ehtojaan.
Kaikki muu onnistuu mukavasti, paitsi hengellinen työ ja toiminta. Ilman hengellistä ulottuvuutta toiminta, – oli se mitä hyvänsä – ei kiinnosta. Kirkossakin voidaan hengellinen puoli jättää kokonaan sivuun. Siinäkin saa olla tarkkana. Ettei lähde vapaaehtoisena tukemaan hengetöntä toimintaa. KN-tapahtuma kuolisi heti, jos kirkko ei toisi nuoriaan sinne. Ongelmista huolimatta kirkon toiminnassa kannattaa pysyä mukana.
Sley:n käyttää nuoria kirkkopoliittisena aseena. Nuoret eivät ole mitään päätöksiä tehnyt vaan Sley:n johto ja muutamat muut vaikuttajat. Seurakunnat haluaisivat järjestää yhteisen messun Sley:lle se ei sopinut. Valitettavaa ja vaarallista.
Ap Luoma on sensijaan omien sanojensa mukaan ”keskusteleva keskitien kulkija.”
Tuon tietokonekerhon tavoitteet voidaan kiteyttää neljään kohtaan
1) Hengellinen, koska se oli seurakunnan toimintaa
2) Yhteisöllinen, koska se oli kerho eikä joidenkin kotona kokoontuva satunnainen porukka
3) Tiedollinen, tietokonetta ja sen käyttöä ja ohjelmointi opettava, koska sen erityishaasteena olivat tietokoneet
4) Iloa ja huvia antava, jotta nuorilla oli mukava olla mukana. Käytännössä tietokonepelejä yms.
SP! Mielestäni luet tilannetta virheellisesti. Kymmenet vuodet on tilaisuus toiminut niillä ajatuksilla, jotka ovat SLEY:n periaatteita. SLEY on ollut sillä periaatteella olemassa ja on ollut arvostettu lähetysjärjetö. Jos ympäristö kääntyy toisaalle niin kuka tekee ja mitä. Kirkko tekee bväkivaltaa ja puuttuu sopimattomasti asiaan. Jokainen vanhin haluaa, että hänen lapsensa omaksuvat samantapaiset elämän peruspilarit, jotka itsellä on, muusta tässä ei ole kyse.
Lauri, näin se ei ole. Kannattaa lukea se tahdon ilmaisu siinä näkyy se strategia. Kirkkolain ja säädösten mukaan kirkko voi puuttua, tämä on järjestyskysymys, muuten kaikki hurmahenget repisivät kirkon.
Sami P.n näkökulma on eräs aikuisen näkökulma. Monet nuoret kokevat asian juuri toisinpäin. Näin kirkko tuli tahtomattaan vahvistaneeksi negatiivista asennetta.
Pekka, nuorethan tätä ei ratkaise, kysymys on teologinen.
Matias. et kai ajatellut, että peilasin sitä kerhojuttuasi, omassa kommentissani. Ne oli ihan irrallisia mietteitäni.
En ole kirjoittanut tätä siksi, että etsisin jotain ratkaisua asiaan. Käsittääkseni se on jo ratkaistu. Tarve kirjoittaa tästä heräsi, kun kuulin miten nuoret asiaan suhtautuvat. Olisi aika ihmeellistä, jos kirkko ei jatkaisi samalla linjalla. Vastaava toiminta kirkolta on niin tyypillistä, että en usko, että asiassa mitään neuvotteluvaraa enää ole. Kirkkopolitiikka on sanelua ylhäältä alas. Siinä ei nuorten näkemykset mitään paina.
Erikoista tässä vain on se, että on vakkuuteltu: Meillä ei ole mies eikä naispappeja on vain pappeja. Mutta löytyihän se sukupuoli. Naispapittomia messuja, kun olisi pitänyt sanoa: Papittomia messuja…?????
Tämä kuvaus kirkkopolitiikasta ylhäältä alas, ei pidä paikkaansa. Neuvotteluja oli käyty jo pitkään, oli ollut esillä erilaisia vaihtoehtoja. Sley:lle ei käynyt muuta kuin naispapittomat messut. No ei tarvitse olla ruudinkeksijä poika, niin jokainen tietää, että sota on valmis. Piispa päättää lopulta monista asioista hiipakunnassansa, tässä tapauksessa myös kirkkoherrat tukivat häntä.
Se joka on ajatellut, että mm festarit jatkuvat aina samalla tavalla, on jonkinlainen kupla ajatella tämän suuntaisesti. Tuossa on ollut vaara jo monia vuosia.
Mielestäni Sley:n johto voisi lopettaa politikoinnin ja hyväksy sen, että kirkko on muuttanut virkakäsitystään jo yli 30 vuotta sitten.
Maanantaina 18.6. klo 9:40 nuorten listassa oli 2 277 allekirjoitusta.
https://www.adressit.com/ehtoollinen_maata_nakyvissa_-festareille_perinteisesti
Entä sitten. Nuorille tämä on omien juhlien puolustamista mitenkään syvällisemmin naispappien poissaoloon syventymättä. Luulen että naispappeus ei ole minkäänlainen ongelma nuorisolle mutta juhlien jatkuvuus on.
Nuoret oppivat sen, että nuorten tunteilla ei ole väliä kun aikuiset riitelevät ja sen, että jääräpäisyys toisarvoisissa asioissa (puolin ja toisin) on liian monille kristityille tärkeämpi kuin evankeliumin asia. Kristuksen asia on joka tapauksessa ottanut takapakkia, ja syytä on sekä sysissä että sepissä.