Palo- ja pelastustoimessa on selvää, mitä pelastus merkitsee: ihmisen pelastamista hengenvaarasta. Tuntuu siltä, että kristinuskon piirissä pelastusta ei nähdä yksiselitteisesti, vaikka se on uskon peruskäsitteitä.
Viime vuonna papit kokoontuivat hiippakunnittain piispojen kutsusta synodaalikokouksiin keskustelemaan pelastuksesta. Aihetta valotettiin myös ajallisesta ja inhimillisestä näkökulmasta, kun pandemia, sota sekä ilmastonmuutos uhkaavat nykyisten yhteiskuntien ja länsimaisen elämäntavan säilymistä. Siksi synodaalikirjan osiossa ”Maailman pelastus” aihetta oli tarkasteltu hyvinvoinnin, ekokriisin ja oikeudenmukaisuuden näkökulmista.
Kontekstuaalinen tai vapautuksen teologia näkee pelastuksen usein maailman sisäisenä oikeudenmukaisuuden toteutumisena. Esikuvana luetaan esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan kertomusta israelilaisten vapautumisesta Egyptin orjuudesta. Vapautuksen teologia on antanut sytykkeitä läntisissä kirkoissa pelastuksen ymmärtämiselle erilaisten syrjittyjen ihmisryhmien vapautumisena tai jopa vallankumouksena, jossa muutos edellyttää vallitsevien rakenteiden murtamista. Siten vapautuksen teologia tulee lähelle eräiden poliittisten liikkeiden päämääriä.
Pelastus kohdistuu esimerkiksi ihmisryhmiin, jotka järjestöjen vaikuttamistyö nostaa esille, samalla kun jotkut toiset ihmisryhmät jäävät pimentoon eikä heidän äänensä kuulu. Jotkut ihmisryhmät katsotaan etuoikeutetuiksi ja syyllisiksi sortoon. Siksi hyväosaisiksi katsotuilta tulee poistaa heidän etuoikeutensa. Siten ajallinen pelastus ei koske yhdenmukaisesti kaikkia.
_ _ _
Sorrettujen vapauttaminen ja epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen ovat tarpeellisia tavoitteita, mutta eivät vastaa sitä, mitä kristinuskossa tarkoitetaan pelastuksella – tai vastaavat sitä vain toissijaisesti. Siksi maailmansisäistä pelastusta ei tulisi kirkossa asettaa hengellisen pelastuksen paikalle. Jeesuksen tehtävä pelastajana tulee kapeasti – tai väärin ymmärretyksi, jos häntä pidetään vain hyvän elämän opettajana tai marginalisoitujen vapauttajana.
Mikä siis on Jeesuksen rooli pelastajana? Ensin on kysyttävä, mistä pelastetaan ja mihin pelastetaan. Ihminen on perustaltaan ilman jumalanpelkoa ja luottamusta Jumalaan. Ihmisen halu suuntautuu poispäin Jumalan tahdosta. Tästä synnistä nousevat pahat ajatukset, sanat ja teot, joiden seurauksia kärsivä maailma ja luomakunta kantavat esimerkiksi rakkaudettomuuden, väkivallan, sotien tai ilmaston lämpenemisen kautta. Ihmisen itsekkyys ja ylpeys ovat saaneet valitsemaan tien, jossa käytetään piittaamattomasti ja lyhytnäköisesti hyväksi toisia ihmisiä ja luonnonvaroja.
Jumalan pelastus ei kohdistu ensi sijassa synnin seurauksiin vaan sen alkusyyhyn, ihmisen eroon Jumalasta. Ihmiselle on mahdotonta omin voimin palata Jumalan yhteyteen. Siksi Jumala itse rakentaa katkenneen yhteyden lähettämällä oman Poikansa ihmiseksi etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut. Jeesus kuolee ristillä ja kärsii syyttömänä maailman synnin rangaistuksen. Näin Jumala sovittaa maailman itsensä kanssa.
Augsburgin tunnustus (Artikla IV) sanoo saman: ”Ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan heille lahjoitetaan vanhurskaus ilmaiseksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on sovittanut syntimme. Tämän uskon Jumala lukee vanhurskaudeksi itsensä edessä.”
Seuraava artikla V kertoo, että uskon saamiseksi on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka: ”Sanassa ja sakramenteissa – joita ovat kaste ja ehtoollinen – niitä ikään kuin välikappaleina käyttäen, lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon, missä ja milloin Jumala sen hyväksi näkee.” Pelastus ei siis tule ihmisestä vaan Jumalan armosta, Kristuksen kautta.
Kirkolla ei ole tärkeämpää tehtävää kuin julistaa eri tavoin evankeliumia, kastaa ja opettaa sekä viettää messua. Niiden kautta mahdollisimman monet tulevat osallisiksi pelastuksesta. Lopulta pelastus on yksin Jumalan vallassa ja hän voi pelastaa ne, jotka hän hyväksi näkee.
Osallisuus Kristuksesta muuttaa ihmistä ja tuottaa hyvää hedelmää, rakkautta toisia ihmisiä kohtaan ja oikeudenmukaisuutta. Näin myös maailmansisäinen pelastus voi edetä ja toteutua, kun Pyhä Henki vähitellen muuttaa ihmistä Kristuksen kaltaiseksi. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh 15:5).
Yhteys Jumalaan Kristuksen kautta jatkuu myös kuoleman jälkeen. Siksi kristityllä on toivo ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä Jumalan taivaassa. Ihmisen järki ei sinne yllä. Se on meiltä salattu.
Jeesus kylläkin toteaa juutalaisille, ”kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Vika ei siis ole Jumalan tahdossa vaan meissä. Luther kirjoittaessaan syntiinlankeemuksesta (lieneekö hieman vieras tälle ajalle) toteaa ihmisen menettäneen Jumalan kuvan. Sen tilalle ihmisestä tuli Saatanan kuva. Professori Jouko N. Martikainen toteaa tästä, että ”oman aikamme luterilaisuus ei ole kyennyt seuraamaan tätä reformaattorin tulkintaa ja siksi se on liittynyt muiden tunnustuskuntien opilliseen näkemykseen, jonka mukaan Jumalan kuva on turmeltunut, muttei kokonaan menetetty.”
Martikaisen mukaan Jumalan kuvan menettäminen ei ole ongelma Lutherille. Joka tapauksessa Jumala rakastaa ihmistä, ettei ”hän voi irtautua luomiskuvastaan, vaikka siihen pyriikin Saatanan talutusnuorassa.” Hirveää on tietenkin ajatella, että olisimme Saatanan emmekä Jumalan kuvia. Niin, mikä on sitten realismia, kun katsoo tämän maailman menoa? Entä Lutherin ratkaisu? Kristuksessa autuas vaihtokauppa ja kuvan vaihto. Vanhurskauttamisessa yksin uskosta ”reformatio ad meliorem imaginem”, uuteen muotoon saattaminen, uskon uudistuminen ja unio Kristuksen kanssa ja pelastusvarmuus, vaikka Saatanan kuva olenkin.
Niin katolisuudessa kuin luterilaisuudessa kaste ei kokonaan vapauta Ihmistä perisynnin vaikutuksilta.
Kaste on näin rokotuksen kaltainen ehkäisy ettemme syntien asiaan pitemmälle menisi.
Missä on oman kirkkomme opetus tiennäytössä ja hengellisessä ohjauksessa.
Sitä ei ole, ja näin tyydymme jokaviikkoiseen Jeesuksen Uhrin uudelleen todistamiseen kirkoissamme.
Kosti, ” ” Vika ei siis ole Jumalan tahdossa vaan meissä. ” Niin Lutherilla liittyy tähän vielä yksi sana;” Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139)
Näyttäisi vika olevan Jumalassa!!!
Sami. Jumala on Jumala, eikä hän ole meille tulivelvollinen. Mitä höydyttää tutkia Jumalan salattua tahtoa, kun sen edessä myös Paavali sulki suunsa.
Kosti, miksi sinä siitä jatkuvasti puhut, luulen, että juuri sen takia koska se istuu luterilaisuudessa. On siis salaisuus josta ei saa puhua.🤫
Sami. Taitaa olla niin, että sinulle tuo salatun Jumalan tahto on hieman ongelma. Onhan se mysteeri minullekin, mutta mahdotonta meidän on syntiinlangenneina Jumalan salattua olemusta ymmärtää. Eihän sitä ymmärtänyt edes Jeesus, kun hän rukoili Getsemanessa. ”Menköön tämä malja minun sitä juomatta, vaan ei niinkuin minä tahdon vaan niinkuin sinä.”
Kosti, evankeliumin sana kuvaa ehkä enemmän inkarnaation ja kristologian todellisuutta.
Sami. Kuten Raamattu todistaa, Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (Tim2:4; Hes18:23; 2Piet3:9) Hän on Kristuksen kautta valmistanut pelastuksen kaikille ja kutsuu Kristuksen luo evankeliumin saarnalla kaikkia, jotka sitä kuulevat. Tuo Calvinin kaksinkertainen predestinaatio, jossa toiset on määrätty etukäteen autuuteen, ja toiset kadotukseen tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkien synnit eivät siis olekaan sovitettu.Tälläinen tulkinta hylkää Kristuksen sovitustyön, joka koskee kaikkia ja samalla turhentaa armonvälineet. Calvin haluaa myös tehdä predestinaatiosta alkuperusteen, josta koko kristillinen oppi johdetaan.
Apostoli Paavali tuntee sensijaan vain predestinaation iankaikkiseen elämään. Hän ei puhu mitään predestinaatiosta kadotukseen. Mikseivät kaikki sitten usko vaan torjuvat evankeliumin sanan, vaikka kaikkia kutsutaan? En tiedä? Ehkä toiset omasta tahdostaan sulkevat korvansa Jeesuksen kehtoukseen uskoa hänen sanaansa. Tiedämme kuinka kävi hänen elinaikanaan. Entäpä sitten tuo valinta? ”Siitä johtuu alunperin, kuka uskoo tai ei usko, kuka voi päästä vapaaksi synnistä, kuka ei voi. Siten meidän hurskaaksi tulemisemme on otettu kokonaan pois meidän käsistämme ja pantu yksinomaan Jumalan käsiin.” Tuosta myös todistaa (Apt.13:48:48) Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt (τάσσω, asettaa, päättää, määrätä, käskeä) iankaikkiseen elämään. Entä mitä siitä seuraa? Via Dolorosa.
Kosti, kirjoittaa; ”Tuo Calvinin kaksinkertainen predestinaatio, jossa toiset on määrätty etukäteen autuuteen, ja toiset kadotukseen tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkien synnit eivät siis olekaan sovitettu.Tälläinen tulkinta hylkää Kristuksen sovitustyön, joka koskee kaikkia ja samalla turhentaa armonvälineet. Calvin haluaa myös tehdä predestinaatiosta alkuperusteen, josta koko kristillinen oppi johdetaan.”
Olen samaa mieltä. 👍👍👍
Kosti, osaatko arvioida mikä ero on luterilaisella ja calvinistisella predestinaatiolla ja mikä on se vaikuttava konstruktio calvinin ajattelussa.
Sami. Ero tulee esille siinä, että kalvinismi tekee vaikeaksi Jumalan rakkauden ymmärtämisen. Kristityn on helppoa ajatella, että Jumala rakastaa ihmistä ja Kristuksessa hän on sovittanut syntimme. Missä mielessä sitten voidaan väittää, että Jumala rakastaa myös niitä, jotka hän on aikojen alussa päätänyt lähettää kadotukseen. Kyllä tässä kalvinismi lähestyy hyvin pitkälle dualistista Jumala-käsitystä, joka ei millään tavalla vastaa luterilaista käsitystä Jumalasta.
Kosti, olen kerran kuunnellut calvinistien opetusta kaksinkertaisesta predestinaatiosta. He perustelevat sitä Jumalan salatulla tahdolla.
Luterilaiset edustavat yksinkertaista predestinaatiota. Tai näin uskopuhdistajat väittävät. Luther oli sala calvinisti, joka piiloutui kaappiin. Tämä ongelma tuli esille alussa siteeraamassani tekstissä. Ero on lähinnä tämän suhteen retoriikassa.
Jahas Sami. Luther siis salakalvinisti. 🙂 Taisi pikemminkin olla Jerome Zanchi. Predestination kylläkin vahvistaa uskonkohta, jonka jonka mukaan me vanhurskaudumme ja pelastumme ilman mitään omaa työtä ja ansiota, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. (Ef. 1:4) Jo ennen kaikkia aikoja, ennen kuin meitä oli olemassa, jopa ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu, meidät on Jumalan päätöksellä armosta valittu pelastumaan….huom. – Kristuksessa – (Room. 9:11; 2 Tim. 1:9).” FC-SD XI:43.
Kosti, kyllä juuri näin predestinaatio ja sitä myötä pelastus on vain iankaikkisuudessa tietyille valituille Kristuksessa. Heissä realisoituu vanhurskauttaminen sanan ja sakramenttien kautta, milloin Jumala tahtoo. Vain nämä Jumala on valinnut kadotuksen massasta.
Onko sitten niin että vain kirkon ulkopuolella pelastukseen kutsutaan ja siihen annetaan mahdollisuus? Sellaista toimintatapaa kun kirkossa vieroksutaan ja paheksutaan.
Kiitos hyvästä blogista, joka osuu ytimeen.
Mistä meidät pelastetaan, jollei kuolemasta? Eikö synnin palkka ole kuolema?
Näkökulma, että jokainen ihminen tarvitsee pelastuksen kuolemasta ja synnistä
on jotenkin hämärtynyt. Synnin vaikutus ihmisille on kuolema.
Nykyisin ihmisillä on kovin rationaalinen ajattelu tapa. Kuolema nähdään luonnollisena asiana, eikä vihollisuutena, kuten Raamattu sen kuvaa.
Kirkolla on kyllä Hyvä Sanoma julistettavanaan kaikille ihmisille, mutta harmillisen piilossa se usein pysyy, ainakin julkisissa ulostuloissa. Harvemmin kuulee, että ihminen pelastetaan tästä elämästä iankaikkiseen elämään Kristuksen kautta ja ilman Kristusta ihminen jää pelastumatta iankaikkiseen elämään.
”Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo. Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää.
Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Joh.5:21-24
Sisälähetykseen liittyen terveisiä eiliseltä.
Olimme ystävien kanssa kadulla tee- ja kahvikojun kanssa tarjoten lämmintä juotavaa ja keksejä sekä kertoen ja todistaen Vapahtajastamme. Samalla kutsuimme ihmisiä seurakunnan yhteyteen. Monia hyviä keskusteluja käytiin ja esitteitä ja lehtiä lähti ihmisten matkaan. Suosittelen myös tämänkaltaista toimintaa.
Esittelimme itsemme Nasaretilaisen puolueena 🙂
Joskus nuoruudessa, suomensimme erään englannin kielisen hengellisen traktaatin. Tilasimme Unto Helinin kirjapainosta rekka-autollisen näitä, jota sitten jaoimme suuren kaupungin asukkaille. Jotenkin rakastin tuota toimintaa. Ihmisiä tuli uskoon. Edelleen minulla on lukkarin ymmärrys ja rakkaus tälläistä toimintaa kohtaan.
Tässä toiminnassa kuvastuu hyvin luterilausuuden traagisuus. Jumala on valinnut tietyn joukon ihmisiä ennen maailman luomista (Yksimielisyyden ohje 11). Vain nämä pelastuvat, julistettu, painettu sana realisoituu vain näissä valituissa. Hän pelastaa, vain nämä, eikä muuta muiden ihmisten tahdon tilaa, vaikka ihmiset eivät voi itse sitä muuttaa. Näin Jumala lukee ihmisen syyksi muuttumattomuuden, vaikka se ei ole ihmisen vallassa ja kadottaa hänet ikuisesti.
Luterilainen pelastus on ihmeellinen salaisuus ja Jumala on rakkaus. Joka kadottaa niin monta. Silloin kun jaoimme traktaatteja en vielä onneksi tiennyt.
Sami,
kommenttiisi sanon, että Raamatun mukaan Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuvat.
Senkin takia olemme kadulla ja lähetystyötä ylipäätään tehdään.
Hienoa, jos tunnet asiaan lukkarinrakkautta.
Mikko, oikeasti Jumala ei tahdo kaikkien pelastusta! Ei ainakaan luterilaisen opin mukaan. Itse ajattelen kuitenkin kuten sinäkin, ” Raamatun mukaan Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuvat. Senkin takia olemme kadulla ja lähetystyötä ylipäätään tehdään.”
Sami,
minä en sitten varmaan tunne luterilaista oppia oikein, vaan oikein hyvin.
🙂
Mikko, aina voi petrata tietämystään🙂
Sami,
veli todistaa väkevästi!
🙂
Jukka Mikkoja ja kanat
”Niinkuin Kana siipien suojaan ”
Toinen versio tästä on ”ristin siipien suojaan.” Josta selvästi on havaittavissa se, että juutalaisten tulee kääntyä kristityiksi, silloin he voivat pelastua, kun ovat samaa mieltä kristittyjen kanssa, jos eivät käänny ja usko sitä, että he ovat isästä perkeleestä, heille käy huonosti. Mitään hyvää tuo kutsu siipien suojaan ei siis pidä sisällään, oikein luettuna, ja varsinkin seuraukset tuntien.
Juutalaisten pitäisi tehdä parannus ja se tarkoittaa, että heidän pitäisi luopua juutalaisuudesta, koska kristityt ovat uusi liitto ja perillinen. Juutalaiset ovat hylätty kansa ja kristityillä on kaikki valta, tehdä heille myös helvettejä, jos eivät tule kristilliseen uskoon.
Tuo on kristittyjen suuri perisynti, ja maailman suurin syöpäkasvain. On kerrottu kuinka paljon hyvää kristillinen uskonto on tuonut meille ja maailmalle, mutta oikeudenmukaisuus näkökulmasta, ei voi sortaa toisia ja vielä pienempiä, ja saada siitä hyvää itselle. Se on kaiken moraalin alinta kastia.
Olen usein tuonut esille sitä, että kristinuskon oppi ja levitys, on syy antisemitismin syntyyn, ja olen saanut älyttömän suuret vihat päälleni sen takia. Minua on nimitelty ja minua on eliminoutu ja haukuttu ja sanomisiani on mitätöity. Kaksi kertaa minut on pannattu kristittyjen ylläpidolle tekemien valitusten takia, eräässä toisessa lehdessä.
Teema kanavalla on alkanut 4-osainen dokumentti antisemitismin synnystä, eilen tuli ensimmäinen osa. Dokumentin tietojen mukaan, joka on tietysti tutkijoiden tekemä, olen ollut täysin oikeassa, antisemitismi on kristillisten kirjoitusten ja kirjoittajien synnyttämä maailman suurin synti ja syöpäkasvain, ja sen murhaamat ihmiset ovat runsaslukuisemmat kuin tähdet taivaalla. Alussa tilanne ei vielä ollut niin paha, mutta ristiretket aloittivat pahempaan johtavan muutoksen, jonka huippuna oli sitten Lutherin oppipoika Hitler ja holokausti. Yksi pahemman sortin synnyttäjistä mainittiin myös Augustinus. Seuraavissa jaksoissa tulee varmasti esille myös paljon muita, kuten paaveja ja muita pappeja, ja salaliittoteorioiden kirjoittajia ja niihin uskojia, jotka aina ovat olleet hyvin suurilukuisasti liikkeellä.
Onpa yksipuolinen dokumentti, ettei vain juutalsisten omaa propagandaa. 🙂
Tarja vetää tapansa mukaan viivat suoriksi…
Jumalan Lähettämä Evankeliumi julistettiin ensin Israelin kansalle, Juutalaisille.
Ensimmäiset Kritityt olivat Juutalaisia, jotka levittivät Evankliumia myös pakanoille.
Juutalaiset myös vainosivat näitä Juutalaisia, jotka sanomaa Kristuksesta levittivät.
Jos siis joku Kristillinen pakana yhteisö on alkujaan vainonnut Juutalaisia, niin he ovat ymmärtäneet Raamattunsa väärin. Ohessa linkki tuohon dokumenttiin.
https://areena.yle.fi/1-62401592
Kirkon uudistus lähtee siitä, että papit ja seurakuntalaiset sitoutuvat kirkon sanomaan, uskontunnustukseen ja myös kasteen merkitykseen. Voiko kastettujen lasten osuuden lasku osaltaan seurata siitä, että ei sitouduta kasteen merkitykseen? Samoin avioliittoon vihkimisten määrä on laskenut, jopa 2500 avioliitolla vuodessa. Kirkon työntekijöiden sitoutuminen avioliittoon voisi lisätä luottamusta ja halua avioliiton solmimiseen.
Tarja pyrkii siirtämään keskustelun pois tärkeästä aiheesta.
ismo malinen
Hyvä se on, että tulee toinenkin puoli esille, eikä aina vain kristillistä probagandaa, jota tuo sinunkin kirjoituksesi esittää. Nyt on sanavapaus maailmassa, kirkko ei voi enää rajoittaa yksipuoliseen kristilliseen erehtymättömyyteen, asioihin on muitakin näkökulmia ja varsinkin se toinen puoli.
Jos juutalaiset todella olisivat ryhtyneet evankelioimaan, että meidäm ammoin kuollut kansalainen olikin jumala ja messias ja kristus ja nyt kaikki tekemään parannusta muuten ette pelastus. Niin kysynpä vain, että minkähänlainen hangonheilutus siitä olisi alkanut ja huuto, että mitä nuo luulevat olevansa, juutalainenko jumala ja maailman luoja ja hah hah haaa, meitähän ette komentele.
Juutalaiset ovat kovia evankelioimaan ja vainoavat kristittyjä. Ei tarvitse käydä kuin Israelissa niin huomaa tämän. Kiihkeät juutalaiset vainoavat ja toimivat väkivaltaisesti kristittyjä kohtaan. Joten eivät mitään puhtaita pulmusia ole. Kuten ei putinkaan.
Pekalle, kun puhumme luterilaisesta pelastuskäsityksestä, kanonisten rajojen ulkopuolella pelastuminen on hiukan triviaali. Jo aikoinaan Augustinus ja Cyprianus mallinsivat kanonisen rajojen ulkopuolella olevaa pelastusta. Heillä on huikan toisistaan poikkeava kanta. Augustinuksen ajattelu myöntää arvoituksellisen sakramentaalisen alueen olemassaolon taistelevan kirkon kanonisten rajojen ulkopuolella. Tämä on eräänlainen kolmas, ‘välittävä tila’, Jumalan kirkon ja ‘tämän maailman’ uloimman pimeyden välillä.
Sen sijaan luterilainen pelastusoppi lähtee siitä käsityksestä, että Jumala on ennen luomista määrännyt tietyn joukon kadotuksen massasta pelastumaan. Jos näin ei olisi kukaan ei pelastuisi. Tämä tulee esille hyvin luterilaisista tunnuskirjoista
https://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html . Jumalan iankaikkinen valinta realisoituu sanan ja sakramenttien kautta. Takana tässä on laaja antropologinen käsitys lankeemuksen vaikutuksesta ihmisluontoon. Se voidaan tiivistää; ” oman itsensä varaan jätettynä, ihminen on kyvytön tahtomaan ja tekemään hyvää.” ” Lutherin intentiona on annihiloida ihmisen kaikki edellytykset armon vastaanottamiseen” ( Miikka Ruokanen, miten uskoa, kun ei voi uskoa, s. 129,148).
Luterilainen pelastusoppi on monergistinen, julma jolloin käsitys oikeudenmukaisesta Jumalasta on kyseenalainen. > Tässä on kuitenkin se hyvä puoli, että luterilaisessa kansanhurskaudessa ei olla omaksuttu ainakaan välittömästi yhtenäisen kirkon teologiasta poikkeavaa näkemystä. Tämä kysymys ei tosin kiinnosta kuin harvoja.