Teologian opiskelijana ollessani suoritin seurakuntaharjoittelun Espoon hiippakunnassa ja tuossa yhteydessä tapasin piispa Tapio Luoman ensimmäistä kertaa. Viimeisimmän kerran tapasin tulevan arkkipiispan, kun osallistuin tuomiokapitulin rukousaamiaiselle pari viikkoa sitten. Aamuhartauden ja yhteisen aamupalan jälkeen sain haastatella piispaa tubekanavalleni. Arvostan sitä, että piispalla oli aikaa tällaiselle tubehaastattelulle. Kuvaushetken aikana minulle selvisi muun muassa, mitä Luoma jää Espoon hiippakunnasta kaipaamaan ja mitä aika kirkon työssä on hänelle opettanut. Tällä kertaa haluan nostaa blogissani esille kaksi asiaa, jotka olen itse oppinut tulevalta arkkipiispaltamme.
Eräs haastattelun aikana esille tullut näkökulma puhutteli minua suuresti. Kysyin Luomalta, miltä arkkipiispaksi valinta on hänestä tuntunut. Luoma kertoi vielä sulattelevansa asiaa ja pohtivansa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Luottamuksen saaminen äänestäjiltä on tuntunut hyvältä ja velvoittavalta. Tässä yhteydessä Luoma kertoi valituksi tulemisen tekevän myös araksi. Kysymys ”selviänkö tästä hommasta” on käynyt myös tulevan arkkipiispan mielessä. Nuorena pappina minua rohkaisee valtavasti se, kuinka jopa tuleva arkkipiispa miettii mielessään samaa kysymystä, jota itse mietin nyt työurani alkutaipaleella. Minusta on lohdullista, etteivät vuodet tee ihmistä valmiiksi. Jokainen meistä saa olla kyselevä ja keskeneräinen. Jokainen meistä saa turvautua Jumalaan ja tietää, ettei ole tehtävässään yksin. Samalla Luoma myös muistuttaa, kuinka oman sisimmän kysellessä ihmistä on kantamassa joukko ihmisiä, jotka tukevat ja luottavat. Tähän samaan ajatukseen olen turvannut, kun nuorena pappina kyselen sisimmässä paikkaani. On valtavan lohdullista ja kannustavaa, kun tiedän seurakuntalaisten kantavan rukouksissaan meitä kirkon työntekijöitä.
Toinen tulevalta arkkipiispalta oppimani asia se, mitä olen häntä vierestä katsomalla oppinut. Minua on koskettanut se, miten olen nähnyt Luoman kohtaavan ihmisiä työssään. Hän on pysähtynyt kohtaamaan ihmisiä ajan kanssa ja keskustellut heidän kanssaan. Tämä puhuttelee minua siksi, että henkilökohtaisesti koen läsnäolon olevan yksi merkittävimpiä asioita, joita ihminen voi toiselle antaa. Läsnäolossa ei mielestäni ole merkityksellistä se, ajattelemmeko kaikista asioista samalla tavalla. Tärkeää ei ole se, että löytäisimme kaikessa yksimielisyyttä. Merkityksellistä on se, että pysähdymme yhdessä kohtaamaan itsemme, toinen toisemme Ja Kristuksen keskellämme. Kirkon työntekijänä voin seisahtua ihmisten kanssa evankeliumin ja arjen äärelle. Tästä tuleva arkkipiispa on näyttänyt minulle esimerkkiä.
Voit katsoa tulevan arkkipiispan haastattelun kokonaisuudessaan tubesta.
”Pienillä padoilla on suuret korvat”. Tuosta vanhan kansan viisaudesta annoit blogissasi oivan sovellusesimerkin, emiliapappi. Kiitos.
Minulla on ollut samankaltaisia, lähtemättömän myönteisen tai ajattelemisen aihetta antaneen muistijäljen tuottaneita henkilökohtaisia kohtaamisia 1980-luvun arkkipiispojen sekä kaikkien pappeushiippakuntieni piispojen kanssa.
Mukava kuulla Jouni, että sinullakin on myönteisiä kohtaamisia piispojen ja arkkipiispojen kanssa. Koen tärkeäksi sen, että näitä hyviä kokemuksia jaetaan ääneen. Turhan usein hyvät ja kauniit sanat jäävät sanomatta. Ympärillämme olevissa ihmisissä on paljon hyvää ja kauniit sanat eivät voi lämmittää, jos niitä ei sanota ääneen. 🙂
Kiitos Emilia hyvästä kirjoituksestasi !
Jumala arkkipiispaamme siunatkoon ja antakoon niin voimaa kuin viisauttakin tulevien tehtävien hoitamiseen!
Kiitos Matias! Samaa siunausta, voimaa ja viisautta toivon tulevalle arkkipiispallemme työhön. 🙂
Kiintoisa haastattelu. Kiitos.
Kiitos Salme! Tulevalla arkkipiispallamme on mielenkiintoisia ajatuksia, oli ilo haastatella häntä.
Hieno blogi, Emilia. Teet tärkeää ja uraa uurtavaa työtä tubettamalla ja olemalla siellä, missä tämän nuoretkin ovat: somessa.
Kiitos, Jouni. Olen kiitollinen siitä, että saan palvella pappina myös tällaisella tavalla. Toivon, että evankeliumi ja kirkon läsnäolo ihmisten elämässä voivat välittyä somenkin kautta.