Palo- ja pelastustoimessa on selvää, mitä pelastus merkitsee: ihmisen pelastamista hengenvaarasta. Tuntuu siltä, että kristinuskon piirissä pelastusta ei nähdä yksiselitteisesti, vaikka se on uskon peruskäsitteitä.
Viime vuonna papit kokoontuivat hiippakunnittain piispojen kutsusta synodaalikokouksiin keskustelemaan pelastuksesta. Aihetta valotettiin myös ajallisesta ja inhimillisestä näkökulmasta, kun pandemia, sota sekä ilmastonmuutos uhkaavat nykyisten yhteiskuntien ja länsimaisen elämäntavan säilymistä. Siksi synodaalikirjan osiossa ”Maailman pelastus” aihetta oli tarkasteltu hyvinvoinnin, ekokriisin ja oikeudenmukaisuuden näkökulmista.
Kontekstuaalinen tai vapautuksen teologia näkee pelastuksen usein maailman sisäisenä oikeudenmukaisuuden toteutumisena. Esikuvana luetaan esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan kertomusta israelilaisten vapautumisesta Egyptin orjuudesta. Vapautuksen teologia on antanut sytykkeitä läntisissä kirkoissa pelastuksen ymmärtämiselle erilaisten syrjittyjen ihmisryhmien vapautumisena tai jopa vallankumouksena, jossa muutos edellyttää vallitsevien rakenteiden murtamista. Siten vapautuksen teologia tulee lähelle eräiden poliittisten liikkeiden päämääriä.
Pelastus kohdistuu esimerkiksi ihmisryhmiin, jotka järjestöjen vaikuttamistyö nostaa esille, samalla kun jotkut toiset ihmisryhmät jäävät pimentoon eikä heidän äänensä kuulu. Jotkut ihmisryhmät katsotaan etuoikeutetuiksi ja syyllisiksi sortoon. Siksi hyväosaisiksi katsotuilta tulee poistaa heidän etuoikeutensa. Siten ajallinen pelastus ei koske yhdenmukaisesti kaikkia.
_ _ _
Sorrettujen vapauttaminen ja epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen ovat tarpeellisia tavoitteita, mutta eivät vastaa sitä, mitä kristinuskossa tarkoitetaan pelastuksella – tai vastaavat sitä vain toissijaisesti. Siksi maailmansisäistä pelastusta ei tulisi kirkossa asettaa hengellisen pelastuksen paikalle. Jeesuksen tehtävä pelastajana tulee kapeasti – tai väärin ymmärretyksi, jos häntä pidetään vain hyvän elämän opettajana tai marginalisoitujen vapauttajana.
Mikä siis on Jeesuksen rooli pelastajana? Ensin on kysyttävä, mistä pelastetaan ja mihin pelastetaan. Ihminen on perustaltaan ilman jumalanpelkoa ja luottamusta Jumalaan. Ihmisen halu suuntautuu poispäin Jumalan tahdosta. Tästä synnistä nousevat pahat ajatukset, sanat ja teot, joiden seurauksia kärsivä maailma ja luomakunta kantavat esimerkiksi rakkaudettomuuden, väkivallan, sotien tai ilmaston lämpenemisen kautta. Ihmisen itsekkyys ja ylpeys ovat saaneet valitsemaan tien, jossa käytetään piittaamattomasti ja lyhytnäköisesti hyväksi toisia ihmisiä ja luonnonvaroja.
Jumalan pelastus ei kohdistu ensi sijassa synnin seurauksiin vaan sen alkusyyhyn, ihmisen eroon Jumalasta. Ihmiselle on mahdotonta omin voimin palata Jumalan yhteyteen. Siksi Jumala itse rakentaa katkenneen yhteyden lähettämällä oman Poikansa ihmiseksi etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut. Jeesus kuolee ristillä ja kärsii syyttömänä maailman synnin rangaistuksen. Näin Jumala sovittaa maailman itsensä kanssa.
Augsburgin tunnustus (Artikla IV) sanoo saman: ”Ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan heille lahjoitetaan vanhurskaus ilmaiseksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on sovittanut syntimme. Tämän uskon Jumala lukee vanhurskaudeksi itsensä edessä.”
Seuraava artikla V kertoo, että uskon saamiseksi on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka: ”Sanassa ja sakramenteissa – joita ovat kaste ja ehtoollinen – niitä ikään kuin välikappaleina käyttäen, lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon, missä ja milloin Jumala sen hyväksi näkee.” Pelastus ei siis tule ihmisestä vaan Jumalan armosta, Kristuksen kautta.
Kirkolla ei ole tärkeämpää tehtävää kuin julistaa eri tavoin evankeliumia, kastaa ja opettaa sekä viettää messua. Niiden kautta mahdollisimman monet tulevat osallisiksi pelastuksesta. Lopulta pelastus on yksin Jumalan vallassa ja hän voi pelastaa ne, jotka hän hyväksi näkee.
Osallisuus Kristuksesta muuttaa ihmistä ja tuottaa hyvää hedelmää, rakkautta toisia ihmisiä kohtaan ja oikeudenmukaisuutta. Näin myös maailmansisäinen pelastus voi edetä ja toteutua, kun Pyhä Henki vähitellen muuttaa ihmistä Kristuksen kaltaiseksi. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh 15:5).
Yhteys Jumalaan Kristuksen kautta jatkuu myös kuoleman jälkeen. Siksi kristityllä on toivo ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä Jumalan taivaassa. Ihmisen järki ei sinne yllä. Se on meiltä salattu.
Tarja ei kai haluaisi ruokkia antisemitismiä, mutta noin toimiessaan tahtomattaan niin tekee. Viha kun aina saa aikaan vain vihaa.
Mitä Sami siis ehdottaa tehtäväksi? Yksimielisyyden Ohjeen 11. luvun poistamista kirkolliskokouksen päätökselläkö? Sen toteamista kohteeseensa osumattomaksi? Minusta Sami vaatii meitä myöntämään juuri sen, minkä tuo artikla nimenomaisesti torjuu: ennaltamääräämisen tarkastelun ”paljaana”.
Juutalaista arvoperinnettä pitäneen suvun älykkyyttä täytyy pitää korkeana suvun ja perheyhteisön ymmärtämisessä kun protestanttisuus vasta 1920.tä luvun lopussa ja1930. tä luvulla tuli kiusaukseen katsoa tätä kansanosaa tarkemmin.
Pitkäjänteisyys liiketoimissa kuten arvojen kohdillaan pitäminen olivat liikaa.
Teologiaa katsoen voi ihastella miten juutalaiset vanhoihin kirjoituksiin suhtautuivat. Voisivatko luterilaiset ottaa mallia.
Taisi olla kateus loppupeleissä kun juutalaisuus tahdottiin ymmärtää väärin.
Kun Juutalaisuuden katsominen pitkästyttää pitäisikö muistaa Paavalia joka loi uuden Maailman uskonnon Juutalaisuuden pohjalle stoalaisittain.
Toisaalta, stoalaisuus kadotettiin kun konsensus hallitsijan kanssa yhteisissä eduissa tarkoitti sodankäynnin hyväksymistä.
Oikeutetun Sodan prinsiipit näin tulivat joka tilanteeseen luotettaviksi katsoa ja toimia.
Uskomme ennaltamääräämisen asiassa pelastusta katsoen emme pääse eteenpäin kasteen Armolupauksista huolimatta.
Kirkkomme Armon Sana on hyvä kun Ihminen sairauden, vajavuuden, tai vastaavan syyn kautta on heikko kykenevyydessään enempään.
Vielä voimissaan olevat tarvitsevat rohkaisua rinnalla kulkemisessa omassa tahdossaan parantua ja syntyä jälleen uudeksi luomukseksi Jumalan lahjoissa.
On hiukan hassua vielä aktiivisten rivijäsenten kannattelevan koko kirkkoa työntekijöissään. Aika tekee työtänsä Heissäkin, ja mistä sitten löytyy kustantajat tälle liikkeelle.
Pekka Särkiölle: Tässä on ainakin se ihmeellisyys, että sitoutuminen uskontunnustuksiin ja Raamatun sanomaan voi oikeastaan toteutua vain Jumalan armosta eikä ulkoisen pakon tai velvollisuuden voimasta. Joskus velvollisuuden noudattaminen voi kuitenkin palvella myös omakohtaista oivaltamista.
Ihmettelinkin joskus, miksi luterilaisen kirkon pappisvihkimyksen voi maasssamme saada, vaikka ei koskaan olisi lukenut läpi ja kunnolla tenttinyt koko Raamattua (kanoniset kirjoitukset), Tunnustuskirjoja ja ainakin yhtä Lutherin tärkeistä suomennetuista kirjoista (Galatalaiskirjeen selitys, Sidottu ratkaisuvalta, Kirkko- tai Huonepostilla, Genesis-kommentaarin jokin osa tms). Eikö tätä voisi ottaa yhdeksi pappisvihkimyksen saamisen kriteeriksi?
Merkkivuosien 1980, 1983 ja 1996 ympärillä suomeksi julkaistiin muuten useampiakin luterilaista tunnustusta ja Lutheria käsittelevää teosta. 2017 ympärillä paljon vähemmän. Kunnollinen luterilainen dogmatiikan yleisesityskin puuttuu yhä. Mutta ilmeisesti markkinoita ja lukijoita ei ole niin, että kustantaminen olisi kannattavaa. Tiedän toki sen, että nykyään yhä useampi pitää jopa Tunnustuskirjoja lähinnä historiallisena uskon sanoituksena ja vierastaa niiden pitämistä sitovana uskon esityksenä.
Tämä blogin aihe on tärkeä. Kiitos rov. Pekka Särkiölle sen esilletuomisesta. Omasta mielestäni papit ovat sitoutuneita kirkon sanomaan ainakin näin paikallisella tasolla. Valtakunnallisesti tuohon sitoutumiseen en osaa ottaa kantaa. Mielestäni perinteinen messu on hyvä olla keskiössä, mutta suoritustapa voi sitten vaihdella. Täällä eräässä messussa totetuu se, että osallistujia on vauvasta vaariin. Tuohon messuun on saatu luotua tietynlainen spontaani vapaus messun sinänsä siitä kärsimättä. Ehkä se johtuu siitä, että pappi ja muut vetäjät ovat nuoria kuten myös suurin osa messuun osallistujista kirkon ollessa viime kerralla kohtalaisen täynnä.
Marko kirjoittaa;…”Minusta Sami vaatii meitä myöntämään juuri sen, minkä tuo artikla nimenomaisesti torjuu: ennaltamääräämisen tarkastelun ”paljaana”.
Mielestäni sokeaksi ei tarvitse heittäytyä. Kyllä asiat ovat luettavissa. Teologi ei voi ummistaa silmiänsä, vaan asioita on katsottava sellaisena kuin ne esitetään. Vain rehellisyyden kautta korjausliikkeen voi tehdä. Mutta jos haluaa olla sokea voi kätkeytyä ” paljaan sanan” taakse piiloon.
Vihako lisääntyy
Minulle on useinkin sanottu kuten Pekka tässä, että koska puhut juutalaisvihasta, se lisää vihaa. Tarja puhuu väärällä tavalla. Kristityt kokevat tosiasiat hyökkäyksenä ja vainona itseään kohtaan ja puolustelevat omia tekojaan sanomalla, että se on juutalaisten oma syy, jos heitä on kohdeltu huonosti.
Minua halutaan pelotella sillä, että he, kristityt tulevat vielä vihaisemmiksi jos heidän pitää kuullla, heidän omasta historiallisesta vihastaan. Minun pitäisi siis olla hiljaa , tai puhua heille kuin pikkulapsille silitellen armon sormillä, kumarella ja antaa tietää ja hokea kyllä herra, kyllä herra, ja niiailla polvet koukussa. Koristella kivlllä heidän polkujensa reunukset.
Katsokaa se dokumentti, siellä näytti olevan pappikin mukana.
Jos ei olisi niin karmivaa niin voisi olla jopa vitsi, että eräässä vaiheessa juutalaisia syytettiin lasten tappamisesta ja kuinka he lasten verestä leipoivat matza leipää, vaikka Jumala on kieltänyt niin tappamisen, kuin veren käytönkin.
Eivätkö ne huomanneet, että heillä itsellään oli pelastuksen keinona juutalainen poika ihmisuhrina ja hänen verensä juominen ja lihansa syöminen.
Voi pyhä yksinkertaisuus tätä maailman typeryyttä.
Tarja,
Jeesus Kristus ei tappanut ketään. Päinvastoin. Ja vielä enemmän.
Tappoi ainakin suurenlauma sikoja. Ja kun hän oli sama kuin Vt:n Jumala, niin mitäs kaikkea Vt:n Jumala sai tuossa asiassa aikaan. Tappoi kaikki esim. Egyptin esikoiset.
Seppo,
pahat henget, jotka lähtivät Jeesuksen vapauttamasta miehestä, ajoivat siat rotkoon. Ei ole pahoilla hengillä hyvää vaikutusta.
Seppo,
voisit esittää faaraon paatumuksesta johtuvan esikoisten kuolemaan liittyvän kysymyksen Tarjalle, joka ilmeisesti on perehtynyt juutalaisuuteen. Minä jätän tässä kohtaa enempi vastaamatta. Totean vain että Jumala on myös kiivas kuoleman ja elämän Herra – siitä Herruudestahan muuten pääsiäinenkin kertoo.
Paatumuksella voi olla seurauksia myös kokonaisia kansoja ja kansakuntiakin ajatellen.
Leimaat myös meidät jotka olemme suuria Israelin ystäviä.
Pekka Pesonen
Ajatteletko useinkin ystävistä, että he ovat kuitenkin isästä perkeleestä. Kysymys on uskonnosta, jota sinäkin todistat.
Raamatun sanoja Viisaudesta ja viisaudesta.
1. Korinttolaiskirjeen 1. luvusta
”Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”.”
Mikko Suni
” Missä ovat tämän maailman älyniekat ? ”
Eivätkö teidän kikkoisänne ainakin usko olevansa älyniekkoja, maistereita, tohtoreita, piispoja ja professoreita.
”Halpasukuista ja halveksittavaa, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi sen joka jotain on. ”
Tuo sopii kyllä erittäin hyvin juuri minuun. Naisena olen halpasukuinen ja mielipteiltäni halveksittava, heikko ja muutenkin viisauden todistuksia vailla, mutta kuitenkin ihan omin voimin heikko, ei siis Jeesuksen Kristuksen kautta, tai hänessä ollenkaan. Hullutuksia vastustan koska niistä ei ole seurannut hyvää.
Tarja,
pelkät oppiarvot eivät tee itsessään kenestäkään hyvää ihmistä saati sydämen kristittyä.
Mielipiteesi ovat tärkeitä ja huomioon otettavia. Et sinä ole naisena halpasukuinen vaan arvokas Jumalan luomistyön ihme.
Mikko Suni
Tämä on hyvä osa, jonka olen saanut, ei tarvitse koskaan pelätä, että putoaa korkealta kun on jo valmiiksi alhaalla.
Älkää viekö sitä minulta, se on minun henkinen kotini.
Tarja,
kristittyjen keskuudessa on käyty keskustelua siitä oliko Jaakob Jeesuksen veli, mutta näin hän kuitenkin sanoo kirjeessään:
”Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon””